Yleinen kokous ja jahdin vaikeuttaminen tahattomasti

[RKMJ]

[Nimrod]

Ensisijaisestihan metsästyksenjohtaja on vastuussa aina kaikesta, mutta jos metsästystä johtaa metsästyksen varajohtaja, on tällöin varajohtaja vastuussa. Missään ei ole määritelty sitä, että montako varajohtajaa seurassa voi olla tai ettei metsästysseurassa voisi olla käynnissä useita yhdenaikaisia jahteja johtajineen.

Hirvenmetsästyksessä on siis aina metsästyksenjohtaja ja muut johtajat ovat sitten varajohtajia. Vastuu jahdin järjestelyistä on aina kyseisen jahtitapahtuman metsästyksenjohtajalla. Tämä voi olla myös varajohtaja.

Kun puhuin oman seuran menettelytavoista ryhmänjohtajineen ja varajohtajineen, niin käytännössä kyse on vain jahdin sujuvammasta organisoinnista. Kyse on siitä, että olemme lupahakijana koko seurana, mutta pyynti on järjestetty pienempiin porukoihin.

---

Kokemuksesta voin sanoa, että poliisikuulusteluissa kuullaan ensin metsästyksenjohtajaa. Tämän jälkeen lähdetään sitten rajaamaan kuulustelut tapahtumista kyseisen jahtitapahtuman johtajaan, eli varajohtajaan.

Tässä ei ole mitään kummallista.

[Lahtis]

Eipä isosti häiritte toi 4 piikin rajoitus, hyvä vaan jos jäävät sukua jatkamaan nuo valtasonnit. Sama sääntö on muilla ympäröivillä RHY:llä, joten hyvin yhtenäisellä linjalla mennään tällä nurkalla. Muuten, ei liene mitenkään mahdotonta lisätä nimiä sinne varavoutilistaan, yhteys vaan yhteisluvanhaltijaan.

/Antti

[Nimrod]

Jos hirvikantaa halutaan parantaa, pitäisi tehdä sääntö, jossa nimenomaan vain vanhoja sonneja ammutaan ja pienempiä säästetään.

[optimikko]

[Tupella]

Ruotsin kuomat tuntuvat kipuilevan laskevan ja lehmävoittoisen hirvikantansa kanssa, jossa lisäksi mellastavat erilaiset taudit ja loiset alentaen (oletettavasti) lihapainoja, pienentäen vasojen kokoja ja johtaen ennenaikaiseen kuolemaan. Erityisesti aivokalvomato (Elaphostrongylus alcis) tuntuu levinneen pitkin maata saaristoa myöten. Ehkä myös meidänkin saaristoomme; varsinaisessa Suomessa on nähty outoa vasapainojen pienenemistä.
Kun Ruotsissa nyt on uusi hirvenkaatolaki uusine alueellisine kokonaisuuksineen ja sääntöineen (vaikka se vanha läänipohjainen päätöksenteko onkin edelleen voimassa) kokeillaan uusia kuvioita yhä useamman kaadon varmistamiseksi.

Monet läänit ovat perinteisesti pitäneet kiimarauhoitusajan kuten meillä nyt Ylä- Lapissa, mutta naapurimaassa siitä tunnutaan pyrittävän pois. Ei tunnu Tora-Ensio tykkäävän, sillä se pitää kuulemma yllä liian suurta hirvikantaa. Edelleen sallitaan myös vanhan torpparilain mukainen oman tontin hirvijahti muutaman päivän aikana ja vammaisten metsälle pääsy on luonnollisesti turvattu vaikka mönkkärissä passittaen. Outoa vaan ettei seksuaalisille vähemmistöille ole laissa edes lämmintä kättä tarjolla.
Isoja hirviä niillä on suhteessa vähemmän kuin meillä ja ne keskittyvät pystymmille maille, kuten Jämtlantiin, Västerbotteniin ja Norrlantiin. Muualta isot on jo ilmeisesti kytätty pois. Tuskin meidän kannattaa apinoida sitä mallia.

[6mm br rem]

Aikuisia hirvisonneja on liian vähän. Luontainen suvunjatkuminen häiriintyy ja kiimamäyttäytyminen. Sonnien määrää pitäisi lisätä. Sonneja on liian vähän ja siksi on enemmän niitä "mahoja" lehmiä. Oletteko muuten huomanneet hirvien teuraspainoissa muutosta viimeisen 20 vuoden aikana ?

[Nimrod]

[havu]

[Aris60]

Joku tuossa edellä kysyi onko teuraspainoissa tapahtunut muutoksia.

Ei taida olla ihan yksinkertaista vastausta.

