Soiden tulevaisuus

[xyxy]

Kasvuturpeessa ei kasva mitään ilman ravinneliuoksia. Mutta kasvuturve on vähän maatunutta kasvisainesta ja siitä vapautuvat ravinteet aineksen lahotessa, mutta kasvihuoneväki ei jaksa lahoamista odottaa, vuosikausia.

Mutta turvesoiden ravinnepäästöt ovat todella vähäisiä, sitä ei kiellä edes nimimerkki ”mehtään”. Mutta sotkua saavat aikaan niin liuennut, kuin kiinteäkin humus. Ja tuota kiintohumusta on järvien pohjissa paikoin valtaisia määriä, jopa metrikaupalla. Kiintoaine on hiukan vettä raskaampaa lietettä ja kasautuu siksi vesistöjen pohjalle ja syvänteisiin. Sinne vain reippaankokoinen imuputki (300 mm) ja pumppu käyntiin ja liete pintavalutuskentälle ja paljon paranee. Liuennut humus voidaan poistaa kemiallisella käsittelyllä. Kun on tässä säikeessä seurannut nimimerkin ”mehtään” kirjoittelua, niin jopa hän näyttää olevan tyytyväinen uusien turpeennostoalueiden vesistöhaittojen hoitoon.

[mehtään]

[xyxy]

Kiitoksia ”mehtään” ihan tyypillisestä vastauksesta.

Tuosta voi tehdä sen johtopäätelmän, että piiperöporukka ei tiedä esittämistään asioista yhtään mitään, kaikki on oletuksia tai arvailuja. Olipa puheenjohtaja Sulkavalle todennut, että näytteen kaikkia hiukkasia ei havaita. Sillä tavalla. Tuohon sitä tohtorintutkintoa juuri tarvitaan.

Toinen ongelma, joka tulee erittäin hyvin esille tuossa ”mehtään” vastauksessa, on se, että mistään asiasta ei ole olemassa numerotietoja, eikä siten suhteellisia arvoja. Ei siis ole järkevää tuhlata rajallisista rahavaroista puolta yhden prosentin päästökohteen puhdistamiseen kun 99 % jää puhdistamatta. Maatalouden ravinnepäästöt on tutkittu varsin perusteellisesti ja ne tunnetaan jokseenkin kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Itseäni ei pätkääkään häiritse, jos neljän miljoonan luonnontilaisen tai lähes luonnontilaisen suohehtaarin pinta-alasta toinenkin prosentti, tai kolmaskin, käytetään turpeen nostoon. On hyvä muistaa, että turpeessa on (suona) energiaa 540 kWh/m^3. Jos suon syvyys on 2,5 m, on hehtaarin turpeen arvo 135 000 € toimitettuna rivi- tai kerrostalon lämmitysenergiaksi. Toki tuosta hinnasta valtaosa on suomalaista työtä. ”mehtään” mainitsee jälleen kerran soiden luonnonarvot ja niiden tuhoutumisen turpeen nostossa. Mitähän ne korvaamattoman ainutlaatuiset luonnonarvot ovat, joita pinta-alasta parin turvetuotantoprosentin myötä ikiajoiksi menetetään, kun 98 % jää jäljelle.

Pitänee tälle suoekspertti nimimerkille ”mehtään” kertoa, että noista ojitetuista ja metsittyneistä soista valtaosa on niin ohutrapaisia, että niissä ei ole mitään nostettavaa. Toki tuolla Etelä-Pohjanmaan uuden kansallispuiston alueella ennallistetaan suoksi aluetta, joka on ojitettu noin 40 vuotta sitten. Nyt puusto on täystiheää metsää puiden halkaisijat parhaimmillaan 25 – 30 cm. On siinä varsinainen kansallisnähtävyys useammaksi vuosikymmeneksi.

Suomalaisten soiden keski-ikä lienee luokkaa 3000 vuotta (pohjalta jopa 10000 vuotta, mutta pinnasta valtaosin nolla vuotta). Suot kasvavat pituutta, leveyttä ja paksuutta, eli kaikkiin suuntiin jatkuvasti. Suot eivät ole siten mikään ”näin on ollut aina” –juttu. Suot ovat vallanneet todellisia ikimetsiä ja haudanneet ne syvälle turpeen sisälle. Ilman soiden kasvun rajoitusta ne aikaa myöten valtaisivat ainakin kaikki Litorinameren aikaiset alueet ja paljon muuta.

[Mosberg]

Onko turve uusiutuva luonnon vara?
Ja kyllä tuolla yhellä järvellä missä kalassa käyn niin turvesoilta tulee semmosta mustaa velliä että ei siellä ole taatusti mitään puhistusmenetelmiä.
Ja tämä jävi on niin rehevä ja jotain turve lauttoja kelluu siellä täällä että kukaan ei voi kieltää että sitä että nämä turvesuot ei tuhoisi vesistöjä.

