Kasvattaminen omaan käyttöön, puhdas vai seropi

[tuhola]

Olen paljon käyny keskustelua koirista facessa ja täälläkin. Kun en ole innostunut kokeista niin monesti kuulen että minun pitäisi hankkia sekarotuisia koiria. Entäpä jos haluan kasvattaa pentueen omaan käyttöön. Seropeja vai puhtaita? Jos puhutaan reppulinjan koirista.

Mitä olette mieltä pitääkö reppumiehen pelata seropeilla vai puhtailla?

Tekeekö reppumies hallaa rodulle kasvattamalla puhtaan pentueen ilman vanhempien koetuloksia? Olisiko seropikasvatus vähiten mielipahaa aiheuttavaa tointa?
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[9.3x622]

[Tikkamies]

Itse miettynyt samaa. Nyt ostan ja hankin puhtaita ja yritän siitä kasvattaa.

Muuteman hyvän seropin nähnyt petotouhuissa. Itsellä mielessä lähinnä plotti-suokki-venakko-suokki jne sekoituksia. Voi kyllä jäädä haaveeksi mutta ajatella saa. Suokki kaipaisi parempaa karvaa,kovempaa luontoa ja kestäviä käpäliä. Moni muu rotu taas suokilta ääntä ,ajotaitoa jne..
Olenko muuten väärässä vai harrastetaanko länsinaapurissa näitä aika paljonkin. Rekisterointimääriä vain näin jossain lehdessä. Sekulit toisena muistaakseni.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[wata]

Se on varmasti jokaisen oma asia haluaako käydä kokeissa vai ei. Ja metsästääkö puhtaalla vai serobilla väliäkö sen kuhan toimii mieliksi.

Ite oon metsästänyt puhtailla ajokeilla ja nyt on tarhassa serobi. Kokeissa saattaisin käydä jos olis puhas ja toimis suht moitteettomasti.

Mutta jos jalostus tarkotuksiin kasvattaa ja käyttää, niin oishan se suotavaa rodunomainen koe käydä testaamassa. Siis puhtaissa koirissa.

Taitaa se seropienkin kasvatus aiheuttaa joissain mielipahaa, mutta en minä muiden mieliksi koiriani kasvattaiskaan. Pääasia että toimivat ja ovat itselle mieluisia
_________________
”Vain kaksi asiaa ovat äärettömiä - universumi ja ihmisten typeryys, enkä ole ensimmäisestä aivan varma."

[Valto.]

Se on vähän miten tykkää. Itsellä sellainen periaate koirien kanssa, että puhtailla mennään. Ottaa puhtaan, kouluttaa parhaansa mukaan ja voihan sen käyttää kokeessa, jos koirasta on saanut hyvän. Itsehän sitä omistaja kuitenkin parhaiten oman koiransa tuntee. Omasta mielestä koiran luonne ja ominaisuudet ovat kuitenkin ne ratkaisevat seikat. Miettii tarkasti onko koira varmasti jalostukseen kelpaava, ja jalostaa jos vastaus on kyllä. Jos on pienikään epäilys haluaisiko varmasti itselleen kyseisen koiran pennun, niin kannattaa ehkä miettiä pentuetta vielä hieman tarkemmin. Ennemmin ottaisin kuitenkin itselleni huippu reppukoiran pennun hyväluontoisista vanhemmista ilman koemerkintöjä, kuin käyttövalion pennun, joka muuten on luonnevikainen tai hyvät koetulokset on keploteltu vaikka millä kepulikonsteilla.

[RaakaRane]

Itselle kasvattaisin seropin. Nyt kun seuraa tuota surullista menoa puhtaiden (lähinnä suokkien) kohdalla.. 4v uros kaverilla melkein kyvytön juoksemaan sairauden takia, 2v narttu toisella, ajaa mutta arka ja nisät jo lajin verran hankautuneet lyhyen karvan takia eikä ole pentunut. Itsellä mennyt 4 suokki syöpään ja 5v sydämmen laajentumaan..

