Ase&Esittely: Kettukalustoni tappotehon maksimointi

[Lahtinen]

Ase&Esittely on jälleen täällä! Spektaakkelimainen vuoden 2006 ensimmäinen numero ilmestyy maksimaalisena tuplanumerona! Veretseisauttava topik on jatkoa aikasemmille metsästysrintamaa vavisuttaneille artikkeleille:


Ase&Esittely: Mossberg 835 Ulti-Mag
http://www.eralle.net/forum/viewtopic.php?t=9260


Ase&Esittely: Pienpetoprojekti 4X4
http://www.eralle.net/forum/viewtopic.php?t=12162


Ase&Esittely:Edullisia jahtivarusteita jenkeistä tilaten
http://www.eralle.net/forum/viewtopic.php?t=13408


Ase&Esittely: Sorsapillit, tulevaisuuden rahasampo!
http://www.eralle.net/forum/viewtopic.php?t=16015


Ase&Esittely: Kivuton ansastus-direktiivi
http://www.eralle.net/forum/viewtopic.php?t=14498


Näillä aikaisemmilla aiheilla on jo yli 30 000 lukukertaa. Ase&Esittely, huominen on aina tulevaisuutta. Ase&Esittelyn tulevaisuus on jo täällä tänään!

Lue ja ihmettele uusinta artikkelia, kokemuksia kolmelta vuosikymmeneltä ja kahdelta vuosituhannelta!

[Lahtinen]

Esipuhe

Olen käyttänyt kettujahdissa erilaista asekalustoa vuosien varrella. Kalusto on hioutunut pikku hiljaa ”rajumpaan suuntaan”. Joskus tulee miettineeksi, että tarkasteleeko asioita liian läheltä, eikä todellisesta kehityksestä ole konkreettista kuvaa, vaan lähinnä ”MUTU-tuntuma”.

Kaivoin itse vanhat raudat naftaliinista ja lähdin tekemään simuloidulla kettutilanteella eri aikakausina käyttämäni kaluston kyvykkyysvertailua.




Testikalustoa vuosien varrelta
- Sauer&Sohn, 16/70
- Baikal, 12/70
- Browning BPS, 12/89. Yliporattu piippu, Erikoissupistaja, Supermagnumpatruunat tai Hevishot haulit


Kaikilla noilla ollaan jahdissa käyty ja tosipaikassa seisottu. Tästäsyystä aseet laitettiin eroistaan huolimatta testissä ”samalle viivalle”.


Testijärjestely lyhyesti:

Simuloitu tilanne: Maalisapluuna tehtiin simuloimaan tilannetta, jossa kettu on tullut suoraan kohti ja pysähtynyt aavistettuaan jotain. ”Vanhan ajan” ohjeissa oli usein, että näinseisovaa kettua ei saa ampua, sillä maali on liian pieni ja iskutehoa vaaditaan paljon.

Ampumamatka: Normaali, yleisesti tunnustettu haulikon ”tappomatka” 35m

Patruunat: Testihin valittiin patruunoita, joita kullakin aikakaudella ja aseella on myös tositoimissa käytetty. Browningissa ammuttiin uteliaisuudesta useita erilaisia supermagnumpatruunoita + Hevishot patruunaa.

Olosuhteiden simulointi: Aseet jäähdytettiin 0-asteeseen ja kaikki patruunat pakastettiin -18 asteisiksi mallintamaan kettujahdin olosuhteita.

Iskuteho: Jokaisen laukauksen hauliparven lähtönopeus mitattiin luodinnopeusmittarilla 2m etäisyydeltä piipunsuusta. Matala lähtönopeus = Huonompi upotus kohteessa.



Kyseessä ei ole siis mikään yleisesti hyväksytty testimetodi, vaan oman kaluston kyvykkyysmittauksessa käytetty menetelmä, jolla haluttiin eri aseiden välille jotenkin vertailukelpoisia tuloksia.

Vaikka tässä onkin tutkittu subjektiivisesti omaa kalustoa, niin ainakin Supermagnummiehiä tai Miragen Hevimiehiä saattavat tulokset kiinnostaa, nimenomaan siltä kantilta minkämoisia lähtönopeuksia eri pötkylät antavat pakkasessa.

