Parhaat ja huonoimmat osumat

[Jyrkkä D]

[havu]

[Tony]

Tuo mitä nettijussi kirjoitti vapinasta niin on omallakohdalla täyttä totta eli
ristikko hakkasi sydämmen lyöntien tahdissa eikä ammpumisesta tullu mitään,
no tilannekkin ole aika nopea joten oli kai hyvä ettei (yrittäny)sitä laukausta

[Tusee]

Periaatteessa löydän itteni kahesta ryhmästä noiden Nimrodin jakojen mukaan, siintä porukasta joka ampuu jos vaan kohtuudella tapettavissa on ja sitten ikävä kyllä myös siintä porukasta joka välillä "kokeilee" sitä onneaan.. Tähän päivään mennessä se onni on kerran pettänyt, matkaa vasaan n.40 metriä ja nopeaan käyntiin, puiden väli reilun metrin johon hölmönä kyttäsin vasaa vaikka olisin voinnu kiikarilla seurata pitkän matkaa, lopputuloksena osuma pötsin takareunaan... Onneksi vajaan tunnin kuluttua kaveri korjasi pois kulkemasta
_________________
Kyllähän tää viheltämällä hirveltä pois tulee, jos ei tänään niin sitten huomenna...

[late2]

[hellokitty]

Lyhin matka mistä on tullut ammuttua ohi. Noin kolme-neljä metriä.

Puolustukseksi pitää sanua et hirvi tuli vähintään satasta "puun takaa" jatkaen matkaa sinnepäin mistä itte olin tullut,koira perässä.

Taas piti keksiä meriselitys,kun niin kovasti kehuttiin et eihän tuolta matkalta kukaan voi ohi ampua.

"Ei niin, en ollu kohdistanut asetta vain tuolle matkalle"

[Tusee]

[oopee]

[juuelikkäs]

Kerran jahtiviikonlopun lopulla, viimeisessä "rykäisyssä" olin saanut takapassin, johon elukoiden ei pitänyt tulla ollenkaan. Olin siinä sitten puoliksi toivoni menettäneenä odottamassa johtajan käskyä purkaa passi, kun koirakin oli "kadottanut" vasaporukan.

Sitten kävi tietty legendaariset ja rytinähän sieltä etumaastosta alkoi kuulua, ja samalla kakka hakata kalsareihin jännityksestä (15 ikävuotta tuolloin, yksi vasa ammuttuna ennen sitä).

Sieltä lönkötteli läski emä kahden hyväkasvuisen vasan kanssa. Tulivat aivan tiukan männyntaimikon reunaa, olin laitimmainen passi ja jos en ampunut, olisi vasat jääneet todennäköisesti saamatta.

Ammuin ensimmäistä vasaa napakympin lavan taakse, ja sen jälkeiset 30 sekuntia ovat hämäriä. Muistan vain sen, että puoliautomaattini lipas tyhjeni hetkessä ja yksi vasa oli nutullaan 5m päässä itsestäni, polvessa ja siinä lavan takana osumat. Mielestäni ammuin myös toista vasaa, vaikka haavakon perään lähteneet eivät löytäneet verta tai haavakon merkkejä mistäänpäin maastoa. Kuumotti julmetusti, olin varma että yritin jossain välissä sitä toistakin vasaa. Olin tehnyt mielestäni haavakon.

Koira lähti seuraamaan jälkeä, tosin vanha norjanharmaa ei päivän juostuaan meinannut jaksaa lähteä enää perään. Onneksi toisesta passista, muutaman kilometrin päässä minusta kuului huojentava laukaus, sekä ilmoitus, että vasa olisi nurin. Passit purettiin.

Lahtivajalla olin ensimmäisenä katsomassa, löytyykö osumaa mistään. Ei löytynyt, kunnes vasalta irroitettiin kieli ja sitä tarjottiin ampujalle perinteen mukaan. Siinä möllötti 7,62mm kokoinen reikä, keskellä kieltä. Hävetti, mutta toisaalta huojenti.

Vaihdoin sen jälkeen puoliautomaatin pulttilukkoiseen, enkä tulevaisuudessa hosuisi ikinä niin paljoa

[TKH]

Juu tuon takia meillekkin tuli joskus sääntö että vain yhtä hirveä ammutaan kerrallaan. Yksi sankari haavoitti kahta vasaa joita kumpaakaan ei koskaan löytynyt.

