Eläinsuojelulaki ja haavakon lopettaminen vieraalla alueella

[jg]

Ihan hyviä neuvoja antoi tuo syyttäjätuttavasi. Muutamia kommenteja:

---"Järkeä kannattaa käyttää, jos eläin on esim. sorsa".

Tarkoittaa ilmeisesti, että voi olla viisaampaa päästää karkuun, kun ryhtyä sen kummempiin toimenpiteisiin? Näin varmasti onkin, mutta eikö silloin mennä yli siitä mistä aita on matalin?

---"Jos eläin ei olekkaan haavoittunut vakavasti? Silloin mahdollisesti rikotaan useita muitakin lain määräyksiä esim. ML 36§."

Haavoittumisaste onkin nimenomaan koko homman juju. Mutta kuinka vakavasta haavoittumisesta voi olla ihan varma? Tuskin mitenkään. Taas kannattaa käyttää järkeä, varsinkin jos eläin on vaikka jänis, antaa sen juosta, eikä vaivata ketään niin vähäpätöisellä asialla?

---"Hän totesi että silloin kun metsästetään ja eläintä haavoitetaan ja se pakenee toisen seuran alueelle niin metsästäjähän siinä on töpeksinyt. Metsästys on suoritettava siten että riistaeläimelle ei aiheuteta tarpeetonta kärsimystä. Siitä löytyy selvä määräys laista. Jos ampuja on ollut esim. humalassa haavoittaessaan riistaeläintä se voi olla jopa raskauttava tekijä."

Varsinkin jos ollaan oltu humalassa metsällä, niin kannattaa miettiä ennen kuin ryhtyy tekemään ilmoitusta haavakosta kenellekään?

---"Totesi vain että taitaa olla selkeä tilaus metsästäjien taholta, että metsästäjäntutkinnon suorittamisen ehdoksi tulisi joku pakollinen kurssi perusasioista ja jatkokurssi aina tarvittaessa. Nykyinen ei ilmeisesti riitä."

Tämän voinee jättää omaan arvoonsa, kun kuitenkin oikeasti rakentavasti keskustellaan asioista joihin ei välttämättä ole yhtä oikeaa vastausta.

Eikö olisi vähän mielekkäämpää keskustella keinoista joilla mahdollisimman monta haavakkoa saadaan lopetettua, ilman että kenenkään näpit tai päreet palaa, ja vielä sillä reunaehdolla että kukaan ei syyllisty mihinkään rikokseen?
_________________
just because you're paranoid doesn't mean they're not really out to get you

[Puuhapete]

Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi metsästyslain muuttamisesta



ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ

Esityksessä ehdotetaan kuolleena löydetyn tai pyyntivälineeseen tarttuneen riistaeläimen omistusoikeutta ja haltuunottoa samoin kuin avuttomassa tilassa olevan eläimen kohtelua koskevia metsästyslain säännöksiä selvennettäväksi.
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä xxxxxkuuta 200x.



—————


SISÄLLYSLUETTELO

ESITYKSEN PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ 1
SISÄLLYSLUETTELO 2
YLEISPERUSTELUT 3
1. Nykyinen lainsäädäntö ja käytäntö 3
2. Nykyisen käytännön arviointi 3
3. Menettely muissa maissa 4
4. Ehdotetut muutokset 5
5. Esityksen vaikutukset 5
5.1. Hallinnolliset vaikutukset 5
5.2. Taloudelliset vaikutukset 6
5.3. Ympäristövaikutukset 6
6. Asian valmistelu 7
YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT 7
1. Lakiehdotuksen perustelut 7
2. Voimaantulo 8
LAKIEHDOTUS 9
LIITE 11
RINNAKKAISTEKSTIT 11


YLEISPERUSTELUT


1. Nykyinen lainsäädäntö ja käytäntö
Mikäli luvallisessa metsästyksessä kaadettu hirvieläin on siten vahingoittunut tai sairas, että se on enemmän kuin puoliksi ihmisravinnoksi kelpaamaton, voi poliisi metsästyslain 29 §:n mukaisesti myöntää maksutta käytetyn pyyntiluvan tilalle uuden pyyntiluvan. Vuonna 2005 poliisi myönsi 344 hirven, 14 valkohäntäpeuran ja 2 metsäpeuran uutta pyyntilupaa.
Kuolleena löydetyn tai pyyntivälineeseen tarttuneen eläimen omistusoikeudesta säädetään metsästyslain (615/1993) 83 §:ssä. Lainkohdan mukaan kuolleena löydetty tai pyyntivälineeseen tarttunut, toisen alueelle kulkeutunut riistaeläin kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle, jos tällä on oikeus metsästää samanlainen riistaeläin alueella. Muussa tapauksessa eläin kuuluu valtiolle. Jos riistaeläintä kuitenkin on metsästetty pyyntiluvan nojalla, saa se, joka on alueella metsästykseen oikeutettu, halutessaan pitää eläimen, jos hänellä on samanlainen pyyntilupa. Muussa tapauksessa eläin kuuluu sen metsästäjälle.
Lain 84 §:n mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin kuitenkin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen ilmeisesti tuottaa sille kohtuutonta kärsimystä, löytäjä saa lopettaa eläimen. Eläinsuojelulain (247/1996) 14 §:n 4 momentti sisältää vastaavan lopettamisesta huolehtimiseen velvoittavan säännöksen. Lopetettuun eläimeen sovelletaan samoja säännöksiä kuin kuolleena löydettyyn eläimeenkin.
Metsästyslain 86 §:n mukaan laissa tarkoitetun kuolleen rauhoittamattoman eläimen saa ottaa löytäjä.
Käytännössä vailla käyttöarvoa olevat metsästyslaissa tarkoitetut kuolleet riistaeläimet ja rauhoittamattomat eläimet ovat jääneet luontoon. Mikäli eläimillä on ollut käyttöarvoa, metsästysoikeuden haltija on pitänyt hänelle tulevat eläimet itse ja valtiolle tulevat eläimet poliisi on myynyt valtion lukuun.
Mikäli rauhoitettu eläin on vahingoittunut siten, että sen lopettaminen on ollut perusteltua ja lopettaminen on edellyttänyt eläimen etsimistä tai jäljittämistä, on tämä tapahtunut poliisin toimesta tai toimeksiannosta. Etenkin liikenneonnettomuuksissa vammautuneiden hirvieläinten määrän kasvun sekä toisaalta poliisin rajallisten resurssien johdosta kihlakuntien poliisilaitokset ovat sisäasiainministeriön ohjeen Dnro SM-1999-194/Ma-o, 1.6.1999 mukaisesti pyrkineet paikallisten riistanhoitoyhdistyksien kanssa laadituilla sopimuksilla siirtämään tällaisten eläinten jäljittämistä, lopettamista ja myymistä koskevat tehtävät riistanhoitoyhdistyksien suoritettavaksi. Menettelyn helpottamiseksi lihantarkastusta koskevia säännöksiä (elintarvikehygieniasta annetun asetuksen 683/1998 3 §:n 4 kohta) on tarkistettu siten, että poliisin lisäksi riistanhoitoyhdistys voi myydä valtiolle tulevan hirvieläimen lihan tarkastamattomana. Eläimistä saadut tulot riistanhoitoyhdistykset ovat tilittäneet valtiolle.


