Koiranpennun peruskoulutus

[borracho]

Peruskäskyt : paikka, tänne.
koulutustapoja on varmaan niin monta isäntiä.

Eli kuinka saadaan nuo iskostettua pennun selkäytimeen. Käskyjen yhdistäminen signaaleihin, eleisiin ja pilliin, mihin muuhun ?

Itse olen aloittanut pennun kanssa lahjomisella. Taskut täyteen makupaloja ja aina, kun tänne käskystä ja pillin vihellyksestä pentu juoksee luo niin palkkio. Joskus on ollut niin jännää pennulla että mikään ei tehoa ...

Vinkkejä otan vastaan.

[Esox]

En ole mikään ekspertti, mutta omasta kokemuksesta:

Luoksetulo:
- kun koira on pieni, kutsu luokse vain kun ei ole mitään mielenkiintoista meneillään. Näin ei tule epäonnistumisia ja koiralle muodostuu malli, että tätä käskyä totellaan heti ja aina.
- Palkkakin on tärkeä, se voi olla makupala, mutta joillakin koirilla toimii myös leikkiminen/riehumine.
- Luoksetulon pitää olla koiran mielestä aina maailman hauskin asia. Tämä tarkoittaa sitä, että siitä seuraa aina vain hyvää, ei torumista tai rangaistusta vaikka koira pahanteosta oliskin tulossa.
- Jos nykyinen kehote ei enää toimi aina, vaihda sanaa, esim. tänne --> tule ja aloita alusta, vain onnistumisia, tee onnistuminen koiralle helpoksi.

Paikka:
- en ole opettanut paikkaa erikseen, istu-käsky pysyy voimassa niin kauan kuin siitä vapautetaan
- muista aina vapauttaa koira komennoista, näin hahmottuu myös se että komento on voimassa vapaa-sanaan asti

[Mörran]

Ihan pienellä kannattaa opettaminen aloittaa ilman sitä varsinaista käskyä. Eli kun koiran on vapaana ja ottaa sinuun kontaktin ja lähtee tulemaan luokse, isot kehut ja mieluinen palkka. Näin saat ehdollistettua itsestäsi tärkeän, eikä pelkästään siitä käskystä. Samalla saat hyödynnettyä koiran omaa aktiivisuutta asiassa, eli koira haluaa tulla luoksesi, eikä niin että se tulee koska on pakko. Tämä siis pennulla, toki myöhemmässä vaiheessa luoksetulon on oltava ehdoton, mutta pohjaa ja suhdetta kun viitsii rakentaa, niin aivan kaikki on helpompaa jatkossa. Pikkuhiljaa alat lisäämään opetukseen sitä käskyä, pilliä, tai minkä signaalin siihen luoksetuloon nyt haluatkin. Ensin aivan lähellä, muutaman metrin päässä, välimatkaa pikkuhiljaa kasvattaen.(-> Eli kun koira on jo tulossa luoksesi!) Samalla kehuja ja lopulta palkka. Haastetta saat lisää myös sillä, että kun pennulla on se maailman kiinnostavin uusi asia käynnissä, haju, leikki, mitä ne nyt keksiikään, menet tarpeeksi lähelle ja alat houkuttelemaan luoksesi, ei edelleenkään aluksi sillä varsinaisella käskyllä. Kun pentu vähänkin ottaa sinuun kontaktia, niin valtavat kehut ja palkka.

Lienee selvää, että nämä ovat esimerkkejä joita rakennetaan pienen pennun kanssa, luovutusikä - 6kk, riippuen yksilöstä. Aikuisen kanssa lähes ajanhaaskausta, koska tunneoppiminen on jo tapahtunut niin voimakkaana.

Itse olen samoilla linjoilla noista istumaahanseiso-tempuista, eli ne itsessään ovat käsky olla paikallaan. Siinä pönötetään niin kauan, että vapautus muuhun toimintaan tulee. Koen että se on mustavalkoisempaa tällä tavalla, kuin että se asento ja paikallaanolo erotettaisiin kahdeksi eri asiaksi.
_________________
Luonto, onko sinne menemistä?

[borracho]

Myönteisellä mielellä koitan pentua kasvattaa, en tiukkaan käskytykseen ia rankaisulinjaan usko, se vie koiralta vain luottamuksen isännästä.

Mikä on pienin määrä välttämättömiä käskyjä, joita koiran selkäytimeen pitäisi saada turvalliseen ja tehokkaaseen koiran käyttöön ? Pähkäilin että

-Paikka eli seis tms : koira jähmettyy paikalleen. Lienee selvä, että monessa paikassa koiran (tai jonkin toisen) terveys saattaa vaarantua jos tämä ei ole hallinnassa.

-Tänne: tarvinneeko perustella.

Varmaan muistakin on apua/iloa (Istu, nouda jne). Tässä tapauksessa ajatus on hirvikoira kasvattaa.

