Peurankyttäykksen ABC?

[JokuUkko]

Mul on ollu tämmönen jakkikakin kääntöfleese käytössä varmaan yli 15 v

https://www.motonet.fi/fi/tuote/5506984/JahtiJakt-Nowind-kaantofleece-D-Hide-Turva-S?gclid=Cj0KCQiAg_KbBhDLARIsANx7wAy4j3SlifDV-hXI5r_I3K7Fnn9Z5xRqPv01_epYCxzjOYhIygDAMrUaAgkvEALw_wcB

Siin mun mallis on hiukka erilainen toi maastokuvio mutta sama tuote muuten. Olen se päällä istunu jahdissa lukuisia tunteja. Lähimmillään menny hirvet alta 5 metrin ohi ja vasta kohdalla huomannu. Lukuisia kertoja istunu pellon reunas, niin et peurat syö alle 50 m päässä eikä ole minusta mitenkään tietoisia. Kylmään aikaan ollu päässä vielä tämmönen kirkkaan värinen huppu

https://www.nordhunter-outlet.com/Neverfind-fleece-huppu

Eli ehkä siin sit on joku perä et toiset tuotteet näkyy elukan silmään ja toiset ei. Noi ei ainakaan tunnu näkyvän...

[Heero]

Tulipahan sellainenkin mieleen, että turha kyttäyksessä kiikareita on mukana kantaa, kun pitää olla täysin liikkumatta. Sitten kun ollaan piilossa, voi kiikareitakin käyttää. Tämäkin olisi ehkä hyvä niiden neuvojien sanoa, jotka kiikareiden käyttöä vannottavat

[JokuUkko]

[Heero]

Eli se, että pitää olla liikkumatta olikin aprillipila. En voi kyllä käsittää, että kaikkea tuota voi tehdä ilman, että peurat karkaa tai ei edes tule pellolle. Minä edes yritän olla hiljaa, mutta sekään ei riitä.

[JokuUkko]

[Jyrkkä D]

[Heero]

Tuskinpa peurat pellolle tulee, jos kyttääjä liikkuu. Joka kerta peurat on skannanneet alueen ennen tuloa aukealle. Ja ensin tulee yksi, muut 10 m välein perässä odotellen. Varmasti kääntyvät pois, jos paljastun jo tuossa vaiheessa.

Mutta hyvä tietää, ettei ainakaan tästä ole hukkareissuissani kyse. Taidan olla vaan pahanilmanlintu. Kaverin kanssakin mentiin varmoille kuhapaikoille, mutta jostain syystä juuri sillä kertaa ei saatu mitään. Ei edes ahventa. Eikä se ole ainoa kerta, kun muiden juttujen perässä on tyhjille vesille menty.

[Jyrkkä D]

[Heero]

Yleensä ne n. 100 m päästä ovat tulleet. Ja varovaisia ovat tullessaan. Paitsi viimeksi lähes pimeässä yksi emä + vasa tulivat 50 m päästä, mutta se tarina onkin jo kerrottu. Ei päässyt ampumaan. 100 m päästä tulleistakin vasa jäi 100 m päähän reunaan, emo käväisi 25 m lähempänä kääntymässä ja sen jälkeen molemmat poistuivat.

[Jyrkkä D]

[Heero]

Nyt on puukkoa pyöritelty haavassa tarpeeksi. Outoa on vaan se, että omat kokemukset on ihan toisenlaisia kuin muiden. Mutta katsotaan, pääsenkö kymmeneen hukkareissuun ennen saalista.

Ampumasuunnissa alkaa metsä reilun 100 m päässä. Väärästä suunnasta tullut peura kääntyi 200 metrissä, vaikka oli sivutuuli. Ja paljon yli 100 m en viitsi ampua, jotta löytäisi peuran jostain. Eli lähemmäs pitäisi tulla.

[kalmo]

Niinkun sanottu edellä, jos ne ei katso sinua, varmasti sietävät hidasta liikettä. Toki ne jekuttaa, amerikkalaisilla on asiaan oikein termi 'head-bob' eli peura laskee pään alas kuin syödäkseen ja nostaa saman tien ylös. Tulkitsen, että testaavat tapahtuuko ympäristössä jotain jos on aloittavinaan syömisen. Joskus laskin 40 asti ne pään pompautukset pellolla kun odotin tilaisuutta kääntää piippua.

Nopeita liikkeitä ne harvoin kestää, nopea liike on luonnossa hyökkäys tai lajitoverin pakoreaktio. Rauhallisilla hitailla liikkeillä oman kokemuksen mukaan voi aivan hyvin kiikaroida, nostaa aseen, säätää ampumatukea paremmaksi jne. Enemmän sanoisin näin, että kerta toisensa jälkeen yllättää, kuinka paljon ne kestää. Vasat ja kauriit erityisesti.

