Harmittaako ostaa laatua.

[Pohjola]

Miten lie nuo viinakset, pitäsköhän siirtyä kaliimpiin nii kestäskö pidempään...

[Valto.]

En tiedä kestääkö pidempään, mutta on ainakin parempaa. Kyllähän Lagavulin 16 on heti eri tavaraa nautiskeltavaksi jahtipäivän jälkeen mitä halvin suomiviina. Jos juo pelkässä humaltumistarkoituksessa, niin kyllähän yhden tähden jaloviina ajaa asian, miksipä ei hätätilassa myös koskenkorva, leijona tai vastaavat kirkkaat. Mutta kyllä se Isley single malt on vaan eri tavaraa jos alkoholista haluaa nauttia.

[kuhnakakkonen]

Ikuisuuskysymys. Onko metsästäjä herra. Kuuluuko hän paremmin toimeen tulevien luokkaan. Tämän topikin pohjalta vastaus on kyllä. Täältä syvä paheksunta jos ei ole rahaa laittaa hyvin välineisiin ja hyvään elintasoon. Vai onko niin että tänne on tulleet vain kaikki herrat. Osalla metsästäjistä voi olla niin ettei edes tällaisia laitteita ole Eikä niitä tarvi.
Metsästys on jännä laji. Kollegoja ovat niin sukkahousujahtiin osallistuva kartanon herra kuin suden salakaataja pohjois-karjalassa.
Omalla kohdallani on helpottavaa se Ettei minun tarvi välineillä kilpailla omassa hirviporukassani. Pikemminkin piilotella uusia vermeitä.
Toki pari kertaa olen ollut sellaisessa porukassa että jotain välinettä on pikkasen pitänyt laittaa piiloon ettei tule neuvoja että hommaa tällainen mikä minulla on.
Mainittakoon että hienoissa porukoissa ymmärretään köyhyyttä paremmin kuin köyhässä porukassa rikkautta.
Tein aikanaan topikin Mikä on köyhintä Mitä olet nähnyt hirviporukassa. Pitäisiköhän sitä topikkia herätellä jälleen.
Sarkastista kyllä kun kaveri ottaa karbiinin jätesäkistä Missä on paalinaru hihnana ja kaataa ison sonnin. Hifistelijaukko tuijottelee omia laitteitaan ja ampuu lehmän vasana.
Onko tämä edellä luettu pelkkä legenda vai onko se myös totta. Mene ja tiedä.

[Heero]

Mikä on pointtina vääntää muut näyttämään siltä, miten itse heidät haluat nähdä.

[tuhola]

[Lahtinen]

[Lahtinen]

Omalla kohdalla seuraava ajatusmalli on auttanut aika paljon ymmärtämään asioita, oli kyse varustehankinnoista, seuran päätöksistä tai joidenkin jahtikavereiden asenteista.

Suomessahan eränkäynti on näytellyt todella merkittävää roolia selviytymisen kannalta. Saalis on ollut ratkaiseva tekijä. Ja saalista on saatu taidolla ja ahkeruudella. Kateus on ollut keskeinen moottori kehittymiseen ja onhan toisen saama saalis aina tavallaan ”itseltä pois”, niin kulkupaikkoja, pyyntimestoja ja tietoa niistä on varjeltu suurena salaisuutena.

Tuo kateuden aate elää edelleen monessa vahvasti. Ja näkyy näissä eräliitännäisissä tarvikehankintahommissakin. Eli kun ennen saalista on saatu taidolla ja ahkeruudella, niin nykypäivänä ”joku voi tehdä hankinnan, joka saattaa parantaa sen saalismäärää”. Eli vaikkei itseä varustehomma kiinnostaisi pätkääkään, niin kaverin varustehankinnat saattaa olla "sun saaliista tavalla tai toisella pois".

Tuohan on lähes sietämätön tilanne…

Onko kukaan koskaan kuullut seuraavaa, ”kuka hullu ostaa jonkun monen tonnin kiikarin aseen päälle, että näkee ampua vartin pidempään”. Vielä pöyristyttävämpää on jos joku laittaa Zeissin jonkun "rusakkopyssyn päälle".

Kun jonkun mielestä homma pitäisi ratkaista niin, että istutaan 40 iltaa kytiksellä ja se peura kerran tulee niin valoisassa, että näkee avotähtäimillä ampua.

Ehkä semmoinen on myös merkittävä havainto, että osa ei ole enää juur lainkaan kateellisia ja heillä voi kestää todella kauan ymmärtää, että joidenkin perimmäisenä draiverina on se kateus.

Ja osa on niin syvällä siinä kateudessa, etteivät itsekään ymmärrä perimmäisen draiverin olevan kateus, vaan sille keksitään jotain ihan muita perusteita.

[tuhola]

Jos on vähä puskuria niin ei tartte kadehtia jokaisen hankintaa. Kyllä mä ihailen vaikkapa kaverien blasereita. Tähtäilen ja hypistelen. Ihailen ja nostelen. Ja mietin pitäskö munkin laittaa sellainen. Kun totean että ei, niin ei tartte kadehtia.

Mitään ökyautoja en osaa kadehtia.

