majavan "väsytys"

[mirage]

Eli kertokaapa kokeneemmat jousimiehet (ja /tai -naiset) miten tulee menetellä jos/kun ampuu massea ja osuma ei satukkaan sinne vitaaleille kuten pitäisi? Itselleni sattui seuraavanlainen tapaus n.klo 18.55 kuluvaa iltaa:

Majavapassiin n.klo 18.00 eräälle puropahaselle jos oli varma majava (eli olimme käyneet ko. paikassa aiemminkin ja päässeet näkemäänkin majavan joka sai meistä vainun tuulen kääntyessä.... ).

n.klo 18.55 huomasin majavan uivan paikkaani kohti ja linja oli n. 5-6m ohitseni. Hönkäisin ilmaan ja huomasin hengitys höyryn lipuvan poispäin majavasta-- "nyt taitaa masselle käydä erehdys!" pienehkö majava jatkoi uintia passiani kohti ohittaen minut em. matkalta, jousi vireeseen kun lattahäntä jäi pienen heinätupsun taa... matkaa n. 5m... piikki hieman pään eteen.. pian majava haistaisi minut koska oli tulossa hajuvanalle... hiljainen liike majavan nenän edessä ja nuoli matkaan! Loiskis vaan ja majava sukelsi , arvelin ampuneeni ohi ja manailin mielessäni huonoa ampumataitoani, tosin oli elämäni eka majava millään aseella ampuma hollilla-- pulssi hakkasi ja vatsaa väänsi..

Aloin kelata apeana siimaa sisään retrieverillä... kun siima alkoi olla sisällä tunsin painoa siimassa joka alkoi liukua sivulle... "ei perk...le! Se osui sittenkin!?" siima juoksi hitaasti mutta varmasti sormieni lävitse majavan käydessä välillä pinnalla ja taas sukelluksiin.... "mitä h..vettiä pitää tehdä... antaa kaverille siimaa vai panna vastaan? Osuma paikka oli hieman epäselvä, mutta mielessäni oli kuva että taisi jäädä hieman taakse...

majava tuntui kohtuullisen painavalle yrittäessään päästä pinteestä.. tosin ulkoisesti vaikutti aika pienelle "oisko ollu kevään poikasia".. osuma taisi todellakin jäädä taakse koska virtaa tuntui piisaavan.. n. 5min pidettyäni siimaa kohtuullisen kireällä, tuntuman säilyttämiseksi, tunsin kuinka veto hävisi.. ja nuoli nousi pintaan! Voi sitä vi...tutuksen määrää ja laatua....!!

n. 1 minuutin kuluttua masse nousi pintaan n. 40m:n päässä ja läiskis ja sukellus.. ja nousi pintaan edessäni samassa paikassa johon olin sitä ampunutkin.. ja minulla siimat sekaisin pitkässä ruohossa (olin lappanut siimaa kentälle kuten perhokalastaja konsanaan "väsytyksen" tiimellyksessä. Ei voi enää mennä huonommin... Läiskis siinä 5m: n päässä ja sukellus... 20m ja läiskis... 50-60m ja läiskis ja näkemiin vaan...

Ei tainnu olla paha osuma mutta puhdas ohilaukaus olisi ollut parempi vaihtoehto... miksikö ammuin? Majaviahan sinne oltiin menty metsälle ja kun paikka tuli niin pitihän sitä kokeilla.. en toki olisi laukaissut jos olisi ollut hiemankaan epävarma olo laukaistaessa. Ottaa/otti pattiin niin pirusti että piti ottaa viskinaukku suurimpaan harmitukseen

Kysynkin siis kuten otsikko viittaa, että kuinka vastaavassa tilanteessa olisi tullut/ tulee menetellä jos joutuu vastaavaan tilanteeseen? Ja tarkoitan nyt siis laukaisun ja epävarman osuman jälkeen?
_________________
no enhän minä kun ootin että joku muu ampuu ensin...

[Rastinsahi]

Olisko ollut tuo lätkyttelijä sama majava?

Noh, joka tapauksessa, huono osuma on huono osuma, ampui sen jousella tai kiväärillä. Mitäpä muuta tuossa ovi tehdä, kuin pitää nyörit tiukalla. Toivottavasti ei jäänyt pahasti haavoihin. Ymmärrän kyrpiintymisen, kaivertaa varmasti vielä viikkoja. Ehkä nousee mieleen vielä vuosien päästäkin. Noh, siitä se "paraneminen alkaa".

Mitäpä luulet, ammutko seuraavaa majavaasi maalle vai veteen?
_________________
Tapion viljan puimakone
http://www.tajukankaan.com

[J.A.H]

Älä suotta pitkään harmittele tuota tapausta. Itselläni ensimmäinen jousimajavatilanne lähes samanlainen kun nuoli ei läpäissyt majavaa ja kaiken huipuksi puri langat poikki. Melkein parku pääsi kun ..tutti niin rankasti. Jos olet käyttänyt kunnollisia leikkureita niin raanakkona ei pieni majava kauaa tässä maailmassa ulpukoita järsi. Varsinkin jos nuoli oli aluksi tanakasti siinä kiinni.

