Ase&Esittely: Palelulle stoppi, kytiskoppi!

[Lahtinen]

Ase&Esittely: Palelulle stoppi, kytiskoppi!

Ase&Esittely jatkaa aktiivista ja säännöllistä julkaisuaikatauluaan muhkealla joulun tuplanumerolla!

Tällä kertaa pureudumme metsästysrintaman kiveenhakattuun slouganiin:”Ei ole metsämies eikä mikään, jos ei ainakin yhtä käyttökelvotonta kytiskoppia ole jahtiurallaan laittanut.”


A&E jatkaa syväluotaavaa ja Aasiantuntevaa journalismiaan tasolla, josta muut eräalan julkaisut voivat vain haaveilla!

[Hietala]

Niin, itselläni kokemusta jo tuosta kiveenhakatusta sen verran, että kankaasta ja alumiiniputkista tein rusakonkyttäyskopin. Tuulisella pellolla ihan täyttä syöpää pystyttää mokomaa viritystä. Sinänsä kunnianhimoinen hanke, ei vaan maastossa oikein pelannut
_________________
Laiskuuttaan tingan häviää

[valmet 412s]

Sen olen usein pistänyt merkille että ergonomia on täysin kadoksissa ja aseen tukeminen on huonossa jamassa. Istuin saattaa olla ihan mitä vain, yleensä nariseva, rikkimennyt yksilö. Joko liian pieni kooltaan tai sitten viidelle hengelle sopiva. Yleensä nämä "vanhat" taukotucat, asuntovaunut ja parakit edustaa tätä "kyllätässänytjotenkin kyttää" tasoa ja kummasti into laskee käydä muutaman karkotetun ja ei niin mukavan kytiksen jälkeen. Ei kukaan kotona viitsisi noissa istua.

Lämmitys joko puuttuu tai on aivan sauna. Lattioilla pulloja ja tölkkejä, lattia narisee jos millin liikut ja ikkunaa ei hiljaa auki saa, yleensä ikivanha ikkuna ja ylisuuri tarpeeseen nähden.

Kun ottaa tavoitteeksi sen että yhtä mukava olla kuin kotona, äänetön ihan joka kohdasta, aseelle hyvä tuki ja kohtuullisen lämmin ollaan hyvällä tolalla.

Kopin sijoittelu kohteeseen nähden on oltava tarkka, liian pitkä matka ampua ja vaikea maasto kulkea autolta sekä vallitsevat tuulensuunnat sekä ravintohuolto pitää miettiä.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[Lahtinen]

Kytiskoppipyyntihän on jahtimuotojen aatelia ja sillä on maailmanlaajuisestikin pitkät perinteet. Tämä pyyntimuoto näki päivänvalon jo satoja vuosia sitten Afrikassa, jossa Bushmannit ammuskelivat alkeellisista kytismajoista Mausereillaan ”syömäriistaa”.



Siellä lanseerattiin yleisesti tunnettu termi: ”BIG FIVE”. Tätä tunnettua termiä käytetään globaalisti kuvaamaan kytiskoppipyynnin viittä tukijalkaa:

- Jahtimiehen tinkimätöntä ja raudanlujaa fyysistä kuntoa

- Jahtimiehen kykyä selviytyä äärimmäisissä olosuhteissa tunnista toiseen

- Jahtimiehen taitoa tuntea riistan kulkureitit ja käyttäytyminen

- Jahtimiehen kykyä ampua hyvä riistalaukaus alati vaihtelevissa ja haasteellisissa olosuhteissa

[TA]

[Lahtinen]

Maailmalla valtaosa saaliista ammutaan kytiskoppimetsästyksellä. Miksi tuo metsästysmuoto on jäänyt Suomessa jonkinmoisen prosenttijengin marginaalipuuhasteluksi?

Lucky Luke on tätä tutkinut pitkään ja kovalla rahalla. Kumileimasimenjälki-seurannoissa on saatu tilastollisesti merkittävää dataa. Tästä on Erikoisprojektipäälliköiden kovan työn ansiosta saatu extrapoloitua kytiskoppimetsästyksen kannanhoitomalli, josta löytyi kaksi kannan kasvua rajoittavaa tekijää:



Moni kytiskopista vuosia haaveillut murtuu hankinnan viimemetreillä avotornimafian vihjailevaan kommentointiin.
”Joko olet tullut kytiskopista”
Jne

Samoin moni sortuu ”Kolme kertaa kaudessa kytiksellä-KauraKalervojen” avotornimafian ylistämänä laittamaan itsekin moisen:

”Tässä on niin kuin lähempänä luontoa”
”Kyllä mies sen verran säätä kestää, että avotornissa pärjää”
”Täältä näkee niin paljon paremmin”
”Avotornissa on niin paljon parempi hengittääkin”
”Avotornissa voi ampua yllättävissä tilanteissa joka suuntaan, vaikka ylöspäin”


Merkittävin kytiskoppipyynnin suosion kasvua rajoittava tekijä tuntuu olevan kytiskoppien puute. Tämä on suoraa seurausta siitä, että Suomalainen metsästäjäkunta koostuu pääosin humanististaustaisista, lähinnä teoreettisen linjan henkilöistä. Varsinainen konkreettinen rakentamistoiminta on tälle porukalle hyvin vierasta, joskin heillä on varsin detailitason spesifikaatioita siitä, minkälainen täydellinen kytiskoppi olisi.

