No mitä?

[nokinenä]

1. Kuten varmaan tiedät että 1866 .... 1877 takaaladattavissa MR aseissa oli korkearihlaiset noin 500..600 mm nousulla olevat piiput.
1875 ja siitä uudemmat käyttöön tuli paperivaippa luodit ja rihlan korkeus putosi 0.2....015 mm
Rihlan nousut lyhenivät ja 1886 löytyy 360 mm nousulla olevia piippuja.
Sitten nuo replikat ne taidat tuntea pareminkuin minä.

noiden tietojen pohjalta ymmärrät miksi pohdin noita kovuus ym kysymyksiä.
2. tulikilpi. En tunne kovinkaan paljon tuota asiaa mutta kun oli käsissä tuollainen Sarps 45 - 70 replika ja sitä ei saanut pelaamaan muuten kuin kuparisella pyrstö suojalla ja se käsittääkseni pakotti luodin pysymään rihloilla MR latauksilla.möin rakkineen kun en jaksanut värkätä ja kun replikalla ei ole paljoa historiallista arvoa.
Rasvakysymyksessä olen kanssasi samaa mieltä se jos mikä on tuon homman Böö
Lisäksi olen hiljaa tullut siihen käsitykseen että luodin halkaisija on todella se joka merkitsee jotain yhdessä kovuuden kanssa. Varsinkin nuo Originaali aseet kun niissä tuppaa olemaan ne omat toleranssit.

Taavettihan se minullekin muotteja tekee.
Laatu on sellainen että en ole missään nähnyt, ostin tuolta isonveden takaa huutokaupasta teräsmuotteja jotka olivat paikallisten huippujen tekemiä. Kyllä Taavetin muotit ne kivittää mennen tullen ja palatessa.

eli tällee kyllä ne MR miehetkin painii samojen ongelmien kanssa.
nuo suustruokittavat on sitten erikseen

[nokinenä]

Unohtui tuosta äskeisestä vielä se että rengaspainot ovat pehmeää tavaraa ja se on hyvä raakaine kovuuskokeiluun.
riittää yksi litku ja kun karkasee luodit saa yhden kovuuden ja karkaistuja luoteja voi pehmentää lämpökäsittelyllä jolloin saa erilaisia kovuuksia.
halkaisijoita voi tarkastella kalibroimalla jos on riittävästi holkkeja.
eli kyllä se oikea mitta ja kovuus sieltä löytyy.
ei se ole konstikaan värkätä yhteen aseeseen mutta kun teet saman homman kahdeksaan erilaiseen tussariin niin siinä sitä aikaa ja tupakkia kuluu.

[musuli]

" Rasvakysymyksessä olen kanssasi samaa mieltä se jos mikä on tuon homman Böö "

Olen rasvaillut 357/38 valuluotini seuraavasti: luodit vanhaan paistinpannuun ja perään nokare kaupallista "pötkövahaa". Leen tumblelube eli minivahauraisissa luodeissa tämä toimii ja levittää tasaisen vahan pitkin kuulaa. Perinteisissä syväuraisissa luodeissa ei uria näin saa täyttymään, vaikka vahakerros toki näihinkin jää. Vahoina on ollut (sattuman varaisesti ostetut) Lymanin musta Super Moly ja Javelina merkkinen allox/beeswax pötkö. Kovin ihmeellisä nopeuksia eivät luotini ole kestäneet ilman sietämätöntä lyijytystä. Vihtavuoren 38 taulukoiden maksimit lyijyttävät jo kiusallisen paljon. Lyijy tosin on ollut enimmäkseen ampumaradan penkasta.

Olisiko tietävämmillä antaa suosituksia vahamerkeistä? Kannattaisiko käyttää Leen nestemäistä noille miniuraisille luodeille? Sillä saisi ilmeisesti tehtyä moninkertaisen pinnoitteen - toisin kuin paistinpannu vahauksessa jossa uusi kuumennus vain sulattaa edellisen vahakerroksen pois. Lubesizeriin en ole toistaiseksi valmis sijoittamaan. Kalibroinnin jälkeistä uunikarkaisu voisin kokeilla, mikäli vaimo ei kiellä jyrkästi moista keittiössään.

