Kanalintuhavainnot 2023

[Valto.]

[rähmis]

Kävin lyhyillä arkivapailla aamun nököttmässä nevalla. Ei ollut lentoa. Liekö syy turhan navakassa tuulessa, myöhäisessä syksyssä vai kahdessa kanahaukassa, jotka pörräsivät siinä...

[Patruuna]

Valto, nytkö se vaatteiden kahina haittaakin? Serkku pyytää pystärillä, aina pyytänyt niin sanoo että ihmeen usein se koira pöläyttää linnut aivan kopiksi. Itsekkin tätä ollut todistamassa. Siihen voisi haulikolla ampua jos haluaa ja pyynti olisi tehokkaampaa kuin ilman koiraa. Varsinkin näin loppukaudesta. Ehkä se seisojapyynti ei sitten niin tehokasta ole, varsinkin jos ampuu vaan silloin kun koira toiminut oikein. Yksi ukko oli vahvasti sitä mieltä että kultainennoutaja on paras koira myös kanalinnustukseen.
Käytti kahta koiraa kerralla ja ne ajoivat linnut syliin.


Olenhan minä haulikolla pyytänyt yhdellä pari kertaa lumen aikaan. Toisella kertaa kolme teertä ja seuraavana vuonna testattiin uudestaan ja 5-6 ammuttiin ja lopetettiin siihen kun oli liian helppoa. Näihin aikoihin se haulikkopyynti ei ole sitä että ravataan pitkin metsiä pomppuja ettien vaan kuljetaan siellä missä parvet liikkuu ja ammutaan yli lentäviä. Tai passitetaan. Aika tehokasta vaan ei kovin kiinnostavaa.

[Jalluri]

No ei sillä vaatteiden kahinalla ole mitään merkitystä siihen järjettömään varvikon ja jäätyneen rahkan ritinään verrattuna.

Semmoinen pauke ja ritinä kuluu kävellessä, että sama vaikka olisi kulkusia laitettu pipo täyteen.

[Jalluri]

Ja niin kuin Valto tuossa kirjoitti, niin kyllä se näitten oikeiden lintujen, eli mettojen ja teerien osalta haulikkometsästys on nyt todella vaikeaa jos ei miltein mahdotonta. Riekkoja en nyt laske oikeiksi mettälinnuiksi niiltä osin. Ne on kyllä niin hölmöjä, että niitten pyytäminen luppakorvalla ei ole kovinkaan kummoinen homma jos niitä vaan
Tänäänkin päästi kaksi riekkoa 15m päähän kun koira nitä seisoi ihan mun vierestä. Alas en saanut kumpaakaan vaikka huippu oli holli. Pölähti siitä toisesta vaan sulat mutta ei se tippunut.

Passipyyntiä soitimelta kuvien kanssa niin siinä ja siinä kehtaako metästykseksi sanoa, ehkä enemmän verrattavissa marjan poimintaan tai sorsien jyväpyyntiin. Joskus harvoin hauskaa mutta loppuunsa hyvin tylsää hommaa parin aamun jälkeen.


Ne pari teertä mitä näin tänään, lähtivät maasta arviolta 60-100m päästä ja pikkuisen vaan vilahtivat puiden takana kun lensivät jonnekin metsän taakse taivaanrantaan.

[Valto.]

Juuri noi, ei haittaa vaatteiden kahinat ainakaan minulla, kun en ole oppinut vielä leijumaan varvikon yläpuolella. Niin pitkään kun joutuu maahan astumaan, niin sellainen ryminä ja pauke kuuluu ettei sinne teerien lähelle ihan noin vaan kävellä. Uutta pehmyttä lunta, kova tuuli tai ankara sade, niin mahdollisuudet nousee kohisten. Normi päivänä on juuri tuo Jallurin mainitsema tilanne, että lähtevät +50m päästä ja näkee vain vilauksen puiden lomasta. Tässä on vähän sama tilanne, kun monesti kalalla sorsien kanssa. Tuntuu että kyllähän noita saisi vaikka muille jakaa. No mene sen haulikon kanssa istumaan passiin, niin yllättävän harvoin ne linnut on siinä 30-40m hollilla. Näkeehän niitä, mutta kun ei ole sitä ruikonperän pankinjohtajan sauerssonnia mikä kantaa kilometrin ja kilometrin matkalla hajottaa 2 kilometriä, niin ne todelliset ampumapaikat on yllättävän harvassa.

