Tru-Oil - Karamellivesi

[Sämpy]

Pitääpä pikkuisen kertoa kokemusta tästä aineesta kun eräs suuri haulikonvalmistajakin kuulemma tätä käyttää.

Pintahan sillä tulee kuin karamelli: kiiltää nätistä ja sulaa kaikkeen. Forrest liuottaa sen tyystin, aseöljyt pehmittää tahmaksi, ei auta Gun Stox Wax-käsittelykään. Kesän ratakausi alkaa olla takana ja poskipakasta on hiki ja parransänki vieneet pinnan aivan karheaksi. Kovalla helteellä pinta pehmeää ja sormet tuntuu tarttuvan. Kymmenen vuotta minun aktiivikäytössä ollut iältään yli parikymppinen lakkatukkinen tikkakoskelainen on saanut pinnalleen kaikkia aseöljyjä, Forrestia, hikeä, sääskivoiteita ja muita kaikkia eritteitä mitä metsästyksessä liikkuu ja ainut mitä on pitänyt tehdä, niin vähän lakata perän alata lisää kun lukemattomat ryynäämiset kynnököillä on kuluttaneet siitä lakan pois.

Ja kun tällä Tru-Oililla koettaa jotain käsitellä, niin vaikka vetäisi kuinka ohutta pintaa, niin kunnollinen kuivuminen kestää päiviä. Siis parasta mitä aseen tukille voi tehdä on unohtaa koko aine. Ja jos Lauroselta tukkia tilaatte, niin kannattaa myös häntä ohjeistaa samoin.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[Ruutiukko]

Tru-Oil ei ole minulle tuttu mutta onko se varmasti tarkoitettu vedettäväksi lakan päälle?

Vahat ja öljyt toimivat yleensä suoraan puuhun.

[Sämpy]

Ei sitä olenkkaan vedetty lakan päälle, käytin tikkakoskelaista vertauksena kun siinä on lakkatukki. Tukin on Tru-Oililla alunperin Lauronen käsitellyt ja meikä on parhaimmillaan uudestaan käsittelemässä, jotta sillä sais metsästyskauden ainakin mentyä.

Tru-Oil taitaa koostua hartsiintuvista öljyistä, joista tulee amorfinen pinta joka vielä liukenee vähän mihin sattuun. Siis täysin sopimaton pinnoite aseen tukkiin. Äkikseltään kateltuna normaalikäytössä kunnon lakka kestää 50-kertaisen ajan.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[Ruutiukko]

Kas kun luin huolimattomasti, pahoittelen kömmähdystä.


Juu juu, usein nuo paksut erikoismönjät eivät oikein toimi. "Pikatukki kiireisille" -pohjalta. Öljyt ja mehiläisvahat sinänsä toimivat mutta ovat tietysti vaivalloisia - ensimmäisen kerran laittaessa. Sittenhän niillä voi jatkaa helpostikin, riippuu toki käytön ja kolhinnan laadusta.

Minä en lakkatukeista pidä mutta on niissä puolensa.

[igorrock]

Olen samaa mieltä siinä että nuo paksut peittävät ja kiiltävät "vahat" eivät oikein toimi. Itse olen käsitellyt aseitteni tukit ja puukkojenkin kahvat Danish Oil -öljyvahalla. Se on koostumukseltaa pääasiallisesti TUNG OIL:ia eli täkäläisittäin Kiinanpuuöljyä. Tuote on riittävän ohutta tunkeutuakseen kunnolla puun pintasolukkoon mutta kun riittävän monta kierrosta on imeytetty, muodostuu siitä pintaan myös silkinkiiltoinen suojavahakerros. Pikku naarmut eivät näy lainkaan ja isommat on helppo korjata hiomapaperilla, koska päällevahaus on helppo uusia. Tietysti tämä käsittely on uusittava aikaajoin, mutta niinhän kaikki aseen osat muutenkin tarvitsevat oman huoltonsa. Nykyajan "laiskanpulskeat jallit" vain pyrkivät pääsemään liian helpolla näissä asioissa.

