Uusi metsästyslaki

[Väiski]

[Fields]

[Vilperi]

[quote="Fields"]



Järkevä lakihan voisi olla muotoa:

[Väiski]

[Fields]

[Väiski]

[Fields]

[Väiski]

[Aris60]

Marvin the martian tuolla edellä uskottelee metsästyslain sallivan lopetusaseen (pistoolin tai revolverin) käytön hirvenmetsästyksessä. Olkaa huoletta, se on kyllä kiellettyä. Se on kiellettyä myös valmisteluasiakirjojen ja hallinto-oikeuden tulkinnan mukaan. Lopetusaseen kaliperiin ei kantaa oteta, mutta sen käyttöön kyllä. Mä en oikein ymmärrä joidenkin kirjoittajien halua säätää ja tulkita lakia. Kyllä lain säätää eduskunta ja tulkitsee vain oikeus. Jos sisältöön halutaan vaikuttaa on siihenkin metsästäjillä kanava, jopa toimiva. Ja se on oma keskusjärjestömme. Itse en sen järjestötoimintaan osalllistu kuin nauttimalla tuloksista.

http://www.finlex.fi/fi/oikeus/hao/2004/kuopion_hao20040261?search[type]=pika&search[pika]=mets%C3%A4stys

Tuota edellä olevaa on käytetty - ehkä hieman väärinkin - sitten myös muiden lopetusaseiden kaliperin rajoittamiseen ennakkotapauksen luonteisesti. Tuskin myöskään kykenette tarvetta perustelemaan eläinsuojelun perusteella. Ei ole peruste aseluvalle. Ei sillä metsästykselläkään ihan mihinkä hyvänsä muuten saamatta jääneisiin aseisiin hankkimislupaa saa.
Ja nämä päätöksethän voivat muuttua, eivät ne ole ikuisia, mutta tuota käytetään kunnes jotakin muuta kättä pidempää on.

[marvin the martian]

Lähetä tuo oikeuden päätös myös Hannu Lukkarilalle. Näyttää jakavan lainvastaista tietoa julkisesti. Koska en ole itse ole lakimies, luulin tuon pitävän paikkansa. pahoittelen.

[Solifer]

Urpolle Legendalle: en ole väittänyt olevani asiantuntija. Täällä on perusteltu lakimuutoksia mm. 150 vuotta sitten ammutuilla biisoneilla. Kommentti perustuu kirjoitettuun historiaan jota minä osaan lukea siinä kuin muutkin. Enkä usko kirjoittajan ampuneen yhtään puhvelia 45-70:llä joten kokemuksemme ovat yhtäläiset. Sinullakaan ei ole mitään erityistä asiantuntemusta tästä jos et ole ampunut puhvelia 45-70:llä eikös vaan?

Eli: en ole metsästyksen asiantuntija mutta ei se mitenkään estä osallistumasta keskusteluun. Sitä kutsutaan sananvapaudeksi. Tunnet varmaan termin.

[Urbaani legenda]

[Solifer]

Tietääkseni en ole pissannut kuin korkeintaan Laihon ja Lehtosen muroihin.

[Metsastyskerho1]

Yleinen keskustelutekninen pyyntö:
Mitäpä jos palattaisiin taas astetta yhteistyöhenkisempään äänensävyyn, keskustelu olisi tällöin mukavampaa ja jotenkin tehdyt ehdotuksetkin tuntuvat varteenotettavammilta. Ihan fiksukin ehdotus voi jäädä lapsipuolen asemaan jos se esitetään kovin hyökkäävästi ja ylimielisesti. Esimerkiksi keskustelu ase- ja patruunavaatimuksesta sisälsi sinänsä hyviä argumentteja puolin ja toisin mutta kovasti mukavampi maku olisi jäänyt astetta ystävällisemmästä argumentointitavasta. Olen toki itsekin saattanut joskus provosoitua tai muutoin aiheuttaa ärtymystä omilla kommenteillani mutta lähtökohtaisesti se ei ole tarkoitukseni.


