Hirvijahti 2023

[Peltsu]

Haavakosta ja itseruoskinnasta...

Eka tapaus, elettiin jotain kaljakoriokkeliaikaa eli 70 lukua. Hirviä ei vain ollut ja sitten ku joku sellaisen näki niin kolme kertaa sen ropan korkeuden yli ennakkoa ja sinne luoti. Kellään ei ollut kiirettä elukan a-kohtaan vaan ukot ootti vajaa vuorokauden että haavakuume hoitaa. Hoiti. Kyllä mahaosumahirvestäkin normi syötävää saa. Helpostikin jopa.

Itseruoskinnasta. Oltiin wanhusten kanssa varmassa paikassa. Koiramies lähti kiertämään ja me muut tehtiin passiketju. Isä jäi autolle kahvia keittämään, toinen wanhus, oiva, jäi yhen kiven viereen ja mulle neuvo että mene sen puun taakse. Siis tunnettu puu sen tien varressa, matkaa kivestä viitisen sataa metriä. Jonku ajan päästä pamahti. Kuulin että oivan 270 oli ja sinne suunta. Hirvi nurin niin että takajalat tiellä ja loput ojassa. Oiva kiros ku lohilappalainen. Minä että mitä se nyt möykkäät "vanha minä jo olen, nuorempana oisin ampunu niin että ois ollu etupää tiellä ja helppo nostaa peräkärriin.

Mulla oli kunnia ja oikeus olla nuitten wanhojen, kaikenkokeneitten hirvenpyytäjien kanssa samassa porukassa toistakytä vuotta. Jotaki siinä oppi, varsinkin "taluttamisesta". Eli siis elukkaa voi taluttaa mettässä haluamaansa suuntaan jonkin aikaa.

[Leafs]

Ha, joka ei ole ohi tahi "!¤&osumaa ampunut, ei ole mitään saanut tahi harrastanut tarpeeksi vuosia. Mitä nuista *tuilemaan, ei se tilannetta kummenna. Ja sattuu jokaiselle, jolle ei nin ensimmäinen kivi jne.
_________________
HPPH

[Lahtinen]

Meilläpäin on tuollainen sanonta.

Eli helposti varmaan hämärtyy se termi, että käytetäänkö hurtista huumorista termiä vttuilu.

Itse ajattelen niin, että jos pitkään yhdessä olleessa hirviporukassa ei ole hurttia huumoria ja sanansa joutuu aina tarkkaan asettelemaan, niin ei toiminta kyllä ihan terveellä pohjalla ole.

Se varmaan se ongelman juurisyy on, minkä kukin kokee huumorina ja minkä vttuiluna. Osa kokee kaiken vähänkin itseä koskevan läpänheiton vttuiluna, vaikka semmoisessa voi olla toisia kohtaan hyvinkin aktiivinen.

[tuhola]

Kyllä. Tässä om varmasti aikamoista kulttuurieroakin olemassa eri puolilla Suomea. Tässä meilläpäin vidduilu on läheisten ihmisten hyväntahtoista huumoria. Se on tavallista myös hyvinvoivissa parisuhteissa. Pariskunnan välinen sopiva ja humoristinen piruilu esim jossain sosiaalisessa tapahtumassa kertoo pariskunnan osapuolten vahvasta luottamuksesta toisiinsa. Tätä ei kaikkialla ymmärretä. Sitä pidetään mielipuolisena. Minun elämänkatsomuksessa se olisi mielipuolista että en voisi sanoa mitään mistään pelkäämättä että toinen loukkaantuu.
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Pohjola]

Lefas +1

[komahuttaja]

Kieltämättä jännittää aina mennä hirvijahtiin, että onko jokin passi tai työkalu nimetty allekirjoittaneen mukaan. Meninkö trakkerista huolimatta väärään passiin. Silloinhan passin nimi on "noviisin räkkeripassi".

Vielä ihan käsi sydämmellä voin vakuutta, että jos joku "uusi" pääsee hirviporukkaan, niin hän tulee sinne ehdottoman tosissaan ja on ylpeä porukastaan. Jos ja kun tämän asian suhteen ollaan välinpitämättömiä, niin silloin juuri syntyy näitä pahoinvointi tilanteita metsästysharrastuksen sisällä.

Mainittakoon kuitenkin, että "talo elää tavalllaan ja vieraat käy ajallaa"...mutta kuka on vieras...metsästäjä vai maanvuokraaja.

[valmet 412s]

[Lahtinen]

Itse olen keskustellut vuosien varrella useammankin jahtipäällikön kanssa.

Yllättävän usein keskustelu kääntyy siihen, että ”jahtipäällikön hommassa kaikkia ei voi miellyttää”.

Tuohon on varmaan juurisyynä se, että ihan normaalin seuruejahtipäivän jälkeen jonkun mielestä päivä on mennyt todella hienosti ja toisen mielestä kaikki meni päin hlvettiä. Loppu porukka jakautuu sitten mielipiteiltään tuohon väliin ja aika harvoin ”normaalijakautuneesti”.

Yleensähän ongelmia syntyy silloin, jos joku tulee hirvijahtiin ”tyhjentämään sitä omaa tunnesäiliötään”.

Tuollaiset vaaratilanteet ja laittomuudet tietysti on homma erikseen.

[tuhola]

[Heero]

Toisenlaista näkökulmaa vuosikymmenten kokemuksen vastapainoksi.

Itse tuoreena metsästäjänä en jahdeissa juurikaan ole ollut, aseettomana sentään jonkun verran. Monenlaista oppia on tullut, kun taustaa kotijoukkojen puolelta ei tuollaiseen hommaan ole.

