Aseidenvastustaja = huumekokeilija ?

[E_h_e]

Hallituksen esitys (HE 90/2002) Eduskunnalle laeiksi rikoslain 23 luvun, tieliikennelain 76 §:n ja liikennevakuutuslain 7 ja 20 §:n muuttamisesta
...

YLEISPERUSTELUT / 1. Johdanto

Alkoholi on yleisimmin väärinkäytetty päihde. Lääkeaineista yleisimmin väärinkäytettyjä ovat rauhoittaviin lääkkeisiin ja unilääkkeisiin kuuluvat bentsodiatsepiinit. Noin 100 000 suomalaista käyttää näitä aineita pääosin laillisesti lääkinnällisiin tarkoituksiin. Osa käyttäjistä ottaa kuitenkin bentsodiatsepiinia yliannoksina tai päihtymistarkoituksiin. Kolmas päihteitä käyttävä ryhmä käyttää niin sanottuja kovia huumeita eli opiaatteja tai amfetamiinia. Kovien huumeiden ongelmakäyttäjiä arvioidaan olevan 10 000—15 000 henkilöä. Neljäntenä ryhmä on mietojen huumeiden eli yleensä kannabiksen käyttäjät. Vuonna 2000 suoritetussa kyselytutkimuksessa kannabiksen mahdollista säännöllistä käyttöä on arvioitu kannabista viimeisen kuukauden aikana käyttäneiden määrän valossa. Tällaisia käyttäjiä olisi tutkimuksen arvion mukaan 25 000—30 000. Kannabiksen satunnaisia käyttäjiä (viimeisen vuoden aikana kannabista kokeilleet) olisi arviolta 60 000—110 000 henkeä.
...

Liikenteessä huumaavien aineiden on todettu lisäävän onnettomuusriskiä heikentämällä huomio-, arviointi-, ratkaisu-, koordinaatio- ja toimintakykyä. Kannabis tekee tokkuraiseksi ja heikentää kykyä arvioida etäisyyksiä ja nopeutta. Amfetamiini lisää riskinottoa, aiheuttaa aggressiivisuutta ja voi johtaa psykoottisiin reaktioihin. Hallusinogeeniset aineet aiheuttavat aistivääristymiä ja voivat synnyttää paniikkireaktioita. Rauhoittavat lääkeaineet ja unilääkkeet voivat haitata liikennekelpoisuutta heikentämällä havaintokykyä, reaktionopeutta ja tasapainoa.
...

Vuonna 2000 Kansanterveyslaitos tutki 1 880 näytettä kuljettajista, joita poliisi oli epäillyt huumausaineiden käytöstä. Lääkkeitä tai huumausaineita todettiin yhteensä 85 prosentissa tapauksia (1 589). Tämä oli 6,5 prosenttia kaikista rattijuopumuksen vuoksi tutkituista. Uni- tai rauhoittavia lääkkeitä todettiin 65 prosentissa tapauksia (1 271) ja varsinaisia huumausaineita 57 prosentissa tapauksia (1 074). Osalta tutkituista löytyi samanaikaisesti sekä lääkeaineita että huumausaineita. Vuonna 2000 huumausainelöydösten määrä kasvoi 17 prosentilla edellisestä vuodesta (918 henkilöä vuonna 1999).

Vuonna 2000 yleisin näytteistä löydetty huumausaine oli amfetamiini (705), kannabis (670), heroiini mukaan lukien morfiini (237), metamfetamiini (90), uusiin synteettisiin huumausaineisiin luettavat MDMA eli ekstaasi (56) ja MDA (39) sekä kokaiini (4).

Vuonna 2000 tieliikenteen alkoholitapauksissa kuoli 94 henkeä ja muita kuolemaan johtaneita päihdetapauksia oli 13. Alkoholi- tai päihdetapauksilla tarkoitetaan onnettomuuksia, joissa jokin onnettomuuden osallinen on ollut alkoholin tai muiden päihteiden vaikutuksen alainen. Alkoholia nauttineiden kuolleiden määrä on 1990 luvulla laskenut (vuonna 1990 kuolleita oli 173), mutta sellaisten onnettomuuksiin osallisten määrä, jotka ovat käyttäneet muita päihteitä, on vuodesta 1995 lähtien hieman kasvanut (muita päihteitä käyttäneiden määrä vuonna 1991 oli kolme).

Vuonna 2000 rattijuopumusonnettomuuksissa eli tapauksissa, joissa onnettomuuden aiheutti kuljettajan päihtymys, kuoli 71 henkeä. Kuolleista juopuneita kuljettajia oli 51, rattijuopon matkustajia 15 ja sivullisia viisi. Tilastokeskuksen tietojen mukaan menehtyneistä kuljettajista yhdeksän oli ollut huumaavien aineiden vaikutuksen tai alkoholin ja huumaavien aineiden vaikutuksen alaisia. Rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleiden kokonaismäärä oli vähemmän kuin kertaakaan aikaisemmin 1990-luvulla (vuonna 1990 kuolleiden määrä oli 152).
...