[RiUDE]

Sitä mie olen ihmetellyt, että miksi tuolla peuraseuduilla kopit ja tornit ovat joitain poikkeuksia lukuunottamatta aivan tolkuttoman surkeita.
_________________
Savo suureksi.

[Sigamees]

[muu uan]

[Lahtinen]

Olen jo ihan pikkupojasta asti haaveillut omasta kytiskopista. Olin tämän haaveen vuosien varrella haudannut jo taka-alalle, kunnes jahtikaverin kanssa päätettiin ”pitkän harkinnan jälkeen” yhdistää voimat ja rakentaa kimpassa kytiskoppi.

Törmäsimme välittömästi ongelmiin. Rakennustarkastusvirasto ilmoitti, että tässä kytiskopin rakennushommassa pitää pelata avoimin kortein. Ja kyllähän se meille sopi. Emme kyllä heti käsittäneet sitä, että avoimin kortein pelaamisella tarkoitettiin seuraavien korttien voimassaoloa; Alkusammutuskortti AS1, Ensiapu 1, Henkilönostinkortti, Hygieniapassi, Putkistopassi, Puuturvakortti, Suojainasiantuntijakortti, Sähköturvallisuuskortti SFS6002, Tulityökortti, Työhyvinvointikortti, Työturvallisuuskortti jne.


No rakennusprojektihan katkesi heti alkuunsa.


Mutta sitten kuulimme ”vähän tiskin alta”, että maahamme on perustettu kytiskoppien rakentamiseen keskittynyt yritys muutamia vuosia sitten, nimeltään Torifi. Tuolta Torifi-firmalta moni on hommannut kytiskoppinsa ja kuulemma kaikki olleet tyytyväisiä, viisi tähteä viidestä. Sieltä kun kopin hommaa, voi olla vakuuttunut siitä, että rakennelma on valmis, toimiva, hyvän rakennustavan mukainen ja täyttää viimeisimmätkin viranomaisdirektiivit.

Siinä sitten kaverin kanssa selailtiin Torifin tarjontaa. Satoja erilaisia kytiskoppeja mitä hienommilla fiitsereillä varustettuna. Toinen toistaan upeampia koppeja oli tyrkyllä.








Kyllähän tuossa oli sitä runsaan tarjonnan tuomaa valinnanvaikeutta, kun tuolta Torifi-yritykseltä päädyttiin tilaamaan. Se toki pitää sanoa, että ei tämä mitään persaukisten puuhaa ole. Sen verran trendituotteista on kuitenkin kysymys, että kyllä hinnassa on aina monta numeroa. Sen johdosta kaverinkin kanssa voimat yhdistettiin ja käytiin kumpikin tahoillaan pankissa lainat neuvottelemassa hankintaa silmälläpitäen. Mutta onhan siinä sitten aina se oma turvansa, kun hankinnan tekee tunnetulta ja suositulta firmalta.

Ja sekin etu noissa Torifin kotisivuissa on, että jokaisesta kopista löytyy viimeisenpäälle kuvat ja rakennepiirrokset. Samoin kopin tekninen spesifikaatio on hyvin kuvattu. Noiden perusteella kopin voi vähän kokemattomampikin ihan huoletta hankkia näkemättä ostokohdetta livenä.

[Ekohippi]

[Lahtinen]

Tässäpä muutama kommentti, miten me aloittelijoina järkeilimme kopin sijoitushommaa. Ja voin kertoa, että sitä järkeiltiin paljon . Kopin sijoitushan on aina jonkinmoinen kompromissi. Mielestäni selkeää lisäarvoa tässä saa, kun asiaa ei järkeile pelkästään yksin.

Kopin sijoituksessa pohdimme lähinnä neljää ulottuvuutta:
- Paikka, josta koppia ei joudu” pakkosiirtämään”
- Paikka, jossa käy riistaa jahtimiehen ollessa kopissa
- Paikka, jossa pystyy itse koppia ja siihen liittyviä toimintoja hyödyntämään ja ylläpitämään
- Paikan ”feng shui”


Aika moni kytiskopin laittajahan on tilanteessa:”Saako naapurin maalle rakentaa, nimimerkki paalutinko turhaan”. Eli maanomistajan kanssa sopimisen tärkeyttä ei voi mitenkään painottaa liikaa. Käytännössähän toisen maalle viritellään melkoinen teelmys, joka saattaa enemmän tai vähemmän haitata ”ihan oikeaa elinkeinoa”. Ja olla myös ”ihan he..tin ruma”.
Samoin kopin ”pakkosiirtoon” voi vaikuttaa sen liikenteelle tuottama todellinen tai ”oletettu” kolaririski. Ja toki joillain alueilla myös ilkivalta saattaa olla huomioonotettava tekijä.