2. Nykyisen käytännön arviointi

Luvallisessa metsästyksessä ihmisravinnoksi kelpaamattoman hirvieläimen tilalle myönnettävää uutta lupaa koskevassa menettelyssä on arvostelua aiheuttanut poliisin vaihteleva käytäntö maan eri alueilla. Joissakin kihlakunnissa on ollut tapana edellyttää aina eläinlääkärin tarkastusta kun taas joillakin alueilla tarkastus on riippunut poliisin kulloisestakin asiantuntemuksesta. Eläimen kuljettamisesta tarkastettavaksi, eläinlääkäritodistuksesta sekä uuden pyyntiluvan hankkimisesta aiheutuvat kustannukset ovat jääneet metsästäjien maksettavaksi. Mikäli tällaisen hirvieläimen on lopettanut joku ulkopuolinen metsästyslain 84 §:n nojalla, ei siitä ole aiheutunut hänelle enempiä seuraamuksia. Eläinsuojelun sekä hallinnon kannalta tarkoituksenmukaista kuitenkin on, että tällaisten eläinten poistaminen luonnosta tapahtuu mahdollisimman nopeasti asiantuntevien metsästäjien toimesta ilman toimenpiteestä aiheutuvia hankalia seuraamuksia. Muun muassa eduskunnan apulaisoikeusasiamies on ratkaisussaan Dnro 2155/4/03, 6.4.2005 pitänyt nykyistä menettelyä jossain määrin epäyhtenäisenä ja säännösten selkeyttämistä tarpeellisena.
Ennen vuotta 1993 voimassa olleen metsästyslain (290/62) 67 §:n 2 momentin mukaan rauhoitusaikana kuolleena tavattu riistaeläin kuului valtiolle. Paitsi että valtio piti eläimen tai siitä saadun myyntitulon, säännöksestä seurasi, että valtiolle kuului myöskin vailla käyttöarvoa olevan kuolleen eläimen hävittämisvastuu. Korkein hallinto-oikeus vahvisti periaatteen päätöksellään 27.5.1970 nro 2771. Poliisi huolehti käyttöarvoa omaavan eläimen käsittelystä, kuljetuksesta, myynnistä ja varojen tilityksestä sekä toisaalta käyttöarvoa vailla olevien eläinten hävittämisestä ja siitä aiheutuneista kustannuksista.
Vaikka nykyistä metsästyslakia säädettäessä tarkoituksena ei ollut säätää kuolleena tavatun riistaeläimen omistusoikeudesta olennaisesti aikaisemmasta laista poikkeavasti, on vastuu tällaisen eläimen hävittämisestä lain voimassaoloaikana hämärtynyt. Mätänemistilassa olevaa raatoa ei ole mielletty lain tarkoittamaksi riistaeläimeksi eikä sen haltuunottoa metsästykseksi. Poliisille kuten myöskään maa- ja metsätalousministeriölle ei nykyisin ole osoitettu varoja tällaisten eläinten hävittämiseen. Monissa tapauksissa ovat metsästysoikeuden haltijat talkootyönä samoin kuin kuntien terveysviranomaiset kuntien kustannuksella poistaneet ympäristölle haitalliset raadot. Koska tehtävä ei kuitenkaan selkeästi näille kuulu, on eläinraatojen poistaminen ja siitä aiheutuvien kustannusten kantaminen synnyttänyt epäselvyyksiä. Apulaisoikeuskansleri on eräiden kuntien kyseessä olevaa asiaa koskevien kantelukirjoitusten johdosta muun muassa päätöksessään Dnrot 1/21/02, 5/21/02 ja 10/21/02, 14.1.2003 pitänyt tästä syystä säännösten selkeyttämistä tarpeellisena. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 2.10.2006 nro KHO: 2006: 69 katsonut valtion velvollisuudeksi korvata hirven hautaamisesta aiheutuneet kustannukset.
Poliisi on käytännössä vastannut vahingoittuneiden riistaeläinten jäljittämisestä, lopettamisesta, käsittelystä ja myynnistä. Nimenomaisia säännöksiä asiasta ei kuitenkaan ole. Siltä osin kuin vahingoittunut riistaeläin kuten liikenneonnettomuudessa loukkaantunut karhu tai villisika aiheuttaa vaaraa ihmisen hengelle tai terveydelle, huomattavaa vahinkoa omaisuudelle tai vakavasti vaarantaa liikennettä, antaa poliisilain (493/1995) 25 § eläimen etsimiseen, lopettamiseen ja näissä tarvittavien välineiden käyttämiseen riittävät valtuudet. Poliisilla itsellään kuitenkin vain harvoin on välineitä, asiantuntemusta tai edes riittäviä resursseja tällaisiin tehtäviin. Selkeät valtuudet muun muassa irrallaan olevan koiran käyttämiseen liikennekolarissa olleen hirvieläimen etsimiseen sen vammojen selvittämiseksi ilman metsästysoikeuden haltijan suostumusta puuttuvat. Samoin käytäntö poliisin ja riistanhoitoyhdistyksien välillä laadituista sopimuksista vahingoittuneiden hirvieläinten jäljittämiseksi, käsittelemiseksi ja myymiseksi vaihtelevat alueittain. Menettelyä vaikeuttaa vielä ko. toimenpiteistä syntyvien kustannusten korvaaminen ja myyntitulojen tilitys. Hirvieläimen myynnistä mahdollisesti saatavia tuloja on vaikea käyttää eläimestä aiheutuvien kulujen kattamiseen.