Sitä kadehdin ku toisilla on aikaa paljon. Saa olla viikot läpeensä jahdissa. En siis sillälailla pahalla silmällä kadehdi. Mut katselen kateellisena ja epätoivoisesti mietin miten samaan pääsisi. Mut en ole vielä keksinyt omaan arkeen toimivaa ratkaisua.
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Heero]

En ole kuullut, että laadukasta kalustoa kritisoitaisiin ja tosimiehen pitäisi ampua halvalla kiväärillä avotähtäimillä. Varovaista kritiikkiä olen kuullut siitä, että on autokuorma kalustoa, eikä silti osu. Siinäkin on kyse kai siitä, että kannattaako haalia kalustoa vai opetella käyttämään sitä. Kateutta en ole tähän asiaan osannut yhdistää. Ylipäätään kateus on minusta liian helppo selitys kritiikkiin.

Auto ei minullekaan aiheuta kateutta. Pikemminkin päinvastoin. On mukava ajella alemman keskiluokan perhefarkulla, kun tietää sen vastaavan omia tarpeita oikein hyvin ja kulut pysyy kurissa. Toki ihmettelen, miten naapuri voi ajaa nelivetomersulla, vaikkei ole erityisen hyvin palkatussa työssä ja perintöäkään ei tiettävästi ole jaettu. Ajankäyttökin on suhteellinen asia. Toinen naapuri erosi. Syitä en tiedä, mutta sivullisen silmin näytti erikoiselta, että asuntovelallisen lapsiperheen isän aika ja rahat meni tämän omiin harrastuksiin. Varmaan tuon harrastuksen parissa olevat olivat tyytyväisiä aktiivisesta kaverista, minusta tuollainen hintalappu harrastuksesta on liian kova. Sama juttu työelämässä hyvään asemaan päässeiden osalta, joiden aika ei riitä töiltä perheelle. Itse tekisin silloin downgraden.

[Lahtinen]

[tuhola]

[Heero]

Kokeilun määrittely onkin vaikeaa. Enhän minäkään tiennyt, haluanko olla metsästysseuran jäsen. Päätin kuitenkin liittyä (hakea jäsenyyttä) ja toistaiseksi olen mukana ollut ja sillä linjalla jatkaa. Taustalla oli ajatus siitä, että toiminta olisi kiinnostavaa ja porukan kanssa pärjää. Toisaalta paljonko talkoot yms. velvoitteet kuormittaisi. Mutta vain kokeilemallahan se selviäisi.

Toisaalta en osta viulua ja kokeile, alkaako sen soittaminen kiinnostaa.

Kokeiluun liittyy myös se, että haetaan jonkun tuotteen osalta rajoja laadun suhteen. Kuinka halpa on riittävän hyvä. Sinulla kiinanmopo on hoitanut hommansa. Itse koitan välttää noita riskejä, jätän sellaisen testaamisen Tekniikan Maailman hoidettavaksi. Mieluummin ostan tuotteen, joka suurella todennäköisyydellä on riittävän hyvä. Varmasti joskus vähemmälläkin olisi pärjännyt, mutta se tappio on ehkä pienempi ja vähemmän harmittava kuin riman alle lipsahtaminen. Täytyy myös muistuttaa itseään kohtuullisuudesta. Elintasommehan on suurempi kuin suomalaisilla koskaan. Jos hankin jotain riittävän laadukasta, eikä rahat riitä toiseen hankintaan, silloin pärjätään ilman. On ennenkin pärjätty. Ajatellaan vaikka omien vanhempien ja isovanhempien elämää. Pitääkö kaikkea saada, mitä keksii haluta. Tästä saisi hyvän aasinsillan kulutuksen määrään ja vaikka metsästäjien näkemyksiin metsien hakkuista, mutta ehkä joku siitä aloittaa oman keskustelunsa.

[Lahtinen]

[Lahtinen]

Näissä hankintahommissa on tapahtunut erittäin suuri murros seuraavassa hommassa.

Silloin kun itse aloittelin jahtiuraa, niin oli Erä-lehden testit. Ja todellinen totuus saatiin siellä Kesportin asetiskillä siltä kauppiksen käyneeltä lenkkarikauppiaalta: ”Tässä on sitten paras valinta hirvihommiin. Midlandin 308 kivääri. Ei ole mikään kotimainen lousku vaan aito Englantilainen. Ja 308 on paras, koska käy hiirestä hirveen. Tuosta siihen vielä Tikan jalat ja 3-9 Pusnelli päälle, käy hirvi ja lintuhommiin". Ja sillä mentiin.

Nykyäänhän daattaa on aivan sikana. Mutta sen kaivelu vaatii vaivaa ja jonkunmoista ”sisälukutaitoa”. Samoin erilaisia forumeita, joilta voi kokemuksia kysellä. Ja sitten tuon perusteella täytyisi tehdä se ratkaisu omaan käyttömalliin.

Tavallaan oli helpompaa silloin, kun se Kesportin lenkkarimyyjä kertoi sen totuuden...

[Heero]

Ehkä vaatimustasokin on muuttunut, kun internet syöttää meille tarpeita. Ei 308:lla voi ampua, kun pitää olla peuralle 6,5 ja hirvelle 3006. Linnuille sitten vielä omansa. Ja ketuille. Ja jos jollain on 6,5x55, sehän on vanhanaikainen. Pitää olla cm.

Onneksi lahtivajan edustan keskusteluringissä edelleen riittää 308.