Kyttäämisestä on kokemusta reilun 10 kaadon verran eli tiedän, miltä tuntuu ampua elävää maalia ja seurata tapahtumia laukauksen jälkeen. Ei ongelmaa. Sen kuitenkin tiedän, että ehkä turhankin tarkkaan (jos näin voi sanoa) tähtään laukauksen. Epäonnistumisen pelko on aina mukana. Minä en halua olla se, joka alkaa soitella seurasta apuvoimia illalla maastoa haravoimaan, kun vaihtoehtona olisi ollut jättää ampumatta tai olla vähän huolellisempi. Toki moni ampuu huonojakin laukauksia, joten ei se ainutlaatuista olisi. Mutta en vaan halua. Piste.

Jahdissa tilanteet ovat vaikeampia, kun kohde tulee ja menee. Aikaa ei samalla tavalla ole kuin kyttäämisessä. Pitää tehdä ratkaisu nopeasti, ampuuko vai jättääkö ampumatta. Huonot vaihtoehdot ovat ampumatta jättäminen ja porukan ryhmittäminen uudestaan tai vaihtoehtoisesti huono laukaus ja haavakkojahti/mahaosuma.

Tähän on helppo sanoa mielipiteensä, mutta oikeasti tilanteet ei ole joko/tai. Aste-eroista puhutaan.

Kettuilusta. Tässä punnitaan porukan tilannetaju ja tunneäly. Me ollaan erilaisia ja toisille voi puhua eri tavoin kuin toisille. Riippuu myös siitä kuka sanoo. Itse en ole parhaasta päästä ottamaan vastaan kuittailua omista epäonnistumisista. Huumoria saa ja pitää olla, mutta hyvän huumorin ei tarvitse perustua toisen epäonnistumiseen.

Ellei tämä kelpaa, saa jahtiporukka miettiä, mistä muualta saadaan eläköityvien tilalle uutta verta.

[Lahtinen]

Yllättävän harva jahtipäällikkö on silti täysin immuuni sille negatiiviselle nuputtamiselle.

[Lahtinen]

[komahuttaja]

Mailma muuttuu, muuttuuko hirviporukka(pitäisikö).

Juuri nyt tällä hetkellä olen työelämässä(töissä). Olen vahvistamassa vuoroa kahden muun nuoremman työntekijän kanssa. Mielestäni olen lähtövalmiudessa työtehtäviin paremmin kuin nämä nuoret. Pitäisikö minun valvoa ja antaa vanhempana työntekijänä vinkki työntekoon. Voisinko pyytää heiltä apua työtehtäviin.
Vastaus: En voi!!!
En ole työnjohtoasemassa. Korkeintaan voin "kavaltaa" nuoret varsinaiselle työnjohdolle, mitä en tee työpaikkakiusaamissyytteen pelossa. Kaikki tämä on hyvin epäedullista kaikille osapuolille.
Toden totta nyt täällä tarvittaisiin sitä "vanhaa voutia", joks kaivaisi lintsarit esiin ja laittaisi heidät töihin. Tosin juuri sillä hetkellä hänen oma lähtölaskentansa alkaisi.

Henk.koht. olen itse 40 työvuoden ja 30 hirviporukkavuoden jälkeen tipauttanut itseni yksilösuoritus tasolle. Kaikki onnistuu, kun "ite tekee". Mainittakoon, että oma "suojaverkosto"(vaimo, läheiset) on korvaamaton apu, joka tekee muun "känän" merkityksettömäksi.

Mailma muuttuu, mutta muuttuuko oikeaan suuntaan.

[Nimrod]

Itse olen ollut voutina joskus aiemmin ja tänä vuonna olen taas metsästyksenjohtjana.

Sanoisin, että suurin syy sille, että miksi voutina olemisessa on vaikea miellyttää kaikkia, johtuu hirvenmetsästyksen eri motiiveista. Tällä hetkellä hirvikoiraharrastus on mielestäni täysin ylikuumentuneessa tilassa ja toisaalta korostuneessa roolissa on myös papparaisten viikonloppuharrastusköörit, jotka aiheuttavat ongelmia. Eli näillä molemmilla on tavoitteena vängätä hirvijahtia siten, että jahti kestäisi mahdollisimman pitkään ja olisi tuloksellisuuden osalta tehotonta. Tai koiramiehillä on tapana mitata tuloksellisuus koirien kautta, ei saaliin... Pappakööreillä hirvijahti on taas ainoa tapa päästä pois tylsistyttävistä kotioloista ja vaimon tyrannian alta, joten he haluaisivat jahdin kestävän pitkään.

Omalta kohdaltani (oman jakoporukan osalta) hirvijahti saatiin päätökseen eilen. Vanha, kohta 13-vuotias oikea hirvikoira hahi hirvet, valkkasi mukavamman haukuttavan ja hirvi käytiin ampumassa pois. Homma selvä. Nyt saavat sitten jahdin venyttelijät venytellä ja pyytää sitten joulukuussa apua ja hirvikoiramiehet saavat jauhaa jämyjensä toimintamatkoista ad nauseum minun puolestani.

[Heero]

Naputtamistakin on monenlaista. Päällikkö suunnittelee homman ja ottaa paljon vastuuta. Silloin ymmärrettävästi ei jaksa kuunnella naputusta, kun pitäisi tehdä. Toisaalta mikään asema ei mielestäni oikeuta naputtamaan muille. Asiasta pitää puhua ja paljon riippuu siitä, miten asiat esittää.

Elämässä usein huomaa, että kaikkein kärkkäimmät persoonat kestää kaikkein heikoimmin vastapalloja.