[kolopesijä]

Oman uran paras laukaus on Dxmiehen kertoman tyyppinen: Tulin myöhässä jahtiin mukaan ja yöllä sattuneen autohaaverista johtuen hatutti, kuin sitä legendaarista oravanpoikaa.
Sain takasivupassin aukon reunasta. Vettä tuli kuin aisaa ja vartin kastumisen jälkeen olin kypsä siirtymään taaksepäin metsän sisään kuusten alle. Metsä oli harvennuskuntoista ropsimännikköä reippaine aluskasvutoineen. Järven rantaan matkaa reilu satanen ja kuvittelin etteivät hirvet kuitenkaan siitä tule. Hetken päästä ilmoitus tulossa olevista hirvistä ja samointein näkyy kaksi turpaa aukon reunassa aiemman passipaikkani vieressä.
Hirvet, jotka tunnistin sieltä täältä vilahtelevista linjoista pikkusonniksi ja mullikaksi eivät tulleetkaan suoraa linjaa syliin vaan tiputtautuvat rinteen sivua rantaan. Pudottauduin kyykkyyn ja aloin hakea puhdasta linjaa rantaan. pari metriä pakitettuani sellainen löytyi, puhdas pihlajanraipoista ja leveyttä ehkä kolkytä senttiä. Pidin kiväärin oletetussa korossa ja kurkin putken päältä siellä täällä vilahtelevia hirviä. Sonnista sain koron kohdilleen ja kun hölkkäävän lehmän turpa oli aukossa puristin. Osuma lavan yläreunassa rangan alla ja kanttura konttasi heti. Jälkeenpäin miettinyt, että olisihan tuon voinut jättää ampumattakin...

Huonoista osumista nyt ensimmäseksi mieleen kuusen runkoon ampuminen, kun pysähtynyttä vasaa odotin kuusten väliin ja olin päättänyt ampua heti, kun liikahtaa. Noh lähtikin odotettua rajummin liikeelle ja ase kai seurasi vaistomaisesti mukana. Paikko oli onneksi kohdillaan.
Toinen huti oli vasaan pellolla ja matkaa satasen verran. Vasa hitaassa liikkessä ja laukauksen piti lähteä ihan ok. Kun osumamerkkejä ei näkynyt päätin paikkoa pellonreunapajukon sisälle ehtinyttä vasaa. Onneksi naapuripassi kuittasi, eikä kumpaakaan omaa laukausta löytynyt. Jälkimmäinen otti hyvinkin pajuihin, mutta ensimmäistä laukausta en ymmärrä tänäkään päivänä.

Kolmas huti naapuripassin kahdesti ohiampumaan vasaan. Vauhtia hirvillä täydet ja omaa ampumasuoritusta edelsi muutaman kymmenen metrin spurtti mettäkoneuralle. Juoksusta pysähdys ja heittolaukaus uran yli lentävään vasaan. Tunsin jo puristaessa, että meni yli liki parikytä senttiä.

Late2:sella oli melkosen hyvän kuulosia harjoitteita ja samantyylisiä on meilläkin tehty, tosin ilman kirjallisia ohjeita. Lähinnä niin, että juoksuttaja saa vapaat kädet

Tässä viime syksyltä jonkinlainen esimerkki pysähtelevästä hirvestä. Pidin täplää kaulalla, kun oletin hirven lähtevän lujempaa liikkeelle, kun kuitenkin selvästi vaistosi passin(oli tullut jo yhdestä passista läpi). Ei lähtenytkään, mutta tekeehän kipiää kaulantyveltäkin.

http://www.youtube.com/watch?v=fwxKDw616kg

Tässä taas tilanne, jonka takia hirviaseeni päällä on nykyisin äimä. Kiikarin kanssa nämä oli aina hankalia ja kapeampiin rakoihin ainut vaihtoehto ampua pysäytetyllä aseella.

http://www.youtube.com/watch?v=Dy3PJxC-gGg

Ps. videot aika paljon selkeämpiä, kun ottaa laaduksi alapalkista sen 1080 hd.