3. Menettely muissa maissa

Kuolleena löytyneen eläimen omistusoikeus vaihtelee eri maissa. Tanskassa kaikki kuolleena löytyneet eläimet, myös rauhoitetut, kuuluvat metsästysoikeuden haltijalle ja hän myös vastaa mahdollisista hävittämiskustannuksista. Norjassa rauhoitettu suurriista kuuluu kuolleena kunnalle tai valtiolle. Kunnan tai valtion viranomaiset myös päättävät vahingoittuneen suurriistan jäljityksestä ja lopettamisesta. Ruotsissa osa eläimistä kuuluu valtiolle ja osa metsästysoikeudenhaltijalle. Jos metsästysoikeuden haltija osallistuu kolarissa loukkaantuneen hirven tai peuran jäljittämiseen, voi hän saada eläimen itselleen myös sen rauhoitusaikana. Vastuu hävittämisestä kuuluu Ruotsissa viime kädessä poliisille. Poliisi saa myydä valtiolle kuuluvan hirven tai peuran. Poliisin kulut ylittävä summa myyntihinnasta on tilitettävä valtiolle. Valtiolle kuuluvien eläinten käsittelystä ja jäljittämisestä koituvia kustannuksia korvataan Ruotsissa valtion varoista poliisille ja poliisin pyynnöstä jäljityksen suorittaneille. Jos metsästysoikeuden haltija ottaa eläimen haltuunsa, hän vastaa jäljityksestä koituneista kustannuksista. Hän voi halutessaan myös itse hoitaa jäljityksen. Jos kuitenkaan metsästysoikeuden haltijaa ei tavoiteta, tai hän ilmoittaa, ettei kykene suorittamaan tai halua suorittaa jäljitystä, eikä hän osoita tehtävään muuta henkilöä, poliisi valtuuttaa sopivan henkilön toimittamaan jäljityksen. Poliisilla on käytössään lista yhdyshenkilöistä, jotka ottavat yhteyttä metsästysoikeuden haltijaan ja tarvittaessa hälyttävät jäljestäjän. Ruotsissa valmistellaan lakimuutoksia, jotka antaisivat jäljestäjille oikeuden jäljittää kolarissa loukkaantunut eläin ja lopettaa se ilman maanomistajan lupaa.





4. Ehdotetut muutokset

Luvallisessa metsästyksessä ihmisravinnoksi kelpaamattoman hirvieläimen tilalle myönnettävää lupaa koskeva lupamenettely ehdotetaan siirrettäväksi poliisilta riistanhoitopiirille, joka nykyisin muutoinkin myöntää hirvieläinten pyyntiluvat. Muutos vähentäisi poliisin tehtäviä metsästyksen hallinnossa ja helpottaisi lupamenettelyn yhdenmukaistamista sekä tilastointia.
Kuolleena löydettyä riistaeläintä koskevan menettelyn selventämiseksi sekä samalla poliisihallinnon toimintojen edelleen vähentämiseksi ehdotetaan, että eläin myöskin sen rauhoitusaikana kuuluisi metsästysoikeuden haltijalle. Metsästysoikeuden haltijalle tulisi tällöin myöskin velvollisuus huolehtia kuolleesta riistaeläimestä aiheutuvan merkittävän haitan poistamisesta. Tapauksissa, jolloin metsästysoikeuden haltijaa ei tavoiteta tai jolloin eläintä koskevat toimenpiteet ovat hänelle kohtuuttomia, kuuluisi eläin samoin kuin velvollisuus siitä aiheutuvan haitan poistamisesta toissijaisesti paikalliselle riistanhoitoyhdistykselle.
Muutoksen jälkeen poliisille edelleen ilmoitettaisiin kuolleena tavatun rauhoitetun riistaeläimen haltuunotosta. Samoin poliisin hälytysjärjestelmiin edelleen ilmoitettaisiin muun muassa liikenneonnettomuuksissa vahingoittuneista riistaeläimistä samoin kuin metsästysasetuksen (440/2005) 40 §:n mukaisesti metsästyksessä metsään haavoittuneena jääneestä villisiasta tai suurpedosta. Poliisi välittäisi tiedon paikallisen riistanhoitoyhdistyksen jälkikoiraverkostolle, joka yhdessä paikallisten metsästäjien kanssa huolehtisi eläimen etsimisestä, jäljittämisestä, lopettamisesta ja haltuunotosta. Samoin poliisi antaisi vahingoittuneen eläimen tilan selvittämistä ja eläimen kärsimysten mahdollista nopeaa lopettamista varten sen tavoittamiseksi luvan poiketa pyyntimenetelmiä ja metsästysoikeutta koskevista säännöksistä. Eläimen haltuunottoon, myyntiin ja kulujen sekä tulojen tilinpitoon liittyvät tehtävät jäisivät poliisilta pois.
EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) 12 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet direktiivin IV liitteessä sanottujen eläinlajien tiukan suojelujärjestelmän käyttöönottamiseksi ja muun muassa kiellettävä näiden lajien luonnosta otettujen yksilöiden hallussapito, kuljetus, kaupan pitäminen tai vaihtaminen ja tarjoaminen myytäväksi tai vaihdettavaksi. Osa metsästyslain 5 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainituista riistanisäkkäistä sisältyy mainittuun liitteeseen. Artikla 16 antaa kuitenkin mahdollisuuden tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti eläinyksilöiden ottamiseen ja hallussapitoon kansallisten toimivaltaisten viranomaisten määrittelemissä rajoissa. Ilmoitus poliisille ko. kuolleena tavatun eläimen haltuunotosta täyttänee direktiivin velvoitteet. Samoin EU:n lintudirektiivin (79/409/ETY) 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on kiellettävä muun muassa kaikkien luonnonvaraisina elävien lintujen hallussa pitäminen, joiden metsästäminen ei ole sallittua. Kun metsästyslain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa sanotut riistalinnut ovat ainakin osittain rauhoitettuja ja 2 momentissa sanotut rauhoittamattomat linnut on lintudirektiivin mukaisesti lisääntymisaikana rauhoitettu, velvoittaa direktiivi myös niiden haltuunoton kieltämiseen. Lintudirektiivin 9 artikla antaa kuitenkin jäsenvaltioille mahdollisuuden poiketa kiellosta muun muassa salliakseen tiukasti valvotuissa oloissa ja valikoivasti kiellettyjen lintujen pienien määrien pyydystämisen, hallussa pitämisen tai muutoin asiallisen hyödyntämisen. Direktiivin velvoitteiden täyttämiseksi ehdotetaan, että myöskin lain 5 §:n 1 momentissa sanottujen riistalintujen sekä 2 momentissa sanottujen rauhoittamattomien lintujen haltuunotosta niiden rauhoitusaikana tulisi ilmoittaa poliisille. Metsästyslain 86 §:n mukaan 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun eläimen saa ottaa löytäjä. Niistä kuolleena aiheutuvaa haittaa voidaan pitää niin pienenä, ettei ole tarvetta säätää haitan poistamisvelvollisuudesta.


