Mieleenpainuvin OMA muisto viime jahtikaudelta....

[338 Lapua Magnum]

Ajattelin laittaa tällaisen jutun alkuun kun omassa seurassa äijien kesken muisteltiin viime syksyn tapahtumia hirvi ja peura jahdeissa.

Tässä omat mieleenpainuvimmat tapahtumat..

Aamun toinen miesajo jonne kuitenkin laitettiin koira mukaan koska isohko alue ja vähän äijiä mutta ei haluttu kuitenkaan lähteä pelkällä koiralla koska ulkopuolisia aseettomia mukana. Minä lähdin koiran kanssa ja olin ainut joka kantoi varmuuden vuoksi asetta ajomiehistä mukana (lupa ampua vain jos ajo on keskeytetty ja haukulta) No lähes heti ajon alettua kävi selväksi että vähintään kaksi emä vasa porukkaa löytyy (minun jälkihavainto ja jahtipällikön toiselta suunnalta tekemä näkö havainto). Ei kestänyt kauaa kun tuli ilmoituksia että on nähty vilaukselta siellä ja täällä, Koira otti yllättäen toisen porukoista josta kerkesin tiedottaa passimiehille ja keskeyttää ajon kuten oli sovittu, ei mennyt kauaa kun yksi passimiehistä pääsi ampumaan vasan ja koira jatkoi emän perässä (tässä vaiheessa tuli ilmoitus että toinen emä vasa porukka ja lisäksi vielä sonni päässeet läpi) Koira jäi haukkuun emän kanssa suhteellisen lähelle pienelle mutta "v.mäisen" pehmeällä suolle (ei letto vaan joki kulkee läpi, isoa puuta ja mustia aukkoja) Itse ilmoitin että passit saa pitää yritän haukulle ja jos en pääse koitan karkottaa niin että tulisi passeihin. No muutaman siirtymän ja näkemisten kautta (lähin 5 metriä kuusikossa ) pääsin noin 20-30 metrin päähän hirvestä ja koirasta, polvillani odottelin ja vastailin puheluihin noin 15-20 minuuttia kunnes näin ryteiköstä koiran ja tajusin että hirvi tulee perässä jos koira siirtyy. No koira perääntyi ja näin kiikarista pään ja vähän kaulaa ajattelin että siirry nyt vähän eteenpäin ja hirvi teki työtä käskettyä, pääsin ampumaan lavan takareunaan hirven ollessa niin että luoti olisi kahlannut kohti etupäätä eli unelma paikka ampua.

Hirvi ja koira lähtivät paukusta kuten pitikin, ajattelin että max. 150m ja kaatuu, Mitävielä ensimmäinen päivitys ja matkaa hirveen yli 600 metriä itse siinä vaiheessa upoksissa suolla lähes munia myöten ja puhelin soi että eikö se jäänytkään... (hieman v.tutusta) ja eikun kokoamaan ajatukset ja ampumapaikan tarkistus...ei mitään osumia puissa tai muutakaan sellaista joka olisi voinut vaikuttaa asiaan. Seuraavaksi tuli ilmoitus että verijäljet nähty eli osunut on....(lisää v.tutusta) totesin puhelimessa että olenkohan ampunut kaulalle eli johtuu tuo verenvuoto siitä (mitään merkkejä maha,ym laukauksesta ei ollut vain verta).
Jahti jatkui Naapurin seurankin voimin ja useamman kilometrin (KYMMENIEN) jälkeen hirvi lopulta saatiinkin (vaiherikkaita kokemuksia tuli kyllä onneksi positiivisessa muodossa)
Osuma oli polven alapuolella vain raapaisuna rikkoen ilmeisesti jonkin isomman verisuonen josta verta valui pitkään.
Myöhemmin tutkin ampumapaikan ja totesin että olin ampunut suoraan kuusen oksien läpi eli luoti oli osunut oksiin heti piipusta lähdettyään.
Muita tapahtumaan vaikuttavia asioita oli mielestäni seuraavat.
30-06 ja raskasluoti (220gr Nosler Partition 800m/s) ilmeisesti heti piipusta lähdettyään voi olla herkempi muuttamaan suuntaa osuessaan johonkin (vakautuminen)
(Kiikari 4-12 suurennuksilla) On nelonen (ammuin sillä) liian suuri noilla matkoilla koska siirsin asetta ja seurasin hirveä kiikarin läpi en tullut nähneeksi sitä että lähes heti piipun päässä on kuusen oksisto.
Tästä opin sen että luoti voi muuttaa suuntaa TODELLA rajusti lyhyelläkin matkalla..