Vasoja kun katsoo viimeisen 12 vuoden ajalta on keskipaino ihan pikkuisen pudonnut, mutta huomattavan "pieniä" vasoja on suhteellisesti enemmän kuin ennen. Eli teuraspainojen vaihtelu on kasvanut, hienosti sanottuna keskihajonta. Tuplavasoja tuntuu nyt olevan aiempaa enemmän. Muutamat triplavastkin on tavattu. Sonnien teuraspainot ovat pudonneet enemmän. Todella isoja ei ole ammuttu oikeastaan ollenkaan. Painavimmat yksilöt ovat olleet viitenä viimeisenä vuotena kuudesta lehmiä. Ehkä meillä vaikuttaa ainakin vasojen painoon kuitenkin sekin, että ne ammutaan noin 2 viikkoa aiemmin kuin ennen. Meillä käytännössä on jahti ohi lokakuun puolessa välissä. Vasaverotus on meillä suhteellisen ankaraa. Sonni/lehmäsuhde on lähes tasan 50/50. Nytkin alueella on noin 20 piikkinen mahtisonni, joka on pysynyt alueella jo noin 3 vuotta. Pari kymppipiikkistä on kameraan myös jäänyt. Ne taitavat olla uusia tulokkaita. Saisihan nekin nurin jos yritetään. Kuitenkin ajametsästyksessä tahtovat jäädä saamatta saaliiksi.

Aika ajattelematonta on taas samojen reseptien tarjoaminen koko laajaan Suomeen. Alueen tyyppi (kesä/talvilaitumet), laajat hakkuut ja alueella oleva metsän ikä, vesistöt, vaelluksen estävät pitkät riista-aidat, petotilanne tai vaikkapa paikallisten metsästäjien vastuullisuus kannan hoidossa muuttaa tilannetta alueellisesti paljonkin. Asutuksen leviämisen vaikutuksia ei haluta nähdä saati sitten tunnustaa. Suurin huuto kuuluu alueelta, jossa ongelmia on. Alueet joissa kannanhoito on onnistunut eivät paljon keskusteluun osallistu. Tässäkin tyhjät tynnörit kolisevat eniten. Omia ongelmia halutaan korjata naapurin kannan kustannuksella. Tämä pätee ihan metsästysseura, RHY ja maakuntatasolla. Ei yhtenäisyyttä kyetä saavuttamaan.

Suurin vaikutus alueen talvikannan suuruuteen on meillä syksyn säällä. Sen vaikutus on suurempi kuin metsästyksen. Ankara syksy pakkasineen tyhjää alueen. Leuto sää ei saa muuttoa käyntiin. Ja silloin talvilaitumilla ei ole metsästettäviä hirviä. Ei se tarkoita että hirviä ei ole, ne ovat vain hieman eripaikassa kuin normaalisti (tai lauhoina viime vuosina yleisesti). Jossakin muualla tilanne on todennäköisesti ihan erilainen.

Olisiko kuitenkin kaikkien ongelmien ratkaisun lähtökohta oltava se oman metsästysseuran tosiasioiden tunnustaminen. Kun ongelmia on niin ratkaisujen tekeminen alkaa itsestä. Pienillä alueilla vaikutus on vähäinen, mutta suunta on oikea, jos ei ole niin lääkkeet ovat olleet väärät. Suurin ongelma kuitenkin edelleen lienee ajattelutapa: Jos me ei ammuta niin naapuri kuitenkin ampuu....

[Metsäarska]

[Metsäarska]

[Aris60]

Tottakai se hirvikanta komistuisi säästämällä kantaa hiukan vanhemmaksi. Mutta pidetäänkö hirvikanta/1000ha samalla tasolla kuin ennen? Vai kasvatetaanko se tasolle mikä takaa saman kaadettavien eläinten lukumäärän kuin tänäänkin? Olisi mukava kuulla kantanne myös siihen. Metsästetäänkö lihaa, vai trofeita? Nostamalla sonnien keski-ikä reilusti yli viiden vuoden muutetaan myös oleellisesti naraas/urossuhdetta. Millainen sen pitäisi olla? Minimoidaanko liikennevahinkoja vai metsä- ja peltovahinkoja? Metsästetäänkö hirvet kesä- vai talvilaitumilta? Ja merkitystä taitaa olla myös mihinkä aikaan vuodesta ja kuinka kauan metsästetään. Ja pikkuisen myös kuinka metsästetään. Päättämällä esim. että kausi päättyy seuralta jos lokakuun lopussa ei ole kaikki myönnetyt vasaluvat käytetty. Silloin muuttavat sarvipäät säästyisivät. Monen mielestä ei edelllisessä ole varmasti mitään järkeä. Eikä siinä olekkaan mitään järkeä kuten ei missään keinotekoisessa yhteen ominaisuuteen perustuvassa rajoituksessa. Taitavat tässä metsänomistajien ja metsästäjienkin kannat erota lievästi toisistaan. Ja myös metsästysseurojen. Omista eduista kiinni pitäen. Entäs kuinka petojen vaikutus huomioidaan kannan hoidossa. Vastaukseksi ei enää taida kelvata että ammutaan kaikki pedot pois? Vaikka joskus halua siihen löytyisikin ehkä myös itseltä ainakin heikkona hetkenä.

Ratkaisujen tekeminen on helppoa kun unohdetaan osa tosiasioista.

