| Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
| Kirjoittaja |
Viesti |
JokuUkko
Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Jou 2007
Viestejä: 8486
Paikkakunta: Turku
|
 Lähetetty: 24.10.2012 14:40 Viestin aihe: |
 |
|
| Lainaus: | 1. tarvitteeko 222Rem rekyylin vasteeseen vahvennusta... tällä hetkellä se on pedattua puuta
2. Piipun juuresta oli pedattu pari senttiä... kannattaako tuo pedata uudestaan noin vai vain tuosta rekyylinvasteen ympäriltä piipun juureen ja kehyksen takaosan?
3. Alakerran raudat olivat "mielenkiintoiset"... noin kaaret ovat niin "syvät", että se jää niistä kantamaan... tahton sanoa sitä, että jos kiristää petausruuveilla tuota alarautaa niin kireelle, että se istuu sekä niin etupäästä kuin takapäästäkin tuohon lipasrunoon, niin se alarauta jännittyy melkoisesti , joka ei oikein minun mieleen ole hyvä asia!? Lipas toki menee paikoillee, jos sen jättää "löyhästi" kantamaan vain tuosta kaaren kohdata(ja näin pähkäilinkin, että olisi alakerta paras pedata)... olenko kärräyillä?
|
Ite en usko et tuo rekyylivasteen kohtaa tarvii vahvistaa. Petaa vaan niin et se on tiivis. Niin ainakin oon omas 308:s tehny. Jotenkin en usko et tälläset pikkupyssyt tuota rikkoo.
Tuo vanha petais kandee varmaan jättää, jos se on kunnol kiinni ja linjas. Sen avul ku petaa tuon rekyylivasteen niin ite tyytyisin siihen ratkaisuun. Takaosal en välttämättä tekis mitään (kun se on jo kerran pedattu niin kai se sit jo on linjassa, vois luulla ainakin).
Eikö sitä alaosaa pysty hiomaan niin, ettei nuo kaaret enää kantais?? |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
jusacross
Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Hei 2008
Viestejä: 507
Paikkakunta: P-Pohjanmaa
|
| Lähetetty: 24.10.2012 15:17 Viestin aihe: |
|
|
| JokuUkko kirjoitti: | | Lainaus: | 1. tarvitteeko 222Rem rekyylin vasteeseen vahvennusta... tällä hetkellä se on pedattua puuta
2. Piipun juuresta oli pedattu pari senttiä... kannattaako tuo pedata uudestaan noin vai vain tuosta rekyylinvasteen ympäriltä piipun juureen ja kehyksen takaosan?
3. Alakerran raudat olivat "mielenkiintoiset"... noin kaaret ovat niin "syvät", että se jää niistä kantamaan... tahton sanoa sitä, että jos kiristää petausruuveilla tuota alarautaa niin kireelle, että se istuu sekä niin etupäästä kuin takapäästäkin tuohon lipasrunoon, niin se alarauta jännittyy melkoisesti , joka ei oikein minun mieleen ole hyvä asia!? Lipas toki menee paikoillee, jos sen jättää "löyhästi" kantamaan vain tuosta kaaren kohdata(ja näin pähkäilinkin, että olisi alakerta paras pedata)... olenko kärräyillä?
|
Ite en usko et tuo rekyylivasteen kohtaa tarvii vahvistaa. Petaa vaan niin et se on tiivis. Niin ainakin oon omas 308:s tehny. Jotenkin en usko et tälläset pikkupyssyt tuota rikkoo.
Tuo vanha petais kandee varmaan jättää, jos se on kunnol kiinni ja linjas. Sen avul ku petaa tuon rekyylivasteen niin ite tyytyisin siihen ratkaisuun. Takaosal en välttämättä tekis mitään (kun se on jo kerran pedattu niin kai se sit jo on linjassa, vois luulla ainakin).