Aika moni kytispaikkahan on semmoinen, että siellä riistaa käy. Vaan käykö silloin, kun ollaan kytiksellä. Itse sain alkusyksyllä tehtyyn kytispaikkaan varsin hienot sijoitusta helpottavat karttasulkeiset asiantuntijalta, jossa ilmineerattiin yleisimmät tuulensuunnat ja miten hajut kulkee, missä peurat makaa, mistä ne tulee ruokintaan, mihin saat auton, miten pääset äänettömästi kytispaikalle jne. Kaikki ihan järkeenkäypää juttua, mutta ei välttämättä tule heti itselle mieleen.

Sanotaanko sekin, että on melkoinen etu, jos kytispaikka on ”tukikohdan lähellä” ja/tai se on helposti autolla saavutettavissa muun jahdin/liikkumisen yhteydessä. Onhan se nimittäin ihan mukava, jos koppi-investoinnille saa jonkinlaisen käyttöasteen.
Jos ruokinta tehdään ”kantopelissä”, niin omenoiden, juureksien ja viljan kantamisesta katoaa romanttisuus aika äkkiä ja emäntäkin toteaa aika nopeasti ”kädet pois saappaista”, jos tuota kantohommaa joutuu tekemään ihan urakalla pitkän matkan takaa.

Tuo feng shuihomma on jotain sellaista, mitä on vaikea määrittää. Varsinkin, jos kytiskoppi sijoitetaan kokonaan uuteen paikkaan, eikä sillä korvata olemassa olevaa avotornia, niin se tuo aina muutoksen kokonaisuuteen. Missä kavereiden ruokinnat ovat. Paljonko tuo vaikuttaa vaikkapa peuradynamiikkaan lähialueella (käyntiin olemassa olevilla ruokinnoilla). Onko koppi kadehdittavan ihana jne. Pitääkö tämänkinlaisia asioita miettiä, vai ei?

[havu]

Paikan valintaa voi tietenni tehä niinnii, että mennä majottuu aiotulle paikalle muutamaksi päiväksi ja hampaat kalisten kiikaroi ja laittaa merkille kaiken kellon aikoja myöten. Silloin pitää:
A) olla hiljoksiin
B) olla heilumatta
C) olla haisematta hyvälle
D) tulla uuestaan parin viikon päästä jos ei mitään näje
E) jos ei sikkään, niin vaihtaa paikkaa

Taikka sitten vain vie säkin heppaporkkanaa kylelleen ja kohdakkoisen riistakameran sitä vahtimaan. Eikä haitaksi ole jos on hiukan jo kuusaalla missä niitä on ruukattu nähdä.

Eikä muuten yhtään ole haitaksi jos onnistuu pyöräyttämään kopin niinkin päin ettei nouseva kuu pahasti loimota näköön. Taikka menee sitten vähän myöhemmin.

[dxman]

Mitä korvemmassa paikka on,niin vaikeusastetta tulee lisää. Rakennelmiin ja hajuihin tottuneet on helppo höynäyttää. Itse muutin omakotitalon kyttäyskopiksi höyläällä. Uloin ikkuna tuppasi narahtamaan avatessa,vaan ei enää.

Hirvijahdissa tuli pohdittua passimiehen näkökulmasta hajuja ja tuulen suuntaa. Nimittäin. Tupakoinista siirryttyäni (silti muutaman hirven tupakka huulessa ampuneena) e-savuke höyryhin, kävi visuaalisesti ilmi kuinka keuhkoista vapautuva ilma vaeltaa maastossa.

Kova tuuli on selvä tapaus. Ohut hajuvana tuulen suunnassa,mutta mutta... Annas olla jos on sähkölinjaa,kumparetta,aukon reunaa tai mukamas tyyni keli. Hajumassa velloo edes takas.

Jos olisin kytiskoppia tekemässä,niin korkealle maanpinnasta tai korkealla ilmanvaihtoputkella ja sekään ei kaikissa keleissä riitä.

Summa summarum. Vaikka kuinka olisi pitänyt mettävehkeitä ulkona ja hieronut sammalta,niin hengitys paljastaa jos ilmavirtaus on väärä. Saa haista vanhalle viinalle ja hammasmädälle kun valitsee paikkansa oikein oletettuun saaliin tulosuuntaan. Jossain tapauksissa ei edes mahdollista eli passipaikka on väärä.

[JokuUkko]

En kyllä tekis kiinteää koppia minnekään muualle ku omille maille tai korkeintaan jonku tosi hyvän kaverin maille. Aina se siiirtotarve tulee jossain vaiheessa. Vaan on onneksi pyörä keksitty ja sen keksinnön ympärille liikuteltava koppi sille vaan saa niin paljon helpommin luvan ja sen voi viedä vaikka sinne ihan kuumimmalle paikalle keskelle peltoa. On totta, että se hiukan rajoittaa kopin kokoa ja painoa. Mutta hitosti niistä pyörällisistäki vaan peuroja kaadetaan...