kuvia, ohjeita ja väittelyitä petauksista

[ioni]

En ole koskaan omin silmin nähnyt tuollaista lukonkehystä jossa ei ole rekyyliä vastaanottavaa kohtaa. Perusoppi kai todellakin lienee se että kehyksen ruoto, siis peräosa ei saisi vastata tukkiin. Miten sitten järjestetään rekyylin vastaanotto? Ei se ainoa ruuvikaan saa tukin ruuvinreiän seinämään koskea. Onko todella niin että mikään muu kohta kehyksessä ei toimi rekyyliolakkeena?

Jos nyt ajatellaan että jätät sen ruodon irti tukista ja massaat petiruuvin ympäristön ilman sen kummempia säätämisiä. Mikä estää rautoja liikkumasta taaksepäin (ja eteen) tukissa? Kai siellä joku este täytyy olla?

[Hullu ajatus:]Onko kehyksen alapinta sylinteri vai suora, laatikkomainen?
Voiko petiruuvin juureen kyhätä jonkinlaisen omavalmisterekyylivastimen? Siis että hankit petiruuvia vastaavan, lyhyemmän koneruuvin jolla ruuvaat kehyksen alapintaan teräspalikan kiinni lähes apinanraivomomenttiin ja ruuvilukitteen kanssa. Tähän teräspalikkaan teet reiän ja kierteet uutta petiruuvia varten ja petaat sitten tämän syntyneen rekyylivastimen tukkiin. Tämä tosin on tukkeja itse tekevän haihattelua, sillä petiruuvin paikka tukissa muuttuu tällä konstilla. Voisiko ajatusta muokata valmiiseen tukkiin sopivaksi niin että petiruuvin reikä tukissa säilyy samalla kohdalla?[/Hullu ajatus]

Tosipuheissa, jos itsellä olisi vastaava tilanne ja käyvä ase, en lähtisi säätämään ollenkaan. If it ain't broke, don't fix it...

[hannipaali]

No nyt rupesin jo itsekin epäilemään muistiani tuon rekyylin vastaanottamisen kannalta. Kunhan kotiin pääsen niin tarkistan ja koitan kuvia laittaa. Mitä tuohon ehjän korjaamiseen tulee, niin ei kai kannattaisikaan. Mutta minkäs teet, tutkiva luonne ja halu harjoitella tätäkin

[Maisteri]

Eikös ceskankin pienoiskivääreissä ole tuollainen liki yhden ruuvin järjestelmä. 452 kantaa siitä yhdestä isosta ruuvista.
453 on sitten lisätty ionin yllä kuvailema rekyylivaste.

Minä saattaisin pedata niin että runko ei ainakaan pääse vääntämään kun ruuvit tiukataan. Eli varmaan tuuman verta sen ruuvin molemmin puolin.

[ioni]

Mitenkähän muuten lienee tuon petiruuvin kantamisen kanssa... eikös se täydy pitää irti tukista lähinnä halkeamisvaaran takia? Onko tämä ongelma 22 LR:ssä? Riittäisikö rekyylivastimeksi pelkkä petiruuvi joka nojaa tukkiin? Poistaisiko pelkkä petaukseen upotettu teräslevy tai poikittaispultti koko ongelman? (Taitaisi petiruuvin kierre kuitekin olla se periksiantava kohta tässä viimemainitussa mallissa...)

[Wikke]

[Wikke]

Ei ole tarjota mitään kunnon kuvakertomusta tuosta CZ 452 petaamisesta ja sen kenkkuudesta mutta tuo arkistonpitäjä löysi joitakin otoksia liki tarkalleen kahden vuoden (25.3.10) takaa...

Alkuperäinen ruuvinreikä porattu laajemmaksi 10mm alumiiniputkelle. Alaraudan taempi puuruuvin reikä porattu läpi myöskin sille kympin alulle, ja keskikohta merkattu rautoihin rei´än porausta ja kierteytystä varten. Holkit karhennettu viilalla ja liimattu epoxilla rautojen kanssa mallaten oikeaan syvyyteen/pituuteen.

Kuvista kuitenkin käynee ilmi miksi ei ruuvia kiristellä lukonkehyksen taipumisiin asti tai petailla laajemmalti mihinkään suuntaan...







Tavaraa reilusti pois massan alta.





Ja vähän tartuntapintaa.





Jotain tuommoista tuli, mutta onpahan todiste monia väittämiä ettei 452:sta voi pedata vapaasti värähteleväksi ( se piipussa takatähtäimen alla oleva korokehan se rekyylivastin tuossa mallissa on, harvoissa yksilöissä siitä ruuvi läpi vaikka toisissa onkin) on puppua.

[hannipaali]

---

[Jessus]

Tuossa muodossa se osoite.

http://i10.aijaa.com/b/00673/9762790.jpg

[Wikke]

Jessuksen kuvissa kyllä näyttäisi olevan vastimenpaikka tukissa mutta sitä vain ei ole mitenkään hyödynnetty. Olisiko mahdollista että isompi kaliperisen aseen tukkia hyödynnetty naks´kakkosessa ja tuo alumiini käikäle on korvaamassa muuta "puuttuvaa" tavaraa, eli ikään kuin täytteenä?

[jari kosonen]

wikke. paraniko käynti petauksen jälkeen?

[Wikke]

[jari kosonen]

minkälaista "kasaa" oot saanu?

[Wikke]

[JJR]

Laitetaan nyt tännekin kun tuli TA-killan palstalle kirjoiteltua:

McMillan keskustelu poiki jonkun verran sähköpostiyhteydenottoja. Koska kuva = 1000 sanaa, lisäsin blogiin vaihe vaiheelta kunnollisen petauksen sellaisena kuin sen itse teen. Tässä karkeasti suomenkieliset versiot kuvateksteistä.