Eikö sitä alaosaa pysty hiomaan niin, ettei nuo kaaret enää kantais?? |
Vanha petaus ei mielestäni ole linjassa... kun etummaisen petiruuvin kiristää loppuun, niin se mielestäni vetää pinteeseen viimeisellä puolella kierroksella tuosta piipunjuuripetauksesta. Ja tuo on havaittavissa pienenä liikkeenä näppituntumassa piipun ja tukin asemoinnissa, kun tuon ruuvin löysyttään. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
JokuUkko
Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Jou 2007
Viestejä: 8486
Paikkakunta: Turku
|
| Lähetetty: 24.10.2012 20:35 Viestin aihe: |
|
|
No siinä tapauksessa  Mut kandee siihen koittaa jotkut ohjurikohdat jättää kuitenkin. En oo ite koskaan petauksissa käyttäny ruuveja kiristyksessä kahdesta syystä. 1, kun ruuvit kiristää, niin on mahdollista tehdä petaus joka on jo valmiiksi jännityksessä. Ja 2, oon pelänny et jotenkin onnistun liimaamaan ne ruuvit kii ja pilalle 
Eli oon eka tehny pienen ohjauspetauksen ruuvien avulla niin et raudat menee oikein ja suoraan. Ja sen jälkeen sit lopullisen petauksen vaan painamalla raudat pohjaan ja "kiristämällä" teipillä molempien ruuvien kohdalta. Varmaan joku oikea aseseppä saa tästä sydärin, mut on se itel jotenkin toiminu. Ainakaan tuo teippi ei rautoja väännä mitenkään ja siten jännityksiä ei synny... |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
jusacross
Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Hei 2008
Viestejä: 507
Paikkakunta: P-Pohjanmaa
|
| Lähetetty: 24.10.2012 21:55 Viestin aihe: |
|
|
| JokuUkko kirjoitti: | No siinä tapauksessa Mut kandee siihen koittaa jotkut ohjurikohdat jättää kuitenkin. En oo ite koskaan petauksissa käyttäny ruuveja kiristyksessä kahdesta syystä. 1, kun ruuvit kiristää, niin on mahdollista tehdä petaus joka on jo valmiiksi jännityksessä. Ja 2, oon pelänny et jotenkin onnistun liimaamaan ne ruuvit kii ja pilalle
Eli oon eka tehny pienen ohjauspetauksen ruuvien avulla niin et raudat menee oikein ja suoraan. Ja sen jälkeen sit lopullisen petauksen vaan painamalla raudat pohjaan ja "kiristämällä" teipillä molempien ruuvien kohdalta. Varmaan joku oikea aseseppä saa tästä sydärin, mut on se itel jotenkin toiminu. Ainakaan tuo teippi ei rautoja väännä mitenkään ja siten jännityksiä ei synny... |
Itse asiassa olen aikeissa tehdä ohjuripetauksen ennen varsinaista petausta... aivan kuten parissa viimeisimmässä kuvasarjassa tässä keskustelussa on asia toteutettu. Eli ennen kuin materiaalia poistetaan ollenkaan, niin pedataan piippu parista kohtaa ja tässä petauksessa kiristetään petiruuveilla rauta kiinni(ei mitään vaaraa, että massat liimaisivat petiruuveja). Tätä petausta sitten käytetään myöhemmin rautoja asemoitaessa kohdilleen.
Nyt vain pitäis alkaa kasaamaan kaikki tykötarpeet, että projektin voipi alkaa toteuttamaan. Ensimmäinen ongelma tuli, kun www.asetarvike.com ei sitten millään suostunut vastaanottamaan sähköpostia... tai paremminkin sitä ei jostain syystä edes sinne lähetetty(onkohan se vielä voimissaan?)