Eikä se ihan näps ja kops ole niitä ylilentäviäkään ammuskella. Saattaa mennä helposti pari viikkoa ettei lennä ainuttakaan yli vaikka kävelisi joka päivä. Toki jos aamusta lähtee sinne nevan reunalle, niin varmasti lentää. Mutta mitä se hyövää siellä kävellä, ihan samalla tavalla voivat tuurilla lentää yli kun istuu passissa. Eli se kävelyn merkitys on tasan 0. Joskus hirvimihet ja koirat voi karkotella, mutta koitan mennä sen verran reilusti erilleen hirvimiehistä ettei ne niin pitkiä matkoja lentele. Muita linnun pyytäjiä ei alueella juurikaan ole, joten sitä hätistelyä on melko vähän. Tarkoittaa sitä, että pomppuun ne pitää päästä käytännössä ampumaan.

Kyllä minäkin pystykorvalle ammuin niitä karkotettuja sitten kun oli jo yli 5 vuotias kokenut koira ja tiesin varmaksi että yrittää haukkua puuhun ja seurata lintuja, eli osaa hommansa. Ei se kokenut koira enää pilalle mene vaikka ampuisi karkosta. Mutta saa siihenkin ensin kävellä vuosia ennen kuin koira on sen verran kokenut ettei tuo karkkojen ampuminen tee enää haittaa koulutukselle ja muutaman vuoden ehtii ammuskella niin ennen kuin koira joutaa jo eläkkeelle. Toki vannoutuneet pystärimiehet ei ammu kuin haukkuun.

Seisoja töppää jos hätistää linnut liikkeelle. Se on puhdas moka ilman selityksiä. Ei se seisojakaan enää vanhempana pilalle mene vaikka niihin karkkoihin ampuisi, mutta niitä ei vaan hyvällä koiralla juurikaan tule. Koira lukee tilanteen ja seisoo lintua vaikka 200m päästä jos ei kestä mennä lähemmäs. Minä en tiedä millä ne osaa sen arvioida kuinka lähelle kestää mennä, mutta niin vain näkyy osaavan ja säätävän seisontaetäisyyttä itse kauden edetessä. Toki pelaava seisoja saattaa jo seisonnalla ilmoittaa useamman sadan metrin päästä, että alappa ukko tähyillä tuohon suuntaan kun siellä on lintua puussa. Viime syksynö olisin päässyt ampumaan kiväärillä kerran jos toisenkin, kun koira seisoi puussa istuvat teeret jo monen sadan metrin päästä. Nuori koira vielä kyseessä ja niin vähän pudotuksia kunnon seisonnoista, etten viitsinyt ampua enkä kuskannut edes kivääriä mukana kun tiesin etten tuollaisista ammu.

Jos noutaja on opetettu pelaamaan oikein, eli toimii ylösajavana, niin ei se kyllä auta asiaa yhtään enää tässä vaiheessa kautta. Silloin alkukaudesta kun seksojakin pelaa parhaiten, niin noutaja lisää paljon tehoja kuten muutkin ylösajavat pomppulintu hommaan verrattuna, koska koira nuohoaa tarkasti kaikki linnut ylös siitä haulikko hollilta ja saattaa ohjata ukkoakin oikeaan suuntaan jos lähellä haisee. Mutta jos ne linnut ei päästä 70m lähemmäs, niin aivan se ja sama nuohoaako siinä joku huiskuhäntä vielä lisänä. Ne kaikki linnut karkaa 100m säteeltä jo ihan yksinäistä jalkamiestä.

Seisoja kattaa maastoa selvästi enemmän, kuten myös haukkuvat. Hakevat muutamia satoja metrejä puoleltaan, eli tulee katseltua laajempi alue ja kun lintu karkottuu kauempaa, niin paljon paremmat mahdollisuudet että lentää kopiksi. Esimerkiksi oma edellinen seisoja oli tuossa hommassa tehokas, kun ei oppinut ikinä pelaamaan metsälinnuilla ja meni aina liian lähelle, eli karkotti linnut itse. Kun luovuin toivosta ettei siitä tule pelaavaa seisojaa, niin melko hyvän kasan ammuin lintuja karkkoihin. Mutta olihan se silti huono koira. Sama kun hirvikoira ajaisi hirviä. Ei pelaa yhtään kuten kuuluu, mutta saahan silläkin hirviä nurin jos on aina passirinki ympärillä. Mutta kyllä lähtökohtaisesti pyritään siihen, että koira saisi hirvet seisontahaukkuun ja ne ammuttaisiin seisontahaukkuun. Kovinkaan moni koiramies ei varmaan lähtökohtaisesti tykkää, jos nuorelle koiralle aletaan ampumaan kaikki juoksuhirvet eteen. Taaskaan se kokenut koira ei siitä pilalle mene, mutta auttamatta koira on mokannut eikä jahti mennyt kuten piti jos hirvet ammutaan koiran edestä juoksuun.

