Metson soidinmetsästys

[Latvalinnustaja]

tästä ei täällä puhuta juuri koskaan, joten kertokaapa vieläkö löytyy tätä metsästysmuotoa harrastavia vai joko se on katoavaa kansanperinnettä?
monen aikaan aamulla lähdette syksyllä kiertelemään soidialueita, käyttekö keväällä soitimia ja siivenveto jälkiä etsimässä? onko tullut saalista, monta askelta hyppäätte hionnan aikana jne jne.

[MtJ]

Vanhaa jo edesmennyttä ihmistä joskus jututin, joka tämän taidon osasi. Tälläisiä juttuja jäi mieleen;

Metson soitimen haku on helpoin suorittaa keväällä, kukot soivat aina samoilla paikoilla, oli syksy tai kevät. Kun jostain löytyy paikka, jossa kukot ovat vetäneet siipiään maassa, voi syksylläkin hyvässä lykyssä löytää soivan kukon samalta paikalta.

Metson soitimelle pitää lähteä niin aikaisin, että varmistaa varmasti kukkojen olevan vielä yöpuulla. Jos paikalle saapuu kukkojen soitimen aikaan, saattaa koko katras häiriintyä jopa kauempaa kuuluvasta liikkumisen äänestä. Yöpuulla kukot eivät ole niin arkoja ja toisekseen ehtivät rauhoittua kun paikalle tullaan tarpeeksi ajoissa (pimeässä). Onpa niinkin, että jopa illalla alueelle menoa kannattaa harkita. Näin turhaa melua paikalla vältettäisiin. Syksyisin kukot ovat arempia ja hionta kestää huomattavasti lyhyemmän aikaa kuin kevään kiihkossa, niinpä hionnan aikana ei ehdi kymmeniä askelia tallustamaan. Monesti jäi kukko saamatta (kys. henkilöltä) kun kiirehti paikalle ja yritti mennä liian monta askelta kukon hiomisen aikana.

Syksyisin kukko soi usein puussa - toki maassakin tapahtuvaa soimista on, mutta ei niin paljon kuin keväisin. Esimerkiksi suuren haavan paksut oksat ovat otollisia paikkoja, mänty/männyn latvus on yksi vaihtoehto. Vain aniharvoin, jos koskaan, kukot istuvat koivussa tms. Kuusissa oli joskus kukko soitimella "hyvään aikaan" heti aamusta (ilmeisesti yöpynyt kuusessa ja alkanut soida heti aamulla herättyään).

Mahdollista oli myös lähestyä kukkoa oikein varovasti silloin, kun se näppäilee. Siinä vaiheessa piti kyllä olla aivan varma kukon sijainnista ja kuulostella todella tarkkaan, lopettaako kukko sointinsa liikkeen takia. Aina kun metso hiljeni, piti jäädä paikalleen ja olla siinä asennossa puolikin tuntia, ellei ollut varma missä metso on (varmastikin nykyajan kahisemattomissa vaatteissa asennon vaihto onnistuisi joten kuten).

Laukauksen jälkeen piti jäädä kuuntelemaan mihin suuntaan muut kukot lähtivät, kuuluuko laskeutumisääniä ja jos kuului, kiertää samasta suunnasta etsien laskeutumispaikkaa. Tosin laukauksen jälkeen metsot useimmiten karkasivat, eikä toista kukkoa ollut mahdollista saada. Soitimen jälkeen kukot nousivat haapoihin syömään lehtiä tai vastaavasti laskeutuivat maahan syömään marjoja - riippuen vähän marjasadosta ja paikasta. Syyskuun lopulla sopivien aamujen päätteeksi metsot useimmiten vaihtoivat puuta usein haapaan ja söivät lehtiä (olen lukenut tältä palstalta, että haavan lehdet ovat "väliravintoa" metsoille syksyllä).
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[Rastinsahi]

Mutta mistä ihmeestä saisi ne kuikannahkaiset "sukat", jotka olivat äänettömääkin äänettömämpiä karkeallakin kelillä...?