Nyt sitten pitäis keksiä, että mistä tosiaan kannattaa ne hokit petiruuveille haeskella... onko niitä valmiina jossain kaupan(järkihintaan) vai pitääkö ne työstää raakamateriasta... eli alu-putkesta? |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
JokuUkko
Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Jou 2007
Viestejä: 8486
Paikkakunta: Turku
|
| Lähetetty: 25.10.2012 07:37 Viestin aihe: |
|
|
| Varmaan kandee jostain rautakaupast kysellä ylijäämä putkenpätkiä Saa halvalla sit ku löytyy... |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Honkila
Kanta-asiakas
Liittynyt: 19 Mar 2012
Viestejä: 2637
Paikkakunta: Kainuu
|
| Lähetetty: 14.01.2013 20:05 Viestin aihe: |
|
|
Miten te mittaatte pilaripetausta tehdessä putkien mitat? Ihan työntömitan kans himpun pitkäksi mitaten. Ja siitä sitte hiomalla samaan mittaan tukin rautojenväliin jäävän osan kansa, vai miten noiden mitotus pitäisi tehdä?
Mitä hyötyä pilaripetauksesta+massapetauksessa on verrattaessa esim. väljäksi porattuihin pultireikiin, ja "kunnon" massapetaukseen? Vai ajaako väljät reijät saman asian.? Paljon kysymyksiä aloittelijan mielessä... |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
JJR
Kanta-asiakas
Liittynyt: 08 Maa 2006
Viestejä: 291
|
| Lähetetty: 15.01.2013 11:38 Viestin aihe: |
|
|
Pilarien mitat alkuperäisestä rautojen sovituksesta ja/tai erilaisilla jigeillä sovitellen kehyksen ja alaraudan keskinäistä etäisyyttä niin että lipassyöttö toimii jos sellainen on. Itse teen pilarit pitkäksi ja jyrsin viimeiseksi oikeaan pituuteen ja kulmaan (monesti alarauta 2-3* nousevassa kulmassa kehyksen keskilinjaan nähden).
Pilareihin on liitetty paljon tarpeetonta mystiikkaa. Kyseessä on vain pätkä "täyteainetta" korvaamaan se osa tukkiaineksesta joka jää kehyksen ja alaraudan väliin, estämään aineksen kokoonpuristumista kun ruuveja kiristetään/löysätään tai lämpötilojen ja kosteuden vaikutuksesta. Ilman pilareita ruuvien esijännitys elää, josta on haittaa tarkkuudelle ja/tai aseen toiminnalle.
Pilarien materiaali sinänsä vapaa kunhan kyseessä on riittävän kestävä materiaali, mutta kannattaa huomioida sähköparin korroosiovaikutus, siksi mieluummin teräs-teräs kuin alu-teräs, noin esimerkiksi.
Pilarit voi ihan hyvin myös valaa (hyvälaatuisesta) petausaineesta ja näin on paljon tehtykin. Metallipilarilla tietysti säästää valun tekemisen vaivan kun pilarit voi vain tuikata paikalleen.
Kehyksen mallista ja vähän omista mieltymyksistä riippuu kannattaako pilarit tehdä kehystä vasten vai jättääkö parin millin raon petausainetta varten. Kaarevapohjaiselle kehykselle suosittelen tällä hetkellä jälkimmäistä. Laadukkaan petausmassan puristuskestävyys riittää kirkkaasti ja sovitus on käytännössä aina parempi kuin kaarevapäiseksi koneistetulla pilarilla. Itse en koskaan tykännyt omissa T3 petauksissa siitä, että petausmassa ohenee kehystä vasten sovitettujen pilarien kohdalla olemattomiin kehyksen alapinnan kaarevuudesta johtuen. Ei vaikuta tarkkuuteen kun 99% kehyksestä on kuitenkin hyvin petausta vasten, mutta ulkonäkö kärsii jos/kun petaus murenee herkästi ohuelta kohtaa. Jos petaus tehdään kunnolla niin kyllä ulkonäönkin pitäisi olla viimeistelty.
