Koeammuttu haulikuvio vs. patruunan toiminta käytännössä

[Lahtinen]

Monastihan spekuloidaan, kuinka hyvin paperiin ammuttu haulikon osumakuvio kuvaa liikkuvan kohteen saamaa hauli-iskua.

Paperilta analysoitaessahan haulikuvio näkyy kaksiulotteisena. Todellisuudessahan hauliparvi venyy etäisyyden kasvaessa ja haulit osuvat pintamaiseen maaliin eri aikoihin.

Poimein Handen antamista tiedoista haulipanoksen viitteelliset nopeudet eri etäisyyksille, peruslinjanahan on:
- Mitä pidempi hauliparvi…
- Mitä hitaammin haulit liikkuvat…
- Mitä lujempaa kohde liikkuu…
Niin sitä huonommin paperiin ammuttu osumakuvio kuvaa todellisen riistatilanteen osumakuviota. Eli periaatteen mukaan, jos ammutaan nopeaa kohdetta kauas, ei ”paperiosumakuviot” enää juuri pidä kutiaan.


Oheisessa taulukossa on kohteen oletettu lentävän kohtisuorasti poikittain ampujaan nähden, eli ns. sivuholli. Siirtymävaikutushan pienenee, mitä suorempaan kohde tulee tai poistuu ampujasta.

Näppituntumalta voisi äkkiäkatsottuna sanoa, että hyvältä 30m hollilta alle 40km/h etenevillä kohteilla hauliparven venymisen aiheuttaman ”vääristymän” vaikutus on aika marginaalinen. 40km/h etenevä kohde ehtii hauliparven ohitusaikana liikahtaa noin 15cm.

Toisaalta, jos ammutaan viiteenkymmeneen metriin urku auki 60km/h paahtavaa kaurista, ehtii otus hauliparven ”ohitusaikana” siirtyä lähes puolimetriä… Koeammunnoissa saatu kohtuullinen haulikuvio saattaa kauriin näkökulmasta ollakin todella harva…

Ja nopeille lukijoille tiedoksi, oheiset lasketut ”siirtymämatkat” ja kohteeseen otettavat ennakot ovat tyystin eri asia. Joku kun kumminkin onnistuu nuokin sekoittamaan muuten .

Voi olla, että taulukossa on jotain kaavoitusvirheitä. Hauliparven on oletettu venyvän metrin joka 10m matkalla.



Kommentteja?

[jarih]

Onhan myös puhuttu siitä, että kohteen liikkuminen ikään kuin kuvion sisällä, lisää hauliosumien mahdollisuutta. Tästä esimerkkinä muistaakseni Käytännön metsästystaito -kirjassa puhuttiin lehtokurpasta, joka tippuu paukulla, jossa pahviin ammuttaessa on todella paljon kurpan mentäviä reikiä.

John Barsness Shotguns for Wingshooting -kirjassaan puhuu tästä venymästä ja pitää sitä huonona asiana. Kohteen osuessa pitkän haulijonon häntään, haavakoiden määrä kasvaa. Vastaavasti lyhyessä haulijonosassa osuma on joko hyvä tai selvemmin pummi. Venymä kasvaa tiukemmalla supparilla/tiukemmalla kuviolla.
_________________

[Lahtinen]

Omasta mielestäni tuossa mainitsemassasi ensimmäisessä tapauksessa on juuri kyse sattumasta.

Uskoisin tosiaan, että tuolla venymäefektillä saadaan aikaan myös noita haamulaukauksia --> Eli pitkään holliin laukaus osuu esimerkiksi lentävään kohteeseen juuri paikalleen ---> Kohde ikäänkuin kerää haulit sisäänsä, lentäessään sopivasti parven läpi ---> Luja usko patruunaan syntyy, koska pitkään holliin otus tulee alas rättinä ja siitä löytyy useita reikiä.

Toisaalta voidaan ajatella, että ammuttaessa hyvässä kulmassa hitaasti 40…50m etäisyydellä liikkuvaa kettua, saadaan hyvintestatulla kalustolla varma kaato osaavissa käsissä.

Taas toisaalta hyvintestatuillakin paukulla saattaa oikeilla ennakoilla tulla ongelmia vaikkapa 40m etäisyydellä huippunopeudella lentävään lintuun, vaikka ”paperilla” kaiken pitäisi olla kunnossa.

Ainakin itse uskoisin monen ampuvan tuurilla. Omissa koeammunnoissani olen ampunut noita aikaisempia todellisia luottopatruunoita, joita jahdissa oli aikoinaan piipussa ja saalistakin tuli hyvin. Kuviot eivät välttämättä ole kaksisia olleetkaan koeammunnoissa. Riistalaukaukset ovat sattuneet osumaan kenties kuitenkin sopivasti ja sopivassa paikassa. Riistalaukauksia kun ammutaan rajallinen määrä ja jo muutaman haulin osuma linturiistaan tuo sen pataan, osuivatpa nuo haulit sitten tuurilla tai testaamalla .

Tuon taulukon perusteella koeammunnat paperiin kuvaavat silti mielestäni kohtuullisen hyvin tilannet monessa riistatilanteessakin.

[Hannes]

Ainakin on parempi lähtökohta ampua paikallaan olevaan pahviin kokeilut, kuin jättää kokonaan kokeilematta.
Olen samoilla ajatuksilla liikkeellä tässä, kuin Lahtinen. Tosin vaatimattomammilla kokeilla ilman taulukoita, ihan vain päässä sekä laskimella laskien...

[dxman]

[Jazka]

se olis aika paha ensin hirvee hiippailu ja sissiminen sitten kaikki ohi

[Koiranleuka]

[Tikkamies]

Oma ongelmani on lähiholliin osuminen pikatilanteissa. Testaan jahtipatruunani 35 tai 40 m päästä koska tyypillisimmät ampumatilanteeni tulevat kettuun tai rusakkoon koiran ajoon ja monesti melko kaukaa esim tiellä polulla tai pelto\hakkuuaukealla.Tamän vuoksi vaadin melko tiheitä kuvioita patruunoilta. Kuvion laajuuden tutkailuun en ole aikaa käyttänyt.
Viime viikonvaihteessa pisti miettimään kun jouduin tuon suppean haulikkoni kanssa ampumaan 15m päästä ajokoiran edellä tallaavaa supia. Maasto oli sellaista 8 vuotiasta koivikkoa .Suoraan sivusta ammuin supia mutta piti haaskata toinenkin patruuna kun lapaan tähdätty ensimmäinen vei vaan selkäkarvat mennessään . Supiin tuli sellainen aika ruma reikä. Tälläisiin tilanteisiin pitäisi testata omat paukkunsa.
Nuo pitkälle testatut toimivat testausmatkoilta ihan hyvin ja aina tuonne 20 m mutta sen alle pitää ampua tarkkaan.Tietysti voisin käyttää väljempää holkkia ja testata siihen paukkuja runsaammin.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[Tikkamies]

Mulla on tilauksessa kolmevarttinen pitkä holkki tuohon Browningiin. Kertoilen miten tuon kanssa testit ja jahtitilanteet onnistuvat. Tuon pitäisi olla hyvä kun Browningin oma täyssuppea on vähän liian suppea ja puolikas ei oikein käy kunnolla vaan vastaa paremmmin parannettua sylinteriä.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.