[Tikkamies]

We want more
Kaivahan jostain vielä 76mm pesällä oleva pyssy. Sillä ampuilet sitten myös Federal Premiumilla . Remarin Nitrolla ja B&P Myhthoksella.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[Lahtinen]

Maalisapluuna

Maalisapluuna työstettiin simuloinmaan rintapäin seisovaa kettua. Koska haluttiin simuloida metsästystilannetta, ei käytetty systeemiä jossa maalikuvio piirrettäisiin hauliparven makeimmalle paikalle. Samoin maalikuviosta valittiin tarkoituksellisesti pienikokoinen, ilman jättiläismäistä lakanaa varsinaisen maalin ympärillä. Syynä tähän oli se, että vain maaliin osuvien haulien määrä kiinnosti, ei niinkään koko kuvion tasaisuus tms. seikat.

Testissä ei siis haluttu niinkään vertailla eri patruunoiden eroja, vaan selvittää ase ja patruunayhdistelmän kyvykkyys, kun ammutaan 35m matkalta kohtiolevaa ”kettua”. Tulokset arvioitiin sillä perusteella, mikä on osumien määrä maalissa, mikä käytetty haulikoko ja minkälaisella lähtönopeudella hauliparvi lähti pakkasenpuolella olevista patruunoista.



Maalisapluuna
Jalkojen pituus 24cm ja leveys 20mm
Kropan leveys 10cm ja korkeus 14cm ilman korvia




Sapluunatuotanto käynnissä

[dxman]

Onko se Lahtinen puhelinmodeemin päässä kun tulee dataa niin tipoittain?
_________________

[vilu]

Mitä nuo keltahylsyiset panokset Baikalin ja BPS:n välissä?
_________________
Mitäköhän tähänki ny raapustais

[Koiranleuka]

[Lahtinen]

Perusoletukset ennen testejä:



Patruunoissa on eroa jo hylsyjen koossakin;16/70, 12/70 ja 12/89. Aika lailla oletettavaa oli, ettei tehot taida ihan samassa suhteessa lisääntyä mitä hylsyn koko…


Itselläni oli tietyt lähtökohtaiset perusoletukset, kun lähdin testiä tekemään. Nuo oletukset menivät suurin piirtein seuraavasti:

16/70
- Kaikki patruunat pahvihylsyisiä ja mitä luultavimmin huopavälitulpalla.
- Legendaarisia patruunoita vuosikymmenten takaa, osa etulapullisia Vihtavuoria, joissa nro 10 tarkoitti 4mm haulia.
- Oletin pakkaskeston olevan erittäin hyvän
- Oletin 32g latauksella saatavan kohtuu kovat nopeudet pakkasessa

12/70
- Suomalaisia peruspatruunoita perinteisellä 36g latauksella
- Pari muovihylsyistä ja yksi pahvihylsyinen
- Kolmea eri haulikokoa, mutta kaikki patruunat Vihtavuoren Royalia
- Oletin, että kaikki ovat kotomaassa aikanaan ladattuja
- Oletin, että lähtönopeuksiksi saadaan kohtuulliset hyvät

12/89
- Raakasti hauleja patruunassa
- Uskoin, että lähtönopeuksissa hävitään jonkin verran
- Uskoin, että reikiä saadaan sapluunaan riittävästi, vaikka käytinkin puolisuppeaa.
- Patruunoiden valmistusmaat vaihtelivat, pakkaskesto oli arvoitus.
- Osa patruunoista on aikanaan koeammuttu, ei-pakastettuna ja customfull-holkista oli saatu rajuja kuvioita.

12/70 Hevishot
- Oletin saatavan suppean käynnin
- Tulevaisuuden kettuhaulimateriaali, paikoissa joissa ei vaaraa haulien osumisesta puihin.
- Panosten pakkasenkesto arvoitus
- Kesäkäytöstä tiesin tappavuuuden erittäin rajuksi


Kaikkiin aseisiin siis valittiin sen aikakauden tositoimissa käytetyt patruunat asekaappien kätköistä.