5. Esityksen vaikutukset

5.1. Hallinnolliset vaikutukset
Metsästyslainsäädännössä on metsästäjäorganisaatiolle annettu useita julkisia tehtäviä. Tällaisia ovat muun muassa riistanhoitopiirien myöntämät eräiden riistaeläinten pyyntiluvat sekä riistanhoitoyhdistyksien toimeenpanemat ampumakokeet ja metsästäjätutkinnot. Muutoksenhausta hallintoasioissa tehtyihin riistanhoitopiirin ja riistanhoitoyhdistyksen päätöksiin on säädetty metsästyslain 90 §:ssä.
Lakiesityksessä ehdotettu pyyntiluvan nojalla tapahtuvassa hirvieläinten metsästyksessä ihmisravinnoksi kelpaamattomien hirvieläinten tilalle myönnettävien uusien lupien lupamenettelyn siirtäminen poliisilta riistanhoitopiireille karsii poliisin varsinaiseen työhön kuulumattomia hallintotehtäviä. Toisaalta muutos lisää metsästäjäorganisaation omatoimisuutta metsästyshallinnossa ja on lainsäädännössä jo aikaisemmin toteutetun suuntauksen mukainen. Kun riistanhoitopiirit jo nykyisin myöntävät hirvieläinten pyyntiluvat, ei muutos merkitse niiden työtehtäviin merkittävää lisäystä, vaan keventää koko pyyntilupahallintoa. Lupamenettelyn keskittämisellä metsästyksen asiantuntemusta omaavien ja kihlakuntien poliisilaitoksia vähempilukuisten riistanhoitopiirien tehtäväksi voitaneen myöskin vähentää lupien myöntämisessä nykyisin epäkohtana olevaa menettelyn epäyhtenäisyyttä.
Kuolleena tavatun riistaeläimen omistusoikeutta ja haltuunottoa koskeva muutos vähentää poliisien tehtäviä. Poliisille jäisi kuitenkin rauhoitetun eläimen haltuunottoa koskevan ilmoituksien vastaanottaminen samoin kuin vahingoittuneen eläimen jäljittämisen mahdollisesti edellyttämien poikkeuksien salliminen. Riistanhoitoyhdistyksien jo nykyisin toteuttamaan, poliisin kanssa tehtyihin sopimuksiin perustuvaan järjestelmään verrattuna ehdotus ei merkitse käytännössä merkittävää muutosta. Kuollutta eläintä koskevat oikeudet ja velvoitteet kuitenkin selkiintyvät. Kulujen ja tulojen hallinnointi ja tilinpito helpottuu sekä niiden vaatima työ vähenee, kun tuloja ei enää tilitetä valtiolle, eikä haittaa aiheuttavien kuolleiden eläinten hävittämisestä koituvia kuluja makseta enää valtion varoista.


5.2. Taloudelliset vaikutukset
Valtaosa poliisin valtion lukuun myymistä riistaeläimistä on ollut liikenneonnettomuuksissa kuolleita tai vahingoittuneita hirvieläimiä. Vuonna 2005 sattui tiehallinnon tilastojen mukaan liikenteessä 1 994 hirvi- ja 2 618 peuraonnettomuutta. Muiden valtiolle tulleiden riistaeläinten merkitys on vähäinen. Valtion tulotilille (12.30.35 Hirvieläinten metsästysmaksut) valtion lukuun myydyistä eläimistä kertyneet tulot ovat eräinä viime vuosina kehittyneet seuraavasti:

1995 196 839 euroa
2000 77 251 euroa
2005 48 637 euroa

Aiemmin poliisi huolehti eläinten jäljittämiseen, lopettamiseen, käsittelyyn ja myyntiin liittyvistä töistä valtion virkatyönä. Poliisin tehtävien muututtua maksullisiksi ja kuolleita riistaeläimiä koskevien tehtävien siirryttyä sopimusteitse riistanhoitoyhdistyksille ovat eläimistä valtiolle kertyneet tulot merkittävästi pienentyneet. Kuitenkin edelleen metsästäjien ja jälkikoiraharrastajien työ tapahtuu suurelta osin korvauksetta ja on ilmeistä, etteivät eläimistä saatavat tulot niistä aiheutuviin täysimääräisiin kuluihin riittäisikään. Kuolleena tavattujen rauhoitettujen eläinten haltuunoton ja omistusoikeuden siirtämisellä valtiolta metsästysoikeuden haltijoille ja riistanhoitoyhdistyksille ei siten ole valtiontaloudellista merkitystä. Haltuunoton ja omistusoikeuden siirto metsästysoikeuden haltijoille ja riistanhoitoyhdistyksille vähentää kuitenkin merkittävästi myyntitulojen tilitykseen ja hävittämisestä koituvien kulujen korvaamiseen liittyvää hallintoa ja tästä hallinnosta koituvia kuluja. Mikäli metsästäjät edelleen huolehtivat eläinten jäljittämiseen, lopettamiseen, käsittelyyn ja myyntiin liittyvät työt harrastuspohjaisesti talkootyönä edes nykyisessä laajuudessa, ei muutoksella kokonaisuutena ole myöskään riistanhoitoyhdistyksien talouksiin merkittävää vaikutusta. Käyttökelpoisista eläimistä saatavilla tuloilla voitaneen edelleenkin yleensä kattaa kuolleista riistaeläimistä aiheutuvien merkittävien haittojen poistamisesta aiheutuvat kustannukset.
Paikallisesti esimerkiksi pahimpien liikennekolaripaikkojen tai vesistöjen virtapaikkojen läheisyydessä saattavat vain kustannuksia aiheuttavat raadot keskittyä toistuvasti samoille alueille ja niiden käsittelystä koituvat kustannukset voivat muodostua näiden metsästysoikeudenhaltijoille tai riistanhoitoyhdistyksille kohtuuttomiksi. Tarkoituksena on, että jos muutoksen taloudelliset vaikutukset osoittautuvat kohtuuttomiksi, voidaan kustannuksia korvata riistanhoitomaksuvaroista maksettavan harkinnanvaraisen valtionavun avulla.