[Sämpy]

No tässä nyt on vähän muusta kyse kuin että olisin laiskan pulskea jalli asehuollon suhteen. Ko. ase ei ole vielä edes todellista eräelämää nähnytkään ja kaipaa jo huoltoa tukkinsa osalta. Tällä tru-oilillahan tehdään lakkaa muistuttava pinta jonka pitäisi olla lakkaa kestävämpi. Näyttää kuitenkin ihan tehdastekoinen lakkaus kestävän kaikkea muuta paitsi kyntöojien kiviin jyrsimistä, tämä tru-oil ei kestä hellettä, hikeä, aseöljyjä, Forrestista nyt puhumattakaan.

Mulla ei ole ikinä ollut puukkoa jossa on kahva, mutta eräs puukko on johon tein pään raidan pahkasta, imeytin vernissaa ja kiillotin. Minkäänlaista huoltoa se ei ole sen jälkeen (5 vuotta) saanut, ei ime vettä ja saa toistuvasti vieläkin ihailuja ihmisiltä kauneudesta. Haulikko on siihen pientä koloa lyönyt ja lakkapäinen puukko olisi tuosta jo porsinut ja lakka olisi alkanut lohkeilemaan. Käytännön nyrkkisääntö onkin mulla tästä muodostunut, että ei ikinä lakkaa puukon päähän. Tässä nyt kuitenkin oli kyseessä laminaattitukki joka "vaatii" lakkamaisen pinnan.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[heikkip]

Tru oililla tulee lakatun näköinen pinta. Itselläni on Remarin 12/89 pumpun puuosissa tuolla aineella tehty pinta. Puhtaalle pinnalle riittävän monta ohutta kerrosta, välillä kuivaus pannuhuoneessa noin +40 asteessa. En ole vielä 5:n vuoden käytön jälkeen saanut pintaa huonoksi. Ase on kyllä saanut hikeä, sääskiöljyä, merivettä, aseöljyä ja muita asiaan kuuluvia tököttejä päälleen. Käsittelyyn käytön myötä syntyvät naarmutkin on helppo korjata.. Makuasia lienee millä tukin öljyää, ei tuo tru oil mielestäni ihan !&%¤# ole . Pinta tosin kiiltää ja on lakkamainen. Onko arvon herroista kukaan kokeillut pellavaöljyä tukin öljyämiseen? Sehän imeytyy kuivaan puuhun hyvin ja syvälle.

[igorrock]

Joo, puukon kanssa on tosiaan ehkä viisaampaa puhua "päästä". Vaikka teen niitä itsekin, en kaikesta huolimatta ole noissa nimityksissä "hiuksia halkovaa" tyyppiä. Pääasia että asia tulee ymmärretyksi.

Jos kaipaat laminaattitukkiisi jotain lakkamaista pintaa TRU-OIL:in tilalle niin kokeileppas venetarvikeliikkeistä saatavaa "Le Tonkinois" -lakkaa. On koostumukseltaan etäistä sukua Danis Oil:ille mutta tekee kunnon lakkamaisen pinnan. Väri on aavistuksen kellertävä kuten selluloosalakoilla. Aine ei ole ihan halpaa, mutta olen käyttänyt sitä venehommissa hyvällä menestyksellä ja pintakin on mukavan puolihimmeä. Ainetta saa hyvin varustetuista veneilytarvikeliikkeistä.

Jos haluaa käyttää pellavaöljytuotteita, niin kannattaa varmaan käyttää sitä keitettynä eli Vernissana. Kylmäpuristettu ei oikein koskaan kuivu kunnolla ja jää pinnaltaan nahkeaksi. Hyvin ohennettuna siitä toki voi käyttää tukin kyllästykseen, mutta viimeisksi pinnaksi olisi hyvä laittaa vaikka jokin Karnauba-pohjainen vaha. Itselläni on kokemusta vahasta jonka koostumus on: 90 % Karnaubaa, 10 % mehiläisvahaa. Liuottimena pineenitärpätti, jonka määrä sellainen että vesihauteessa kuumentamalla vahoista ja tärpätistä syntyy helposti siveltävä neste. Kovettuessaan vaha muodostaa kovahkon, kauniisti silkkimäiseksi kiillottuvan pinnan.

[Aficionado]

Tuli mieleeni, että mahtaisiko tuossa Sämpyn tapauksessa Tru-Oilin huonoihin ominaisuuksiin olla syynä nimenomaan tuo laminaattitukki, joka ei ime öljyä riittävästi sisäänsä. Ainakin jos tukkimateriaalin "imuominaisuuksia" verrataan esim. pähkinäpuuhun.
_________________
Life is too short to hunt with an ugly gun.