Isomman majavan kanssa on huonompi kokemus kun osuma oli hieman takana. Nuoli lävisti majavan ja tempaisi osan suolistoa mukanaan. Majavan menoa ei tämä häirinnyt vaan raivoisasti yritti vetää koko langan pihalle ja jarruttaminen aiheutti sen että lanka pureutui hötäkässä etusormen lihoihin. Viikkotolkulla oli paketissa tuo sormi. Joskus on vain jarrutettava varsinkin jos massen suunta on pesää kohden tai lumme/risu/hakoryteikköön. Muussa tapauksessa olen tyytynyt tarkistelemaan kevyesti onko toisessa päässä "nykyjä".

Edellinen kirjoittaja kyseli aiotko ampua seuraavan maalle vai veteen? Kysymys on turha sillä nämä vehkeet ovat ennenkaikkea lyömättömiä koska näillä veteenampuminen on mahdollista jollei jopa suositeltavaa. Itse en ole jousella kertaakaan kuivalle maalle majavaa ampunut ja vain tuota yhtä tapausta lukuunottamatta kaikki on eräksi saatu.

Vihje. Vaihda Retrieverin lanka ohuempaan jos käytät alkuperäistä. Tätä ohuempaa saat mm.Merrysportilta. Purkautuu helpommin pullosta. Muutenkin tuon langan oikominen ja kuivaaminen on tärkeää ettei muodostu jarruttavia "tuhjoja". Kevyt silikonikäsittely myös on omassa ollut silloin tällöin.

Onko paunat kohdallaan jos nuoli ei mennyt pienestä läpi? Mitä kärkiä käytät? Alumiini vai kuitunuolet käytössä?

[Rastinsahi]

Lähinnä J.A.H. tuo maalle ampuminen kävi mielessä, että vaikka osuma olisi huonompikin, ei majava maalla - lanka persiissä - ole niin kova vastus kuin vastaava tapaus omassa elementissää, eli vedessä.

Tottahan se on, että jousi antaa pelivaraa huomattavasti enemmän majavan saamiseksi ylös myös veteen ammuttaessa. Mutta onko haavoittumisriski suurempi kuin esim. haulikolla veteen läväytettäessä? En tiedä, yhden ainoan (ja viimeisen) majavan olen veteen ampunut, loput maalle.
_________________
Tapion viljan puimakone
http://www.tajukankaan.com

[J.A.H]

Kuivalle ammuttaessa on osuman myös oltava nappilaaki ettei ongelmia synny. Loikkaavat veteen ja mylläkkä on valmis. Tällöin läpiammuttu nuoli on mahdollisesti ja erittäin todennäköisesti maassa kiinni tai kuitunuolen ollessa kyseessä täysin suikaleina ja juoksulanka vitelikossa tuhjona(ei taatusti juoke vapaasti). Ampumamatkat ovat 2-8 metriä jolloin nuoli ei kestä ehjänä mitään kovaa taustaa hajoamatta. Nuoli läpäistyään ankkuroituu majavan "taustapuolelle" jolloin majava on hyvin vedettävissä kuiville. Nuolet ja kärjet maksavat ihan riittävästi ettei niitä viitsi ihan joka kivikkoon huidella varsinkin jos mahdollisuus on ampua veteen vahingoittamatta kalustoa turhaan.

Myös majavan käyttäytyminen suosii jousella veteen ampumista. Yleensä tilanne syntyy vaikka majava olisi haistanut vieraan reviirillään. Tarkempaa vainua hakiessaan kiertää rantaviivaa uskoen olevansa turvassa vedessä.

Tämä siis omakohtaisiin kokemuksiin perustuva mielipide joka pohjautuu majavanmetsästyskokemuksiin kaikilla lain sallimilla menetelmillä.

[J.A.H]

Lisäisin vielä sen että nuoliperseisen majavan kimppuun ei kannata lähteä jos siinä on vielä virtaa. Tästä kokemuksia "viljo" nimimerkillä tosin aseena oli haulikko. Liikkuu raanakkonakin kuivalla yllättävän lujaa ja ainakin itse annan rauhassa siirtyä paremmille haapamaille ennenkuin tarraan kiinni raanakkoon. Oletko ampunut majavasi jousella vai haulikolla? Mikä kelasysteemi?