Itselläni oli myös seuraavanlaisia taustavaikuttimia:

- Kaksipiippuinen kaksiliipasinhaulikko tarjoaa hyvän valinnanmahdollisuuden em. kaltaisessa kettuhollissa. Tilanteeseen voidaan ampua täyssuppealla piipulla, johon on valittu sopiva patruuna.

- Nykyisessä kettuaseessania, BPS:ssä on vain yksi piippu. Oma kalustokehitykseni on viime aikoinan kulkenut suuntaan, jossa ammutaan suurehko haulimäärä läpi hieman perinteistä väljemmän supistajan --> Saadaan riittävän tiheä, mutta erittäin laaja peitto. Seurauksena on varma kaatolaukaus, vaikkei liipaisu lähtisikään ihan napakymppinä, esimerkiksi liikkuvaan maaliin. Browningissa oli siis paikallaan half-holkki customplaatua, eli tässämielessä yksipiippuisella kalustolla jouduttiin antamaan tasoitusta kilpakumppaneille.

- Jonkinnäköisenä näppituntumana fiilistelin, että pakastetuilla patruunoillakin pitäisi saada noin 350m/s V2-lähtönopeudet, jolloin iskutehoa on riittävästi maalissa.

[Lahtinen]

Ampumamatkan mittaus

Ase&Esittelyssä on tiedostettu paha puute koeammunnoissa. Ampumamatka saatetaan mitata maaston mukaan metrimitalla tai pahimmassa tapauksessa arvioida silmämääräisesti.

Ase&Esittely ei lähesty asioita moisellä hälläväliasenteella, vaan ampumamatka on määritettävä toistettavasti ja suoraan haulien lentomatkana, eikä maastomuotojen mukaan. Tästäsyystä ampumapaikka ja aseen piipunsuu määritettiin tarkalleen 35m etäisyydelle maalisapluunasta laser-etäisyysmittarin avulla.



Ampumapaikan tuunaaminen kohdalleen laser-etäisyysmittauksella tarkalleen 35m etäisyydelle kettusapluunasta. Kuvassa näkyy myös luodinnopeusmittari paikalleen asennettuna.

[Loikka]

Ahaa selkis...

Nyt mä tiedän miksi Lahtinen soitteli tuossa viikonloppuna kyseli että olisko jossain halpaa luodinnäpeusmittaria myynnissä tai pystyisinkö lainaamaan...

Taitaa testidata uupua kun ei kaikkia nopeuksia saatu mittariin kun "jostain kumman syystä" mittari löytyi neljännen laukausen jälkeen etumaastosta lievästi osumaa saaneena

Ei vaineskaan, materiaalin työstäminen vie aikansa ja hyväähän kannattaa tunnetusti odottaa!

[Lahtinen]

Patruunoiden pakastus

Kaikki patruunat pakastettiin –18 asteeseen useiden tuntien ajan. Pakastimesta patruunoita haettiin koeammuntaan muutama kerrallaan. Näin varmistettiin se, että patruunoiden lämpötila oli ampumahetkellä alle –10C, joka simuloi kettujahdin olosuhteita paremmin kokeissa, mitä huoneenlämpöiset patruunat.



Patruunoiden pakastusta. Tässävaiheessa asiaan vihkiytymättömät hieman ihmettelivät, mistä pirusta on oikein kysymys.



Miksikö patruunat pakastettiin:

- Kettujahdissa on useimmiten pakkasta.

- Patruunan ominaisuudet saattavat muuttua pakkasessa kuvioltaan ja erityisesti lähtönopeudeltaan.

- Suuren kiinnostuksen kohteena oli, miten käy raskailla supermagnum-panoksilla pakkasessa. Tuolloin haulikupissa on poikkeuksellisen raskas lataus ja jäätyneeseen haulikuppiin kohdistuu mitä todennäköisimmin raju hajottava voima, joka voi aiheuttaa ”ohipuhallusta”. Varsinkin, kun koeaseessa on ns. back-bored, eli nykymuodin mukainen yliporattu piippu.

