Armeijan supistukset

[Solifer]

[jarno.j.t]

Ehkäpä nämä maakuntakomppaniat ovat pula-ajan haave tälläisen joukon luomiseksi. Vapaaehtoisuus ja halukkuus pitäisi kuitenkin joukkoa koottaessa poistaa heti alkuunsa. Sinne pitää valita kykeneviä ja pystyviä.

Tuota , en kaiketikaan voi näin julkisella foorumilla omista maakuntakomppania tehtävistäni yksityiskohtaisesti selostusta antaa... Mutta meistä kukaan ei luule olevansa mitään eliitti joukkoa , kuulumme jalkaväki kokoonpanoon , eli olemme hieman heikommin varustettuja kuin esim. jääkärikomppaniat minne aiemmin kuuluin mutta ikä jo pelkästään tiputtaa jääkäreistä pois...
Ei sinne maakuntakomppaniaan ihan kuka tahansa halukas pääse , kunto pitää olla tietyllä tasolla , lihaskunto cooppereineen testataan miten PV:llä on rahaa harjoituksia pitää , kovissa harjoituksissa miehiä koetellaan , yö unia ei välttämättä juuri pääse nautiskelemaan yms...jos ei pää kestä tai mielenkiinto riitä niin kiitos ja näkemiin .
Onkohan sitten pakolla ks.joukkoon määrätty ressu kenties kykenevämpi ja pystyvämpi jos sen motivaatio koko hommaan on 0 kuin sellainen kenellä on tahtoa ja motivaatiota
Toisekseen maakuntakomppaniat ei nimensä mukaisesti ole varsinaisia rintamajoukkoja vaan niiden sodan ajan tehtävät ovat jotakin muuta , perustuen mm. oman kotiseudun paikallistuntemukseen jne. Suurin osa harrastaa metsästystä yms. Sen mitä AKE:a olen kokeillut niin väitän että paljon nopeisiin metsästystilanteisiin (nopea vaiston varainen aseen käyttö..) tottunut elää todennäköisesti pitempään kuin vaikka kerta kaksi vuoteen aseenkäyttöä harjoitellut ns. eliitti ressu...jossakin yhteyksissä on väitetty että asustuskeskustaistelussa omat aiheuttavat enemmän tappoita itselleen kuin vihollinen , tässä se harrastuksen pohjalta tuleva aseenkäyttö etenkin metsästystä harrastavalla minun mielestäni korostuu..
Ns. harmaana aikana kun reservejä kutsutaan/kootaan on maakunta ukot jo omissa tehtävissään... jossakin yhteyksissä on puhuttu SIETO joukoista , eli Strategisten Iskujen Ehkäisy ja TOrjunta

Edit . Kiva huomata että asia herättää keskustelua , vaikka kukaan ei varmaankaan omista sellaista kristallipalloa että varmuudella voisi sanoa mitä mahdollisessa kolmannessa erässä tulisi käymään monta tekijää vaikuttaisi kuitenkin , missä kaikkialla naapurilla olisi etuja/rajoja turvattavana...en oikein itse näe mitään syytä miksi ne tänne haluaisivat ensisijaisesti tulla , nykyaikana ei rajan siirtokaan mitään kaupunkia turvaa , Norjan öljykentät nyt tuskin kiinnostavat , etenkin kun Norjalla on NATO:n atomeista rakennettu "suoja"muuri...tosin jos siellä naapuri maamme sisällä tapahtuu jotakin niin ainahan se on mahdollista että leviää yli rajojen...

[Aris60]

Solifer kirjoitti edellä ja viittaan siihen.

Tarkoitan nykyistä maakuntakomppanioihin olevaa rekry-systeemiä. Jos mukana olet tunnet järjestelmän. Kuten jotkut lukijat ovat varmasti huomanneet niitä "kehoituksia" hakea kyseiseen joukkoon on tullut myös kotiin postin mukana. Vaikka hakemuksia varsinkin alipäällystön posteille on reilusti yli tarpeen. Onpa joku heittänyt täydennyspoliisiksi haluavien olevan ominaisuuksiltansa hyvin lähellä mutta he ovat vielä vanhempia. Sen verran kauan olen tuossa pelissä mukana roikkunut, että usein liputettu paikallistuntemus ei ole kaikilla ollenkaan sillä oletetulla tasolla. Jo muutaman kilometrin etäisyys normaalilta toiminta-alueelta saattaa tehdä kiusaa joillekkin. Ainakin paikoitellen muuttoliike on niin voimakasta että se vesittää ajatuksen paikallistuntemuksesta. Rajavartiolaitoksen alueupseeri-järjestelmää vastaava henkilö voisi paikata joskus puutetta.