Poislukien pilarien osuus, loppu petaus on vain tarkkuusvalun tekoa eikä edes mitenkään asepuolelle ainutlaatuista hommaa. Tavoitteena täsmällinen peilikuva kehyksestä poislukien rekyyliin kohtisuorat pinnat, joista ylimääräiset kannattaa karsia pois (teippaamalla ennen petausta), ettei kehys rekyylissä kuormita joka laakilla vähän eri "rekyylivastinta" jos kantavia vastinpintoja on useita. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Honkila
Kanta-asiakas
Liittynyt: 19 Mar 2012
Viestejä: 2637
Paikkakunta: Kainuu
|
| Lähetetty: 15.01.2013 20:18 Viestin aihe: |
|
|
| Tuo tarkensi kyllä hyvin pilaripetauksen hyviä puolia. Tuossa Sakon petaus selostuksessa tuli monta hyvää vinkkiä seuraavaan tekeleeseen. Muunmuassa se että antaa massalle lämmin ilma puhalluksen ennen kun laittaa raudat lillumaan epoksiin, poistaa ilmakuplia. Mutta tuo piipusta kiinnittäminen liimauksen ajaksi on tosi hyvä idea! Varmasti tule jännityksetön olotila lukkokehykselle. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
JJR
Kanta-asiakas
Liittynyt: 08 Maa 2006
Viestejä: 291
|
| Lähetetty: 16.01.2013 09:02 Viestin aihe: |
|
|
Jatkuvaa opettelua tämä itselläkin on, välillä tekisi mieli poistaa vanhat jutut blogista ja korvata uusilla, mutta kun niistä on saanut todella paljon positiivista palautetta niin kyllä ne sieltä löytyy varmasti jatkossakin ja pistetään uusia vain lisäksi sitä mukaa kun ehditään.
Tällä hetkellä vaan päivätyön päälle alkanut ihan virallinen aseseppäkoulutus syö tuota vapaa-aikaa. Mutta ei tohdi valittaa 
Takaisin asiaan. Vähän ohjeistaisin eri tavalla kuin Sako AV petaustarinassa: Siinä olin valitettavasti joutunut käyttämään teippiä aukkojen peittämiseen ja silloin sen teipin pitää peittää tietty pinta-ala ihan vain jotta se pysyy paikallaan jonkun reiän peittona.
Nyt sanoisin että kannattaa nähdä kaikki mahdollinen vaiva jotta kontaktipinta-ala kehyksen ja tukin (petauksen) välillä maksimoidaan. Ihan tavallinenkin savi käy hommaan mainiosti kun hyväksyy sen ominaisuudet ja jättää aukkojen täyttelyn viime tinkaan ennen valuhommia. Eli ainoastaan ne rekyylin suuntaan nähden kohtisuorat pinnat parilla teippikerroksella irti petauksesta, kaikki muut kolot savella tukkoon. Sitten petaus ennenkuin savi kuivuu ja menee kasaan (saman vuorokauden aikana).
Tosiaan koko homman a ja o on jännityksettömyys sitä tarkkuusvalua tehdessä. Kehyksen ruuvit on yleensä M6 tai 1/4". Tämmöiseen saa halutessaan 1000kg esijännityksen ennenkuin ruuvi katkeaa. Eli kevyessäkin kiristysmomentissa puhutaan parinsadan kilon jousivoimasta jolla kehystä vedetään tukkia vasten. Vaikka pedatessa ruuvit kiristäisi "hellästi", jos alkuperäisessä rautojen sovituksessa on joku pinne jossain, niin lipasaukollinen kehys on herkästi korkkiruuvilla. Ei sen tarvi paljon olla niin jo näkyy osunnassa.
Kehyksen pitää kellua stressittömässä tilassa petimassan seassa kuin kuumassa vaahtokylvyssä konsanaan. Sitten kun petauksen jälkeen kiristää kehyksen ruuveja niin ne kiristyy "kuin seinään" ja tietää että petaus on onnistunut. Joskus kyllä hämmästelin kun hyvin menneen petauksen jäljiltä joku takaruuvi vähän nahisti paikalleen kiertäessä. Sitten valkeni sarjatuotantoaseiden kustannustehokkuusoptimoinnin perusteet. Jos kehyksessä on vielä reiät suurinpiirtein kohdallaan ja oikeaan suuntaan niin kehyksen ruuvien ja alaraudan laatu on sitten ihan tuuripeliä.  |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
JokuUkko
Kanta-asiakas
Liittynyt: 29 Jou 2007
Viestejä: 8486
Paikkakunta: Turku
|
| Lähetetty: 16.01.2013 10:40 Viestin aihe: |
|
|
Petauksessa parasta on se, että vaikka sen vähän ryssii pari ekaa kertaa, niin sen voi yleensä aina ottaa uusiksi tai korjailla, eikä siinä synny yleensä mitään pysyviä vahinkoja. Suurimmat kämmit on yleensä se, että tahrii tukkia sillä epoksimassalla, jonka poistaminen onnistuu kyllä, jos sen tekee heti, mut on hankalaa, jos sitä ei tee heti Silloin voi tulla vaurioita, joiden täydellinen paikkaaminen vaatisi koko tukin pinnoituksen uusimista.