Olen nähnyt kaikenlaisia vinka- ja kuminauhavirityksiä tai ympäripyöreitä "ruuvit kiristetään hellästi" kuvauksia mitkä lähinnä esittelee erilaisia tapoja tuoda jännityksiä siihen petaukseen. Omaan käyttöön jalostuneessa petaustekniikassa fokuksena on että kehykseen ei koske mikään siinä vaiheessa kun lukkopiippu on tukissa ja kurat välissä. Jos löydän paremman menetelmän, vaihdan siihen heti. Mihinkään yhteen totuuteen ei tässä lajissa kannata lukittua vaan edetä tulosten perusteella. Eikä niiden tulosten tarvi olla omia, tai no toki jos haluaa keksiä pyörän aina itse uudestaan...

Kuvat klikkaamalla roimasti isommaksi.



Petipilarit teräksestä. Tarkoitukseen tehdyt ruuvit toimivat ohjureina tukin ylikokoon poratuissa rei'issä.



Päivän uhri, oma Sako AV 6.5x55 joka ampuu semmoista ruokalautasen kokoista kasaa 150 metriin. Tukki on nätti ja sellaisena pyrin sen pitämäänkin. Työtila on vähän vaiheessa kun pitäisi saada 2x1500L öljypöntöt ulos autotallista (tuli maalämpö) ja tilalle ehkä rautavahvikkeinen valu jotain isojen poikien (1500kg+) sorvia varten? Tein pikaisesti yhden tason työkalujen laskemista varten ja yllättäen käyttöaste onkin 100%+.



Tukin keulalla on pari painepistettä, joten ohuen piipun lämmetessä osumat alkavat vaeltamaan. Lisäksi patruunapesän kohdalla on harjanne josta hankkiudutaan samalla eroon. Aina kun mahdollista, piippu pedataan koko pituudeltaan vapaastivärähteleväksi.



Piippukouru avarrettu.



Pikaepoksi on avain onneen. Tästä pari nylppyä piippukouruun ja rautojen kiristys paikalleen siinä vaiheessa kun kehyksen sovituksiin ei ole vielä koskettu. (edit: Piippu toki kannattaa käsitellä irroitusaineella ennenkuin sen painaa pikaepoksiin kiinni).



Kovetuttuaan nämä takaavat rautojen asettumisen oikeaan korkoon sen jälkeenkin kun kehyksen sovituksiin on jyrsitty tilaa petausmassalle. Petauksen jälkeen epoksipalat on helppo taltata irti ja hioa jäljet.



Lukkopiippu ja tukki kiristetään toisiinsa petausmassan kuivumisen ajaksi näistä pisteistä. Voimaa saa käyttää käytännössä niin paljon kuin haluaa, kehys lilluu petausmassan seassa täysin jännityksettömässä tilassa.



Pilareille pitää tehdä ylikokoon poratut reiät tukkiin, jotta pilarien ympärillä oleva petausmassalle jää tilaa.



Tukki porattu, seuraavaksi jyrsitään kehyksen tarkat sovitukset väljemmiksi.





Dremelillä vähän "karhennusta" tukkiin petausmassaa varten. Tämä tosin omasta mielestä täysin kosmeettinen työvaihe. Ei se epoksi sieltä irtoa vaikka yrittäisi, saati että vahingossa.



Savella urat ja kolot tukkoon, ettei petausmassaa ole ihan joka välissä. Sopivasti kuivunut petausmassa vielä lukitsee koko pirulaisen yhdeksi paketiksi ja sitten se kehys ei enää irtoakaan ilman väkivaltaa.



...ja sehän ei mennyt kuin Strömsössä, kun savi oli vääränlaista. No ei mene kuin loput, vähän vaille 10kg, lapsille muovailusaveksi. Tilalle sitten jotain muuta otsikon "mallisavi" alta. Kuivuessaan kutistuva savi jätti rakoja joten piti tehdä pikasiirto ja siirtyä teipin käyttöön. Pienimmät raot savella sentään pysyi hyvin ummessa.



Irroitusaine (Kiwi shoe polish) pintaan ja pari kerrosta teippiä kehyksen peräpäähän, ettei synny toista kilpailevaa rekyyliolaketta.



Devconin sekoitussuhde on 9:1 painosuhteena (2.5:1 tilavuutena, mutta kuka niitä mittaa muuten kuin silmämunalla) ja keittiövaa'an 2g tarkkuus riittää siihen just eikä melkein. Sekoitus suoritetaan puulastoilla taittelemalla massaa edestakaisin jännetupintulehdukseen asti -- jos massan sekoittaa vispaamalla niin ei tarvi sitten ihmetellä miksi lopputulos on täynnä ilmakuplia!

Lopuksi massa levitetään ja jätetään lämppärin armoille 5-10 minuutiksi, tämä nostaa ne muutamat mahdollisesti sekoittaessa syntyneet ilmataskut pintaan.



Massan levitys pilareihin.



Massan levitys tukkiin. Savesta pieni pato estämään petausmassan pääsy patruunapesän alle.



Odottelua. Nippusiteiden paikat (epoksipalat piippukourussa) olin merkannut etukäteen maskiteippiin. Nippusiteet niin tiukalla kuin menee.



Viimeistelyä jyrsimellä ja viiloilla oman maun mukaan. Kelpaa allekirjoittaneelle.




Jotkut sepät tekee petauksen "seittemällä kympillä". Siinä on joko sepän tuntipalkka poljettu tonttiin tai jossain on oikaistu raskaasti. Oma mielipide on että petaus on kuin kiikarinjalat -- investoimalla kerralla laatuun poistaa yhden muuttujan "miksi se ei käy" yhtälöstä.

[LG1]

Nyt tuli nättiä jälkee!