Täsmennystarve peilikieltoon:
Täsmennysehdotus peilikieltoon oli ihan omaa ajatteluani, joskaan ei liene mahdotonta etteikö joku muukin olisi voinut huomata samaa epäkohtaa. En ole kuullut että kukaan olisi saanut Suomessa vielä tuomiota peilin käytöstä metsästyksessä mutta kannattaa muistaa että hiljattain eräs metsästäjä oli vähällä saada sakot käyttäessään moottoritoimisia houkutuslintuja. Vaikka meille metsästäjille laitteen laillisuus oli kutakuinkin päivänselvää, metsästystä harrastamattomalle syyttäjälle motorisoitu houkutuslintu aiheutti pohdintaa siitä rikottiinko sen käytössä kieltoa käyttää ääntä synnyttävää koneellista laitetta. Ei ole mitenkään poissuljettua etteikö peurakopin peilien kanssa voisi käydä samoin vaikkei peileillä olekaan sitä käyttötarkoitusta jonka vuoksi ne on nimeltämainiten kielletty Bernin sopimuksessa. Siksi toivoisin täsmennystä tähän kohtaan vaikka asia onkin meille metsästäjille ihan kristallinkirkas.


Karhun pyyntiluvan ravintohoukutinlupa:
Jonkin verran näkee sellaisiakin määräyksiä joista aika on ihan selvästi ajanut ohi. Aikanaan vapaan karhunmetsästyksen aikana oli ihan ymmärrettävää rajoittaa karhun metsästystä kieltämällä ravintoon liittyvän houkuttimen käyttö mutta nykyään karhun ollessa pyyntiluvallinen eläin tuo kielto alkaa olla liian ehdoton. Jotenkin vain tuntuisi loogiselta yrittää painottaa karhukannan metsästyspoistumaa nimenomaan liian kesyyntyneisiin ja vahinkoa aiheuttaviin karhuihin ja jättää vähemmälle huomiolle erämaissa elelevät karhuyksilöt. Siksi ehdotin että karhun kaatolupaan pitäisi voida määritellä erikseen lupa käyttää ravintoon liittyvää houkutinta sillä jossain Kouvolan suunnallakin roskisdyykkarikarhu joudutaan jokatapauksessa mitä luultavimmin poistamaan ennen pitkään karhukannasta.


Yleisemminkin kehitysehdotuksistani:
Aika monet itseni esillenostamistani korjaustarpeista eivät olleet alun perin omia ideoitani vaikka muutama ihan omakin idea oli joukossa. Esimerkiksi se aseen kuljetus saareen jäätä pitkin oli asia josta on ollut kirjoitus Jahti lehdessä ja täytyy myöntää että tuossa kirjoituksessa oli vinha perä. Nykytilanne ei luultavasti ole tarkkaan harkittu tahtotila vaan ennemminkin jonkinlainen kausaalinen lopputulos useamman eri lain keskinäisestä yhteisvaikutuksesta. Pienellä korjauksella tämän pystyisi varmaan korjaamaan.


Tien määritelmästä ja sen vaikutuksesta eri lainkäyttötilanteisiin:
Joku nosti tässä esille tärkeän pointin siitä että kun kerran maaston ja tien välinen ero on mm asekuljetuksessa todella huomattava, tien ja maaston määritelmä pitäisi saada niin yksiselitteisen selkeäksi ettei siinä olisi tulkinnanvaraa. Kuultuani asiaa koskevan lisäselvityksen YV:n välityksellä täytyy myöntää tämäkin ihan asialliseksi huoleksi ja on helppo uskoa että ongelma on akuutein nimenomaan Pohjois-Suomessa. Kyllä se on huono tilanne jos tien määritelmä on niin epäselvä etteivät sitä osaa tulkita yksiselitteisesti sen enempää metsästäjät kuin viranomaisetkaan, tuomioistuin on aika huono paikka etsiä tulkintaa sille mikä on tie. Jokainen on varmaan ihan samaa mieltä että suhteellisen käsittelemätön metsänpohja ei ole tietä ja valtion ylläpitämä asfaltoitu kantatie taas on. Mutta ongelma onkin tässä välissä. Eli onko yksityisen henkilön itsensä tekemä, henkilöautoliikennekelpoinen ura tie? Jos ei ole, muuttuuko se tieksi kun se otetaan karttaan ja/tai sille perustetaan tiehoitokunta joka anoo avustusta kunnalta? Entäpä jos tie ylittää jossain kohdassa 20 metrin matkan pituudelta sellaisen käsittelemättömän avokallion josta pääsee kyllä yli henkilöautollakin? Eräässä varuskunnassa matka haulikkoradalle kulkee tämmöisen paikan yli joten pitäisikö lain noudattamiseksi auto pysäyttää ennen sitä, nostaa haulikko ulos autosta, ajaa paikan ohi, hakea haulikko autoon ja jatkaa matkaa ettei tulisi kuljetettua asetta ”maastossa” laittomasti?