[Rattis]

Itse kokeilin testi koivuun tikkurilan petsilakkaa. Aine antaa kivan värin ja kiiltävän pinnan. Ainoastaan sen levittäminen tasaisesti on hankalaa ja saadakseni tumman värin jouduin käsittelemään puun kolme kertaa.
Oisiko tämä varteen otettava vaihtoehto, pinta tuntuu lakatulta, mutta näyttää hieman paremmalta...(siis jos haluaa kiirehtiä)

[TH]

Olen vetänyt Tru Oilia kahden kiväärin tukkiin ja yhden reukun kahvalevyihin. Vaatii monen päivän kuivumisen mutta jälki on kaunista. En vedä pyssyjä perässä ja muutenkin pidän aika hyvin. Minun käytössäni pinta on pysynyt moitteettomana jo muutaman vuoden.

Tru oiliahan saa muuten monen valmistajan tuotemerkillä. Omassa pullossani lukee Beretta Tru-Oil ja olen nähnyt ainakin 2 muullakin brandilla.

[Sämpy]

Tämä oli Birchwoodin Tru-Oilia. Empä usko, että tässä on paljoakaan tekemistä sillä, että kyseessä on laminaattitukki. Kun tuolla aineella tehdään tuollainen lakkamainen pinta, niin siinähän on monta kerrosta levitetty niin ettei ne varsinaisesti ole enää puupinnalla.

Sehän tämän ongelma on ettei se kestä aseöljyjä ja mitempä sitä asetta öljyää, niin ettei tukkiin hivahda yhtään. Forrestin kanssa homma onnistuu kun tietää ettei tukille kestä sitä mennä, tosin alkuun pinta liouttui lukonkehyksen paineenpurkausreikien kohdalta kun aiemmin ei ollut tarvinnut asiaan kiinnittää huomiota. Mutta vihonviimeistä on tämä, että se pehmenee helteellä eikä kestä hikeä ja parransänkeä.

Taidan kauden jälkeen vedellä uretaanialkylilakkaa pintaan, niin ei tarvitse tukkia pidellä kuin sitä erästä kipeää paikkaa. Ei oikein istu minun pirtaan tämmöinen lakkamainen pinta mitä pitää uusata vähän väliä.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[Larry]

Tilasin Lauroselta tukinhuoltosetin ja siinä on tru-oil ja joku kotimainen kovete. Tuolla läpinäkyvällä kovetteella pinta pysyy hyvänä pitkään. Heti uutena otin aseen jahtiin ja sattui sadepäivä. Kyllä meinas tippa tulla silmään kun pinta lähti käytännössä kokonaan kävelemään. Itse kun kahteen kertaan käsittelin niin on pysynyt hyvänä jo kolmatta vuotta.

Kovetetta on piippukourun vieressä hieman piipussakin ja tuskin lähtee perinteisillä menetelmillä sataan vuoteen. Oliskohan hyvä piippupinnoite?

Ja forrestin tummentama kohta on ekasta puhdistuskerrasta muistona vieläkin vaikka alkaa sekin jo pikkuhiljaa itsekseen hävitä. Ja sieltä rei'istähän se valui...

[Sämpy]

Killautin Lauroselle ja epäili, että tukille tehty värjäys on tuottanut ko. aineelle huonon pohjustuksen ja homma kanittaa siitä. Mene ja tiedä.
_________________
"Susi syö sunnuntaina ja mato pistää maanantaina"

[Rattis]

Pitihän se itsekkin kokkeilla, miten se tru-oil kestää aseöljyä. Otin kuivan koivu kalikan, hioin siliäksi ja kävin ostamassa Maxi kodintunkiolta vesiliukoista petsiä. Levitin petsiä vain toiselle puolelle, jotta voin kokeila onko petsillä vaikutusta. Sitten levitin tru-öljyä kankaalla hinkaten puuhun, antoin kuivua, sitten hioin terskavillalla himmeeksi ja kasittelin uudestaan. Tein tämän kolme kertaa. Sen sessarin jälkeen hioin taas kiillon pois puusta, sitten löin klöntin antiikkivahaa puuhun ja hioin sen pintaan terskavillalla. Lopuksi pyyhin ylimääräisen vahan pois. Vahauksen jälkeen puu kimaltelee vähemmän ja puunsyyt näyttävät paremmalta. Ainakin minulla se kestää aseöljyä, oli petsi alla tai ei...