[tuhola]

No en tiedä koirista sen kummempaa muuta että koiralle tehdään selväksi mikä on hyvä juttu ja mikä huono. Palkitaan siis hyvistä jutuista ja torutaan huonoista. En ole vaikeammin asiaa ajatellu. Kyllä rankaisen myös koiraa jos tarvetta on. Ei se luottamusta mihinkään vie. Päinvastoin. Epäjohdonmukaisella käytöksellä se luottamus juuri niitä säröjä saa. Enkä nyt tarkoita rankaisulla mitään kauheeta selkäsaunaa vaan tarvittava muistutus niin että koira ottaa sen negatiivisena palautteena. Toiselle koiralle riittää sormen heristely ja "ei" sana, toinen koira tarttee ihan oikeasti vähän näpäkämpää otetta. Täysin koiran mukaan mentävä homma.

[JtL]

Tärkeimmät pointit sieltä jo tulikin, mutta tuodaan nyt yksi asia mikä jää monessa treenissä pois. Tulee siis herkästi vahingossa tämä että liikaa höpisee ja kieltää sekä puuttuu tekemisiin. Olla huomioimatta, eli ei mitää kontaktia tai elettä/ääntä. Katse pois ja vaikka rintamasuunta pois päin.

Näitä on monia juttuja juuri pennun kanssa. Ei nyt tietenkään kirjoittaessa tule mieleen kaikkia No yksi esimerrki sitten ulkona liikuttaessa ja jossain vaiheessa treenatessa. Pentu kun tykkää keppejä kannella ja kiikuttaa. Nämä touhut jätin itse aina huomiotta. En siis kieltänyt enkä ottanut keppejä pois vaikka toikin minulle. Olin vain kun huomaisi. Tästä saattaa tulla joillakin koirilla se hauskin puuha/leikki/jahtaaminen ja huomion saaminen. Ja kesken noudon vaikka löytyä jokin kiva risu mitä kiikutella. Tätä huomiotta jättämisellä voi kouluttaa ja karsia todella paljon ei toivottuja juttuja. Tällä käytös tapojakin hioa kätevästi esim jos koira haukkuu ja kierrokset nousee ovikellon soidessa. Onko aika tuttua Koirahan tottuu että aina sieltä joku tulee ja monesti koiralle höpistää samalla jotain sitä kiihottavaa. Tätäkin harjoittelin pennun kanssa että joskus ovikello saatta soida eikä siitä tapahdu yhtään mitään eikä kukaan ole kuulevinaankaa sitä.

Meni ehkä vähä ohiaiheen mutta ehkä pointti tuli esille:D
Itsellä siis käyttölinjan Cockkeri

[borracho]

Samaa ajatusta olen koettanut toteuttaa oman pennun (KKK) kanssa. Jos pentu puuhaa jotain ei-välttämättä-niin-toivottavaa-mutta-ei-niin-vakavaa niin jätän sen täysin vaille huomiota.

[Mörran]

[JtL]

Ja toisin kuin luullaan ja mitä vanhat jäärät sanoo, niin agilityt, tokot ja kaiken maaimman hassut temput mitä ikinä keksiikään ei ole haitaksi. Nämä ovat mukavaa vaihtelua koiralle ja hallittavuutta ne kaikki vaatii ja yhteistyötä.

[Oulun Kärpät]

[karhu-albert]

Te jotka lenkitätte (pentu)koirianne alueilla joissa tulee muita koiria vastaan;

Oletteko opettaneet pennusta asti olemaan välittämättä muista ihmisistä/koirista joita vastaan tulee? Tietysti sosiaalistaminen on tärkeää, mutta olen heti alusta alkaen pyrkinyt siihen ettei niistä vastaantulijoista tarvitse välittää, ja ihan hyvällä mallilla tuo alkaa olemaan, koira on vasta viikon ollut talossa ja ikää on nyt reilut 8 viikkoa.

Mielestäni niiden vastaantulijoiden ei tarvitse karhukoiraa kiinnostaa pätkän vertaa, vaikka osa vastaantulijoista onkin toista mieltä. Luvan kanssa saa mennä tutustumaan mutta lähtökohta on kohdallani se että antaa muiden mennä rauhassa ohi.

Eräs paikallinen vanhempi supersankari lenkittää koiraansa irti tuossa takapihala olevassa muutaman hehtaarin kokoisessa männikössä ja tietenkin antoi koiralleen luvan tulla tutustumaan vaikka olin rauhallisesti kerennyt sanoa että menkää rauhassa vain ohi. Jouduin ottamaan tuota rähjäävää koiraa pannasta kiinni koska olisi tod näk traumatisoinut tuon kahvipaketin kokoisen pentuni puremalla suoraan naamasta. Seuraavalla kerralla potkaisen kyselemättä.