Tien määritelmä on olennainen kahdessakin mielessä, käsittääkseni se ei säätele pelkästään asekuljetusta vaan myös esimerkiksi sitä saako kyseisessä paikassa olevia metsäkanalintuja ampua. Jos esimerkiksi rakenteilla oleva metsäautotien katsottaisiin olevan ei-tie, sen seurauksena ei seuraisi pelkästään kieltoa kuljettaa metsästysasetta sitä pitkin moottoriajoneuvolla vaan myös tuohon paikkaan ei voisi soveltaa kieltoa ampua metsäkanalintuja tieltä käsin. Jos tuo rakenteilla oleva metsäautotie katsottaisiin tieksi, tällöin sitä pitkin saisi kuljettaa tuliasetta moottoriajoneuvolla mutta vastaavasti metsäkanalintujen ampuminen siltä käsin muuttuisi laittomaksi. Päätettiinpä mitä tahansa, jo yksinomaan tasapuolisuus ja johdonmukaisuussyistä tien määritelmän tulisi olla sama kaikissa tapauksissa. Olisi todella absurdia jos hetken kuluttua yksi metsästäjä saisi tuomion metsäkanalinnin tiemetsästyksestä samassa paikassa missä joku toinen taas saisi tuomion aseen maastokuljetuksesta, pahimmassa tapauksessa vieläpä samassa käräjäoikeudessakin. Kaiken järjen mukaan tiestatus pitäisin olla yksiselitteinen ja siinä mielessä saman paikan osalta noiden kahden tuomion pitäisi olla nk mutually exclusive eli toinen toisensa poissulkevia. Valitettavasti tämmöinenkin tilanne surkuhupainen on täysin mahdollinen ellei tien määritelmä ole yksiselitteinen.


Metsästyslakiin vaikuttamisesta:
Itse uskon että lakeihin voidaan vaikuttaa kunhan asia selvitetään lainsäätäjille ja lakeja valmistelevalle taholle. Tässä on toki oma työnsä mutta silti se kannattaa tehdä, eihän lakia valmisteleva poliitikko tai virkamies sentään ajatuksenlukija ole. Jutustelu asiaa valmistelevan kansanedustajan kanssa saattaa auttaa edustajaa näkemään tarpeen ihan uudessa valossa ja hyvällä tuurilla asianomainen jopa kysyy ehdotusta siitä miten asia kannattaisi järjestää, tällöin vastaanottaja tarjoaa meille erinomaisen tilaisuuden vaikuttaa. Esimerkiksi pienoiskiväärin aliäänipatruuna muuttui käytännössä lailliseksi metsästyspatruunaksi vasta hiljattain säädetyllä ”kanilainsäädännöllä” kun alin luotiaseen tehoraja pudotettiin 150 joulesta 100 jouleen. Tämä oli ihan fiksu uudistus josta hyötyvät metsästäjät ympäri Suomea, eivät pelkästään pk-seudun kanijahtaajat vaan myös tuntureilla riekkoja metsästävä pienoiskiväärimies, kainuulaisella metsälammella sorsastava metsästäjä kuin varsinaissuomalaisella peltoaukean laidan lepopuista sepelkyyhkyjä kyttäävä nuorukainen. Ja tämä kaikki näin siitäkin huolimatta vaikka tämä muutos toteutui sen kanipyynnin laajentamisen sivutuotteena.

Itse asiassa juuri tämä kansanedustajien ja asiaa valmistelevien virkamiesten kanssa jutteleminen on sitä lobbaamista, kansanedustajahan joutuu usein ottamaan kantaa sellaisiin asioihin mitä hän ei tunne ja lobbaamisessahan joku asiaa tunteva henkilö tarjoaa apuaan. Tuossa tilanteessa ei kannata valehdella vaan kertoa asiansa, nykytilanteeseen liittyvä ongelma(t), vastata kuuntelijan esittämiin kysymyksiin ja mikäli vastapuoli on halukas kuulemaan parannusehdotuksen, tarjota sitten sellaista. Kannattaa muistaa että enemmistö kansanedustajista ei metsästä joten asianomainen voi kysyä aika yllättävältäkin tuntuvia asioita mutta näihin kysymyksiin kannattaa vain vastata sitten ihan asiallisesti.

[Urbaani legenda]