[Lahtinen]

Lähtönopeuksien mittaus.


Lähtönopeuksien mittaus haulikkohommissa oli itselleni täysin uutta touhua. Mittaukseen käytettiin Chronyn mittaria ja sikäli kaikki meni pulkkaan, että mittari säilyi ehjänä ja vain yhdestä laukauksesta jäi nopeus rekisteröitymättä.




Mittari paikallaan. ”Isot pojat” olivat aikoinaan täällä palstalla kertoneet, että haulikkohommissa saattaa lentävät repaleet tuhota esim. mittarin LCD-näytön. Tästäsyystä mittarin naamaan teipattiin melko vahva pleksilevy, jos esim. välitulpasta tai stuukkauksesta irtoaa osia. Levyyn jäi työstämättä sinkkaus functio-napille, tästäsyystä täytyi hieman fylliä laittaa väliin, ettei suupaine lyönyt levyä ja painanut samalla funktio-nappulaa.



Ampumapaikka tuunattiin siten, että ammuttiin tuelta ja hauliparvi tömäytettiin menemään riittävän läheltä mittarin kennoja. Noita kiväärihommissa tuttuja V-viiksiä en mittariin testien aikana asentanut.



Testeissä otettiin ”kaksi kärpästä yhdellä iskulla”, eli sama laaki josta lähtönopeus mitattiin, ammuttiin myös kettusapluunaan. Kun ampumapöytä, mittari ja taulu alussa linjattiin, tämä menetelmä osoittautui melkoisen nopeaksi ja käteväksi. Mitä nyt supermaunoja tuelta ampuessa rekyyliefektit olivat aika miehekkäitä.




Tiedossa toki oli, että kovavauhtinen paukku hidastuu voimakkaammin ja nopeammin lentomatkansa aikana. Tuloksia lähestyttiin kuitenkin seuraavasta näkökulmasta:

- Jos patruuna antaa kovat lähtönopeudet pakkasessakin ja hyvän kuvion, on se mitä suurimmalla todennöisyydellä hyvä ”kaatopatruuna tositoimiin”.

Ainakin itse valitsen tämän testin perusteella pakkashommiin tasavertaisen kuvion antavista panoksista sen, jolla on kovempi lähtönopeus. Jos menetelmä pitää paikkansa, on mittarin läpi ampuminen selvästi nopeampaa ja vaivattomampaa, mitä vaikkapa upotushommissa puhelinluettelojen kanssa puljaaminen.

Itse ajattelin menetelmää hyödyntää jatkossakin, kun vertailen erityyppisiä omaan käyttöön tulevia patruunoita, esimerkkinä vaikka vesilinnustuspanokset. Noista taitaa löytyä melkoisia eroja, sillä kohtuukevyen haulikuorman voi laittaa raakalla vauhdilla liikkeelle sallituilla paineilla. Toisaalta taas teräs- ja hevishothaulien kovuus on sitäluokkaa, että upotus lienee vertailukelpoinen haulin painoon, kokoon ja osumanopeuteen. Lyijyhauleillahan antimonipitoisuus yms. saattaa vaikuttaa haulin käytökseen osumassa.

[Lahtinen]

Testikalustoa:


Sauer&Sohn, 16/70
Ammunnat suoritettiin suppeasta piipusta.

Testatut patruunat:
Gyttorp Röda, haulikoko 3
Gyttorp Special, haulikoko 1
Vihtavuori Metso, haulikoko 10 eli 4mm
Legendaarinen musta-punahylsyinen S&B, haulikoko 3.25mm

Kaikki patruunat olivat pahvihylsyisiä ja reilusti yli 20v vanhoja.



Passissa. Ajo lähestyy, repussa vielä tilaa, Saueri puolivalmiusasennossa. Aikaa kuvanottohetkestä taitaa olla reilu 20-v. Reiman pilkkihaalarit dominoivat metsästysvaatemarkkinoita

[Hector]

Tuloksia odotellaan suurella mielenkiinnolla

[Merilinnustaja]