Sitten kaksi HYVÄÄ muistoa.

Perjantai ilta ja olin juuri edellisenä päivänä saanut Heleniukselta tuon Trg:n 30-06 varustuksella takaisin.

Vettä sataa tihrusti ja muutenkin todella sumuinen ilta eli ketään ei ollut menossa koppiin (myöhäistä syksyä) kerroin kaverilleni että olisi kiva kuitenkin lähteä koppiin peuran vasaa kyttäämään koska Nightforcen Nxs kiikari (ei kertaakaan ollut vielä kopissa) ja uusi 30-06 piippu sekä olin kuitenkin kohdistanut aseen edellisenä päivänä Tehdas Natuille.
Kaverini kertoi että no juu mennään vaan että hän menee toiseen koppiin varmuuden vuoksi että ei siellä tarvitse kauaa olla kun tulee pimeä. Hän otti auton ja jätti minut ensimmäiselle kopille, kävelin muutaman sata metriä, nousin koppiin, laitoin oven kiinni, avasin luukun ja aloin säätää kiikaria.
Totesin että kyllähän tälläkin ampua näkee, samassa katsahdin että mitä V.ttua se koko syksyn kiusannut 9 piikkinen hirvisonni seisoo noin 70 metrin päässä ja katselee koppia. Käänsin asetta ja muistelin että kaksi sonnin lupaa jäljellä ja jahtipäällikön sanat "ampukaa mitä vaan jos näette" Kuin tilauksesta sonni kääntyi hieman aivan kuin tarjoten että ammu vaan, no minä ammuin ja kaikista säännöistä poiketen eläin kääntyi ympäri juoksi yhteensä noin 60-70 metriä ja kaatui kopille johtavan tien viereen josta helppo poimia kyytiin. Vähän aikaa katselin että mitähän nyt ....sitten muistin että kaverilleni pitää soittaa, soitin hänelle ja kysyin että näkyykö mitään hän totesi että just nousemassa koppiin oletko jo vasan saanut? Totesin että juu ammuin jo, hän siihen että no mä odotan hetken täällä niin viedään pois, minä siihen että tämä on vähän erieläin se 9 piikkinen joka on koko syksyn kiusannut, Sitten kuului jotain voi vit....kolinaa oota tuun sin...lisää kolinaa...oliko meillä lupa....ootko soittanut...lisää kolinaa....

Vielä yksi juttu

Normaali miesajo ja minä olin Etupassissa (siis ajomiehet lähtivät edestäni eli todella ETU passissa)
Lupa oli ampua vasaa ja sen jälkeen emää jos ehtii (yksi sonnin lupa myös jäljellä)
Ajo lähti ja aikaa oli kulunut varmaan lähes tunti kun kiinnitin huomiota selkäni takana olevaan isoon aukkoon jossa mielestäni liikkui hirviä (useampi sata metriä) totesin että voi vit...emä, vasa ja sonni tulee perässä, jäin seuraamaan emää ja vasaa jotka menivät kuitenkin noin 150 metrin päästä korkeassa heinässä niin että en juuri edes nähnyt vasaa. Perässä tullut sonni pysähtyi minusta 100-150 metrin päähän kyljittäin ja söi maasta jotain, mielenkiinnolla katselin että olet sä tosi tumma ja muutenkin todella iso mörkä joten näytäpäs nyt sarvesi. Tähtäilin ilman varmistinta sormi liipaisimella ja vieläpä tuelta että olisipa hyvä ampua suoraan lapaan odottaen että näkisin pään, No kun eläin nosti pään heinikosta ja katsoi minua suoraan kiikarin läpi noin 10 sekunnin ajan tajusin että edessäni seisoo sellainen hirvisonni jota tuskin ihan heti tulen toiste näkemään, harmitti kun en laskenut piikkejä kunnolla mutta Lapio sarvet PITKILLÄ piikeillä ja niitä oli 20-22kpl yhteensä kummallakin puolen kolmen "rykelmissä" .
Tämä hetki ei kauaa kestänyt kun eläin lähti kevyellä ravilla passimiesten suuntaan josta tiedotin miehille....kuinka yllättävää että eläin katosi kuin tuhka tuuleen ylittäen passilinjan paikasta josta hirvi EI KOSKAAN ylitä niin että yksi passimies oli vain rytinää kuullut ja minun sanojen vakuudeksi löytyi vain "suht.iso jälki".

Moni kysyi että eikö v.tuta kun et ampunut? Totesin että jos metsästän tappamisen ilosta se v.tuttaisi mutta kun metsästän metsästämisen ilosta oli hienoa nähdä sellainen eläin niin että sen olisi voinut ampua.
Parin naapuri seuran kanssa ollut juttua ja he tietävät jäljet tuosta eläimestä mutta kukaan muu ei ole edes nähnyt.