[MtJ]

Villasukissa tuo muistaakseni sanoi hiipineensä... Mahtoi siinä pakkasaamuna olla mukava tassutella märässä rahkasammaleessa pitkin riitteessä olevia vesilätäköitä.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[Latvalinnustaja]

ite oon huomannu että keväällä metso soi muutaman aarin alueella samassa paikassa, ja syksyllä karkeasti 200m säteellä keväisestä laulupaikasta. itse olen tehnyt niin, että syksyllä lähden aamulla 1-2h ennen auringon nousua kiertelemään soidin aluetta, ja vähintään 50 m välein pysähdyn kuuntelemaan että kuuluuko laulua ja niin edespäin.
jos laulun kuulee niin vaimeasti että ei kuule hiontaa kunnolla, kannattaa lähestyä äärettömän hitaasti sen verran että laulun eri vaiheet erottaa kunnolla. sitten hionnan aikana en mene kahta askelta enempää.
kun metso hioo,noin 3s ajan se ei kuule eikä näe oikeastaan mitään, silloin voi ottaa juoksuaskeleita vaikka miten rytisisi oksat. mutta kun hionta loppuu pitää olla täysin liikkumatta. näppäilyn aikana metso tutkailee ympäristöään ja mahdollisia lähellä olevia koppeloita.
viime keväänä noin 4kertaa kuuntelin metson soidinta alle 20metristä, viime syksynä kerran kuulin metson laulun ja sen ammuin noin25m haulikolla. onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia?

[Lyrurus]

Yhden metson olen syyssoitimelta ampunut. Ja jos suoraan sanon, niin se on pikkuisen liian helppoa. Vanha metodi - eli kolme loikkaa hionnan aikana - pelaa ihan hienosti. Jos maasto on tarpeeksi peitteistä ja kukko soi hyvin, niin lintua voi lähestyä vaivatta 20 metriin ja lähemmäksikin. (Itse ammuin tuota soidinkukkoani 10:stä metristä päähän.)

Kokemus sinänsä on kyllä veret seisauttava, ja sitä voi muutaman kerran metsästäjänuransa aikana kokeilla.

[Sopranos]

60-luvulla muutaman ammuin syyssoitimelta.
Metsään piti lähteä aivan pimeässä (klo 3-4 välillä).
Soidinpaikat olivat samoja vuodesta toiseen ja vaikka sieltä kukon haki
niin seuraavana vuonna oli taas uusi kukko paikalla.
Kyllä lähestymien oli tarkkaa puuhaa. Heti kun soidinäänen kuulee on
lähestyminen aloitettava, kolme askelta hionnan aikana, koska metson
ääni on niin heikko kuuluvuudeltaan että kun sen kuulee niin se ei ole
juuri sataa metriä kauempana.
Malttia pitää olla ja jos erehtyy neljännen loikan ottamaan niin kuuluu
rysäys ja lintu on mennyt. Jotkut vanhat linnut ovat niin varovaisia että
tekevät "valetahteja" eli jättävät hionnan pois ja kuuntelevat, silloin
on pyytäjän oltava kuin suolapatsas ja odotettava kärsivällisesti että
metso aloittaa taas kunnon laulun hionnan kera.
Siinä nuorella miehellä kyllä sydän löi niin että tuntui että varmasti tuo
lintukin sen kuulee, mutta kun se sitten männystä putosi niin oli kuin
olisi puoli maailmaa saanut. ......
_________________
Välineet, luvat ja eväät vähän maksavat mutta
liha on ilmaista ....

[vilijonkka]

Onko tuo metson sointi kovasti riippuvainen säästä?

Teerien kanssa olen pannut merkille, että sateella ja kovin tuulisella kelillä on aivan turha lähteä soidinteeriä kyttäämään "sianpieremän" aikaan, vaan voi rauhassa asetella tyynyä parempaan asentoon...

[Lyrurus]

Ensinnäkin; metson lykky on siinä, että se soi syyssoitimensa niin aikaisin. Se lienee parhaimmillaan joskus elokuun viimeisellä viikolla - eli juuri näihin aikoihin - ja syyskuun puoleenväliin mennessä se alkaa olla jo ohi. Joskus aikoinaan kanalintujahti alkoi syyskuun 1. päivänä, ja silloin meidän seurassa jopa rauhoitettiin parhaita metson soidinalueita, ettei aivan kaikkia kukkoja käytäisi napsauttamassa kenttään.

Ja mitä tuohon säähän tulee, niin se on hyvin tärkeä muuttuja. Aamun pitää olla lämmin ja tuhnuinen, jotta metso viitsisi soida. Pakkasaamuna ei yksikään kukko koputtele. Tässä mielessä metso siis käyttäytyy täysin päinvastoin kuin teeret.