Lisätietoja: Finlex
_________________
Errare humanum est

[E_h_e]

Tutkittua tietoa:

http://www.a-klinikka.fi/tiimi/107/liikenne.html
_________________
Errare humanum est

[E_h_e]

HS / STT 23.3.2008: Suomalaisten huumeasenteet lieventyivät

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Suomalaisten+huumeasenteet+lieventyiv%C3%A4t/1135234999259
_________________
Errare humanum est

[E_h_e]

Helsinki 10.1.2008 Tiedotusvälineille
JULKAISUVAPAA 11.1.2008

KRIMINAALIPOLITIIKAN PARADOKSI
Tutkimuksia huumausainerikollisuudesta ja sen kontrollista Suomessa
Aarne Kinnunen. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen julkaisuja 233


Väitöskirjatutkimus käsittelee huumemarkkinoiden ja -rikollisuuden kehitystä 1990-
luvun puolivälin jälkeen, huumausainerikoksiin syyllistyneiden rikosuraa ja sosio-
ekonomista asemaa sekä huumausainerikosongelman ratkaisupyrkimyksiä viran-
omaiskontrollin keinoin. Väitöskirja koostuu neljästä tutkimusartikkelista ja yhteen-
vetoartikkelista.
Aikaa 1990-luvun puolivälin jälkeen on leimannut sekä huumeiden käytön yleis-
tyminen ja huumeongelmien vakavoituminen että huumekontrollin tiivistyminen. Tä-
nä aikana huumeongelmien ehkäisy nousi viranomaistoiminnan keskiöön ja resursse-
ja huumeiden vastaiseen toimintaan lisättiin. Rikosoikeudellista kontrollia vahvistet-
tiin ja huumetorjunta nousi poliisin ja tullin toimintastrategioiden kärkikohteiksi.
Huumerikollisuuden ehkäisy ja paljastaminen otettiin osaksi poliisin valvontatoimin-
taa koko maassa. Tämä näkyi selvänä rikostilastojen kasvuna.
Suomessa huumerikoksista tuomittujen on arvioitu joutuneen ankarien rangaistus-
ten kohteiksi verrattuna muista rikoksista tuomittuihin. Huumeiden käytön kriminali-
sointi ja sakotuskäytännön kiristyminen osoittavat, että huumeiden käyttöön suhtau-
dutaan moralistisemmin ja kielteisemmin kuin muiden päihteiden käyttöön tai muu-
hun henkilökohtaiseen riskikäyttäytymiseen. Lisäksi rikoskontrolli kohdistuu huonos-
sa sosioekonomisessa asemassa oleviin henkilöihin. Huumausainekontrolli on siten
valikoivaa ja tuottaa repressiivisiä käytäntöjä.
Sosiaali- ja terveyspoliittisista painotuksista huolimatta suomalaisen huumepolitii-
kan voimakas elementti on edelleen rikosoikeusjärjestelmän hyödyntäminen. Tutki-
muksen mukaan suomalainen yhteiskunta samanaikaisesti sekä työntää huumeiden
käyttäjiä ulos yhteiskunnasta (exclusion) että yrittää integroida heitä keskuuteensa
(inclusion). Huumeongelman käsittelyn erityisasema on näkynyt myös muun muassa
huumehoitojärjestelmän hitaassa reagointikyvyssä muuttuneeseen tilanteeseen.
Huumeongelman käsittely on osaltaan vaikuttanut kriminaalipoliittisen ajattelun
ankaroitumiseen. Huumeongelmaa on käytetty perusteluna muun muassa poliisin
pakkokeinojen laajentamiselle ja epätavanomaisten tutkintakeinojen käyttöönotolle.
Samalla huumeiden käyttäjiin on kohdistettu uusia hallinnollisia sääntelykeinoja, ku-
ten huumetestien käyttöönotto työelämässä, rikosrekisterimerkintöjen tarkistus tietty-
jen työpaikkojen hakumenettelyssä ja ajo-oikeuden menetysuhka tapauksissa, joissa
lääkäri on todennut päihderiippuvuuden.

Suomalaisessa kriminaalipoliittisessa ajattelussa on pidetty tärkeänä asettaa in-
himillisesti tärkeitä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisia arvoja etusijalle ja vahvistaa
rikoksia ehkäiseviä toimia. Rangaistuksen rooli on nähty toissijaisena. Huumepoli-
tiikassa rikosoikeus on säilynyt keskeisenä siitä huolimatta, että haittojen vähen-
tämisen politiikka on saanut jalansijaa ja hyvinvointiyhteiskunta on kyennyt tuot-
tamaan kasvavan määraän hoitopalveluja ongelmakäyttäjille.
Tutkimus perustuu laajoihin tilastollisiin aineistoihin, poliisintyön havainnoin-
tiin, viranomaisten ja huumemarkkinoilla toimivien haastatteluihin sekä viran-
omaisdokumentteihin.

Lisätietoja:

neuvotteleva virkamies Aarne Kinnunen
puh. (09) 1606 8109
e-mail aarne.kinnunen@om.fi

Tutkimus on 11.1.2008 OPTL:n kotisivuilla http://www.optula.om.fi/42120.htm

http://www.optula.om.fi/2662.htm

Julkaisun voi tilata Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta puh. 010 366 5355
_________________
Errare humanum est

[Solifer]

[kantti]