Esim jenkki/suokki sekoituksen ottaisin heti toiseksi. Yksi on tarhassa ja pelaa.. Tai jonkun vastaavan.. Myös 1/4 suomenpystykorvaa 3/4 suomenajuria on olleet kestäviä ja hyviä ajureita..

Puhtaissa tulee ajan myötä nää sairaudet ja outoja sivuilmiöitä. Kuten suokilla nykyään hukkapaikalta taaksepäin kelaaminen ja viime aikoina on ollut näitä tielläjuoksijoita/pihojen kiertäjiä

[muu uan]

Kokemusta ei ole itselle noista pennutuksista kertynyt mutta muutamasta sekulista ja puhtaasta koirasta niin IMO sanoisin että sekulista on hieman hankalampi arvioida et mitä niistä tulee.

Tosin joskus ysärillä kaverin isällä oli suokki/venakko sekoitus ja en ole ennen enkä jälkeen nähnyt parempaa jäniskoiraa, mutta kun Jehulle koitettiin saada jälkeläisiä niin ei niistä sitten kuitenkaan enää tullut mitään huippuja.
_________________
🇺🇦Slava Ukraini.🇺🇦

[RaakaRane]

Tahtoo se eka sukupolvi olla parempi ja siitä eteenpän mennä heikommaksi.
Tai sitten pitäisi pennutettaessa vetää puhtaalla taas toinen puoli.
Kaksi sekoitusta keskenään ei ole hyvä..
Sen takia on hyvä olla puhtaita olemassa

[Supe]

Ennen vanhaan kaikki oli maatiaispystykorvia haukkuvina lintukoirina. Tuskin sekään menee pieleen jos yhdistää suomen ja pohjan pystykorvan. Ei ole karvoihin katsominen. Omistajalleen tärkeintä, että koira pelaa.

[fiulir]

[havu]

Pitkälti samaa mieltä Valton kanssa.

Ja kokeissa käyttämisen "tarve" selviää kyllä jo alkuvaiheessa kasvattajan kanssa keskustellen; jotkut kasvattajat myyvät penikan ikään kuin vain sillä ehdolla. Puhtaita penikoita kuitenkin on tarjolla sen verta paljon että varmasti löytyy paljon myös niitä jotka eivät ehtoja laita.

Vaikka puollankin puhtaiden käyttöä, en silti laita ollenkaan pahakseni seropia. Toimiva sellainen aina hiukan nollaa ja putsaa pölyyntyneitä asenteita.

[tuhola]

Itelle on sinänsä sama harrastanko puhtailla vai seropeilla. Tämä on vaan kaksipiippuinen juttu ku toiset sanoo ettei kannata harrastaa seropeilla ja toiset ettei saa pennutaa puhtaita jos ei ole koenäyttöä.

Mullahan ei siis ole yhtäkään narttua tällä hetkellä millä meinaisin pennut teettää eli kysymys on lähinnä teoriapohjainen.

Viimeaikaiset pennut olen kaikki ostanut niin että olen ilmoittanut kasvattajalle tai jo ostoilmossa että kokeissa ja näyttelyissä en käy. Olen silti saanu hyvistä kva tason suvuista pentuja eli pentujen saannissa ei ole ongelmaa.. Mutta olis se silti joskus mukava kasvattaa itelle pentue mistä valkkailla omaan käyttöön parikin pentua.

Mutta olenhan minä aika huonolla prosentilla pelaavia saanu ostokoirista. Kyllä kirkkaasti suurin osa ei ole tyydyttänyt. Kyllä viisi numeroinen summa on menny koiriin ja aika harva on pelannu tyydyttästi eli alkaa taloudellinenkin puoli tossa haitata.
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[havu]

Hmm. Olisi hauska kuulla niiden toisien perusteluita miksi ei kannata harrastaa toimivalla seropilla jos ei lähtökohtaisesti edes ole halua käyttää kokeissa ja näyttelyssä. Sanoisin että anna palaa.

Puhtaiden pennutus ilman koe- ja näyttely -näyttöä ampuu aina pikkuisen jalostustoimintaa jalkaan. Jalostus mielletään joskus liiaksi, turhaksi ja oma-lehmä-ojassa -kontrolliksi. Useammin taitaa vain olla kyse siitä, että se vain on vaikia pala kun se oma sesse ei täytäkään niitä A:n vaateita ja siksi aletaan niiskuttamaan.