[Latvalinnustaja]

se kannattaa muistaa metsoa lähestyessä, kun on jo melko lähellä, että ei ota hionnan aikana paljoa sivuttaisliikettä. sillä se jos on aukeampi kohta niin se saattaa huomata sen. ja kun tietää tarkkaan missä kohtaa se on puussa, niin haulikko kannattaa nostaa vasta hionnan aikana jos haluaa pelata varman päälle. metsoissakin on paljon yksilöeroja jotkut ovat paljon arempia kuin toiset.
tuosta säästä olen hieman eri mieltä kuin lyrurus, parhaiten on metso omalla kohdalla syyskuussa laulanut selkeänä ja tyynenä aamuna, sillä ei ole valiä onko pakkasta vaiko ei. ja toisekseen, laulun kuulee huomattavasti kauemmaksi mitä selkeämpi ja tyynempi.
olen kuullut myös että lauluääni kantaa hyvissä olosuhteissa jopa noin 300m. itse en ole kuullut sitä parhaillaan kuin n.200m.
kertokaahan vain lisää.

[coorde]

muutamia mettoja olen soitimelta saanut.. toisen metson sain melkein käsillä kiinni. Hionnan aikana muutama varova askel, käyttäen näkösuojia hyväkseen. ja kallokkaat on paras laittaa pyyntiin jalkoihin.

[jyrimononen]

Poiketen teerestä, pieni sade ei ole lainkaan haitaksi soidinvireen kannalta (syksyllä). Voi jopa laukaista soidinhuuman keskelle päivää.

Voi olla tosi helppoa lähestyä, taikka sitten ei. Ajankohtakohtaista.

Muistetaanhan maltti tässäkin lajissa, eli ei liian montaa soivaa = vanhaa ukkoa ketoon, jos ei ole vahva soidin! Mutta kyllähän tuokin kokemus kannattaa kokea, muutoinkin kuin kevätsoitimilla. Plussana parempi mahku harkittuun ja tappavaan laukaukseen. Tosin on siinäKIN jo tullut tyrittyä

[biiklemies]

en tiedä noista syyssoitimen ajoista kun joku kirjoitti että aika olisi elokuun lopulta syyskuun puoliväliin itse ainakin kuulin viime syksynä metson soivan vielä lokakuun toisella viikolla. Metso ei tosiaan ole niin tarkka pienelle sateelle kuin teeri on mutta metso on taas tarkempi tuulen suhteen jota teeri hieman kestää mutta metso ei juuri yhtään..

[Lyrurus]

Se joku olin minä. Olen itse kuullut metson soivan vielä syyskuun lopulla, en sen myöhempään. Mutta toisaalta; jos olosuhteet ovat aivan erinomaiset, niin joku kukko saattaa tietysti innostua soimaan vielä lokakuussakin. Hiukan samaan tapaan kuin teeret pulisevat joskus marraskuussa.

Tuo tuulikin on vähän niin ja näin. Olen kävellyt hulluna soivan kukon soidinpuun alle melkoisessa etelämyterissä. Latvat taipuivat ja kukko soi. Silloin oli tosin harvinaisen lämmintä syyskuun keliksi.

Tuuli vaikuttaa kyllä sillä tavalla, että metson muutenkin hiljainen naputus jää helposti kuulematta.

[Latvalinnustaja]

tuli tuosta kevätsoitimesta mieleen että kun metsojen lauluvire on kovimmillaan, on lunta yleensä reippaasti maassa ja joutuu liikkumaan suksilla, niin silloin soivan linnun löytäminen voi olla vaikeaa kun ääntä lähtee suksista niin pirusti. paras keli oisi kun ois kova hanki ja siihen päälle satasi 10-15cm lunta niin pystyisi liikkumaan melko äänettömästi kävelemällä. ite kävin viime keväänä vasta toukokuun viimesellä viikolla
soitimessa, sulan maan aikaan. silloin soivat perättäisinä päivinä noin 11.45 illalla. eli ennen yön pimeintä hetkeä. syksyllä eivät kuulemma soi illalla välttämättä ollenkaan. toinen hyvä asia kannattaa muistaa oli syksy tai kevät, niin kun riekko rupeaa päkättämään, sen jälkeen vasta alkaa metso laulaa,jotkut vanhat miehet väittää tätä tosi paikkansa pitäväksi.