[nokinenä]

tuo rasva kysymys ja lämpötilat tulivat esille tuossa yhdessä vastauksessa.
täällä nokipuolella pahin on tietysti tuo kova karsta ja sitä nuo amerikkalaiset pitkänmatkan ampujat pehmentävät läähättämällä piippuun.
suustaruokittavien MM'ssä italiassa liikkui huhu että Italialaiset käyttävä Molybdeeni tahnaa sekoituksissa ja se parantaa käyntiä lämpimissä oloissa.
minua on hämmentänyt tuo Leen ALOX ja sitten tuo Moly jota mainitsit.
Nehän ovat kauppa nimiä.
ovatko ne kuumankestäviä rasvoja Alumiinioksiidi pohjainen ja Molybdeeni pohjainen.
Joissain Amerikkalaisten pitkän matkan ampujien ohjeissa oli seuraava
50 % mehiläisvahaa 40 % Crisco, joka on kasvispohjainen Kokkirasva , ja 10 % leen ALOX.
Tämän kevään kokeiluihin olen ajatellut tehdä rasvoja mukaellen tuota ohjetta ja kokeillen esim kuparipohjaista kuuma vaseliinia.
Kevyet rasvat haihtuvat piipusta nopesti ammunnan kestäessä mutta olisikohan niin että tuo kupari , alumiinioksiidi tai molybdeeni muodostaisi piipun sisäpintaan luistavan kalvon.
onko kukaan kokeillut

[Jartsu]

Voi taivahan tali kynttilät kun on pitkä matka tuohon vielä.

Mä olen kuin puulla päähän lyöty.

[äRPee]

Jep, nostan nokinenälle hattua; asiaansa paneutunutta juttua. Musulille ei voi kuin suositella pehmeällä lyijyllä kevyempiä latauksia ja mikäli kiinnostus riittää piipun isokaliberin ja rullan kurkkujen tulkkausta. Ohjeita ja suosituksia kalibroinnista löytyy netistä ja kirjoista, mutta pelkällä rasvalla ei lyijytys lopu jos kuula on piippuun pieni. Kuula voi olla piippuun liian isokin, kunhan se sopii kulkemaan rullan läpi. Mihin kokoon yleensäkään kalibroit? Myös se rengaslyijy rataromun sijaan voisi olla kokeilemisen arvoinen asia, hieman tinaa sekaan, niin se myös kovenee hieman. Karkaisu ei juuri hyödytä rataromun kanssa, mutta renkkupainoilla toki. Vaikutus lisääntyy pistämällä pataan hieman hyvälaatuista kovaa haulia, vaikkapa patruunallinen. Edes uunitusta ei välttämättä tarvita jos ei haluta ehdottoman kovaa ja hyvin tasakovuista, vaan jo pelkkä kylmään veteen muotista pudottaminen tekee ison eron. Ero tosin näkyy tuntien-päivien päästä vasta.

Leen nesteellä on paljon kannattajia, se on nopea ja halpa ja varmaan se toimiikin, kyllä sillä niin paljon ammutaan. Toimi se minulla kiväärissäkin, mutta raja tulee vastaan helposti ja se haisee, sotkee ja savuaakin. Ennemmin sopivaa valmista vahaa tai joku yksinkertainen mehiläisvaha-vaseliinisotku sopivalla viskositeetilla. Kalibrointi on tärkeämpi ja se koko siis tulkkaamalla selville.