[Rastinsahi]

Kiitokset selvennyksestä! Ihan järkeenkäypiä argumentteja. Tietääpähän nyt jos jousiharrastusta taas elvyttelee. Kiväärillä on tullut ropsittua maunot yhtä haulikkoa lukuun ottamatta ja tottavie hirvitti iskeä kouralla kiinni majavan niskaan kun se meinasi vuolaaseen virtaan luiskahtaa. Oli kivikuollut (rankaosuma) mutta muistui tosiaan mieleen tuo "viljon" juttu. Tai viljon kaveriahan se puri...
_________________
Tapion viljan puimakone
http://www.tajukankaan.com

[Blazer]

Tuo majava jonka näit nuolen irtoamisen jälkeen ei varmaankaan ollut sama yksilö. Haavoittunut majava ei yleensä jää ampujaansa tarkastelemaan, vaan sukeltaa esim. pesäänsä kuolemaan.

En tilannekuvauksestasi huomannut mitään dramaattisen väärää; ampumamatka oli kunnossa, samoin ilmeisesti välineet? Jos jotain kuitenkin pystyisin lisäämään tuohon draamaan jälkikäteen, niin lisäisin paikkonuolet. Itselläni on majavakyttiksellä ollut välittömssä läheisyydessä muutama nuoli huonon osuman varalle.

Jänteen takana oleviin muuttujiin en ala kommentoimaan, sillä ne tiedät vain sinä.

Se, että asia harmittaa sinua, ja varsinkin se, että asetat tapauksen tänne julkiseen reposteluun, jälkiviisaiden paloilteltavaksi on vähintäänkin sopiva synninpäästö sinulle. Mitään muutahan et enää asian hyväksi voi tehdä, tältä foorumilta saatat sentään hyvänä päivänä, hyvältä tyypiltä saada hyviä vinkkejä tulevaisuuden varalle.

Kuten tapauksessasi, huonot osumat, ja varsinkin haavakot saattavat jäädä kummitelemaan mieleen pitkäksikin aikaa, ainakin jos metsästäjän moraali on kunnossa. Molemmat ovat kuitenkin asioita jotka jokaisen metsästäjän täytyy hyväksyä metsälle lähtiessään, joka kerta. Muuten harrastus on väärä.

[Tapiok]

Kannattaisi käydä seuraavana päivänä paikka haravoimassa läpi. Kuolettavasti haavoittunut tai ammunnan jälkeen pohjaan painunut majava nousee nopeasti pintaan kun suolistossa alkavat syödyt massat käymään. Ellei sitten ole suolisto rikkoutunut ammuttaessa. Esim. näitä aikoja jos illalla ammuttu majava uppoaa, niin se on jo korkealla kellumassa seuraavana aamuna auringonnousun aikaan.

Eikä se aina pesäänsä mene kuolemaan, pari vuotta takaperin yksi padon päälle juoksuun ammuttu majava loikkasi huonohkon osuman jälkeen jokeen ui 30 metriä ja hävisi. Seuraavana aamuna löytyi häviämispaikalta läheltä metsästä 20 metriä rannasta.

[mirage]

onhan tuo v****tus jo vähän helpottanut...
Välineistönä 60# talja, nuoli hiilikuitua X-weawe 300 ja leikkurina tollanen luusahareunainen kiinteä teräinen 100graininen. Kärjen merkkiä en muista, mutta pitää vaikka napata kuva ja laittaa esille samalle topicille.

Kiitoksia kaikille kannanotoista ja neuvoista: en anna em. tapauksen lannistaa vaan lisää treeniä (etenkin hämärissä!) ja harkintaa ensi kertaan. Noita paikko nuolia olen testannut tolla mun masse jousella ja tähtäimet narunuolelle kohdistettuna, ja olen huomannut että vie sen verran sivuun että TARKKA laukaus on vaikea ampua. Ei sillä etteikö niitä raskisi käyttää: jos jotain meinaa saada niin silloin pitää olla valmis "kalustotappioihin".

Eilen kävi sellainenkin mielessä että jos ois ollu jonkinlainen ruutiase mukana, mutta siinä ois ollu taas se mahdollisuus että ois ampunu narun tai nuolen poikki- tulos olisi ollut sama .

Tuossa paikassa jossa olimme metsällä ei ole varmuudella kuin yksi majava ( oli siinä ollut toinenkin, mutta joku noheva haulikko "mies" oli kuulema ampunut sitä veteen n.20m:n päästä jonka jälkeen majavaa ei ole näkynyt), eli se puoltaisi että sama oli.
Mulle on tullut sellainen ajatus mieleen että joskohan ois osunu esim. takajalkaan, koska jaksoi vetää kovasti vastaan ja häntäkin toimi erinomaisesti pläjäytyksistä päätellen...

Kaverini aikoi käydä katselemassa majavaa ja itse pääsen huomenna jahtiin mukaan. Välimatkaa on n.90km suuntaansa niin ei joka ilta viitsi ajaa näillä polttoainehinnoilla.
_________________
no enhän minä kun ootin että joku muu ampuu ensin...