[antsa6]

Oman vajavaisen käsitykseni mukaan väittäisin ettei se pentu tuollaisessa noin viikossa opi vielä oikein mitään. Mutta ei kai se oppi ojaan vie ja ilmeisesti siis hyvällä alulla. Nyt 19 vkon ikäinen laikan pentu ainakin alkoi vasta 10 viikon iässä edes kiinnostumaan muista ihmisistä ulkona (sitä ennen varoi ja väisti) vaikka oli pentueesta ehkäpä se rohkein. Nyt on erittäin sosiaalinen (isäntänsä mielestä välillä jopa liian kanssa ) ja kovasti on lenkillä muista ihmisistä ja koirista kiinnostunut. Eipä nuita vastaan juokse haitoiksi asti meillä päin, eikä oo tarvinnu erikseen puuttua. Kiinnostavat mutta ei-toivotut tilanteet ohitetaan pääsääntöisesti vauhtia pysäyttämättä ja lyhyellä "tänne päin" tokaisulla. Enemmän oon keskittynyt pennun kanssa ulkoillessa siihen, että ottaisi kontaktia (kutsuttaessa edes) isäntään ja sitten että ihmisiä tervehditään kaikki jalat maassa.

Tuo kontaktin ottaminen ja sitä kautta suhde koiraan on mulla ollu se mihin oon koittanut keskittyä koulutuksessa ja luokse tulon varmuus. Näissäpä sitä työn sarkaa kyllä on riittänytkin. Istuminen, maahan, viereen ja paikka on tulleet siinä sivussa. Noutamista on harjoiteltu hiukan kans, koska koira siitä tuntuu jonkin verran pitävän ja oon aatellu, että se voisi helpottaa koiraa luopumaan (kaikista niistä sen haukkuun ammutuista lukemattomista ) linnuista tulevana syksynä ja parantaa mielestäni myös yhteistyöshalukkuutta tuommosella ajoittain omapäisellä tapauksella.

[karhu-albert]

Kontaktin otto on täälä ainakin toiminu tosi hyvin ton luoksetulon ohella, koska vaadin sitä aina kun annan ruuan, tai kun mennään ulos ja sielä ulkona ollaan. Harjoteltu on tosi paljon muutenkin ja vaikka kuinka kiinnostavaa löytyy metsästä niin kutsusta tulee luokse, istuu ja katsoo silmiin. Kyllä pentu oppii ja varsinkin juurikin pentu. Minun mielestäni. Ja mitä aikasemmin opetellaan niin sitä paremmin ne kehujen ja leikkien kautta opitut asiat juurtuu koiralle selkärankaan. Ns. turha huomioiminen/lässytys pois, ja kehujen kautta - tämä ainakin on tuossa 9päivässä oppinut todella hyvin. Ns negatiivisesta huomioimisesta ollaan pitäydytty kokonaan pois - kun koiran käytös on ns väärää niin yksinkertaisesti en huomioi millään tavalla.

Mutta varmasti tuo kiinnostus ihmisiin/koiriin lisääntyy iän myötä, tai sitten ei. En osaa sanoa, mutta minua ei kiinnosta jokaiseen rähisijään tutustua ja ne mielellään ohitetaan koirankin toimesta ilman sen kummempia kyselemättä.

Kyseessä on ensimmäinen mettäkoirani, ja luoksetulo, kontaktin otto ja tuo ohittaminen ovat mielestäni ne asiat joiden haluan toimivan 100% ja niiden eteen tehdään töitä. Muuta en vaadi kun poisluetaan työskentely sitten pyytöhommissa.

Jälkiliina on kyllä tosi hyvä keksintö, olen pitänyt koiraa tuollaisessa 8m katiskaköydessä lenkkipolulla ja nyt olen huomannut parina päivänä että pentu nähdessään vastaantulevan koiran ottaa katsekontaktin ja istahtaa viereen. Ehkä tuo menee palkitsemisen/pennun herkkupersouden piikkiin, mutta toivon että jotain jää päähän.

Paljon samoja ajatuksia koiran ajatusmaailmasta löytyy kumikanan sivuilta miten itse miellän koiran opettamisen: http://www.kumikana.org/koulutus/luoksetulo1.php esim tuosta

[Oskari]

Ei parane unohtaa että ne kaikki koirat ovat yksilöitä ja toimivat eri tavalla tai reagointikynnys on erilainen.
Pennusta asti ruokaa antaessa perusteet, luoksetulo, istuminen jne.
Samoin pentuna leikkiessä se luoksetulo ja nimeen totuttelu.
Osa koirista toimii makupaloilla, osa hyvällä kehumisella.
Roduissa on myös eroja miellyttämisen halun suhteen, samoin miten sietää toisia koiria.
Pentuna kannattaa sosiaalistaa muiden koirien ja ihmisten kanssa mahdollisimman paljon ja kuljetella erilaisissa paikoissa.

[antsa6]