Sekarotuinen metsästyskoiraksi

[Linnustajat]

Moro.

Hankinnassa olis hyvä, monen riistan metsästyskaveri jahteihin.
Onko muilla minkälaisia sekarotusia ja missä käytössä?

Nyt olis tiedossa karkeakarvaisen saksanseisojan ja suomenajokoiran yhdistelmästä pentuja. Minkälaiseen jahtiin tuosta yhdistelmästä voisi olla?

Jos jollakin tietoa pentueista niin infoa vaan tulemaan.

[Bearclaw]

Itäsiperialaisen ja karhukoiran sekuli ikää vajaa 3 vuotta

"Yleis" koiraksi otettu, tällä hetkellä 1 haukkuun (siirtyvään) ja yks haavakko hirvi ammuttu, ilves kiinnostaa ja sitä aletaan taas yrittää kunhan luvat kolahtaa

linnuista ei paljon älyä, haistaa mutta siihen se jää, jänikset kiinnostaa ihan liikaa, melkeinpä joka reissu ois ainakin yhen saanut

luonteeltaan ihan kymppi, en ole paljon parempaa kohdannut, ja jonninverran emäntä tokoa opettanut, joten mukava "käsitellä"

seisojan ja ajokin yhistelmästä saattaa tulla mielenkiintoinen juttu, jänikset varmasti onnistuu, kun käsittäkseni seisojienkin riistavietti ei ainakaan huononna ajokin ominaisuuksia

[Harge]

Itseltä löytyy 1,5v Itälaika/ Suomenajokoira risteytys.
Ensimmäisenä koira hakee metsästä supia ja kettua (mikäli löytyy maastosta) mutta jos mieleistä riistaa ei löydy niin jäniskin kelpaa palan matkaa. Tai jos suoraan edestä lähtee jänis niin varmasti menee perässä. Viime vuodelle saatiin 6 supia ja tälle syksylle on kaatunut 9 samanmoista. Haukkuu ahkerasti kyllä paikallaan olevaa rähisiää ja mitä vihaisempi on vastus niin sitä enempi syttyy koirakin, rauhallisempaa möllöttäjää sitten vähän rauhallisemmin haukkuu. Luolan tai rumpun suulle jää haukkumaan ja kaivamaan vaikka ei olisi ollut vielä kontaktissa otuksen kanssa.

On muutamaan otteeseen haukkunut hirveäkin, pisimmillään 1,5h seisontahaukkua josta vihelsin sitten pois. Kaurista on yhden kerran pölläyttänyt tänä syksynä parin kilometrin verran ja äänen kanssa ajoi sitä vaikka hirvitilanteissa piti suun kiinni karkon sattuessa.

Luonteeltaan on rohkea mutta järkevä, ei ihan reikäpäistä sorttia mutta ei kyllä oikein pelkää mitään. Pentuna revitytti pari kertaa supilla ihteensä kun kävi heti päälle ja oppi vähän varomaan. Mutta tänä syksynä on ollut havaittavissa taas muutosta aggressiivisempaan käytökseen supilla ja koittaa mennä kiinni kun tilaisuus tulee mutta varoo vieläkin pahemmin revityttämästä nahkaansa. Äärimmäisen ihmisystävällinen ja suht rauhallinen luonteeltaan mutta hieman omapäisen oloinen mutta on kuitenkin oppinut nöyräksi kaveriksi.

Kettua ajatettiin viime talvena ja sen jälki tuntuu kaikkein parhaiten haisevan nokkaan. Pisin ajo oli vajaa 2h ja kettu juoksi koko ajon ajan laukalla (ainakin mitä jäljistä nähtiin + näköhavainnot). Pari miestä passissa, isot alueet ja tiukka koira siinäpä syy miks ei kettukaatoja vielä siunaantunut. Yöjäljen perkkaamista opeteltiin monet kerrat talven aikana ja pisin yöjälki minkä Joiku selvitti oli jotakin ehkä 5-7km tietämissä ja aikaa meni enimmän lumen aikaan joku 3h siihen urakkaan.

Nyt tulevana talvena olis tarkoitus tyrkyttää ilvesporukalle että jos kokeiltas tuolla. Kokeilin jo tuossa viikonloppuna illunjäljellä hihnassa käyttämällä että miten kiinnostais yöllinen jälki ja voin sanoa että kiinnosti ja paljon.

Karva on huomattavasti paksumpi kuin suokeilla mutta ei yhtä kova vaan enempi laikamainen. Tassut tuntuu olevan kanssa kestävää tekoa, olisi viime talvena suokki jäänyt laittamatta monet kerrat jäljelle.