5.3. Ympäristövaikutukset
Kuolleet eläimet ovat normaali osa luontoa, eikä niistä tavallisesti ole haittaa. Ne voivat pääsääntöisesti jäädä luontoon, missä ne edistävät luonnon monimuotoisuutta. Joskus eläimet kuitenkin kuolevat paikkoihin, joissa ne voivat aiheuttaa ympäristö- tai terveyshaittaa. Jos kuolleen eläimen aiheuttama ympäristö- tai terveyshaitta on merkittävä, tulee haitta voida poistaa tarkoituksenmukaisesti ja tehokkaasti. Esitys selventää merkittävien haittojen poistoon liittyviä velvollisuuksia ja keventää niiden poistoon liittyvää hallintoa ja siten edesauttaa haittojen poiston tarkoituksenmukaista ja tehokasta hoitamista.
Esitetyt muutokset selventävät sairaan, vahingoittuneen tai muutoin avuttomassa tilassa olevan eläimen kohteluun liittyviä velvollisuuksia. Myös auttamisen yhteydessä mahdollisesti tarpeellisten poikkeusvaltuuksien antamiseen ja käyttöön liittyvät säädökset selventyisivät esitettyjen muutosten myötä. Säädöksiä selkeyttämällä edistetään eläinten nopeaa auttamista ja kärsimysten poistamista ja vahvistetaan eläimiä auttavien ihmisten oikeusturvaa. Esitetyt vahingoittuneen eläimen kohteluun liittyvät uudistukset eivät varsinaisesti muuttaisi vallitsevaa tilannetta, vaan selventäisivät vallitsevan tilan taustalla olevia puutteellisiksi koettuja säädöksiä.


6. Asian valmistelu
Esitys on valmisteltu työryhmässä, jossa ovat olleet edustajat maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosastolta sekä elintarvike- ja terveysosastolta, sisäasiainministeriön poliisiosastolta, sosiaali- ja terveysministeriön terveysosastolta, Metsästäjäin keskusjärjestöstä, Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitosta ja Suomen Kuntaliitosta.
Esitysehdotuksesta on pyydetty lausunto -. Lausuntoja saatiin xx kappaletta. Lausunnoissa esitetyt näkökohdat on mahdollisuuksien mukaan otettu huomioon esitystä valmisteltaessa.





YKSITYISKOHTAISET PERUSTELUT



1. Lakiehdotuksen perustelut
29 §. Uusi pyyntilupa. Uutta pyyntilupaa koskevaa menettelyä ehdotetaan muutettavaksi siten, että poliisin sijasta ihmisravinnoksi kelpaamattoman hirvieläimen tilalle uuden pyyntiluvan myöntäisi riistanhoitopiiri asianomaista riistanhoitoyhdistystä kuultuaan.
Muutoksen tarkoituksena on yhdenmukaistaa ja keventää menettelyä. Riistanhoitopiiri myöntää muutoinkin hirvieläinten pyyntiluvat, huolehtii saaliin tilastoinnista ja pyyntilupamaksujen tilityksestä. Riistanhoitopiireillä on siten jo tiedot myönnetyistä luvista ja luvansaajien yhteyshenkilöistä. Riistanhoitoyhdistyksillä puolestaan on pääsääntöisesti riittävä kyky hirvieläimen käyttökelpoisuuden arvioimiseksi. Tarkemmat menettelyohjeet tehtävän suorittamisesta annettaisiin metsästyslain 68 §:ssä sanotulla metsästysorganisaation ohjesäännöllä. Epäselvissä tapauksissa metsästäjällä on edelleenkin mahdollisuus eläinlääkärin tarkastukseen hakemuksensa tueksi. Riistanhoitopiirin päätöksestä on sama muutoksenhakumahdollisuus kuin normaalistakin pyyntilupahakemuksesta. Muutos keskittäisi lupamenettelyn kokonaan riistanhoitopiirien tehtäväksi, mikä osaltaan helpottaisi yhdenmukaisen käytännön muodostamista. Samalla muutos poistaisi poliisilta metsästyslain mukaiset metsästyksen lupahallintotehtävät kokonaan.
83 §. Kuolleena löydetyn tai pyyntivälineeseen tarttuneen riistaeläimen omistusoikeus. Kuolleena tavatun riistaeläimen omistusoikeutta ehdotetaan muutettavaksi siten, että kuolleena tavattu tai pyyntivälineeseen tarttunut riistaeläin kuuluisi aina alueen metsästysoikeuden haltijalle. Poikkeuksena olisivat kuitenkin kalanpyydyksestä kuolleena tavattu halli tai norppa sekä pyyntiluvan nojalla metsästetty riistaeläin, joiden osalta menettely säilyisi ennallaan. Metsästysoikeuden haltija voisi siten nykyisestä poiketen ottaa riistaeläimen haltuunsa myös sen rauhoitussäännöksistä poiketen. Mikäli metsästysoikeuden haltija ei halua pitää eläintä tai metsästysoikeuden haltijaa ei tavoiteta ja eläimen pilaantumisvaara on ilmeinen, voisi riistanhoitoyhdistys ottaa eläimen haltuunsa. Rauhoitetun eläimen haltuunotosta tulisi kuitenkin välittömästi ilmoittaa poliisille. Haltuunotto ei edellyttäisi riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetussa laissa (616/93) tarkoitetun riistanhoitomaksun suorittamista.
Kuolleena löydettyyn riistaeläimeen liittyvien velvoitteiden selventämiseksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi säännös, jonka mukaan myöskin vastuu eläimen aiheuttaman merkittävän ympäristö- tai terveyshaitan poistamisesta kuuluisi alueen metsästysoikeuden haltijalle. Haittaa voitaisiin pitää merkittävänä lähinnä silloin, kun kunnan terveysviranomainen voisi edellyttää haitan poistamista. Kun joissakin tapauksissa kyseisen eläimen metsästysoikeuden haltijan tavoittaminen riittävän pikaisesti ei ole mahdollista, tai eläimen poistamista tämän toimesta on pidettävä kohtuuttomana, ehdotetaan vastuu haitan poistamisesta säädettäväksi toissijaisesti alueen riistanhoitoyhdistykselle. On huomion arvoista, että kuolleista eläimistä ei yleensä ole merkittävää ympäristö- tai terveyshaittaa, eikä niille siten tarvitse tehdä mitään, vaan ne voivat jäädä luontoon hajoamaan. Uudistuksen myötä merkittävää ympäristö- tai terveyshaittaa aiheuttavien raatojen käsittelyyn liittyvät menettelyt kuitenkin selkeytyvät. Siitä tavasta, jolla kuolleena löydetystä riistaeläimestä tulisi ilmoittaa metsästysoikeuden haltijalle, säädettäisiin asetuksella.
Muutoksen jälkeen valtiolle ja poliisin myytäväksi jäisivät vain luvattomasti tapetut ja poliisin sekä maa- ja metsätalousministeriön poikkeusluvilla tapetut riistaeläimet. Muutoin kuolleina tavattuja riistaeläimiä koskevat toimenpiteet suoritettaisiin käytännössä paikallisten metsästäjien toimesta asianomaisten riistanhoitoyhdistysten johdolla maan useimmilla alueilla jo nykyisin noudatetun käytännön mukaisesti. Hirvieläinten metsästyksen piiriin kuuluu koko maapinta-alasta nykyisin 90–95 %.
84 §. Avuttomassa tilassa olevan eläimen kohtelu. Sairaan, vahingoittuneen tai muutoin avuttomassa tilassa olevan luonnonvaraisen eläimen kohtelusta säädetään eläinsuojelulain (247/1996) 14 §:ssä jokseenkin samansisältöisesti kuin nykyisen metsästyslain 84 §:ssä. Tämän johdosta metsästyslain kyseessä oleva säännös ehdotetaan korvattavaksi viittauksella eläinsuojelulakiin. Tarkoitus on, että eläinsuojeluperusteilla tapahtuva eläimen lopettaminen saadaan edelleenkin suorittaa myös ilman kyseisen eläimen pyydystämis- tai tappamisoikeutta alueella.
Elinkelvottomaksikin vahingoittuneen eläimen kuten liikenneonnettomuudessa jalkansa katkaisseen hirven lopettaminen saattaa edellyttää eläimen etsimistä, jäljittämistä ja muita pyyntitoimenpiteitä alueella, jonka metsästysoikeuden haltijoista ei ennakolta ole tietoa tai joita ei riittävän nopeasti muutoin tavoiteta. Nykyisin tällainen toiminta on tapahtunut käytännössä poliisin luvalla, perustuen lähinnä poliisilain 25 §:ään, ilman, että asiasta on olemassa selkeitä säännöksiä. Lakiesityksessä ehdotetaan, että poliisi voisi sairaan, vahingoittuneen tai muutoin avuttomassa tilassa olevan eläimen tilan selvittämisen, auttamisen tai mahdollisen lopettamisen sitä edellyttäessä antaa luvan poiketa metsästysoikeutta sekä normaalissa metsästyksessä sallittuja pyyntivälineitä ja –menetelmiä koskevista säännöksistä. Tämä mahdollistaisi mm. eläimen kiinnisaamisen edellyttämän nopean toiminnan ja siinä mahdollisesti tarvittavien menetelmien kuten moottorikäyttöisen ajoneuvon tai irrallaan olevan koiran käytön. Nämä toimet olisi poliisilain 2 § periaatteiden mukaisesti suoritettava aiheuttamatta suurempaa vahinkoa tai haittaa kuin on välttämätöntä tehtävän suorittamiseksi. Toimenpiteiden olisi oltava perusteltuja suhteessa tehtävän tärkeyteen ja kiireellisyyteen sekä tilanteen kokonaisarviointiin vaikuttaviin seikkoihin.
Pykälässä tarkoitettuun lopetettuun eläimeen sovellettaisiin edelleen mitä säädetään kuolleena löydetystä riistaeläimestä. Jos metsästysoikeuden haltija ottaa eläimen haltuunsa jonkun muun tehtyä jäljestämisen tai muut eläimen käsittelyyn liittyvät toimet, vastaisi metsästysoikeuden haltija toimista aiheutuneista kustannuksista.
86 §. Kuolleen rauhoittamattoman eläimen haltuunotto. Lintudirektiivin velvoitteiden täyttämiseksi pykälään ehdotetaan lisättäväksi ilmoitusvelvollisuus, mikäli tällainen eläin otetaan haltuun sen rauhoitusaikana. Samalla pykälään ehdotetaan sen selventämiseksi lisättäväksi viittaus lain 5 §:n 2 momenttiin.