En tietenkään voi kiistää Heeron kokemuksia. Osaa ne toki arkojakin olla esim kelistä riippuen. Toki jotkin yksilöt voi olla myös luonnostaan arempia. Tästä esimerkkinä on se, että pahimmissakin paikoissa kasvaa silloin tällöin joku pukki vahningossa mitalimittoihin, kunhan on geenit kunnossa ja riittävän arka.

Peurojen luontaiselle arkuudelle kun ei oikein mitään mahda, niin ainut mitä voi itse tehdä on muuttaa omia varusteitaan ja tekemistään. Haju, ääni ja liike on ne asiat millä voi itsensä kavaltaa. Niiden suhteen kannattaa varmasti olla tarkkana ja lainata vaikka erilainen liivi kaverilta jos tuntuu että se oma liivi on se ongelma. Onko vaatteet muuten äänettömät eikä kahise? Entä pääseekö sitä peltoa passittamaan mitään muuta reittiä mitä yleensä käytät? Käytkö joka ilta passittamassa samaa paikkaa? Lähinnä siis mitä ajan takaa, että jos alueella on peuroja, ja havaintoja tulee joka ilta, niin ennen kymmenettä saaliitonta iltaa vois harkita muutoksia nykyiseen tekemiseen, eikä hakata päätä seinään samalla tavalla. Ja jos ei muuta kaikkea kerralla, niin voi jopa päästä kiinni siihen, mikä hommassa mätti.

Jos paikkaa on ahkerasti passitettu monina peräkkäisinä iltoina, voi vaatia pitemmänkin tauon, että rauhoittuvat. Itse lähtisin ekana kokeilemaan lähestyä pelto eri reittiä kuin normaalisti vähintää tuntia ennen peurojen oletettua pellolle tulemista. Ja ehkä mielenrauhan takia vaihtaisin sen liivin, kivampi olla liikkeellä kun on eliminoitu yksi arveluttava tekijä yhtälöstä. Tosin jos silleen onnistaa, ei tiedä oliko se liivi vai reitti

[valmet 412s]

[Lahtinen]

Itse olen huomannut, että ”vuodet eivät ole veljeksiä” ja ehkä hyvä niin.

Olen istunut tänä syksynä aika monta iltaa. Ensimmäistäkään ampumatilannetta ei ole tullut ja olisinko nähnyt peuran/peuroja neljä kertaa isolla peltoaukealla syksyn aikana. Olen kytännyt joka ilta kun on menojen puolesta ollut mahdollista ja jonkun aamun. Yhden illan jätin väliin ja join kaljaa. Silloin peurat tuli kamerakuvien perusteella jo ihan valoisassa ruokinnalle .

Koska jahtimaat on kohtuu kaukana, on kytättävä silloin kun paikalle pääsee. Eli kelin tai etähavainnoinnin perusteella ei pysty kytisiltoja valitsemaan. Kaverit tätä tekee ja kaataa hyvällä prosentilla iltoihin nähden.

Meillä esimerkiksi on tässä vaiheessa päiväkulkijat jo tapettu. Omallakin ruokinnalla käy peuroja kamerakuvissa joka yö, mutta varmaan viimeiseen kuukauteen ei ole kyttäyskopista mitään havaintoa, että peura tulisi kytiksellä ollessa peltoon niin, että saisi edes ”havainnon”.

Käytännössähän on hyvin tarkka tieto siitä, mitä ruokinnassa käy. Ja kytis on lähinnä mustalla maalla sitä, että odotetaan josko joku poikkeuksellisesti tulisikin aikaisemmin pöntölle. Tilanne muuttuu joltisestikin sitten, jos ”näkemisolosuhteet muuttuu”. Äkkiähän siinä on se ”tunnin aikaikkuna”, jolloin ensimmäinen peura tulee ruokinnalle. Jos tuolloin näkeekin ampua, niin homma muuttaa melkoisesti luonnettaan.

Itse olen lohduttautunut sillä, että pakastin on täynnä hirvenlihaa ja koska päivä on näin lyhyt, ehtii kytiksenkin jälkeen juoda ihan hyvin sitä kaljjaa…

Jos joku kipuilee jonkun kymmenen hukkareissun kanssa, niin täältä ei saa myötätuntoa

[Heero]

Tuota head-bobia ne teki alkusyksystä, kun uskaltautuivat pellolle syömään. Ja silloinhan sain kolme ammuttua, keskimäärin lähes joka toisella kerralla. Nyt eivät ole tuota tehneet, kun tuijottavat vaan ja poistuvat. Eivät siis edes aloita syömistä.

Nämä pellot on sellaisia, ettei parempia lähestymissuuntia ole. Ampumapaikatkin on ne mitä on. Muuten olisin passissa siellä, mistä peurat yleensä sinne tulee.

Joka ilta tai aamu en siellä ole ollut. Ehkä kerran viikossa keskimäärin.