Ja ohan se mahtavan näköinen sitten ku suo on nostettu loppuun niin jää vaan semmonen kivikko savikko risukko joka on aivan hirveän näköinen.

Ja turve se ei ole uusiutuva luonnon vara.

[Hitleri]

[Metsnugis]

Turvenevat lykkäävät alajuoksun järvet ja lammet täyteen humusta, nämä mataloituvat ja kasvavat umpeen, soistuvat ja rahkasammal ottaa vallan. Sitten odotellaan muutaman ihmisen ikä, että turvetta saatu se pari metriä ja kerätään pois. Sitten homma alkaa taas alusta kunnes olla merenrannalla.

Turve uusiutuu, mutta iso neva tai keidas ei.

Vapo vois itte kasvattaa oman turpeensa, kun se kerran niin hyvin kasvaa. Ei tarvis kaikkia Etelä-Suomen nevoja repiä auki ja polttaa savuna avaruuteen.

[juse]

[juse]

[mehtään]

Tälläinen tiedote Parkanon lauantaisesta HUOMIOTA HUMUSVESIIN seminaarista:

https://ysy-fi.directo.fi/?x103997=139278



Ja pari muuta linkkiä:
http://yle.fi/alueet/keski-suomi/2012/03/keski-suomi_taistelee_turvesodan_etulinjassa_3355160.html


Kalabiologin vastaus Vapon tiedottajan kirjoitukseen hesarissa

[Mosberg]

Noniin ja nyt odotellaan xyxyn vasta kommenttia

[Tervasta]

Jos xyxy haluaa nähdä paljonko 60-luvulla istutettu taimikko suossa on kasvanut, voin käydä ottamassa kuvia ja laittaa kaikkien ihasteltavaksi .

[xyxy]

Vaikuttaa siltä, että tuo "mehtään" pystyy pissimään silmään kaikkia metsässä liikkujia. Tuosta soiden ojituksien metsistä voisi tietysti kuvia tänne liittää paljonkin, on vain niin, että harva vähemmän metsässä liikkunut ei tunnista, enää 60 -luvun ojikkoa suoksi, on siinä sen verran vankka metsä päällä. Olen itse ojittanut 60 -luvulla jonkin verran ohutrapaisia suopalstoja ja nyt niissä on osin järeääkin tukkimetsää. Tuo kuvien kautta kertominen onkin hyvä idea, kiitos siitä.

Tuo suo ilmeisesti mielletään avosuoksi, joissa eriasteisesti maatunutta turvetta on vähintään pari- kolme metriä. Tuollaisia soita on ojittu vain tupeennoston tarpeisiin. Metsä niihin kasvaa sitten, kun turve on nostettu, tai sitten muodostetaan kosteikko vesilintujen ja metsästäjien iloksi. Suomen ympäristökeskuksen selvitysten mukaan epäonnistuneita ojituksia soille on tehty luokkaa 17 % koko ojitusalasta, metsäalan ammattilaisten muknaa epäonnistuneita ojituksia on noin 10 % koko ojitusalasta ja noistakin osa on liian karuja metsänkasvatukseen.

Suomen hakkuusaannosta tulee nykyään noin 20 % noista 50 - 60 -luvulla ojitetuista soista. Kokonaishakkuut lienevät 60 -80 miljoonaa m^3 vuodessa, vähän vuodesta riippuen. Suomen metsien kokonaiskasvu on 100 milj. m^3 vuodessa.

Suomen soiden kokonaispinta-ala on noin 10 milj. ha, siitä noin puolet on ojitettu metsien kasvatustarkoituksiin ja pelloiksi, peltoja tosin on vain noin 10 % ojitusalasta. Suomen kokonaispinta-alasta noin kolmannes on suota (tai turvekangasmuuttumaa). Kaikki Suomessa olevat suot ovat kasvaneet jääkauden jälkeen, paljon soita on syntynyt pienten järvien umpeenkasvulla. Pohjanlahden rannikolla Merenkurkusta ylöspäin löytyy huomattavan nuoria soita. Suopinta-alaa on jäljellä vajaat 5 miljoonaa hehtaaria ja ne ovat pääosin noita syvärapaisia avosoita. Niitä noin miljoona hehtaaria on eri tavoin suojeltu. Jäljellä olevia soita on siis noin 4 miljoonaa hehtaaria, eikä niitä uhkaa muu, kuin suojeluintoilijat.

[mehtään]

http://www.epressi.com/tiedote/ymparisto-ja-luonto/pohjanmaalla-soiden-tuhoaminenkin-on-suurta

"Pohjanmaalla soiden tuhoaminenkin on suurta

Suomen luonnonsuojeluliiton valtuuston julkilausuma Ähtärissä 22.4.2012:

Turpeenkaivuu on koko Pohjanmaalla häjympää, jopa kymmenen kertaa suurempaa kuin muualla Suomessa. Tällä hetkellä 6 prosenttia Pohjanmaan soista on turpeenotossa. Luku ei kata loppuun kaivettuja soita, reuna-alueita eikä kaivuuseen valmistelussa olevia alueita.