Pysrykorva on sinällään ehkä armelijain, että sen kuuluukin hätistää linnut ylös maasta, seurata niitä ja haukkua puuhun. Jos eivät kestä haukussa, niin joskus ne lentää tuurilla ukolle kopiksi ja pääsee ampumaan. Jos tuntee maastot, niin osaa vielä kulkea reittejä mitkä on todennäköisiä karkkosuuntia ja pääsee useammin paukulle mitä oudoissa maastoissa missä ei tiedä yhtään mistä linnut voisi löytyä ja mihin päin mahdollisesti karkaavat. Eli silloin mennään ihan puhtaan tuurin varassa. Pystykorvilla on myös aika vahva haukkutaipumus, eli iso todennäköisyys että alkaa haukkua vaikka pienestä asti ampuisi metsällä kaiken mikä liikkuu. Silti jos sitä huippu pystäriä haluaa, niin nuorelle koiralle ammutaan vain merkattuihin haukkuihin ja annetaan tietoisesti karkkoja jotta koira saadaan opetettua seuraamaan lintua itsenäisesti.

Ylösajavien kanssa (oli sitten oikeasti ylösajava tai ylösajavaksi opetettu noutaja) tulee sellainen ongelma, että jos koiraa ei opeteta hakemaan lähellä, niin sehän nuohoaa alkukauden siellä liian kaukana ja pöläyttelee linnut karkuun haulikkohollin ulkopuolelta. Kiva kävellä perässä, kun koira häätää kaikki linnut karkuun ampumahollin ulkopuolelta. Asiaa voi demonstroida laittamalla vaikka emännän kävelemään 100m edellä kattilan kansia hakkaamassa ja mietiskelee siellä perässä että miten kivaa hommaa se oikeen on. Jos taas opettaa että koira ajaa linnut ylös siitä haulikkohollilta, niin ei ole enää arkojen lintujen kanssa mitään apua, koska karkaavat liian kaukaa joka tapauksessa ja tietävät kyllä mistä päin sinne ollaan tulossa, eli osaavat karata pois päin.

Pelaava seisoja haraa alkukaudesta isoa aluetta kuten haukkuva, mutta ei aja lintuja pakoon vaan jää seisomaan, jolloin ukko tietää tulla ampumaan. Kun linnut alkaa mennä aremmaksi, niin eivät päästä enää ampumahollille vaan karkaavat kauempaa. Jos koira mokaa, niin linnut voi karata jo koiraa ja saattavat tulla ampumahollilta, kun lähtevät sen verran kaukaa ukosta, etteivät välttämättä osaa väistää. Mutta jos niitä ammuskelee kovin paljon, niin koira oppii pian siihen että on ihan ok hätistellä lintuja lentoon sieltä kaukaa ja lopputulemana on tuollainen käsistä karannut ylösajava joka ei seiso niitä lintuja vaan hulmuaa siellä liian kaukana hätistellen kaikki karkuun. Voin kertoa että vaikka niitä tilanteita tulee noinkin, niin onhan se turhauttavaa kävellä jurppasta metsässä, kun koira huitelee edellä huippu vaistojensa kanssa ja pöläyttää joka ainoan linnun lentoon. Ennemmin jättää sen koiran pois ja kokeilee itse ilman koiraa. Silloin siinä voi edes yrittää vaikuttaa siihen ampumahollille pääsemiseen omalla liikkeellä. Koiran hätistellessä kaikki pakoon ollaan ihan puhtaan tuurin varassa sattuuko niitä lintuja lentämään kohti vai ei. Jos ajattelee että linnulla on pakomahdollisuutena 360 astetta vaikka siellä 300m päässä, niin loppuunsa aika pieni sektori mistä osuvat ukon kohdalle ja sitä kautta pieni todennäköisyys että pääsee ampumaan. Vielä mahdollisuutta pienentää se, että yleensä koira tulee siitä suunnasta, jolloin lintu pyrkii ennemmin pois päin tai sivuille. Paljon tehokkaampaa kävellä vaikka 3 miehen ketjussa kuin tuollaisen koiran kanssa. Paljon useammin pakeneva lintu lentää jollekin ketjussa sivulla olevalle ammuttavaksi. Ketjussa pyynti toimii jopa arkojen lintujen kanssa ihan kohtuudella.