2. Voimaantulo
Laki ehdotetaan tulevaksi voimaan 1 päivänä xxxkuuta 200x.
Edellä esitetyn perusteella annetaan Eduskunnalle hyväksyttäväksi seuraava lakiehdotus:




Lakiehdotus

Laki metsästyslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 28 päivänä kesäkuuta 1993 annetun metsästyslain (615/1993) 29, 83, 84 ja 86 §, seuraavasti:



29 §
Uusi pyyntilupa
Jos kaadettu hirvieläin on siten vahingoittunut tai sairas, että se on enemmän kuin puoliksi ihmisravinnoksi kelpaamaton eikä tämä ole johtunut pyyntiluvan saajasta, asianomainen riistanhoitopiiri myöntää riistanhoitoyhdistystä kuultuaan luvan saajalle maksutta vanhan pyyntiluvan tilalle uuden pyyntiluvan.


83§
Kuolleena löydetyn tai pyyntivälineeseen tarttuneen riistaeläimen omistusoikeus
Kuolleena löydetty tai pyyntivälineeseen tarttunut, toisen alueelle kulkeutunut riistaeläin kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle. Merialueella kalanpyydyksestä kuolleena tavattu halli tai norppa kuuluu kuitenkin pyydyksen omistajalle sekä hirvieläimen jättösarvet niiden löytäjälle.
Mikäli 1 momentissa tarkoitettu metsästysoikeuden haltija ei halua ottaa eläintä haltuunsa tai metsästysoikeuden haltijaa ei tavoiteta ja eläimen käyttöarvon alentuminen on pilaantumisvaaran takia ilmeinen voi alueen riistanhoitoyhdistys ottaa eläimen haltuunsa.
Mikäli 1 tai 2 momentissa tarkoitettu haltuunotettu riistaeläin on rauhoitettu, tulee haltuunottajan välittömästi ilmoittaa haltuunotosta poliisille.
Jos 1 momentissa tarkoitettua riistaeläintä on metsästetty pyyntiluvan nojalla, saa se, joka on alueella metsästykseen oikeutettu, halutessaan ottaa eläimen haltuunsa, jos hänellä on samanlainen pyyntilupa. Muussa tapauksessa eläin kuuluu sen metsästäjälle.
Mikäli kuolleena löydetystä riistaeläimestä aiheutuu merkittävää ympäristö- tai terveyshaittaa, kuuluu vastuu haitan poistamisesta ensisijaisesti alueen metsästysoikeuden haltijalle. Mikäli tätä ei tavoiteta tai poistamista tämän toimesta on pidettävä kohtuuttomana, kuuluu vastuu poistamisesta toissijaisesti alueen riistanhoitoyhdistykselle.
Asetuksella säädetään, miten 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa riistanhoitoyhdistyksen ja 4 momentissa tarkoitetussa tapauksessa metsästäjän on tehtävä ilmoitus metsästysoikeuden haltijalle.