Tässä muutamia minun tapauksia jotka jäivät muistiin joten jos muille tulee vielä lähes vuoden jälkeen mieleen omia mukavia tai vähemmän mukavia juttuja niin kertoa saa.

[mehtämies88]

Mieleenpainuvin oma muisto on ehdottomasti tammikuun viimeisestä kaurisjahdista:

Yöllä oli tullut hieman lunta niin lähettiin isän kanssa jälkiä haeskelemaan. Ei tarvinnut kauaa etsiä kun löytyi:kolme kaurista meni pieneen palaseen ja ulostulo jälkiä ei näkynyt. Ruvettiin soittamaan porukkaa paikalle ja järjestämään passipaikkoja. Minä pääsin sitte korkealle kukkulalle hakkuuaukon ja pellon väliin, josta oli hyvä näkyvyys joka puolelle. Isä pisti koiramme jäljille ja ajo alkoi lähes heti. Pettymyksekseni ajo lähti kuitenkin poispäin minusta. Minulle annettiin komento siiryä toisen pellon syrjälle. Siinä saapastelin pikkuhiljaa uudelle passipaikalle ja sinne päästyäni istahdin kaverin kyttykopin reunalle. Ei mennyt kahta minuuttia kun koiran ajo alkoi kuulua ja lähes samaan aikaan kauris hyppäsi metsästä pellolle ja suoraan kohti. Vihelsin ja kauris pysähtyi 50 metrin päähän mutta lähti juoksuun lähes heti, joten jätin ampumatta juoksuun haavoittumisriskin pelossa. Nyt oli kauris menossa suoraan vanhalle passipaikalleni, jonne myös minä kivääri selässä ja reppu kädessä juoksin niin paljon kuin jaloista pääsin. Kukkulalle päästyäni kauris tuli hakkuaukon reunasta suoraan kohti ja n.60 metrissä vihelsin ja se pysähtyi. Eihän siinä muuta tarvittu kuin liipasimen rutistus ja elämäni ensimmäinen uroskauris makasi hengettömänä hakkuuaukon ojassa.

[mehtä]

Tässä viime vuoden ensimmäisen hirvi, kauris ja peura jahdin tunnelmia.

Kokoonnuttiin sumuisena aamuna tutulle paikalle. Kellään ei ollut havaintoja hirvistä ja vasan lupa jäljellä.Pieni seura pienet maat. No päätettiin kumminkin lähteä jahtiin.Itse meniin passiin hakkuu aukkoon kallion päälle. 10-15 minuuttia odetettuani näin 200m päässä koivikossa kaksi hirveä.Oli sumuista en erottanut että oliko toinen vasa.No hirvet menivät kuusikkoon,sieltä kuului rytinää pitkän aikaa.No rytinä hiljeni ja ajattelin jo että nyt ne lähtivät. 10min päästä kuului kolme kimakkaa haukahdesta ja emä ja vasa ryntäsivät ulos tiheiköstä.Ne tulivat laukaten.Ajattelin että ei ole mitään mahdolli suuksia osua.No laukka tasaantui raviksi ja sain vasan hyvin piikille ja ammuin. Vasa tippui siihen paikkaan.Siinä se makasa ensimmäinen hirveni.Kesti aika kauan kun koiramies tuli paikalle olin nimittäin unohtanut puhelimen ja kameran kotiin.

[ajokoiramiehiähän mie]

Mieluisin muisto viime kaudelta on joulukuulta jänisjahdista.Koira ei ollut toiminut koko syksynä oikein hyvin.Ajoja oltiin kyllä saatuu, mutta ne ei ollut lähellekkään sitä luokkaa mihin oltiin totuttu.Alku syksystä vaivasi valeraskaus mutta sen jälkeenkään ei ajot oikeen sujunu.No sittenpä huomattiin, että koirahan hankaa nokkaansa jatkuvasti...punkkipiikille maanantaina.No sitten perjantaina mettään edellinen kerta olikin ollu täysin surkea.Tultiinpa sitten paikoille ja päästettiin koira irti.Kesti viitisen minuuttia, kun koira kiljahti niin intohimoiseen ajoon, että meinasi päästä orgaaniset ohheistuotteet housuun.Puolen tunnin päästä jänis pökäsi tielle ja se päätyikin joulupöytään.Koira kävi kaadolla ja heti kohta olikin jo uusi ajo päällä.Sitä saatiinki sitten kuunnella pimeään asti ja vähän pitempäänkin.Se fiilis oli mahtava kun koira ajoi niinkuin ennenkin.Loppu talvi sujuikin sitten samoissa merkeissä.
_________________
Erämies on eri mies!