Mutta tässä on edellä niin monta hyvää asiantuntijaa keskustelemassa, että varmasti kohta saamme hyvän kokonaisvaltaisen peura- ja hirvikannan hoitosuunnitelman jonka kaikki hyväksyvät kumartaen kolmesti kohden Mekkaa. Samalla kaikki metsästysseurojen kuvitellut ja todelliset ongelmat ja vaikeudet tulevat ratkaistua. Kaikki juopot metsästäjät on siivottu pois metsästysseuroista ja vain paras A-ryhmä on jäänyt jäljelle. Ja tainneeet vuokramaat hävitä samalla juoppojen ja vanhojen jäärien siirtyessä kiikkustuoliin. Taitaa noita tietäjiä tulla kaikkiin hirviseuroihin muutaman vuoden välein. Jotkut sopeutuvat enemmistön tapoihin tai lopettavat huomattuaan harrastuksen olevan itselleen sopimattoman. Pirun pieni pakkaa tuo todellisten aktiivien joukko olla. Ja vaihtuvuuskin on verkkaista. Mutta jotakin kertoo viitseliäisyydestä tarmo kirjoittaa foorumille oman metsästysseuran ongelmista. Muiden kiinnostus taitaa olla asiaan aika laimeaa. Tietenkin lukuunottamatta toista samanlaista sielunveljeä.

En ole vielä metsästysseuraa tavannut missä asioista ei voi keskustella. Mielipiteitä on kuitenkin varmasti monia. Ja hyvin harvoin todella mitään tosi älytöntä todellisuudessa kokouksissa päätetään. Pettyneiden jutut ja tarinat usein seuraavat kokouksen todellista kulkua ainoastaan viitteellisesti. Metsästysseurojen johtokunnat alkavat olemaan ihan tavallista työssäkäyvää porukkaa. Mitenkä ne pärjäisivät normaalissa elämässä jos kaikki heidän tekemisensä olisivat muutaman kertojan kertomaa komediaa. Ja kyllä kaikessa toiminnassa ne toimintaa pyörittävät valitaan niiden täyspäisten joukosta. Jäsenenä voi sitten olla kirjavampaa porukkaa.

Yllättävän pian voi tulla aika vastaan jolloin metsästäjienkin joukosta alkaa löytymään kasvava joukko erilaisia biologeja. Joilla on myös mielipiteen tueksi myös ihan tutkimustietoa. Harrastuksemme ei ole enää kenellekkään elinehto. Ja sitten se pikkuinen muistutus. Metsästyksen toteuttamisesta päättää seuran jäsenistö. Jäsenistö koostuu usein maanomistajista. Kannattaa kuunnella herkällä korvalla. Oma mielipide voi poiketa ratkaisevastikkin muiden kannasta. Meillä päätetään jokaisen metsästyspäivän jälkeen kuinka jatketaan, lopetetaanko tai pidetäänkö paussi. Ihan samoin voidaan päättää millaisia hirviä ammutaan luvan asettamissa rajoissa. Ei se sen kummenpaa ole.

Se mitä ammutaan ei ole kiinni sarvien piikkien määrästä. Nuorellakin hirvellä voi piikkejä olla jo yllättävänkin runsaasti. Samoin vanhalla metusalemilla voi olla kymmen vuotiaana vain neljä piikkiä. Paljon parempi olisi kehittää metsästäjien taitoa arvioida hirven todellista ikää, kuntoa ja "luokkaa" kuten koiranäyttelyssä. Ei vain ole ihan helppoa. Ainakaan missään etelän tiepassissa. Suurella osalla metsästäjistä ei ole luotettavaa kykyä arvioida onko kyseessä ylivuotinen tai kolmevuotias maho lehmä. Jos vielä ilkeämpi olisin niin vieläkin kärjekkäämmin sen voisi joihinkin ryhmiin kohdistaa. Nuori moposarvinen sonni muuttuu silloin tällöin "vanhukseksi" jonka sarvet ovat lähes kutistuneet olemattomiksi. Ainut luotettava tapa arvioida millainen kanta alueella on liikkua riittävästi metsässä ja kerätä systemaattisesti tietoa millaisia eläimiä näkyy. Valokuvat auttavat paljon. En tiedä yhtään suomalaista seuraa joka tekisi näin. Saksanhirvien osalta Keski-Euroopassa se on lähes sääntö. Maanomistajien tulot metsästysoikeuksien myynnistä tulevat paljolti kaatomaksuista. Hyvä kanta tuntuu lompakossa. Metsästys Suomessa on edelleen perinteistä lihan hankintaa....

[pietarinen]

viime vuonnakin kun maalailtiin piruja seinille että ampukaa naaraita kun urokset vähissä,sitten kun niitä ammuttiin niin kas kummaa sieltä sisältähän löytyi vasat,eli pyhä henkikö lie siittänyt.oisiko parempi ollut pienentää kaatolupia kun alkaa moiseen kikkailuun.no nytpä sitten onkin tyhjät metsät.jotenkin vain tuntuu että hatusta vedetty koko urospula,no nyt ne säästetyt urokset saapi ehtiä korviketta kun ei naaraita juurikaan ole.

[dxman]

[quote]