84 §
Avuttomassa tilassa olevan eläimen kohtelu
Sairaan, vahingoittuneen tai muutoin avuttomassa tilassa olevan eläimen kohtelusta säädetään eläinsuojelulain (247/1996) 14 §:ssä.
Mikäli sairaan, vahingoittuneen tai muutoin avuttomassa tilassa olevan, tässä laissa tarkoitetun eläimen tilan selvittäminen, eläimen auttaminen tai sen lopettaminen edellyttää sen etsimistä, voi poliisi kyseessä olevan alueen metsästysoikeudesta riippumatta antaa tähän luvan samoin kuin luvan käyttää irrallaan olevaa koiraa tai muita eläimen tavoittamiseksi tarpeellisia, tarvittaessa myös muutoin kiellettyjä pyyntivälineitä ja -menetelmiä.
Lopetetun riistaeläimen haltuun ottoon sovelletaan, mitä tässä luvussa säädetään kuolleena löydetystä eläimestä. Metsästysoikeuden haltija vastaa eläimen jäljittämisestä ja muusta käsittelystä aiheutuvista kustannuksista, mikäli hän ottaa eläimen haltuunsa.

86 §
Kuolleen rauhoittamattoman eläimen haltuunotto
Kuolleen, tämän lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun eläimen saa löytäjä ottaa haltuunsa. Mikäli eläin on rauhoitettu, tulee haltuunottajan välittömästi ilmoittaa haltuunotosta poliisille.
———
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä xxxkuuta 200x.






Liite

Rinnakkaistekstit


Laki metsästyslain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 28 päivänä kesäkuuta 1993 annetun metsästyslain (615/1993) 29, 83, 84 ja 86 §, seuraavasti:


Voimassa oleva laki Ehdotus

29 §
Uusi pyyntilupa
Jos kaadettu hirvieläin on siten vahingoittunut tai sairas, että se on enemmän kuin puoliksi ihmisravinnoksi kelpaamaton eikä tämä ole johtunut pyyntiluvan saajasta, asianomainen poliisi myöntää luvan saajalle maksutta vanhan pyyntiluvan tilalle uuden pyyntiluvan. 29 §
Uusi pyyntilupa
Jos kaadettu hirvieläin on siten vahingoittunut tai sairas, että se on enemmän kuin puoliksi ihmisravinnoksi kelpaamaton eikä tämä ole johtunut pyyntiluvan saajasta, asianomainen riistanhoitopiiri myöntää riistanhoitoyhdistystä kuultuaan luvan saajalle maksutta vanhan pyyntiluvan tilalle uuden pyyntiluvan.

83 §
Kuolleena löydetyn tai pyyntivälineeseen tarttuneen riistaeläimen omistusoikeus
Kuolleena löydetty tai pyyntivälineeseen tarttunut, toisen alueelle kulkeutunut riistaeläin kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle, jos tällä on oikeus metsästää samanlainen riistaeläin alueella. Merialueella kalanpyydyksestä kuolleena tavattu halli tai norppa kuuluu kuitenkin pyydyksen omistajalle. Muussa tapauksessa eläin kuuluu valtiolle, jollei 2 momentista muuta johdu.
Jos 1 momentissa tarkoitettua riistaeläintä on metsästetty pyyntiluvan nojalla, saa se, joka on alueella metsästykseen oikeutettu, halutessaan pitää eläimen, jos hänellä on samanlainen pyyntilupa. Muussa tapauksessa eläin kuuluu sen metsästäjälle.
Hirvieläimen jättösarvet kuuluvat löytäjälle.
Valtiolle kuuluvan, kuolleena löydetyn riistaeläimen saa löytäjä ottaa haltuunsa poliisille tai riistaeläinten tutkimusta tekevälle tutkimuslaitokselle toimittamista varten.
Asetuksella säädetään, miten metsästäjän on 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa tehtävä ilmoitus metsästysoikeuden haltijalle. 83§
Kuolleena löydetyn tai pyyntivälineeseen tarttuneen riistaeläimen omistusoikeus
Kuolleena löydetty tai pyyntivälineeseen tarttunut, toisen alueelle kulkeutunut riistaeläin kuuluu alueen metsästysoikeuden haltijalle. Merialueella kalanpyydyksestä kuolleena tavattu halli tai norppa kuuluu kuitenkin pyydyksen omistajalle sekä hirvieläimen jättösarvet niiden löytäjälle.
Mikäli 1 momentissa tarkoitettu metsästysoikeuden haltija ei halua ottaa eläintä haltuunsa tai metsästysoikeuden haltijaa ei tavoiteta ja eläimen käyttöarvon alentuminen on pilaantumisvaaran takia ilmeinen voi alueen riistanhoitoyhdistys ottaa eläimen haltuunsa.
Mikäli 1 tai 2 momentissa tarkoitettu haltuunotettu riistaeläin on rauhoitettu, tulee haltuunottajan välittömästi ilmoittaa haltuunotosta poliisille.
Jos 1 momentissa tarkoitettua riistaeläintä on metsästetty pyyntiluvan nojalla, saa se, joka on alueella metsästykseen oikeutettu, halutessaan ottaa eläimen haltuunsa, jos hänellä on samanlainen pyyntilupa. Muussa tapauksessa eläin kuuluu sen metsästäjälle.
Mikäli kuolleena löydetystä riistaeläimestä aiheutuu merkittävää ympäristö- tai terveys-haittaa, kuuluu vastuu haitan poistamisesta ensisijaisesti alueen metsästysoikeuden haltijalle. Mikäli tätä ei tavoiteta tai poistamista tämän toimesta on pidettävä kohtuuttomana, kuuluu vastuu poistamisesta toissijaisesti alueen riistanhoitoyhdistykselle.
Asetuksella säädetään, miten 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa riistanhoitoyhdistyksen ja 4 momentissa tarkoitetussa tapauksessa metsästäjän on tehtävä ilmoitus metsästysoikeuden haltijalle.