Turpeenotto pilaa ja happamoittaa alapuoliset vesistöt. Se tappaa kala- ja rapukantoja. Pohjanmaan turvepäästöt valuvat myös Itämereen.

Esimerkiksi Keski-Suomessa turpeen vesistöhaittoihin on jo laajasti havahduttu. Pohjanmaalla ei ole asiaa vielä ymmärretty yhtä selvästi.

Soiden pinta-alan vähentyminen on lisännyt tulvariskiä. Kesätulvat ovat yleistyneet. 90 prosenttia turvepäästöistä tapahtuu tulva-aikoina, jolloin vesiä ei saada millään keinoilla puhdistettua. Suurin osa tulvista syntyy hyvin äkillisesti, jopa muutamien vuorokausien sisällä.

Humuspäästöjen mittaus ja tarkkailu on epäonnistunut Suomessa. Sitä toteutetaan kiintoainemittauksilla, mutta orgaanisen aineksen päästöistä 90 prosenttia menee ohi näiden mittausten.

Päävastuullinen tilanteesta on Suomen valtio. Heikennetty ympäristöhallinto ei kykene valvomaan ympäristölupien noudattamista. Valtion enemmistöomistama Vapo johtaa soiden hävittämistä. Eduskunnalla olisi mahdollisuus luopua turpeen vahingollisista tuista. Turpeenpolttolaitokset ruokkivat soiden tuhoamista.

Suoluonnon suojeleminen on edullista. Soiden ekosysteemipalveluista tärkeitä ovat vesitasapainon säätely, hiilensidonta sekä marjastus- ja retkeilymahdollisuudet. Nämä ovat yhdessä arvokkaampia kuin turpeenkaivuusta saatavat hyödyt.

Suomen luonnonsuojeluliitto vaatii turpeenpolton lopettamista ja uutta soidensuojeluohjelmaa."

[mehtään]

Edelliseen tiedotteeseen korjaus:
Tuoreen GTK:n tiedon mukaan Etelä-Pohjanmaalla on käytössä olevaa turpeenottoaluetta peräti 8,4% geologisesta suoalasta.
Suojeltuja soita E-P:llä on vain 6% geologisesta suoalasta.
Turvetuotantoa on siis selvästi enemmän kuin suojeltua suota

Ja lähivuosina ollaan ottamassa valtava määrä lisää suota turpeenottoon.

Onkin erittäin perusteltua että E-P:llä laajennetaan soidensuojelualueverkostoa merkittävästi.
Ja ennenkaikkea turvelupia myönnettäessä tulee ELY-keskusten olla erittäin tarkkoina, jottei arvokkaita soita tuhota, kun ojitettuja ja vähäarvoisempiakin on käytettävissä.

[Mosberg]

Poimin tämösen tuolta netin kätköistä

(Mikä suurin suomme?

Mahtavin suomme, Posoaapa, 30 000 hehtaaria, hukutettiin Lokan tekoaltaan alle.

Siinä tehtiin syntiä. Jäljelle jääneistä laajin on Suur-Teuravuoma. Sen pinta-ala on lähes 20 000 hehtaaria eli ruutuna 10x20 neliökilometriä. Osa siitä on raivattu pelloksi, metsitetty tai uhrattu turveteollisuudelle. Pääosa kuuluu kuitenkin Soidensuojelun perusohjelmaan ja Natura 2000 -ohjelmaan.

Kolmanneksi suurin olisi Vaalan Pelsonsuo, 14 000 hehtaaria, Oulujärven länsipäässä, mutta se on ojitettu ja sieltä jyrsitään polttoturvetta. Se on menetetty. Nelossija menee Ilomantsiin. Hattuvaaran kylän eteläpuolella oli jääkauden jälkeen laaja jääjärvi. Sen pohjalla ovat nyt Löytösuo, Ilajansuo, Kaitsinsuo-Rahesuo ja Valkeasuo. Yhteisala on yli 10 000 hehtaaria. Neitseellisessä tilassa eivät ole nämäkään.

Sen sijaan Inarijärven pohjoispuolella levittäytyvä Sammuttijänkä, 7000 hehtaaria, ja Koitereen järven pohjoispuolella Lieksassa oleva samannimisen kansallispuiston Patvinsuo, 6000 hehtaaria, ovat luonnontilassa. Lähes koskemattomana on säilynyt Tammelan Torronsuo, 2500 hehtaaria. Tämä Etelä-Suomen suurin suo on myös kansallispuisto.)


Ois mahtava nähä kuvia tai vanhasta kartasta miltä tuo valtava Posoaapa on näyttäny ennen kuin se jäi järven alle

Pelsonsuo on vissiin tuhottu jo ennen ku ollu kunnon kameroita tai karttoja niin siitä ei vissiin ole mitään kuvia tai karttoja olemassa?