Vanha patteri/akkutesti

[Repesorsa]

1)
No niin. Tuli tehtyä pieni testi, liittyen joihinkin aikaisempiin keskusteluihin ladattavien NI-MH akkujen ja alkaaliparistojen kestosta GPS käytössä. Itse olen käyttänyt noita akkuja lähinnä digikamerassani, jossa ne ovat kestäneet huomattavasti kauemmin, kuin alkaaliparistot. GPS:n virtalähteenä on tullut käytettyä lähinnä paristoja.
Vielä sen verran, että kirjoitan tämän tavoistani poiketen sivupersoonani nimellä, koska alkuperäistä minimerkkiä käyttäen käryäisin melkoisesta määrästä valheita tämän tullessa julki, nimittäin noita Fluken vehkeitä ei ihan joka torpassa ole.
Korostettakoon vielä, että tämä on vain pieni testi, eikä mikään tutkimus, koska en ole saanut tutkijan koulutusta akatemiassa.

Mutta aloitetaan:



Testivälineenä oli vanha kunnon sotaratsu, monet konnut mukana kulkenut Magellan 315.



Mittalaite oli Fluke 196C ScopeMeter ja tietokoneessa pyörivä FlukeView-ohjelma.



Testattavina olivat Vanson-nimellä myytävät 2300 mAh AA Ni-MH akut, joita oli ladattu/purettu noin 25 kertaa sekä VARTA HIGH ENERGY AA alkaaliparistot, tuoreusleima jun 2009.


Ensin oli vuorossa Vansonin akut, jotka oli otettu laturista noin vuorokautta ennen testiä. Akkuja olen lataillut Biltemasta ostetulla laturilla, joka on käytännössä osoittautunut kelpo laturiksi.

Laturin tuotetietoja voit katsella täältä.




Ensin siis akut gepsiin ja mittalaitteen piuhat napoihin. Gepsin laitoin ikkunalaudalle aivan ikkunaan kiinni. Sitten Flukeview käyntiin. Mittauksen näytteenottoväliksi asetin 5 minuuttia, koska lyhyemmällä aikavälillä olisi tuo käyrä venynyt melkoisen pitkäksi eikä lyhyemmästä aikavälistä olisi ollut testin lopputuloksen suhteen mitään vaikutusta. Seuraavaksi laitoin Magellanin käyntiin ja jäin odottelemaan sen sammumista akkujen tyhjentyessä. Gepsissä oli koko ajan satellittinäyttö päällä ja siinä oli satelliitteja näkyvissä yhdestä jopa viiteen. Magellanin käyttöoppaassa kerrotaan, että heikossa kentässä GPS kuluttaa enemmän paristoja kuin vahvassa kentässä. Tämä siis huomiona. Lämpötila tuossa ikkunan vieressä oli vanhanaikaisella tenttumittarilla mitattuna +18 celsiusta.



Vasemmassa laidassa olevat lukemat ja niiden kohdalla olevat vaakaviivat kuvaavat jännitetasoja ja pystyviivat aikaa. Pystyviivojen väli on 150 minuuttia, eli 2,5 tuntia. Vansoneilla lähtöjännite oli siis 2,923 V ja tuo loppujännite käyrän mukaan 2,198 V. Magellan pysyi päällä 10 tuntia 20 minuuttia. Akkujen jännite pysyi nimellisjännitteensä (2,4 V) yläpuolella 8 tuntia 15 minuuttia. Tuo loppujännite (2,198 V) ei itse asiassa ole aivan oikea, johtuen viiden minuutin näytteenottovälistä. Olin mittarin vieressä katkaisuhetkellä ja mittari näytti silloin 2,070 V. Tällä ei siis kuitenkaan ole merkitystä kuin minuutin tai parin verran.

Seuraavaksi oli Vartojen vuoro.



Käppyrä on melkoisen erilainen. Lähtöjännite oli 3,247 V ja loppujännite 1,655 V. Vartat kestivät 8 tuntia. Ero akkuihin verrattuna on siis melkoinen. Paristojen nimellisjännitteen alle mentiin jo 15 minuutissa ja Ni-MH akkujen nimellisjännitteen alle neljässä tunnissa.
Tästä voi sitten jokainen vetää omat johtopäätöksesä. Meikäläinen ainakin veti sellaisen, että noita Vartan pattereita ei enää ostella, koska esim. Panasonicin paristoilla olen päässyt reilusti pitempiin käyttöäikoihin, tosin ulkona. Todennäköisesti siirryn kokonaan akkujen käyttäjäksi.

© pekingin ankka
p_ankka@hotmail.com


Ps. Tarkkasilmäiset varmaan huomasivat, että datablockin päiväys on hieman ajastaan edellä. Ja arvailuihin oikeasta persoonastani en ota mitään kantaa.

2)
Kommentoidaas vähän: