"Tee se itse"-tunarointi

[Pohjola]

joo sillon oltas lähempänä totuutta
vilikasin ohjelmalla, kyllä Jartsun arvelu on aika naulankantaan

[Jartsu]

keskusteltii noista ongelmista siihen aikaan puhelimel.

Kyl se sapettaa ku varmaa hollii ja tietää ettei itte niin kuralle ammu.

Arvakkaa jos ois ollu upein sarvipää ikinä.

[Pohjola]

kannatisko hieman kohistella valmiiksi ja tutustua työkaluun

[Jartsu]

[Pohjola]

niinpä.
tulee vaan mieleen yksi oma asentelu, kaveri vaihto kiikarin ja pyys asentaan, noh sovittiin et laittelen mut ite tekee lopullisen kohistuksen ku en ehi radalle.
Syksynmittaan sitten oltiin samoilla tulilla ja tuli juttua hänen aseesta ja kuinka kiikari oli miellyttäny, joo hyvin on ollu mieluinen kaks hirvee oon jo ampunu sillä.
No kyselin pitikö paljon siirrellä ku jätin vaan keskiasentoon. En minä ole sitä kohistellu ihan hyvä se on,,,, ei per... totta vasiten, no kaveri inttää etten varmaan oo. No minä ihmettelen ja hyvikö oli osumat, joo o ei kymmentä metriä kumpaankaan ollu ku ammuin. Ei s,,stana annappa torrakkos ja muutama paukku, ajelin seuraavaan maahan ja tällään sylintäyteistä kiveä kohe alta sataan metriin, ei hikirupea, noh pienen tutkiskelun jälkeen löysin missäpäin on ja säätelin kohilleen.
Niin, jos ne hirvet olis ollu 50m päässä olis menneet menojaan ja mitä ilmeisimmin juttu olis saanu toisen sävyn, vaikka kaverille teritin vielä kohistusta ku haki kiväärin, olis tainnu olla mun syy hutit.
(taisimme oppia molemmat jotain)

[Jartsu]

Näihän se on, eipä nuo aina yksiin käy.

Ite varmistelen aina ennen linnulle lähtööki et onko varmasti ok.

Jalatkin on helppo tarkistaa.

Saattavat olla olleet irti jonku tutkimuksen vuoksi ja kun ropaa ni tekevälle sattuu.

[Körmy]

Kumma kyllä tuota porukkaa riittää todella paljon jotka ei aseitaan juuri kohdistele tai saati sitten aika ajoin tarkista onko vielä kohdallaan. Tuntuu oudolta minkälainen luonne täytyy olla kun ainakin itselläni jyskyttäisi takaraivossa kokoajan että osuuko tällä mihinkään. Etenkin noissa hirvihommissa on porukkaa joka hyväksyy semmosen torlakon joka vie suunnilleen puolen metrin "kasaan". Onhan se hirvi kuitenkin iso eläin.

[Jartsu]

[JokuUkko]

Samaa mieltä. Ja paljon on myös porukkaa, jotka kohdistaa pyssyn ratapaukuilla, mut ei oo koskaan mettäpaukkua tauluun testannu

[LG1]

Se on vaikeeta ja sitä ei uskalleta tehdä. Hirviharjoituksissa viimeksi tuon näin. Ampuja sanoi, että vie sen asesepälle, kun ei itse uskaltanut kohdistaa. Osumat olivat 20- 15cm alhaalla. Ei auttanut muuta kuin ottaa ase omiin käsiin ja vääntää ruuvia, niin johan alkoi keskellä reikiä näkymään. Omistaja oli tyytyväinen, tosin nyt joku aseseppä menetti helpot rahat..
Onneksi kysessä ei ollut JJ putki, siihen ei saa sattua, voi saada jotain pöpöjä! Oli sen verran tyylikäs kokotukkinen kivääri Swarolla, että piti avustaa kohilleen, ehkä hän jatkossa itse uskalta kokeilla.

[Jyrkkä D]

Tämä ei ole sattunut itselle mutta joku tyyppi taannoin kertoi täällä keskusteluissa, että oli väsyneenä tai muuten liikuttuneena kiertänyt hihnankiinnitysruuvin takatukin yläreunaan. Se ilme olisi pitänyt nähdä, kun asia valkeni.

[Mosin-Nagant]

[Jartsu]

[t3tactical]

Silloin, kun tuli nämä uudet hirvipykälät, tuli yksi ikänsä hirviä ampunut ukko hädissään luokseni, kysymään, että "kuulemma puoli metriä vei alle......montako napsua kiännän....myötä vae vastapäevään...yks vae kaks...."
Oli justiinsa ampunut hirvimerkkiä, ohi neljä kertaa hiekkapussituelta.
Kiikaria vilkaistuani väänsin reilu puoli kiekkaa ylöspäin ja ukko uudestaan yrittämään ...ja merkki tuli.
Oli ollut kiikari samalla asetuksella toistakymmnetä vuotta, ja vanhaan tauluun oli aina mennyt numeroille, mutta uuteen ei toiminutkaan. Eikä ollut mitään hajua säätämisestä, koron kääntämistä varten oli aukaissut kiikarin sivulla olevan korkin...
Aika paljon noita on, joita homma ei oikein kiinnosta, mutta metälle on pakko päästä.

Mutta tunaroinnista täällä piti kertoa....ja mulle se iso moka tuli pistoolin kanssa. Mätettyäni vuoden aikana varmaan 5000-6000 valuluotia 9mm pistoolistani läpi, niin alkoi rihlat erottumaan vähän heikosti. Äärimmäisen mieto latinki oli, ja öljyäminen ja pikaputsaus aina ammunnan jälkeen, mutta silloin poikasena ei oikein osannut tuohon lyijyyn kiinnittää huomiota.
Jostain oli jäänyt käteen sellainen ' pronssiharja', joka sitten osoitttautui teräsharjaksi. Olisiko ollut jonkun konepistoolin harja tms.
No porakoneella harja piippuun pyörimään, ja kierroksia kunnolla......ja lyijyä ropisi pöydälle ihan kunnolla. Mutta käsittely oli vähän liian rankka, ja alkoi sen jälkeen antamaan poikittain tauluun 25m matkalle......
Mutta sillä vaan ammuin siihen asti, kun tuli yksi ruuditon paukku...ja pullistuma piippuun. Sitten seppä laittoi uuden piipun.

[dxman]