[Ghost]

[Kiul]

Jousihommissa kannattaa olla pitkävartinen nostokoukku yhtälailla mukana kuin ruutiaseella ammuttaessa. Sillä on hyvä nostaa vähän 'peppuroiva' masse rannalle, kun sen ensin on hieman lähemmäksi saanut siiman avulla.
Mulla oli yksi hieman taakse ja ylös nuolella ammuttu tapaus, joka pisti samalla tavoin sen verran kampoihin, että uppos se ohuempi fast flite ihan mukavasti sormilihoihin. Onneksi oli koukku mukana, jolla sain massen ylös ja lopuksi pistettyä puukolla.
Aikaisemmin kun koukkua ei ollut, niin tuli nostettua monta maalle haulikolla ammuttua massea, niiden valuttua rantapenkereeltä veteen, paljain käsin. Reippaasti vaan takajalkaan kiinni ja vauhdilla maalle. Kerran oli 'läheltä piti' tapaus kun masse tavoitteli hampaillaan pohjetta, mutta muuten ei sen kummempia ole tapahtunut.

[mirage]

Ghost: toi nyt oli tollanen mielenilmaus tätä polttoaine verotusta koskien...

Ja jos olisi muutoin ollut mahdollisuus lähteä heti seuraavana päivänä tarkistamaan tilanne niin olisin mennytkin: työasiat sotkee näitä(kin) hommia välillä mukavasti: välillä täytyy tehdä töitäkin, että on varaa harrastaa .

Jos olisin pakollisten kuvioiden jälkeen lähtenut ajelemaan ton 90km niin olisi ollut jo niin pimeää että ei olisi nähnyt tehdä enää mitään.

Tälle illalle ois tarkoitus mennä katselemaan josko löytyisi.. Lisävarusteena mukana vielä pidempi vartinen nostokoukku (6m teleskooppi onkivapa jossa iso koukku johon on kiinnitetty naru, varmuuden vuoksi), tehokkaapi lamppu (100 000 candelaa), ja niin tietysti enemmän harkintaa ja tiukempi liipaisin sormi. Ja pitäisköhän varuiksi ottaa pienireikäinen kivääri mukaan, siltä varalta että masse ei jää heti aloilleen jos pääsee ampumaan.

Noi kamat kun roudaa tiheiden pajukoiden läpi niin tietää olevansa taas metsällä
_________________
no enhän minä kun ootin että joku muu ampuu ensin...

[Kiul]

Tosta nostokoukusta. Oma kokemus teleskooppionkiratkaisusta on sellainen, että niillä kyllä saa kivikuolleen massen pois, mutta kun / jos massessa on vielä virtaa, niin onkiviritykset on turhan löysiä ja homma ei oikein pelaa. Olen itse päätynyt n. 2m varrella olevaan teleskooppiseen haavinvarteen, jolla homma sujuu kohtalaisesti. Joskus olen tehnyt paikanpäällä koukun katkaisemalla sopivan puun varreksi ja lyömällä (kotona) teroitetun naulan puun läpi koukuksi. (Sopiva puu = ns. metsätaloudellisesti arvoton puu). Tulee ehkä hieman painava jos on pitempi, mutta toimii hyvin. Tälläisella jäykemmällä sujuu se pohjasta naarailukin paremmin, jos tulee tarvetta.

[mirage]

tulihan se käytyä tarkistamassa: hiljaista oli eli "sinne män koko helahoeto"

Eli ei löytynyt haavoittamaani massea elikkäs oisko menny lopettelemaan lyhyttä elämäänsä pesää..

Kyllä se vaan jää tommonen homma kaivertamaan kummasti mieltä..

Toi nostokoukku homma rupes askarruttamaan:

toimisikohan jos ottais tollasen teleskooppivavan pari paksuinta osaa (eli mittaa sais tollaset pari metriä), rulla "jeesusteippiä" eli ilmastointiteippiä jolla ton liitoskohdan vielä vahvistais ja "sitois" osat yhteen sitten paikan päällä. Niin suuri koukku kun löytyy (ja niitähän löytyy isojakin) teroitus vimpan päälle teräväksi, kiinnitys kärkeen esim sopivan kokoisella puutulpalla (ja epoksiliimalla). Varuiksi tukeva lanka (esim verkon ainoituslanka 33kg) kiinni koukkuun ja langan pujottais sinne toiseen päähän teleskooppia, jota vois tarvittaessa jatkaa vaikka puron varresta "löydetystä" arvottomasta puuaineksesta. Ois kevyt ja helpohko kuljettaa.. ja jäykkyyttä ois edes jonkin verran enemmän kuin pelkällä teleskooppivavalla.
_________________
no enhän minä kun ootin että joku muu ampuu ensin...