Siitä ei päästä yli eikä ympäri, että esim. riekot on aika helppoja vastuksia koiralle, joten onhan niiden pyynti pelaavalla seisojalla aika tehokasta. Samoin alkukaudesta teeripoikueet on kohtuu kesyjä ja niitäkin jallittaa pelaavan seisojan kanssa aika kivasti. Koppelot varsinkin kestää aika hyvin haukussa, joten niiden pyynti pelaavan pystykorvan kanssa on melko helppoa, etenkin lehtipuun aikaan kun luottavat vahvasti suojaväriin. Sikäli tykkään metsästää seisojalla, että meillä teeri on ehdottomasti yleisin ja nuo nuoret teeripoikueet kestää alkukaudesta hyvin verotusta. Koppeloita ei raskisi oikeen mahdottomia ampua ja teeret ei kestä lähellekkään yhtä hyvin haukussa mitä metsot ja koppelot + meillä päin maastot on etenkin alkukaudesta aika huonolla näkyvyydellä, joten luovuin haukkuvilla pyytämisestä. Lappi ja koilismaa olisi enempi haukkuvien koirien maastoja mitä täällä lähempänä rannikkoa olevat ryteiköt. Metsotiheys ei varmaan ole juuri sen kummempi, mutta maastot on niin paljon helpompia kävellä, että kilometrejä kertyy aivan eri tahtiin ja sitä kautta metsoja löytyy päivässä useampia. Muutenkin paljon mukavampi mennä haukulle, kun pystyy jo kauempaa tähystelemään mihin puuhun koira haukkuu, eikä kuten täällä meillä, että rymyä haulikon kanssa melkeen puun alle ja koita siitä katsella missä se lintu on siellä ryteikön seassa puolipuussa. Eleensä ei näe oksien seasta ollenkaan ennen kuin lintu liikkuu. Ylösajavat olisi ehkä pienipiirteisempien alueiden valinta itsellä. Meillä on sinällään isot alueet, minullakin lupa-aluetta noin 100km melkeen yhtenäisesti päästä päähän. Seisoja kattaa niin paljon levemmän kaistaleen, että tykkään siitä. Jos alueet olisi pienempiä, niin lähihakuisempikin riittäisi ja tulisi katsottua se pienempi kaistale vielä tarkemmin. Seisojalla voi kuitenkin jäädä jotain väliin, jos kulkee ukon vauhtia mutta hakee sellaista 400-600m kaistaletta. Jos etenisi samaa vauhtia, mutta hakisi 40-60m kaistaletta, niin olisihan se 10x tarkemmin kammattu eikä varmaan jää mitään väliin sillä siivulla. Ja seisojalle plussa siitä, että ainakin osa ilmaisee lintuja myös puihin, eli loppukaudesta on mahdollista että koira näyttää että tuolta suunnasta haisee linnut, ukko tietää kiikaroida ja voi päästä ampumaan kiväärillä. Nuo parvet ei kestä haukkua, joten pystykorva hätistää ne lentoon ja on taas ihan tuurissaan sattuvatko lentämään mihin suuntaan.

Eli minusta mikään toimiva koira ei ole kovinkaan hyvä enää siinä vaiheessa kun linnut alkaa mennä araksi. Kaikki eri tyyliset koirat on toimiessaan hyvä apu alkukaudesta, loppukaudesta vähän riippuu millainen koira ja paljonko on kokemusta, että kannattaako edes yrittää hyödyntää vai olisiko viisain jättää koira kotiin ja metsästää ilman. Monesti jopa tehokkaampaa metsästää ilman koiraa loppukaudesta, mutta en ainakaan itse osaa metsään lähteä ilman koiraa vaikka siitä olisi enemmän haittaa kuin hyötyä. Se on varma,että havaintoja tulee enemmän oli millainen tahansa koira mukana. Saalismäärä taas voi kasvaa tai laskea tilanteesta riippuen. Mutta kyllä 3kk jahtikauden aikana nevapassista saa paljon enemmän lintuja mitä koiran kanssa kävelemällä, jos molempiin laittaa samat tunnit sisään. Minulle se saalismäärä ei ole mitenkään olennainen, vaan hienot tilanteet ja liikkuminen metsässä istumatyön vastapainoksi. Koiran kanssa on vaan auttamatta mukavampi kulkea kuin ilman koiraa ja parhaat tilanteet sekä hienoimmat elämykset tulee onnistumisista koiran kanssa. Jos haluaisi alkaa lahtaamaan pakastinta täyteen, niin onnistuisi kyllä koiran kanssa tai ilman, kävellen tai passista ja haulikolla tai kiväärillä. Mutta kun haluaa metsästää metsälintuja kävellen seisojan kanssa ja samalla haluaa kouluttaa koirasta mahdollisimman hyvän seisojan jonka kanssa on kiva kulkea jahdissa, niin ei se mikään ihan läpihuutojuttu ole täyttää reppua enää reilusti lokakuun puolella. Tilanteita tulee kyllä vaikka kuin, mutta ampumapaikat tahtoo olla yleensä tiukassa.

