Koira ei irrota otettaan luusta?

[Kalastaja]

[Susihukka-seisoja]

Siis normaalissa koirien laumakäyttöksessä arvoasteikossa alempana olevat tervehtivät ja mielistelevät ylempiarvoista. Ylempiarvoinen ei koskaan reagoi alempiarvoisten lähentely-yrityksiin, vaan ottaa mielistelyt vastaan arvokkaalla viileydellä. Ylempiarvoinen myös aina määrää milloin leikitään ja painitaan, hän ei koskaan vastaa välittömästi alempiarvoisen leikkiinkutsuun.

Näitä asioita olen pitempään tarkkaillut ja tutkinut (ensin siitä luettuani), ja vahvistuksena toimii myös tällähetkellä 9-päinen koiralauma kotona.

[march26]

Heh, ehkä oon sit menossa oikeaan suuntaan, kun noteeraan koiran vasta sitten kun oon saanut kamat laitettua paikalleen, kengät jaloista ja takin päältä. Monesti vielä kävelen ensin olkkariinkin ennekuin teen mitään.
_________________
Jos seuraat omia jälkiäsi, et löydä minnekään..

[tetri]

Jeps, kyllä tuo noin pitkälti menee. Meilläkin muut perheenjäsenet hössöttää aina kotiin tullessa ja vintiltä aamulla alakertaan astuessa (koirille), sillä seurauksella, että sitten alkaa se "ei saa hyppiä, rauhotu jne."-höpinä. Isäntä (lauman johtaja), luonnostaankin pidättyväinen ja cool , vastaavassa tilanteessa saa hillityn ja asiallisen, mutta ystävällisen vastaanoton, ei tietoakaan veuhkaamisesta. Rauhallinen ja juuri tuo viivytetty vastatervehdys riittää.

[Susihukka-seisoja]

Aivan march26, varsinkin mäyräkoiralle katsoisin tämän toimintamallin olevan erityisen tärkeä mäyräkoiran omalaatuisen luonteen vuoksi. Ittelläni kun kotoa löytyy kääpiömäyräkoira joka haistattaa pitkät ihmisille, johtuen siitä että parikiloista koiraa ei kukaan osannut ottaa tosissaan seisojien ja muiden isompien koirien jälkeen... Oma moka, josta seurauksena aivan ihan Koti-Saddam...

[kkssu]

[Susihukka-seisoja]

[Mlk]

Sus laitto ihan ok kommentin...

Lisään vielä, että aika moni varsinkin ensimmäistä koiraansa ohjaava ei osaa kehua koiraansa, joka on myös taitolaji. Ainakin nomekokeissa näkee tänä päivänä paljon ohjaajia, jotka kiljuu "Taitava poika" tms yhtenään koiran palauttaessa riistaa ja vielä karmivalla äänellä. Usein näkee, että koiralla on palikat kunnossa ja sille riittäisi se, että ohjaaja ottaa eleettömästi luovutuksen ja lähes kuiskaa koiralle "hyvä" tms. Tämä riittää, ihme huutaminen vain häiritsee koiraa ja tekee ohjaajasta pellen koiran silmissä.

[Vortex]

[Kettu]

[kkssu]

[Vortex]

Kovin on sanktio-painotteista tämä koirankoulutus...
Itse suosisin enemmänkin palkitsemiseen perustuvaa toimintaa. Oikeasta toiminnasta palkitaan, se pitäisi olla se lähtökohta.

Toisaalta tämä ei enää liity mitenkään aloituskysymykseen...
_________________

[Jussio]

Aloituskysymykseen vastaus, että vihtavuorenvitamiinia, NOT. Välit koiran kanssa selviksi, niin ei ongelmia.

Koiran koulutus on sanktioiden käyttöä. Positiivisten tai negatiivisten, riippuen koirasta. Esim. bretoninartut ovat usein niin miellyytämishaluisia ja pehmeitä, että hommat menevat **tuiksi pelkästä pahasti katsomisesta. KKSS uros taas saattaa vaatia sen metrisen halon.

Ainahan se koulutus vaatii soveltamista. Isäni neuvoi, että koiran kanssa pitää olla (ainakin näytellä) rauhallinen eikä saa näyttää ainakaan suuttumustaan. Jos koiralle suuttuu on hävinnyt. Tätä neuvoa olen kokeillut usean harjoituskappaleen kanssa ja todennut toimivaksi. Koiran kanssa pelaaminen on siinä haastavaa, että aina on isännälle uusi oppimistilaisuus.

[nippon1]

Kontrasti kuntoon. Kun tekee hyvin niin heruu palkkiota. Jos tekee väärin niin sitten mietitään, eikö se tajua, vai eikö se halua. Jos se ei halua/kehtaa niin niin penaltia. Jos se ei vaan hiffaa niin mietitään miten sen saa oivaltaan, joskus mahdollisimman positiivinen pakko on paikallaan.

Koulutus aina kivaa kivaa meininki ei ole omalla kohdalla johtanut koskaan varmaan toimintaan. Koira kyllä oppii nopeasti, ja toimii innolla, kunnes pitää tehdä sellaista mitä se ei halua. Sitä se ei silloin tee, koska se ei ole kivaa. Edellinen on opettamista. Kouluttamisen on syytä perustua aina pakkoon, ja huom PAKKOON ei koiran pieksämiseen. Jos jotain käsketään, se tehdään, jos ei tehdä niin tulee pakote. Pakote on vain niin voimakas että koira kokee tottelemisen miellyttävämmäksi kuin laiminlyöntiä seuraavan pakoitteen.

Ja itse viestiin...koira puolustaa löytöään, mutta kaikki maailmassa on sinun joten voit ottaa sen pois. Jos koira murisee se on epäsuotavaa toimintaa ja siitä seuraa sinun ärähdys eli napakka EI. Jos se puree niin elä häviä tappelua, mutta et luonnollisesti vahingoita koiraa. Napakka ote joka kestää sen aikaa että koira rauhoittuu, sitten omalle paikalle hetkeksi. Ja uusi kierros alkaa...luu lattialle, koira löytää, sinä otat pois. Jos se ei ärise niin vetaset siivun voita höysteeksi ja annat syyä sen luun.
_________________
Rauhasa hissun kissun

[saqqa]

Ei oo meidän pystärit pahemmi uhitelleet, kun on eka kerralla näyttäny kuka määrää. Edellinenki meinas pentuna omia sen emän kanssa ammutun meton... Niskasta kiinni ja komensi niin siihen loppui. Eikä sen jälkeen uhitellu. Ei sille mitää pelkoo tullu muuhun toimintaan. Tiiä sit millasia puupäitä muista koirista/roduista löytyy.