Koiran ottaminen pitää aina - oli puhdas tai seropi - lähtöä käyttötarpeesta, juuri niin kuin Tuholan kuviot on käsittääkseni. Jalostus tulee vasta toisena ja sekin vain jos sillä on edellytyksiä siihen. Se että se (koira) on vain olemassa, ei vielä riitä syyksi jalostaa. Siis käyttökoiraa. Ja mitä niillä muilla edes tehnöö?

Jos se jalostus on ensisijalla, niin silloin kyse ei ole käyttökoirasta tai sitten siinä halutaan nostaa "isäntää" jollain ihmeen syyllä paremmin esiin.

[Reporetku]

Olen kasvattanut koiria aina ensisijaisesti omaan käyttöön. Joskus on onnistunut joku yhdistelmä niin hyvin, että olen uusinut yhdistelmän jopa yhteensä 3 kertaa. Tällöin en tietenkään ole enää itselleni kasvattanut. Totuus on ettei etukäteen tiedä mitkä yhdistelmät onnistuvat. Tietenkin suurempi todennäköisyys on saada hyvä hyvistä vanhemmista. Tämä myös silloin jos teettää risteytyksen. Itsekin olen kasvatustyössäni risteytystä kokeillut( suokki/ryssä) mutta täytyy sanoa, ettei tainnut yhdestäkään tulla kummankaan vanhemman veroista. Sattuma varmaan sinänsä. Parhas hirvikoira jonka tiedän oli puoliksi kettusukuinen suokki ja neljännes harmaata ja neljännes suomen pystykorvaa. Sen jälkeläiset taas eivät enää vakuuttaneet. Kaiken kaikkiaan siis tuuripeliä, mutta jotkut tuossakin pelissä onnistuvat paremmin kuin toiset.
_________________
Käytännöllisyys on kauneutta

[iivariiso]

Nuiden hyvien seropien jälkeläiset kärsii varmaan siitä että hyvällekkin seropille on vaikeampaa saada laadukas narttu/uros kuin rotukoirille. Väkisinkin taso sitten heikkenee seuraavalle sukupolvelle. Tuossa läheltä katsonut nuita sekarotuisten ja rotukoirien sekoituksia niin ihan ihmeellisiä pennuista tulee. Appiukolla karjalankarhukoiran ja seropin risteytys. Uros oli pystykorvan, laikan ja porokoiran sekoitus. Emä kkk.

Uroksella käsittämätön riistavietti ja hirvikoirana aivan loistava. En ole kyllä parempaa ja varmempaa koiraa livenä nähnyt. Haukkuu myös muitakin elukoita. Hieman normaalia pystykorvaa isompi mutta muuten pystärin näköinen.

Emä keskinkertainen haukkuja ja jonku verran sille hirviä ammuttiin.

No Appiukon koirasta tuli todella isokokoinen vaalea susimainen koira. Monesti puhuttu että sitä voisi hätäinen metsässä katsoa vaikka väärin. Ei häävi riistavietti. Ammuttu muutama hirvi ja jonkin verran haukkuu myös lintuja. Saa pelätä ettei muita koiria ole maastossa yhtäaikaa kun tuntuu että haluaisi syödä ne.

Toinen urospentu naapurilla taas kuin ilmetty karjalankarhukoira ja myös aivan valtavan kokoinen. Ei mitään taikaa metsässä mutta syyttäisin myös tämän kohdalla osittain isäntää kuten edellisessäkin.

Kolmas pentu narttu ja oikein pieni ja siro kuin puhdas pystykorva olisi. Haukkuu hyvin lintuja ja muutama hirvikin sille ammuttu. Isäntä varmasti käyttänyt paljon aikaa koiran koulutukseen. Hänellä on myös uros jonka pentuja nämä ovat.

Näistäkin pennuista lähtivät hakemaan hirvikoiria mutta yhdestäkään ei tullut lähellekkään edes emon veroisia.