[Patruuna]

[Valto.]

Ei se mielenkiinto sillä välttämättä lisäänny, vaikka vaikeuskerrointa nostaa. Toki jousella haastetta saa, mutta kyllä se kyttääminen tahtoo olla pitkäveteistä puuhaa kävelemiseen tottuneelle.

Ja kyllä ne linnut siellä metsässä on, ei se siitä ole kiinni. Toki miten senkin kukanenkin ajattelee, mutta esimerkiksi edellinen reissu oli 300m autolta metsään, 300m tien suuntaisesti ja 300m takaisin tielle. 900m lenkki metsässä, autolta autolle kaikkine mutkineen reilu 1,5km ja sitten tuli pimeä. 6 tilannetta joista yhteen olisi yltänyt ampua, mutta se oli ainoa koiran karkea töppi, eli törmäys myötätuuleen ja paluulenkiltä ja lintu tuli minulle kopiksi. En tietenkäään ammu tuollaisesta tilanteesta 2 vuotiaalle koiralle palkinnoksi rajusta töpistä. 5 seisontaa ja kaikki karkasi haulikon kantaman ulkopuolelta. Minusta tuollaiselle lenkille ihan kohtuudella tilanteita, eli kyllä siellä metsässä lintuja on. Mutta onko se sitten helppoa, jos linnut karkaa liian kaukaa. Minusta ei. Kyllä useamman kerran päivässä pitää ruuti haista silloin kun homma on helppoa. Tuo nyt oli toki lyhyt lenkki, mutta kyllä 5 seisonnasta pitäisi silti päästä polttamaan edes kerran. Nyt ei tarvinnut edes asetta nostaa, kun pörinä kävi niin kaukaa. Nippa nappa koira näkyi kun linnut jo karkasi. Siinä saa laittaa omia intiaanin taitoja tosissaan peliin näillä keleillä jos meinaa paukulle päästä.

Muistappa patruuna edelleen, että ennen jahti loppui jo näihin aikoihin eikä vuodet ole veljiä keskenään kelien puolesta. Ja aikakin kultaa muistot. Kuka se varmaksi muistaa vuosien taakse paljonko ne tennarit on lopulta kuluneet ja kuinka tiuhaan ruuti on haissut muutaman viimeisen viikon aikana, jos alkukausi on ollut tehokas. Se vanha kausi lopppui kun nykyinen on vasta puolivälissä. Muuttaa pelikirjaa aika merkittävästi koko kautta ajatellen.

[Patruuna]

[Jalluri]

Tänään oli kaikki ne kolme teeri kohtaamista mitä oli niin metässä. Suolla ei ollut ainottakaan teertä. Tai no kaksi ukko teertä hyppäsi keskeltä pikku hakkuuta maasta.

[Patruuna]

[Valto.]

[rähmis]

Rouvan kanssa käytiin ihastelemassa upeaa pakkasaamua aukolla. Teeriäkin lenteli, kaksi napsautettiin mukaan.
Nyt renkaanvaihtoon ja huomenna jatkuu harvenpyynti.

[viisasverneri]

Tänään kävin Nellimissä tuttua morjenstamassa ja samalla kaljaa viemässä. En ollut siis jahtihommissa.
Ivalon ja Nellimin välillä näin puissa ja lennossa arviolta seitsemänkymmentä teertä matkan aikana.
Kaveri kertoi, että Nellimissä on jossain noin sadan teeren porukka niiden lisäksi, jotka tänään näin.
Pidän silti kiinni periaatteestani. Lintua en ammu kiväärillä, vaan ainostaan haulikolla koiran selvään seisontaan. Ehkä vanhukselle voisin ampua pomppun/karkkoon, mutta ei niitä sille enää tule. Junnulle niinkin, mutta annan asian olla. Siitähän se oppii, kun pidän suuni kiinni ja haulikossa varmistimen päällä.

[Jalluri]

Tänään suot kantoi jo jotenkin kulkea. Lintuja oli pikku lenkillä totutunlaisesti, eli ei juuri mitään.

Ps. Periaatteet on ihan hienoja, harmi vaan, että silloin on yleensä vaan puolet siitä kivasta mitä on periaatteettomilla.