Toinen mitä voi onnistua tekemään, on rautojen sotkeminen massalla tai sitten rautojen liimaaminen kiinni tukkiin. Mutta niistäkin yleensä selviää kun ensin hiukan miettii mitä on tekemässä. Viime kädessä kannattaa varmaan eniten välttää epoksin joutumista ruuvien jenkoihin tai aseen rungossa olevien kohtien jenkoihin (niihin mihin ruuvi tulee kiinni). Niiden putsaamisen luulisi olevan hankalaa, en oo koskaan joutunu kokeilee...
Eli kunnon suojaus ensin ja sitten yrittämään. Ja sitten radalle, ja sitten taas verstaalle uusiks Lopuksi saavutetaan yleensä taso, että tarkkuus on huonontunut niin vähän alkuperäisestä lähtötilanteesta, että se voidaan hyväksyä... |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Honkila
Kanta-asiakas
Liittynyt: 19 Mar 2012
Viestejä: 2637
Paikkakunta: Kainuu
|
| Lähetetty: 16.01.2013 17:32 Viestin aihe: |
|
|
| Ootteko askartelussa käytettävää muovailuvahaa kokeillu noiden reikien tukkimiseen? Itse kokeilin edellisessä petauksessa, ja toimi hyvin. Ei kovetu eikä halkeile, mutta pysyy hyvin paikallaan.. Teetkö JJR aina pilaripetaukse kun se on mahdollista? Itseä mietityttää että onko se esim laminaattitukkisessa tarkassa metsästysaseessa aina niin välttämätön? Jos miettii massapedattua asetta joka käy keskimäärin 15-20mm kasaa sataseen, ja osunnassa ei ole siirtyimä kelin muuttuessa. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Leafs
Kanta-asiakas
Liittynyt: 23 Maa 2006
Viestejä: 2060
|
| Lähetetty: 16.01.2013 18:39 Viestin aihe: |
|
|
Se muuten hyvä tuo askartelupaskarteluvaha muttaku se on meleko työlästä kaapia irti, ei lähe yhtenä könttinä.
_________________
HPPH |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
JJR
Kanta-asiakas
Liittynyt: 08 Maa 2006
Viestejä: 291
|
| Lähetetty: 16.01.2013 21:08 Viestin aihe: |
|
|
Tapoja on monia ja osuntahan sen lopulta kertoo. Itse kokeilin tarttumatonta muovailuvahaa mutta tykkään saven tarkasta muokattavuudesta enemmän. Makuasia.
Itse kyllä käytän pilareita aina. Ei ole sitten epäselvää kestääkö petaus eliniän. Lisäksi pilarien asennus ei ole niin suuri lisätyö että maksaisi vaivaa jättää sitä poiskaan. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Maantiekiitäjä
Kanta-asiakas
Liittynyt: 08 Syy 2008
Viestejä: 2543
Paikkakunta: Karu-Karjala
|
| Lähetetty: 16.01.2013 21:31 Viestin aihe: |
|
|
| JJR kirjoitti: | Tapoja on monia ja osuntahan sen lopulta kertoo. Itse kokeilin tarttumatonta muovailuvahaa mutta tykkään saven tarkasta muokattavuudesta enemmän. Makuasia.
