Mikähän meni valussa pieleen?

[stgarak]

Ajattelin ryhdistäytyä ja valaa sunnuntain ratoksi satsin luoteja.
Olin jo valmiiksi ladannut "padan" rengaspainoilla jotka sulattelin ja kahmaloin pinnalle jäävät kiinnitysraudat pois.
Pelkistelin vähän parafiinillä varmuuden vuoksi ja lisäsin reilulla kädellä kirjasinmetallia.
Kun seos alkoi olla valmiin oloista, lämmittelin Leen 6-cavity -muotteja siinä aikansa ja kävin toimeen. Iloiseksi yllätykseksi jo ensimmäisestä satsista tuli aivan moitteettomia. Ehdin valaa puolen tusinaa muotillista. Homma tuntui luistavan vallan erinomaisesti.
Sitten muotin "katkaisulevy" tai mikä nyt liekään sitten viralliselta nimeltään, oli jotenkin kovin tiukassa. Väänsin vähän reilummalla kädellä ja hämmästykseni oli suuri kun kahva jäi käteen



Luotien "häntiä" ei tuntunut saavan katkaistua ja "katkaisulevy" oli täysin jumissa. Muotin sai auki ja itse luodit näyttivät moitteettomilta. Aikani turhaan ähellettyäni otin koko katkaisulevyn irti.



Luodit olivat näemmä päättäneet jäädä siihen ns. olemaan. Muukaan ei tuntunut auttavan joten dippasin koko levyn lyijyseokseen jolloin ne sulivat oitis pois.

Mitä oikein tapahtui? Oliko seokseen joutunut jotain mikä teki siitä ihan älyttömän kovaa vai mistä ihmeestä voisi olla kyse?
Seos kuitenkin näytti tavalliselta ja käyttäytyi aivan "normaalisti", suli odotettua vauhtia jne. enkä osannut epäillä mitään poikkeavaa ennen em. tapahtumaa.

Yksi epäilty on tässä:



Tuota tavaraa myytiin minulle kirjasinmetallina. Mitään kirjasimiahan siinä ei näy mutta ajattelin että ehkä kyseessä oli jokin puolivalmisteaste josta ei oltu vielä ehditty tehdä varsinaisia kirjasimia tjsp. Silmämääräisesti se kyllä minusta näyttää muuten ihan samanlaiselta.
En ole varma olinko käyttänyt sitä tätä ennen vai en. Kirjasinmetallia oli seoksessa yhteensä enintään 20% ja siitä ainakin puolet oli vanhempaa "erää" joka varmasti on oikeaa kirjasinmetallia.

Olin erotellut huoltikselta saaduista rengaspainoista kaikenlaisen epäilyttävän aineksen ja käytin mielestäni vain sellaisia painoja jotka varmasti olivat lyijyä.

Esimerkiksi nämä vaaleaksi maalatut(?) otin seasta pois varmuuden vuoksi kun en ole varma mitä tavaraa ne ovat. Onkin pitänyt kysyä. Tässähän sekin käy nyt samalla?



Että jos tähän joku osaa jotain kantaa ottaa niin ottakaapa.

[peter]

Tavara näyttäisi olevan ihan ok - samanlaisista seoksista olen koko elämäni valannut. En kylläkään koskaan käyttänyt Leen muotteja - mutta ihmettelen että voisikohan tuossa olla joku materialivika muotissa - onko siinä takuuta ? Mitä kauemmin odotat aukaisua niin sitä vaikeampihan se on aukaista - mutta ei se koskaan niin kova voi olla että eikö katkeaisi ilman että vehkeet menee rikki.

[äRPee]

Minäkin tein pitkälti turhaa työtä erottelemalla maalatut ja muovipintaiset painot pois kevään ensimmäisestä satsista; viimeisessä padallisessa laitoin ne erotellut painot yksitellen sulan pinnalle tarkoituksena viskata pitempään kellumaan jäävät vitelikkoon. Yksikään normaalimuotoisista pinnoitetuistakaan painoista ei ollut hitaasti sulavaa tyyppiä, vaan ne lirahti sekaan vähemmän miellyttävän maalin/muovin katkun saattelemana. Pois jätin kuitenkin selvästi olemattoman kevyet niittireijillä olevat painopalat, jotka olivat niin keveitä, että ne tuskin olivat kuin jonkin sortin muovia; niistä ei löytynyt raaputtamalla metallia pinnan alta ollenkaan.

En muuten koskaan sulata painoja valupadassa, vaan erillään kaasulla valurautapadassa; pohjaventtiilillä olevaan valupataan vain valmiita puhdistettuja harkkoja. Moskaa tulee painoista paljon ja vaikka vysiikan lait sanookin että kököt kelluu eivätkä voi mennä sinne venttiiliin, niin kummasti sinne sitä sontaa kuitenkin ilmaantuu.