ALOX:illa ei ole mitään tekemistä alumiinioksidin kanssa, vaan se on vain kauppanimi. Alkuperäistä Aloxia ei taida enää saadakaan muuta kuin pötkön tekijöiden pötköissä komponenttina? Joka tapauksessa se on maaöljypohjainen voiteluaine ja perimätiedon mukaan se ei siis maaöljytaustansa johdosta sovi mustaruutiammuntaan käytännössä ollenkaan, koska jostakin syystä maaöljyperäinen voiteluaine ei pehmitä karstaa vaan päinvastoin. NRA-reseptin Alox on tyypiltään 2138F ja suhde tietty se 50/50 mehiläisvahaan sotkettuna. Erityyppisiä aloxeja ohuempina litkuina käytetään mm. ruostesuoja-aineissa. Puhalluskosteuden lisäksi mustaruutikarstaa pehmittää kasvirasva- ja eläinrasvaperäiset voiteet, joihin voi olla ptk:n reseptin kaltaisesti vatkattuna vettäkin. Esimerkiksi kun tavallista vaseliinia suositellaan mustaruutireukun kammioihin pallokuulan eteen, niin homma menee väärin; hyvin pienelläkin mr-reukkukokemuksella olen itsekin tuon eron havainnut, laukausmäärinä osunta alkaa tippua jyrkästi parin rullan jälkeen vaseliinin kanssa ja puhdistus on työlästä. Ero yksinkertaiseen oliiviöljy-mehiläisvaha-seokseen on selvä. Molyrasvat taas ovat usein maaöljypohjaisia joten sama juttu. Jonkun öljyttömän molytahnan tai jauheen kanssa ehkä olisi toisinkin. Molyrasvaa voi sotkea mehiläisvahaan itsetekoisesti ja saahan Lymanilta SuperMoly:ä, joka on juuri sitä samaa, mutta siis vain savuttomaan ammuntaan. Minä kaivoin sen rippeet pois lubematikista ja olen sen jälkeen pysytellyt ja pysyttelen jatkossakin erossa siitä, on se niin viheliäistä mämmiä. Kaupalliset mr-voiteet ovat varmaan hyviä nekin, mutta toki eivät itse tehtyjä ja maksavatkin mokomat jotain.

Jaa että alkuperäisiä luikkuja, messuilla viime syksynä sellaista Remingtonin rullasulkuista ihailin ja rihlat ovat tosiaan huomiota herättävät. Mikä lie ollut kaliberi, piikin sijainnista päätellen reunasytytteinen ehkä ja iso oli reikäkin. Sellaisia sitten eläkepäivillä ja saattaapa kelvata replikatkin. Paperikäärekuulia on kyllä suunnitelmissa kokeilla jo ennen eläkeikää, mutta kun päätarkoitus on edelleen metsästys, niin näpertämiselläkin on rajansa.

[musuli]

Tulkkaukset ovat jääneet tekemättä. Leen kalibrointiholkkeja 357:lle oli tarjolla 3 joista hetken mielijohteesta valitsin sen keskimmäisen 0.358 väljyisen, jottei ainakaan pahasti menisi syteen. Liekkö sitten sopiva? Toinen muottini siis on tuollainen Leen tumble lube eli minikokoisilla vahaurilla. Näistä kun sanotaan, että kalibroimattakin pitäisi uskaltaa ampua - vaan en ole tohtinut. Onko kellään kokemusta. Silloin olisi kuulan läpimitta ainakin isompi kuin tuo 0,358 ja saattaisin saada selville josko ammun liian väljiä murkuloita. Eipä nuo Leen kali-holkit tietysti mahdottoman hintaisia ole. Jos tuon kalibroinnin jättäisi väliin, riittäisi karkaisuksi pelkkä veteen pudottelu ilman uunikäsittelyjä. Veteen olen pudotellut kyllä ennenkin, mutta olen tuuminut että tuo kalibrointiholkki pakottaa karkaisut luotien pinnasta.

"Musulille ei voi kuin suositella pehmeällä lyijyllä kevyempiä latauksia"
No niitähän tässä tulee ammuttuakin, eikä siinä sinänsä valittamista - itsensä huvittamiseksi tulee vain yritettyä sellaistakin mikä itselle on hankalaa.