Ei Kallasvuon seuraajan tärkein ominaisuus ole varmasti vapaaehtoisuus ja halukkuus. Ei edes häntä paljonkin pienempien pomojen kohdalla. Ja muillakaan joukon jäsenillä ei motivaatio korvaa koskaan tarpeellista synnynnäistä ominaisuutta, esimerkiksi kykyä sopeutua ryhmään tai jos jollakin on ongelmia pysyä marssilla joukon mukana niin vapaaehtoisuus on muille rasite. Kriisiaikana suurin motivaatiota kohottava tekijä on pyrkimys selvitä hengissä.

Joukon johtajalla on rauhan ja kriisin aikana täysin erilaiset tehtävät ja roolit. Puolustusvoimien kouluttajat sen ymmärtävät, mutta reserviläiset harvoin. Opetustilanteessa johtaja on kouluttaja, valmentaja ehkä jopa hiukan "huono" päätöksentekijä. Taistelevissa joukoissa haetaan muita ominaisuuksia. Ja kyllä näissä joukoissa edelleenkin on mukana niitä pikkupoikia joiden mielestä on kiva "räjäytellä". Sitten siellä on ammattilaisia esim. viestiliikenteen eri tehtävistä. Reserviläisorganisaatio ei mukaudu vieläkään oikein hyvin asiantuntijajohtajuuden roolien hyväksyntään. Ja jopa näin laajassa dynaamisesti muuttuvassa joukoissa syntyy mielipidejohtajia, joiden arvostus on korkeampi kuin raudan paino olkapäillä. Tämä aiheuttaa kokemattomalle esimiehelle haasteen epäonnistua. Johtajuus korostuu joukossa, jossa jäsenillä on hiukan enemmän ikää, asiantuntemusta ja ehkäpä elämänkokemusta ja kykyä arvioida päätöksen vaikutuksia. Johtamista täytyy harjoitella, ei siihen riitä varusmiesaika ja kertausharjoitukset. Kyllä näillä hyvillä reserviläisjohtajilla on jotakin muutakin "perstaskussa". Aika hyvin erottuva ryhmä positiivisessa mielessä ovat esim. isojen yritysten luottamusmiehet. Sosiaalinenkyky selvitä joukossa esimiehenä on hyvä. Ja kyllä ainakin täällä on joukkoa pyritty "markkinoimaan" ns. korkeamman koulutustason osastona. Tietynlaisena paikallisena "valmiusjoukkona".

Nykyinen maanpuolustuskorkeakouluun hakeva aines ei eroa muista korkeakouluopiskelijoista arvosanojen osalta. Valtion palkat ovat aina valituksen aiheena. Hyvään ansioon pääseviä luutnanttejakin kuitenkin löytyy. Sotilasarvojärjestelmä on pyramidi. Siellä huiput lähtevät hyvältä vakanssilta joskus nuorena muualle, epäonnistuneille jää käteen yksi ruusuke ja aikainen eroamisikä - ei muuta. Hyvän nykyisen laajuisen reservin kannalta kierron olisi oltava jopa suurempi.

JuhaH on oikeassa. Uhraus yhteiskunnan hyväksi voi olla yksilöllinen haitta. Se johtuu työnantajan arvostamista ominaisuuksista ja sopivuudesta johonkin tiettyyn tehtävään. Toisaalta tiedän varmasti kysytyn haastattelussa miksi hakija on päätynyt siviilipalvelukseen. Ja perustelu, että mä tykkään piirtää sarjakuvia - ei vakuuttanut.

jarno.j.t :lle voi oikeastaan kommentoida vain yhdellä tavalla. En tiedä teidän nimimerkkienne sijoitusta. Jos jollekkintulee tarve omaa hommaansa puolustaa niin silloin ainoa oikea foorumi on oma arvio ei varmasti tämä foorumi. Kuitenkin näissäkin hommissa pätee sama kuin yrityselämässä. Vanhojen ylimestarien ohje palkatessa työntekijöitä oli seuraava.

Sijoita ihmiset neljään luokkaan:

1 Fiksu ja ahkera
2 Tyhmä ja ahkera
3 Fiksu ja laiska
4 Tyhmä ja laiska

1-ryhmän ihmisiä meille harvoin hakee - jos hakee niin palkataan
3- ryhmän ihmisiä meille hakee usein - palkataan
4- ryhmää meillä on ihan riittävästi ja lisääkin mahtuu jos muuta ei löydy
2- ryhmän ihmisesten palkkaamattajättäminen on ammattitaitomme mittari, ovat niitä kallita firmalle

Leikin varjolla ymmärtänette, reserviläisillekkin voidaan asettaa vaatimuksia. Ja reservin pienentyessä vanhemmat ikäluokat putoavat kierrosta pois. Samoin korkeammat reserviläisarvot korvautuvat käytännössä henkilöillä, jotka ovat pv-palveluksessa (esim. varusmieskoulutuksessa) ja heillä on tarvittava reservinarvo.