[RKMJ]

Viime syksyyn asti luulin minäkin olevan se harvinainen ainoa hirvimies suomessa joka ei koskaan ammu ohi. Korjasin saldoa sitten ihan urakalla ja eräs vasa sai kyytiä kokonaisen neljän paukosen verran ja kaikki ohi... Piti vetää lippalakkia syvään ja vieläkään ei ole tilanteesta täysin toipunut Nooh paineli se aika rytelikössä mutta ois sen ensimmäisellä pitäny kipata vaan alamäkeen huitasin reilusti yli, Seuraava puun kylkeen ja niin ees päin.

Ikimuistoisin hetki (siitä paremmasta päästä) on tähän mennessä varmaankin reippaan kymmenen vuoden takaan. Aamulla kyseltiin jahtivajalla että onko reippaita miehiä kiertelemään vähän jälkiä ja minähän heiluttelin kättäni ylhäällä nuoruuden innolla että kyllä kyllä. Ainut vain että ikinä en sitä pätkää ollut kulkenu ja onnistuin eksymään melko kivasti mutta eipä hätää, olin olevinaan naapurin puolella ja omat ukot nauraa kätkättää pellolla, että mitä se poika sieltä ettii. Sillä aikaa olivat saaneet tilanteen päälle ja viestiä tuli jo isä ukolta, että valtavan kokonen yksinäinen lehmä oli paukaussu tien yli. Ei nähny ku perseen mutta kuulemma varmasti sarveton oli. Nooh siinä kiikutetttiin minua ja muutamaa muuta passiin elukan meno suuntaan, passipaikkaan oli matkaa autolta vielä sellanen kilometrin verta ja eikun muna ravia pitkin polkua, vanhemmat siinä viisasteli että turhaan hötkyilet se on männy jo. Noo otin kuntoilun kannalta ja kas kummaa siellähän se elukko pojotti isolla aukolla sen kivin juuressa minne piti passiin mennä. Siinä sitten sotasuunnitelmaa tekemään. Matkaa rapeet 200m ja hillitön horsmikko, nooh tuli huomattu että jostain tälle elukkaa oli ilmestynyt parilla kilometrillä myös melko komeet sarvet. Hirvi teki onneksi ratkasun minun puolesta ja lähti hiippailemaan kohti mettäkoneen uraa, johon sitä saatto jopa ampua. No eikun persesammalikkoon ja polvihollilta kuulaa sinne päin. Tästähän elukka riemastu ja heitti suunnan suoraan pois päin hirveetä vauhtia. Minä kiireessä kannon nokkaan ja kuulaa perään. Toisella paukulla kävi se vahinko, että sattu suoraan niskaan ja elukka kumoon. Matkaa tässä vaiheessa ja yli 250m. Voi näin jälkikäteen helppo muistella, ensimmäinenkin paukku kylkee sattu ja ois riittäny. Mutta tulin siihen tulokseen, että saa olla melkoset sarvet ennen kun noille matkoille koitan enään uudestaan. Jos ei lähemmäksi pääsee niin juoskoon

[springfield]

Parhaat laukaukset varmaan oli kun tappipääsonnia ammuin täyteen vauhtiin 2 kertaa sydämestä läpi ja matkaa tosiaan 150m. Huonoin laaki sattui kun ammuin vasaa matkan ollessa samainen 150m. Juuri kun olin koukistamassa niin huomasin että vasa nytkähti liikkeelle, eipä enää ehtinyt laakia perua ja luoti napsahti taka kinkkuun. Oli sinänsä onni onnettomuudessa että vasa nyykähti 100m juoksun jälkeen.

[susiluoto]

Jaa, enpä kokeilis ees tuolla matkalla ja täydestä vauhdista, tuuria ollu jos kaksi kertaa pumpusta läpi, oletko SM kisoissa käynnyt, kannattaisi.

[Ark]

Paras osuma taitaa olla kytiksellä pumpusta läpi, ei tarvinnu metän puolelta hakea.

Huonoimman vetäsin takapaisteille paikallaan olleeseen elukkaan kun naakiessa siihen törmäsin. Pitkään piti miettiä että mitä vattua kun reikä lopulta nurin saadusta hirvestä löytyi.

Ainut järkevä selitys lumijälkien perusteella oli se että kahen elukan jällillä ku olin niin seisoivat ristikkäin niin sopivasti että toisen pää/kaula näkyi toisen takaa luoden kuvan yhdestä eläimestä johon sitten losautin.
Paikka kun oli vielä nuorta metsää ja elukasta näkyi puiden takaa vain kuviteltu etupuolikas.