Itse kyllä käytän pilareita aina. Ei ole sitten epäselvää kestääkö petaus eliniän. Lisäksi pilarien asennus ei ole niin suuri lisätyö että maksaisi vaivaa jättää sitä poiskaan. |
Jos teet pilarit lukkoon jonka alapinta on "pyöreä" muotoiletko pilarien päät vastaamaan rautojen muotoa? |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
JJR
Kanta-asiakas
Liittynyt: 08 Maa 2006
Viestejä: 291
|
| Lähetetty: 17.01.2013 09:41 Viestin aihe: |
|
|
| Maantiekiitäjä kirjoitti: | | Jos teet pilarit lukkoon jonka alapinta on "pyöreä" muotoiletko pilarien päät vastaamaan rautojen muotoa? |
Harkitsin kyllä asiaa mutta päädyin siihen että en tee. Jos pilarien päät ei ole just samalla säteellä, niin ne kantavat epätasaisesti. Parempi tehdä sovitus kaarevia pintoja vasten petausmassalla.
Jos tekee suorat pilarit kaarevapohjaiseen kehykseen ja petaa ne vastakkain, niin vaikutus on ainoastaan kosmeettinen mutta itseä suunnattomasti häiritsevä: Pilarin ja kehyksen väliin pääsee syntymään pienet "kiilat" petausmassaa ja siitä voi ajan myötä joku pikku lastu murtua irti.
Olen tämmöisiä pari tehnyt ja osunta on kohdallaan mutta itseä jäi kaivelemaan että tää täytyy voida tehdä paremmin, ja voikin. Nykyään olen sitä mieltä että viimeistellyin ulkonäkö syntyy kun pilari on kaarevapohjaisessa kehyksessä upotettu sen verran tukin sisään että petausmassaa on pilarin ja kehyksen välissä ihan kunnollinen parin millin kerros.
Lisäksi, jos petaa myös alaraudan puolelta, niin pilarit voi tehdä lyhyiksi ja petausmassalla hoitaa sen 2-3 asteen kenon eikä tarvi koneistaa jälkeenpäin. Omasta mielestä vaan pilarien jyrsiminen kun koko tukki on selällään pari astetta nokallaan, tekee helpommaksi korkeuden säädön jolla alaraudan ulkopinta saadaan just jiiriin tukin alapinnan kanssa.
Maailmalta vertailudataa; Chad Dixon käyttää pilareita joissa on pienet nököt kehystä vasten, nekin nököt pitää kuitenkin läpätä ohuella paperilla kehyksen muotoa vastaavaksi (koneistamalla pääsee vain "sinnepäin"). Poislukien ne nököt, pilarien päällä on tilaa petausmassaa varten.
Chadilla on vähän erilaiset kujeet noin muuten, mutta periaate on kuitenkin sama, tarkkuusvalu kehyksestä.
YouTube
McMillanilla pilarit upotetaan myös irti kehyksestä ja kaarevamuotoisia Rem700 kehyksiähän nuo jenkit eniten käsittelee. ( ladattava PDF- versio artikkelista )
| Kelly McMillan kirjoitti: |
In the firearms industry, it seems there is always a “trend” that is accepted as state-of-the-art, at
least until something else comes along to replace it. Right now aluminum bedding blocks seem
to be the trend. I recently posted our views on the ABB, so I won’t go into that now, but there is
a related trend that I think needs addressing—pillar bedding or bedding using aluminum pillars.
First, a bit of history is in order. When wood stocks ruled the world, few things could improve
the accuracy of a rifle as much as glass bedding. Hardly any factory guns came bedded and most
shot barely acceptable. In general, glass bedding enhanced accuracy, as well as increased the
dependability by limiting the effects of humidity and weather, which plays havoc with point of
impact (POI). By using an epoxy-based product reinforced with fiberglass (thus the term glass
bedding) you could form a superior mating surface between the stock and the receiver. By
reducing or eliminating any stresses caused by poorly matched surfaces, it allowed the rifle to
shoot more consistently.