Kun ihminen ikääntyy tai ei sovi enää joukkoon ei hän tarpeettomaksi käy. Paljon muutakin tehtävää ja opeteltavaa hommaa löytyy.

Ja kyllä armeijan kannalta on ollut menetys monen kyvykkään reserviläisen mielenkiinnon suuntautuminen VAPE:n tai meripelastuksen toimintaan. Kun en itse harrasta niin voin sanoa niiden kuormittavan harrastajiaan paljon maanpuolustusta enemmän.

Suosittelen lukemaan http://www.hs.fi/politiikka/artikkeli/Riitt%C3%A4%C3%A4k%C3%B6+paukut/HS20090118SI1VS01eg7

[perisofeus]

Kyllä ainakin lapissa paikallistuntemus on metsästystä ja kalastusta harrastavilla hyvällä tasolla sekä tietysti niillä, jotka jo ammattinsa puolesta liikkuvat luonnossa ympäri lääniä. Tarkoitan tällä paikallisuudella ainakin 300 Km ympyrää, mikä siis käytännössä on suunnilleen koko lapin leveys ja pituus.

Jos nyt Venäjästä pohutaan niin Murmanskin alueella on tietysti paljon joukkoja, kalustoa ja lentokenttiä.

Rovaniemeltä Alakurttiin on reilut 200 Km. Sinne siirrettiin DDR:n jäämistön rautaa valtava määrä, joka on toki nyt vähän ruostunut. Sittemmin tukikohta laukkautettiin, kunnes tämän aamun lehdessä oli mainittu, että lentotukikohta perustetaan uudelleen. Eikä tämä ole siis mikään pelkotilojen nostaminen vaan pelkkä ajankohtainen maininta.
_________________
Villilä, ei-kesitetyllä meänkielelä joka päivä, ympäri vuen.

[jarno.j.t]

Ihan se että on työelämässä hyvä ja ahkera työntekijä ei välttämättä kerro että sitten sotatyömaalla kykenesi samaan , tietysti 2000 luvun sodat ovat perustuneet täsmällisiin iskuihin vaihtelevalla menestyksellä , yhä edelleen jos Suomea vielä koeteltaisiin niin esim. Venäjällä on raja-alueita enemmän kuin millään muulla valtiolla kahdella mantereella , olisko Suomi sitten se pääpaino piste Kestääkö hyvän työmiehen psyyke useamman tunnin olon epäsuoran tulen alla ja kykenee toimimaan vaikka lähimmät TST-kaverit olisivat tappioita , tähän ei kaiketikaan ole mitään kaiken kattavaa P-koetta paperilla olemassa , sen muutama sodan kokenut ryhmän/joukkueen johtaja on sanonut : pääsääntöisesti kova äänisimmät uhoajat olivat kuoleman tullessa kaveriksi tilanteissa niitä huonoimpia sotureita , luotettavat hyvät ukot eivät paljoa melua itsestään pitäneet , hoisivat vaan hommansa..

Ei sitä modernia kalustoa millään valtiolla ole joka paikkaan laittaa vaan tärkeimmät painopisteet saavat käyttöönsä TST-koptereita kuin myös muuta ilmatukea , tämä nyt ihan oma mielipiteeni näin "rivisotilaan" näkökulmasta .

Edit : Niinhän sitä työelämässäkin sanotaan että miltään koulunpenkiltä ei valmistu ammattilaiseksi , se työ sitten opettaa , suoranaiseen sotatyö oppiin nyt tuskin Suomi ikinä ketään lähettää rauhanturvaamis operaatioita enempää.. , mm. talebaneilla on kokemusta sotimisesta , moni niistä ei välttämättä edes tiedä mitä on varsinainen rauhan tila..

[Chillie]

Kriisitilanteessa jokainen toimii omalla tavallaan, eikä sitä tosiaankaan tiedä, ennen kuin kokee.
Siinä voi olla koulutuksesta jotakin apua, mutta pohjimmiltaan asiasta ei tiedä ennen kuin kokee.
"Ammattilaistenkin" henkisiä romahtamisia on tapahtunut..
Mielikuvaharjoittelu ja aikaisempien vastaavien kokemusten tuoma elämänkokemus auttaa.

Teboilin pojat elävät hieman toisenlaisessa maailmassa.. Maailmassa, jossa ihmishengen arvo on kaksisataa taalaa..

Mut jospa palattaisiin aiheeseen.. Tuppaa lipsumaan aina viärälle lavulle nämä jutut..

S