Hanhipyssyrojekti

[optimikko]

sitte kun käy aika pitkäksi, niin voit tehdä toisen kappaleen ja lahjoittaa mulle
_________________
Hallittu kaaos = selkeä epäjärjestys

[huti-kuti]

taitaa minun osalta olla kuljettu tämä tie, joten vaikka tuolta hemmolta saattaa löytyä enemmäm motivaatiota: http://www.dctechs.com/rifle.htm


_________________

[JJR]

Kauhee savotta yhden integroidun bipodin takia. Kun olisit tehnyt tohon alkuperäiseen Sniperin tukkiin vaan ne alumiinipilarit ja rouhinut puut muuten reilusti irti lukkopiipusta niin projektisi "säänkestävä hanhipyssy" olis ollut päivässä valmis. Onhan tuossa tietysti ollut se tekemisen ilo.



Ite en ole kokenut tota irtobipodia ongelmaksi kun se mahtuu aseen kanssa pussiin tai Eberlen asetaskuun, jossa kannan aseen pelipaikoille asti. Yleensä aseessa on Harrisin 6-9" kiinni mutta pistin nyt vertailun vuoksi puntariin tuon oman kötöstyksen samalla konfiguraatiolla kuin toi sun ylikokoinen petauslohkare. Noi mun bipodin jalat muuten venähtää seisomakorkeuteen asti että sinänsä ihan joustava paketti.

Aikuisten oikeasti optimi olis ihan normaali kevyt metsästyskivääri jolla opettelee ampumaan kunnolla hihnatuelta.

[huti-kuti]

[huti-kuti]

painaa jo kohtapuoliin pyyntihommat päälle, joten vähän hommia eteenpäin.
pikiksestä tein t-ura ja lohenpyrstötapin, meni kohtuu kivuttomasti homma. t-uratappi kerralla onnistui ja lohenpyrstötappi meni kertaalleen uusiksi, kun karkaisu jäi pehmeäksi.
työvaiheina tappien teossa oli ekana muoto manuaalikóneella t-uratappiin ja nc-sorvilla lohenpyrstötappiin. karkaisussa akkuporakoneeseen tappi kiinni, jotta pyörivänä sai karkaisun tehtyä, timanttilaikalla sitten hampaitten teko


rekyylitopparin kiinnitys ja hylsynväistinkolo vielä tekemättä. mallailin jo kiväärin päälle kiikaria. vajaa milli jää etulinssinsuojan ja piipun väliin välystä, joten taisi tulla sopiva korkeus.

_________________

[huti-kuti]

alkaa loputtomalta vaikuttamaan tämä jalkojen runko-osan teko. aikaa menee pirusti ährätessä pikkunippeleitä. hokasin myöskin, että kynsiin kannattaisi tehdä vähän muutoksia. ei ollut intoa alkaa alkuperäistä muuttelemaan joten muuta piti keksiä.
siispä tekasin myös jalan vastakynnet uusiksi, kun näytti lohenpyrstötappikin kestävän. tooloxia materialtaan kynnen aihio. se hyvä puoli on tässä että alkuperäinen jalanrunko jää kokonaisena laatikkoon rokuliin, kun kaikki osat tulee uudet.

kuva vähän hämää kun keskeneräinen on,alapuoli ajamatta tuossa vaiheessa vielä. molemmista päistä pätkässään 9mm pätkä ja keskipalikka laatikkoon odottelemaan, josko vaikka kynnet hajoaisi. siitä sitten on helppo tehdä uusi kynsi, kun profiili on valmiina
_________________

[huti-kuti]

ei tullut kovin merkittävää painoeroa alkuperäiseen verrattuna


kuvanlaatu jerseestä, kun kännykässä ei oikein automaattitarkennus toimi.
40 grammaa keveni. olisi enemmänkin saanut, mutta katsoin järkevämmäksi maltillisesti poistaa tavaraa, jotta ei tulisi ylimääräisiä epävarmuustekijöitä. no onhan tuo kuitenkin yli 5% alkuperäisestä painonsäästötavoitteesta, joten etiäpäin meni, vaikka aikaa tuhraantui.

pitää vielä viilalla ja paperilla tehdä viimeistely jotta terävistä nurkista ja työstöjäljistä pääsee erilleen. tarkoituksella kiikarin kiinnityksen laitoin tähän kuusikolopulteilla. alkuperäisessä oli sormin kiristettävät ruuvit. hyvät nekin oli mutta kun ne veti ensin hammasmomenttiin kiinni, niin kiinnitys tuli kuitenkin varmistettua avaimella. nyt periaatteessa pääsee vähemmällä, kun suoraa avaimella kiinni pistää, huonona pointtina tietenkin se, että kesken reissua ei samalla tavalla voi sormin tarkistaa kiinnitystä kuin sormiruuvien käytössä ollessa.

tukilla jatketaan

_________________

[Tapiok]

Tuo jalka olisi kannattanut tehdä titaanista niin olisi saanut painoa paljon enemmän pois.

[huti-kuti]

[huti-kuti]

pari poteroa sain mahdutettua kädensijaan. digitönäri oli apuna poteroitten seinämävahvuuksien määrittelyssä. hermoille käyvää hommaa tahto olla, kun vastapuolella on kaarevat muodot. onnistuin kuitenkin olemaan puhkaisematta seinämiä, kun yritin varmanpäälle touhuta ja varmuuden vuoksi yritin määritellä +6 milliä materiaalivahvuudeksi.

ei ainakaan liian heikkoa tullut kädensijasta, toisaalta se heijastuu tuonne painopuolelle negatiivisesti


90 grammaa hyötyä tuli kädensijan käsittelystä. jos seinämävahvuudet olisi vaikka kolmella millillä yrittänyt tehdä, niin helpolla olisi saanut lisää 60 grammaa pois. maltoin kuitenkin mieleni, jotta kesken reissun ei ainakaan tällä tavalla tehtynä kädensija hajoa

nyt kun vähentää edellisen mitatun painon 6661g - kiikarin 40g - kädensijan 90g = 6531 grammaa, niin homma rupeaa olemaan pikkuhiljaa pulkassa. jostain pitää raapassa tuo 31 grammaan, jotta jahtikuntoon voi pyssyn laittaa sen jälkeen.

perälevyä vähän mietikelin, että se voisi olla yhdestä palasta. edellisessä oli liikaakin säätöjä. sen kun kerran pistää kohilleen, niin eipä sitä käytännössä enää sen jälkeen mihinkään tule liikuteltua. jos kokomuovisen perälevyn tekisi, niin pelkästään siitä saisi painon tarpeeksi alas. pääsisi ainakin tästä puntaroinnista kerralla eroon
_________________

[huti-kuti]

taas koitti exodus muutamalle grammalle. yritän ottaa ylimääräistä painoa sellaisista pinnoista, mitkä eivät ole "näkyvää" pintaa. esimerkiksi toisella puolella ollut epämääräisen näköinen kolo, mikä on nyt tulpattu, oli ongelmallinen siinä vaiheessa kun teippiä viime syksynä vetelin paikalleen



jalkojen runko-osa olisi nyt valmis. ylimääräiset pultit ovat tuossa vain sen takia, ettei lasikuulapuhalluksessa vääriä paikkoja tullut turhaa puhalleltua. pintakäsittely on vielä harkinnassa, saattaisi pelkkä maalikin olla riittävä
_________________

[Jartsu]

Se on kivaa ku on koneet.

[veetee]

[optimikko]

eikä pieni luovuuskaan oo pahasta
_________________
Hallittu kaaos = selkeä epäjärjestys

[huti-kuti]