84 §
Avuttomassa tilassa olevan eläimen kohtelu
Sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa tässä laissa tarkoitettua eläintä on pyrittävä auttamaan tai asiasta on pyrittävä ilmoittamaan alueen omistajalle, metsästysoikeuden haltijalle tai poliisille.
Jos eläin on sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen ilmeisesti tuottaa sille kohtuutonta kärsimystä, löytäjä saa lopettaa eläimen, vaikka hänellä ei olisi alueella kyseisen eläimen pyydystämis- tai tappamisoikeutta tai eläin olisi tuona ajankohtana rauhoitettu.
Lopetettuun eläimeen sovelletaan, mitä tässä luvussa säädetään kuolleena löydetystä eläimestä.
84 §
Avuttomassa tilassa olevan eläimen kohtelu
Sairaan, vahingoittuneen tai muutoin avuttomassa tilassa olevan eläimen kohtelusta säädetään eläinsuojelulain (247/1996) 14 §:ssä.
Mikäli sairaan, vahingoittuneen tai muutoin avuttomassa tilassa olevan, tässä laissa tarkoitetun eläimen tilan selvittäminen, eläimen auttaminen tai sen lopettaminen edellyttää sen etsimistä, voi poliisi kyseessä olevan alueen metsästysoikeudesta riippumatta antaa tähän luvan samoin kuin luvan käyttää irrallaan olevaa koiraa tai muita eläimen tavoittamiseksi tarpeellisia, tarvittaessa myös muutoin kiellettyjä pyyntivälineitä ja -menetelmiä.
Lopetetun riistaeläimen haltuun ottoon sovelletaan, mitä tässä luvussa säädetään kuolleena löydetystä eläimestä. Metsästysoikeuden haltija vastaa eläimen jäljittämisestä ja muusta käsittelystä aiheutuvista kustannuksista, mikäli hän ottaa eläimen haltuunsa.

86 §
Kuolleen rauhoittamattoman eläimen haltuunotto
Kuolleen rauhoittamattoman eläimen saa ottaa löytäjä. 86 §
Kuolleen rauhoittamattoman eläimen haltuunotto
Kuolleen, tämän lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun eläimen saa löytäjä ottaa haltuunsa. Mikäli eläin on rauhoitettu, tulee haltuunottajan välittömästi ilmoittaa haltuunotosta poliisille.

———
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä xxxkuuta 200x.











Valtioneuvoston asetus metsästysasetuksen muuttamisesta
Annettu Helsingissä x päivänä xxxkuuta 20



Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty maa- ja metsätalousministeriön esittelystä,
muutetaan 12 päivänä heinäkuuta 1993 annetun metsästysasetuksen (666/1993) 39 §, sellaisena kuin se on asetuksessa 227/2001, seuraavasti:




39 §
Ilmoitus kuolleena löydetystä riistaeläimestä
Metsästyslain 83 §:n 6 momentissa tarkoitetut ilmoitukset on tehtävä metsästysoikeuden haltijalle suullisesti, puhelimitse tai muulla tavoin viimeistään seuraavana päivänä siitä, kun pyydystyksen kohteena ollut eläin on otettu talteen. Jos metsästysoikeuden haltijaa ei tavoiteta, ilmoitus on tehtävä poliisille, jolloin metsästyslain 83 §:n 2 momentissa tarkoitetussa tapauksessa riistainhoitoyhdistys ja 4 momentissa tarkoitetussa tapauksessa metsästäjä saa yhden vuorokauden kuluttua ilmoituksen jättämisestä ottaa eläimen haltuunsa.
Jos metsästysoikeuden haltija ottaa metsästyslain 83 §:n 4 momentissa tarkoitetussa tapauksessa eläimen haltuunsa, katsotaan hänen käyttäneen metsästäjän sijasta sitä vastaavan pyyntiluvan.
———

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä xxxkuuta 200x.







MMM:n vuonna 2006 julkaisemat työryhmämuistiot

2006:1 Peltobiomassa, liikenteen biopolttonesteet ja biokaasu-jaosto.
II väliraportti
ISBN 952-453-253-0

2006:2 Behörigheten mellan riket och landskapet Åland gällande jordbrukets olika stödformer
ISBN 952-453-254-9

2006:3 Valtion varoin tuettavan salaojituksen ehdot
Väliraportti
ISBN 952-453-255-7

2006:4 Porotalousyrittäjien tilanteen edistäminen
ISBN 952-453-256-5

2006:5 Tilaaja-tuottajamalli metsäkeskuksissa
ISBN 952-453-260-3

2006:6 Maaseutuviraston tehtävät
ISBN 952-453-261-1

2006:7 Taloushallintotyöryhmän loppuraportti
ISBN 952-453-262-X

2006:8 Selvitys energiapuun mittauksen järjestämisestä ja kehittämisestä.
ISBN 952-453-264-6

2006:9 Metsäkeskusten merkittävää julkista valtaa sisältävät tehtävät
ISBN 952-453-265-4

2006:10 Perunatärkkelyksen tuotannon strategia 2006-2013
ISBN 952-453-266-2

2006:11 Metsätalouden alueellisten tavoiteohjelmien tukityöryhmä
ISBN 952-453-267-0

2006:12 Rehulakityöryhmän muistio
ISBN 952-453-268-9

2006:13 Vilja-alan yhteistyöryhmän toiminnan arviointi
ISBN 952-453-269-7

2006:14 Valtakunnallisen korkeusmallin uudistamistarpeet ja -vaihtoehdot
ISBN 952-453-271-9

2006:15 Valtionvaroin tuettavan salaojituksen ehdot
- Peltoviljelyn ravinnepäästöjen vähentäminen
ISBN 952-453-275-1

2006:16 Tulvavahinkotyöryhmä
ISBN 952-453-276-X


2006:16a Arbetsgruppen för översvämningsskador
ISBN 952-453-293-X


2006:17 Eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien koordinaatio- ja yhteistyö Suomessa
ISBN 952-453-279-4

2006:18 Maaseudun mikroyritysten kattavammat palvelut
Maaseudun mikroyritysten yrityspalveluiden seurantaryhmän
väliraportti
ISBN 952-453-280-8

2006:19 Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi eläinten kuljetuksesta ja laiksi eläinsuojelulain muuttamisesta
ISBN 952-453-282-4

2006:20 Tuotantoeläinten hyvinvointistrategia
ISBN 952-453-290-5

2006:21 Tilivirastotyöryhmä
ISBN 952-453-294-8

2006:22 Maatalous-, maaseutu- ja elintarviketurvallisuustilastojen selvitystyöryhmän loppuraportti
ISBN 952-453-296-4















































ISBN 952-453-305-7
ISSN 0781-6723
_________________
Tänään on se huominen, josta olit huolissasi eilen.

[Kettu]