[nokinenä]

Vastaan huomenna
nyt on hieman muut aineet mielessä
kiitos asiallisesta keskustelusta puhutaan asiasta huomenna

[äRPee]

[nokinenä]

no tässä olen hieman vaikutuksissa
vastaan kysymykseen huomenna
asia on näin
kaikki vaikuttaa kaikkeen
viisa ei ole kukaan
väärin tekemällä tyhmäkin oppii

[nokinenä]

Myös se rengaslyijy rataromun sijaan voisi olla kokeilemisen arvoinen asia, hieman tinaa sekaan, niin se myös kovenee hieman. Karkaisu ei juuri hyödytä rataromun kanssa, mutta renkkupainoilla toki. Vaikutus lisääntyy pistämällä pataan hieman hyvälaatuista kovaa haulia, vaikkapa patruunallinen

Karkaisun saa tehtyä silloin kun seos sisältää arseenia. Arseenia on karkaistuissa haulissa ja rengaspainoissa. arseeni ei koveta seosta mutta se vaikuttaa karkaistavuuteen jo 0.001 % riittää.
Ratalyijyssä on mukana antimoni noin 2 % ja tosiaan tuo pieni määrä haulia tekee ratalyistystä karkaistavaa.
Tinan lisäys kovettaa hieman mutta suurempi merkitys pienellä tinamäärällä on valettavuuteen joka paranee ja kuulat ovat paremman näköisiä. tinaa tulee kyllä rengaspainoistakin.
Rengaspaino on periaatteessa pehmyttä ja uskomus että se on kovaa
tulee siitä että painot ovat karkaistuja.


Edes uunitusta ei välttämättä tarvita jos ei haluta ehdottoman kovaa ja hyvin tasakovuista, vaan jo pelkkä kylmään veteen muotista pudottaminen tekee ison eron. Ero tosin näkyy tuntien-päivien päästä vasta.

Tuossa karkaisussa ilmiö on se että ilmeisesti ensin luodin on oltava noin vuorokausi rauhassa jotta se rupeaa uskomaan että se on tehty ammuttavaksi.
kovuus on tällöin 23BH muutaman päivän kuluttua kovuus on laskenut tuonne 20 BH ja 7 vuoden kuluttua se on 18 BH. se tuosta ilmiöstä.

piipun isokaliberin ja rullan mittaus on se asia joka kannattaa tehdä
nuo valmistus toleranssit ainakin noissa vanhoissa vehkeissä olivat sitä luokkaa että jokainen ase on yksilö.
vanhoissa rullaan ruokittavissa oli pyrittyu siihen että rulla ja isokaliberi olivat samat.
Tämä johtui siitä että niillä ammuttiin luoteja eli niissä oli tuo puristus vaikutus joka laajensi luotia kun se tuli rihloille ja näin tiivisti piipun. Rasvaurat olivat syvät ja kun luoti puristui kasaan niin rasva tunkeuti luodin ja piipun väliin ja näin toimitti oman hommansa.
nykyisin rullaan ruokittavilla ammutaan palloluoteja ja tätä ilmiötä ei synny.
sen takia alan miehet isonnuttavat rullan satasen tai pari isommaksi kuin isokaliberi jolloin pallo tiivistää piipun paremmin ja pysyy rihloilla eikä lähde kahlaamaan.
WEBLY'ssä on kuppiluoti eli siinä tiivistys tapa on se että heltat painuvt piippua vasten. sama asia on pistoolin vaippaluodeissakin perässähän on kuppi.

Noista rasvoista vielä sen verran että se musta moly on molybdeenipohjainen ja uskoisin että se ALOX on alumiinipohjainen.
Vaseliineja porukka käyttää yleisesti rullaanruokittavissa revolveivareissa jaei kukaan ole valittanut.
Itse olen käyttänyt Biltemasta ostamaani liukulaakeri vaseliinia ja en ole huomannut mitään vaivaa.
pitkä piippuisilla olen kuullut on ollut vaikeuksia ja ei siellä kukaan käytä vaseliinia.

sen veden sotkeminen rasvaan oli aika yleistä aikaisemmin suustaruokittavilla , nyt en ole viimeaikoina kuullut kenenkään sitä tekevän.
Sitä kosteutta täytyisi piippuun saada ja tuo amerikkalaisten harrastama läähätys piippuun lienee se paras konsti.

lyijytyksen kohdalla tilanne on se että oikea luodin halkaisija sopiva rasva ja kohtuullinen lataus tunnus ei mopolla mahdottomia.