[9.3x622]

Otin kuusivuotiaan veljenpojan hirvipassiin mukaan ja sain ammuttua hirven. Mukava muisto molemmille.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[t3R0]

Ammuin hirvisonnista ohi.(=huono laukaus, huono muisto)

Ammuin metsäpeuran.(=hyvä laukaus, hyvä muisto )

[Satunnainen matkailija]

Hätiköin eli ammuin huonosta paikasta hirveä ja tietenkin ohi meni - vitutti monta päivää tyyliin ois kannattanu jättää kokonaan ampumatta.....
Sain kuitenkin 2 muuta hirveä ammuttua hyviltä paikoilta ja hyvältä etäisyydeltä

Tuntuu kumminkin että nuo huonot muistot jää paremmin mieleen, no niistä oppii.....

[kuhna]

Ammuin lehmän. Vouti uhkasi antaa turpaan(huono muisto)
Lopetin hirvestyksen ja tulin tänne v i tt ui le maan(hyvä muisto)

[Merilinnustaja]

[hondamies]

mie kans ajelin autolla lintujahtiin aloitus päivänä ja matkalla lensi uros teeri tuulilasiin ja jäi tielle makaan. peruutin ja otin reppuun. muuta en silloin saanutkaan

[9.3x622]

[MikaS]

Pari muistoa jotka jäivät viime kaudelta erityisesti mieleen.

Tein sellaisen 400m lähestymisen ja ammuin pari vasaa samaan kasaan, ja lapset olivat odottamassa minua. Palasin lapsieni tykö jotka vartosivat kiltisti, niin vanhempi kysäisi mitä sait? Vastasin tähän että kaksi peuraa, johon lapseni totesi että NO HYVÄ.
Minä olin kyllä ylpeä.

Toinen tapahtui siten että olin matkalla kyttäyspaikalle ja pukki oli lähdössä sieltä pois. Päätin ampua sitä takaapäin kaulaan, ja pukki tippuikin heti. Pääsin noin kolmen metrin päähän. kun pukki nousi ylös ja syöksyi kohti minua. Otin sivuaskeleen ja pukki sujahti ohitseni, meni noin 10m ja kaatui. Ensimmäinen laukaus oli osunut lapaluun yläosaan tuhoten sen, kuitenkin siten että selkäranka oli ehjä. Minä selviyidyin siitä kamppailusta voittajana ja 9 piikkinen jäi trofeeksi.

[kuhna]

9.3x622. Kiitos, että vaatimattomasti ymmärät minua. Liika on tietenkin sinullekin liikaa, vaikka nään sädekehän välkkymisen tänne asti.

[latvalaturi]

Yksi parhaista oli lehmän ampumatta jättäminen. Mieli teki se kaataa, kun tuli aukkoon seisoskelemaan 40 metrin päähän. Aamulla oltiin sovittu pelkää sonnia jahdattavan. Sillä hetkellä hiukan harmitti kun väärä elukka tuli passiin. Jälkeenpäin sitä ymmärtää, että nuo ampumatta jättämiset ovat parhaasta päästä niitä muistoja.
Seuraavana viikonloppuna lehmän perässä tuli sonni passiin...

[kuhna]

Ampumatta jättämis sopimukset ovat hirviporukoissa yhtä tyhjän kanssa. Kirjallisesti niitä ei tehdä koskaan. Hyvin usein on jahtiin lähdettäessä aamulla on epäselvää, mikä sopimus kulloinkin on voimassa. Päästät kielletyn elukan läpi ja seuraava "silmää tekevä jäsen" ampuu sen. Siihen on syynä, jokin hyvin ammattimainen syy, jota maalikko ei voi käsittä ja täten sitä hänelle ei selvitetä. Haavakko tilanteissa tieten tämä "silmäätekevä" johtaa tilannetta, joka olisi "niin vaikeassa" tilanteessa" käynyt kelle tahansa. Noviisi jäsen tietenkin samassa tilanteessa saisi ankarimman mahdollisen rangasituksen.
Mainittakoon, että tänä noviisi kaupunkilainen pääsee syksyssä pariksi viikonlopuksi metsälle. Tämä silmää tekevä on metsällä, joka mahdollinen hirvestys päivä 30 vuoden aikana. Heillä on oma radio puhelin liikenne tihentämässä sisärengasta. Noviisilla elukan passiin tuloon saatta taas mennä 5-10 vuotta. MOTIVOIVAA