In the benchrest community, shooters found that by torqueing both guard screws with a torque
wrench they could actually tune the way the gun would shoot. Shooters were constantly checking
the torque between matches and even between groups. Most found that the more they shot their
rifle, the more the amount of torque would decrease. It was reasoned that the stocks must be
compressing due to the pressure and stress associated with shooting. As a result, they drilled out
the holes around the guard screws to the next larger size (usually from 5/16 to 3/8 or 1/2 inch).
Bedding the action would allow these larger holes to fill with bedding material. After removing
the screws (of course, they waxed them first), they would then drill out the screw hole to 5/16”
for some clearance, but that would in effect, leave a pillar of 1/16 to 3/16” wall thickness of
bedding material. The bedding material was dense and rigid so it made a nice pillar that would
keep the stock from compressing under the pressure of 40-60 lbs torque, plus the stress of firing
the rifle.
Not long after the pillar bedding process was developed, fiberglass stocks came onto the scene.
While benchrest shooters were convinced that pillar bedding had a positive effect on the accuracy
of their rifles, they assumed the same process would help to improve accuracy of a fiberglass
stock rifle. The process quickly adapted itself to “glass” stocks.
When Chet Brown and Lee Six first introduced fiberglass stocks to the competitive world in the
late 1960s, they used a process that left the stock with a “foam” core. The stocks were made of
fiberglass cloth outer shells with the action area and barrel channels actually molded during the
initial process. They used low-density urethane foam to expand the material from the inside and
forced it out against the walls of the mold to form the gunstock. As a result, between the receiver
area and the bottom of the stock (where the guard screws are) there was a foam core. The foam
was lightweight to keep the weight of the stock within reason and when cured was rigid (unlike
polystyrene of foam rubber) but had very little compression strength. In short order, it was found
that pillars were absolutely required to keep from compressing the stock when tightening the
guard screws.
As a general rule, the same procedure was used to make the pillars as was used with wood stocks.
Simply drill the guard screw holes over size and fill them up with bedding material. The
drawback was that occasionally there would be some excessive shrinkage in the bedding material
due to the volume of bedding compound that flowed down around the screws. While this resulted
in a less than perfect job from a cosmetic standpoint, it had no adverse effect on the performance
of the bedding.
When guys like my father, Wally Hart and Fred Sinclair started to take on this type of work for
their fellow competitors they felt a need to produce a better looking product, and the use of precut
aluminum pillars was introduced.
When Gale McMillan introduced his fiberglass stocks in 1973, they were made pretty much the
same manner as Brown Stocks. Urethane foam was a major component; thus, pillar bedding was
a main ingredient in all benchrest stocks he made. (Gale made only benchrest stocks for the first
two years he was in business.) Due to the weight limitations in benchrest, light stocks were a
must and the materials used were not nearly as strong as they could have been in a stock weighing
much more. Pillar bedding was one way to make up for the lack of strength in the receiver area.
When pillar bedding gained acceptance, there was little argument about how to do it right. It
seemed almost everyone in the competitive arena used similar techniques. That changed with the
introduction of precut aluminum pillars—experts started to disagree on the proper way to install
the pillars. As with standard pillars the function was the same, which was to ensure the action
area of the stock did not compress when tightening down the guard screws. How to accomplish
this however became the topic of debate.
I won’t suggest the way we install our pillars is the only right way, but it is our belief that it is the
best way. To be perfectly honest, the difference in performance of the various types of
techniques is probably immeasurable. We believe that regardless of whether or not you can prove
your ideas to be the best, what’s important is to use the technique that you believe produces
superior results.
When installing aluminum pillars, we measure the depth from the bottom of the receiver to the
bottom of the stock where the pillars are to be installed. We then cut our pillars about .035
shorter than this measurement. We apply the bedding materials to the stock and the receiver to
ensure a uniform non-porous surface finish, filling the pillar holes with bedding material.