Leen kuusikololla en minäkään ole valanut, mutta siinähän on sellainen Leen itse asiassa varsin nerokas vipuvinkkelileikkuri? Muiden muottien leikkurit ovat lyötävää mallia, mutta näissä Leen muoteissa siis leikataan tempaisemalla erillisestä leikkurin kahvasta, eikö? Kohdallasi on varmaankin käynyt niin, että leikkuri ei olekaan ollut täysin suljettu, jolloin vipumekanismi ei pelaakaan täydellä vipuvoimalla ja tuloksena on enemmän voimaa kahvasta vaativa leikkaus. Käytössäsi oli tässä kohtaa enemmän voimaa kuin älliä (hehe, niin aina ) ja kahva katkesi. Mikäli olisit hoksannut että leikkuri ei ollutkaan täysin kiinni, olisit voinut käyttää jotain metallikappaletta vipunokan välistimenä ja saanut tarvittavan vipuvoiman aikaan katkaisematta kahvaa.

Saat osat kyllä Leeltä tilattua, jos kotomaiset kauppamiehet meinaa olla poikkiteloin; muistaakseni Leen kohdalla on homma niin, että vain Lee itse myy varaosia. Toki sellaisen voi kauppiaasikin tilata, mutta itse saat sen nopsempaan ja halvemmalla. Leen vakiot lähetyskulut sivuillaan ovat sitten surface mail, joten sähköpostaile kiivaasti ja kerro haluavasi osat lentopostina, ellet sitten pidä kuukauden-parin taukoa tässä välissä.

[stgarak]

[havu]

No juupa. Tuollaista ihan samanlaista kirjasinmetalli-harkkoa ostin myös (Toijalasta muistaakseni) ja ärpee mittasi kovuudeksi muistaakseni 18bhn. Ärpee siun oma arvio taisi olla että lyijyllä pehmennettyä kirjasinmetallia. Omassa punttikokeessa murtui ekalla iskulla ja muutenkin oli yhtenevä käytös Archipelagon 18bhn kovuisen kuparoidun kanssa. Toki kaupassa sain niitä ite kirjasimiakin ja nehän mittauksessa antoivatkin sen vähintään 22bhnnää.

Meinaan vaan, että kun niitä testi kappaleita lähtöaineiden kovuuksien mittailuja varten valoin, oli valettavuudessa huimia eroa silkasta lyijystä aina 63%tina/37%lyijy-tankoon asti. Tämä viimoinen sai aikaan kauheen kopsutuksen koivuhaloolla leikkuriin että katkea ny saateri. Vaikka useamman koitin, en koskaan ehtinyt siihen eutektiseen hetkeen mukaan. Kirjasinmetallit eivät nekään kauheesti miettineet kun hyytymistä suunnittelivat eli että kyllä siinä valppaana saa olla sen haloon kanssa.

[äRPee]

Juu. Arvelin itse niiden BHN22-kirjasimien olevan linometallista valettuja monotyypin kirjasimia, mutta sain kavereilta toisenkin arvion; se saattaa olla juuri monotyyppiä, mutta niin vanhaa ja moneen kertaan käytettyä, että tinaa ja antimonia on kadonnut kuonan mukana poies ja sotku pehmentynyt siis. Mutta väliäkö tuolla, liian kovaa se on silti .

[musuli]

http://forums.handloads.com/forum_posts.asp?TID=6709&PN=2

Tuolla on Kalifornian pojalla käynyt ihan samalla tavalla.

[t3tactical]

Leen kuusikosta hajosi minultakin tuo epäkesko-viputin-katkaisulevyn väännin. Silloinen maahantuoja Westland hoiti asian tosi sujuvasti : takuuna tuli postitse uusi muotti,ja pyyntö että säilyttäisin särkyneen tallessa ,jos vaikka tehdas tahtoo sen takaisin.
No tietysti tein uuden viputtimen rosteriraudasta ja möin kaverille ,tallessahan se sielläkin on.Eikä ole tehdas kaipaillut, 15 vuotta jo mennyt.
Tuo viputin katkesi kun seos siinä pinnalla jäähtyi liikaa ja muuttui liian kovaksi.
Enkä ole koskaan pistooliluoteihin tuota linoa kaipaillut. Kun pudottaa pihdistä suoraan täyteen vesisankkoon ,niin luoti karkenee melko kovaksi siinä samalla.Kuulan tulee sihahtaa veteen osuessaan, jotta karkenee.Ysille ja nelifemmalle toimi vallan hienosti.

[stgarak]

Do dii, päivityksen aika.

Varaosa (ja muuta hilpettä tosiaan ) tuli tasan viikossa Leeltä, ei voi valittaa. Meni vaan toinen viikko että ehti taas asialle.
Jatkoin siitä mihin jäin viimeksi eikä mitään ongelmia ilmennyt, olin vielä nyt sitten erityisen huolellinen että suljin leikkurin varmasti kunnolla.