Paperi vaippaluotien teko on jo sitten taidetta verrattuna tähän lyijyn kanssa läträämiseen.
eläkeläisellä on aikaa värkätä noiden nokipyssyjen kanssa ja tutkiskella asioita.
Jos joku on kiinnostunut todella tuosta lyijyn metallurgiasta niin kirjastosta löytyy Miekk-Oja 'n METALLIOPPI ja sieltä sitten löytyy asiaa ja kyllä siitä jotain oppii tavallinenkin ruudinpolttaja

[musuli]

"Leen litkua useampana kerroksena vaikka ja jos kuulat menee rullasta läpi ilman kalibrointia, eli pesittyy ladattuna, niin ne voi myös ampua siltään. Kokeilu kertoo. Oliko kaliberi 38S ja mikä ruuti, kenties kilvetön kuula?"

Pesät ovat 357 ja käytetyt hylsyt (itsevaletuilla) 38:ja. Ruutina 340 ja kilvetön kuula. Luotikilpeä en ole koskaan edes nähnyt. Jenkkiläisellä nettisivulla tosin näin kuvan leikkuuholkeista, joilla noita kilpiä sai stanssattua alumiinisista juomatölkeistä. Sellainen kiinnostavaa "eimaksamitäänkunteetitse" työkalu.
Kuulassa muuten on sellainen viiste perän reunoissa. ei mikään luotikilpiupotus vaan pieni pyöristys - Sanovatko bevelbaseksi tms. Josko tuo edesauttaa ohivuotoa ja lyijytystä?

"Rengaspaino on periaatteessa pehmyttä ja uskomus että se on kovaa
tulee siitä että painot ovat karkaistuja"

Tarrakiinnitteisiä painojahan syytetään pehmeiksi. Lienevätkö eri ainetta, vai samaa ilman karkaisua?

Kiitosta kaikille vinkeistä, taisin saada tarpeeksi märehdittävää useammaksi kuukaudeksi.

[äRPee]

[musuli]

"Kerro jos muistat/tiedät sen muotin valmistaja ja tyyppinumero tms."

Valmistaja oli kai joku pikkupaja, kun nimi ei itselleni sanonut mitään. Jollakin jenkkipalstalla sellaisesta keskustelivat kuvienkera. Mieleen jäi lähinnä sellainen ikävä seikka, että ko. kapinetta ei enää valmisteta. Puoli ilmaisiin tuotteisiin tottuneet amerikkalaiset epäilivät tuotannon lakkaamisen syyksi kovaa hintaa, koska muuten olivat laitteeseen tyytyväisiä.

"Jos lataat 38-hylsyyn hylsyn mukaisesti niin niistähän tulee lyhyitä? Jos on jo valmiiksi ongelmia lyijytyksen kanssa pehmeästä seoksesta ja viistoperästä ehkä osittain johtuen, niin ei sitä pitempi vapaalento ainakaan helpota."

357 hylsyyn lataamisessa on taas ongelmana se, että joudun lataamaan järestäen kovemmaksi, kun en ole taulukoiden minimejä tohtinut alittaa. Toisaalta vihtavuoren taulukoissa kun on erikseen niitä Cowboy -latauksia, niin ovatpa pitkästi miedompi kuin vastaavat tavalliset minimilataukset. Jos kutsuu latausta Cowboy -malliseksi, niin vissiin nuo minimit voi unohtaa

[musuli]

Yritin tuota keskustelupalstaa kaasukilpileikkurista löytää, vaan en onnistunut. Tämmöinen sivu kuitenkin tuli vastaan:

http://www.bulletswage.com/gascheck.htm