Miinuspuolena itse pidän kylmänhakua. Eli jos ei ole vanhempaakaan jälkeä tiedossa niin joskus homma menee vähän kuseskeluksi. Kylmän haku on enimmäkseen sellaista 100-200m säteellä ja ukon pitää liikkua jos koira ei löydä yöjälkeä. Tämä on oikeestaan vähän oma moka kun tuli pentuaikana käytyä lenkillä metässä koiran kanssa ja koira tottu siihen että juoksentelee mukana… Mutta mikäli maastosta hajuja löytyy niin sitten koiraa ei paljon lähettyvillä katella.

[JuhoSavola]

Meiltä löytyy saksanseisojan ja englanninsetterin sekoitus. Linnulle pelaa ihan hyvin ja jänistä ajaa äänen kanssa jonkin aikaa. Kotikoirana hyvä, mutta ehkä vähän rauhallisempi saisi olla. Ei agressiivinen.

Luulis että tuosta sun mainitsemasta sekoituksesta tuli jänis-ja lintukoira ainakin. Vauhtia luulisi riittävän.

[Mosberg]

Itsellä on tommonen ajokki/pystis ja jotain muita rotuja.
Supille sitä olen opettanu ja tänä syksynä on viisi supia sille saatuki mutta
toki se ajaa jänistäki hyvin äänen kanssa ja samoten kauriit,pari hirvihaukkuaki ollu.
Kettua ei vielä kohalle sattunu.
Miinus puolena voi sanoa että sais olla vähän laajahakusempi mutta
jos vaikka supin haistaa niin sillon mennään vaikka kuuhun asti.
ihan tyytyväinen olen koiraan,supille sen otin ja minun mielestä pelaa aivan hyvin.

[kytösavu]

Hankinnassa olis hyvä, monen riistan metsästyskaveri jahteihin.

Parhaan monen riistan koiran saa siis, kun siihen risteytetään kaikkia haluttuja rotuja?
_________________

[Linnustajat]

Ei?

[EsaP]

http://forum.eralle.net/viewtopic.php?t=41289 Olethan lukenut tuon läpi?
_________________
Tämmöst tänään ja huomenna sitte jotain ihan muuta.

[Linnustajat]

Joo luin äsken tuon topicin. Hieno koira Esalla ja muillakin. Miten meni loppusyksyn jahdit koiruuden kanssa?

Eilen käytiin kattomassa nuita pentuja. 6 pentua joista 1 oli paljon muita isompi ja enemmän suomenajokoiran näkönen. 5 pennuista oli tummempia ja tulleet enemmän seisojaan.

Pienemmillä pennuilla oli tassun pohjat rikki. Mikähän syynä?
Ei otettu vielä pentua. Kattoo nyt miten tassut paranee jos paranee.

[juskup]

[JyryX]

Lapin porokoira voisi olla hyvä vaihtoehto! Sekun alkaa pyytään tasantarkkaa sitä mitä mieskin! Itellä hakee sorsat, haukkuu mettälinnut, pienpetohommissa pelaa, jäniksiä ajaa liikaakin jne... Ainoa miinus puoli noissa koirissa on se että ei ne aivan huippuja ole missään mut kyl tuo monipuolisuus ja kertakaikkiaan mahtava luonne korvaa kaiken!!

[Hylsysoppa]

http://apollo.suntuubi.com/?cat=5&page=2

Oma sekarotuinen versio melkein kaikenriistan koirasta.
Koirasta löytyy novascotian- ja labradorinnoutajaa sekä karjalankarhukoiraa. Noutaa, karkoittaa ja haukkuu(puuhunkin).

[Tonko]

Kun otat seropin niin voit varautua kaikkeen, niin hyvässä kuin pahassa. Yleensä vain ne hyvät tarinat kuullaan ja muista ollaan hiljaa, päteen niin seura- kuin riistakoirissa.
Itsellä nyt "mustapersereikänenpystykorva" jäi auton alle 9: kk ikäisenä. Käytettiin lekurisssa parikertaa ja lopultata jouduttiin leikkaamaan takareisiluu poikki, koska lonkka ja reisiluu oli rikki.
Piski pääsi noin kalliiseen hoitoon, kun oli haukkunut metson siihen mennessä.
Noh haukkuhommanat on sitten sujunut kohtalaisesti, ei mestari läheskään, mutta huonompia ammattilaisiakin on nähty.
Vesilinnustuksessa tämä on pro, näyttänyt parille labratorialaiselle ja kultaiselle missä ne raanakot lymyää.
Noh nyt on kuitenkin tarkoitus taas alkaa hirviä pyytämään, ja vaikka tuo seropi on niitäkin haukkunut, ajattelin nyt näiittenkin kokemusten takia ostaa rotukoiran. Se on se helpompitie, ei takaa onnea ja autuutta mutta helpompaa.
Tästä eteenpäin mulla on koira joka on koulutettu vain yhteen tarkoitukseen, jos se sitten vanhemmuuteen oppii uusia asioita on vain plussaa.

[Peltsu]

[Tonko]