We then place the pillars (with the screws inside of them) in the stock from the bottom of the
stock. Holding the barreled action in the vise, we bring the stock up to the barreled action and
start the screws. We tighten each of the screws a half turn at a time cleaning off the excess
material as we go. By placing the pillars in from the bottom, along with the fact that the pillars
are shorter than the distance between the bottom of the stock and the action, we create a small
space between the top of the pillar and the action.
This .035 gap between the pillar and the action is filled with bedding material. By using this
technique, we create a completely uniform bedding surface that is 100 percent consistent. One of
the objectives of glass bedding is to produce a stress free union between the stock and the action.
By bedding the entire receiver area (as opposed to the recoil lug and rear tang), we have
effectively created the only “perfectly stress free” union possible. By not allowing the aluminum
pillar to come in contact with the receiver, we have eliminated one possible source for unwanted
stress. While other techniques are used, we believe ours creates the perfect relationship between
the stock and action.
A number of well-respected, successful gunsmiths and gun builders use techniques that are
different than the one I described in Part III. As I said, they are successful gun makers that build
very accurate guns. No one can say that their technique doesn’t work. As I stated, we “believe”
that ours is the best way, but realize that having a choice is always a good thing. Following is a
description of the other technique most widely used.
Kenny Jarrett of Jarrett Rifles in Jackson South Carolina is one of the most respected gun builders
in the South. He specializes in high dollar hunting rifles that perform like benchrest rifles. As a
matter of fact, he uses “benchrest” techniques for building all of his rifles. His pillar bedding
differs from ours in that he allows the pillar to come in contact with the receiver. He contours the
top of a 1” diameter aluminum pillar to match the radius of the receiver (that is of course allowing
that the receiver is round, he uses most exclusively the Remington 700 for actions). Jarrett had a
special tool ground to cut a 1.365 radius to precut his pillars to fit a Remington 700. The rest of
his technique is similar to ours, but he ends up with this large shiny aluminum piece embedded in
the action of his stock that is very visible when you take the barreled action out of the stock. In
our case, we have had customers question whether or not to even put pillars in because with .035
of bedding materials covering the top of the pillar, you have to look really close to see it.
There are basically two things we don’t like about this method. As I stated, the top of the pillar is
contoured to cut a 1.365 radius. Remington receivers are put through a process where they are
actually polished by hand. Because each is done independently, not all actions are exactly 1.365.
They may vary as much as .005. I know this doesn’t sound like much and probably has little
effect on accuracy, but the purpose of glass bedding is to make a “perfect” union between stock
and action. If you were to allow for at least the smallest amount of bedding material to cover the
pillar, it would compensate for any irregularities in action diameter and come closer to making
that perfect fit. Secondly, remember what the pillar is designed to accomplish. Its only function
is to eliminate any compression of the stock material under the receiver. Why use a 1” pillar
when 3/8” is enough and 1/2” is plenty? In our stocks, we prefer not to remove too much of the
material from the stock.
Remember the front screw is always near the recoil lug (in some actions it screws into it) so
having as much material intact is important. Though pillars give the stock compressive strength,
they don’t offer much in the way of shear strength, which is what’s needed around the recoil lug.
One last item on pillar bedding, I am often asked by customers who would like to bed their own
stock but lack the confidence to try pillar bedding, “Do I need pillars?” Because of the
construction techniques and materials we use in making our stocks, it is not necessary to use
pillars. With the exception of benchrest stocks, which are always glued in and use a lighter fill in
the action area than all of stocks, pillars are unnecessary. Tests have proven that the materials we
use to fill the action area of our stocks have less than one percent compression at 100 lb psi.
What that means is that there is no way you are going to be able to torque your guards screws
tight enough to compress the material under the action. Why do we put them in every bedding
job we do when installing our stocks? Because it’s state-of-the-art. It’s what has become the
excepted way to do things. It’s not a fad. It is a valuable technique that is necessary when
bedding stocks that use a different method of construction (which almost all other synthetic
manufacturers do). It’s just that with ours, it is not really necessary. |
|
|
| Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|
Ohje
Haku
Käyttäjälista
Käyttäjäryhmät
Rekisteröidy
Käyttäjätiedot
Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit
Kirjaudu sisään
