Hirven paloittelu

[Nimrod]

Etuselkä on sen puolesta mainiota pihvilihaa, että se kestää/vaatii pitkää kypsentämistä ja on ylikypsänä sitten maukkaampaa. Karkeasti homma menee niin, että mitä enemmän lihassa on sidekudosta, sen parempaa se on ylikypsänä. Itse kerään kaikki potkat mitä löytyy ja teen niistä potkakiekkoja.

[Vilperi]

Mahtaakohan hirvessä päteä tämä sama asia kuin naudan rinnassa; paras lihakeitto tulee maultaan juuri rintapaloista kun niissä on niitä rustottuneita kohtia mukana ja kun hitaasti kypsyttää, niin ne antaa sitä makua?
Naudan rintaa vaan kun ei enää saa, kuin hyvinvarustetusta lihakaupasta; altaista ei ollenkaan.
_________________

[Jänkäkurppa]

[late2]

Meillä päin kerätään risuja ja kantoja poltettavaksi, ja kun joskus olen katsellut niiden hakettamista niin olen miettinyt että näppärä mies virittelisi tuollaisesta hirvimyllyn. Hirvi vaan nosturilla sisään, paketointiosasto vaatisi tietysti vähän tuunaamista. Tuota kun vähän aikaa tehtäisiin joku ehdottaisi että mitä niitä suolistamaan, enempi tulisi jauhelihaa kun pyöräytettäisiin pyöreänä myllyyn.

Idean saa varastaa. Itse näkertelinväkertelin äsken tunteroisen lihapussin aarteiden kanssa saadakseni punaista jauhelihaa.

[nettijussi]

[vanha pappa]

Juu,tuosta paloittelusta viellä; Vaikka meilläkin puukkosahaillaan ja hyvin menee,mutta laitoin ihan piruuttaan "entiseen malliin" vasaelukan palasiksi pelekällä veittellä. Ennen ,kun korennolla kannettiin mettästä ruhon osat immeisten ilimoille,niin oli tuo sähkö vähän hakusalla tuolla salolla. Silloin tuli kaikki tehtyä puukolla ja aivan siististi se paloittelu sujuu ja jopa nätimpi jäläkikin tulee. Ei siinä tarvitse sahoja eikä kirveitä.
_________________
Vanha pappa

[Vilperi]

Olenko oikeassa; nyljettiin elukka maata vasten ja siitä sitten hiljalleen lihat pois ja jos oli ukkoja riittävästi, niin sitten johonkin kintereistään roikkumaan ja nahka alle ja paloittelu sen jälkeen "alhaalta" aloittaen; jäljelle jäi luuranko jonka tärkeimmät osatkin otettiin mukaan kun puukolla pääsi mukavasti sinne luiden väliin tökkimään lievää väkivaltaa käyttäen?
_________________

[vanha pappa]

Juu, Vilperi , oikealla asialla olet. Paljolti noin se meni ja jokainen tuota hommaa teki hieman omien oppiensa mukaan. Ei sinne mettään jäänyt kuin maha ja suolet. Yleensä joku otti taljankin ja koparatkin kelpasivat.
Turpasylttytarpeet ja kieli lähtivät nopiaan,mutta sarvista ei niin väliä,mikäli ei nyt sattunut kovin komiat lapiot olemaan. Sitä väkivaltaa sen puukon kanssa ei tarvinnut, sillä kaikki putoaa kyllä helposti nivelistään ja rusto uskoo puukkoa hyvin.
Mörrille rapsutuksia.
Aamulla taas mettään.
_________________
Vanha pappa

[Vilperi]

Tarkoitin sillä väkivallalla lähinnä sitä, että vähän joutuu rankaa taivuttamaan että saa sisäiset jänteet poikkaistua helpommin mikäli maata vasten joutuu paloittelemaan.
Mörrille välitetty rapsutukset.

Vähän offtopiccia; käytiin mekin tänään mettällä ja joku tuossa paikassa kiinnosti, joten kiitokset Mörrin puolesta:

_________________

[vanha pappa]

Juu,asia on juuri noin ,että piässöö rassoomaan.
Hieno kuva.
_________________
Vanha pappa

[late2]

Mahtaakohan tuota turpasylttyä juuri kukaan enää tehdä, tainnut mennä muodista jo jokunen vuosi sitten. Muutama syksy sitten meillä joku suunnitteli kokonaisen kallon keittoa, ja nylki sen paljaaksi. Paikalle sattui tuttu paikallinen ja muun jutustelun yhteydessä puhuttiin kallostakin:

"onkohan joku siitä turpasopan aineksia haeskellut"
"tuskinpa, ymmärsin että aikoi vain nylkeä kallon paljaaksi, keitellä sitten tyhjäksi"
"niin sillä vaan että on kuulemma herkkua se turpasoppa"
"joo, samaa kuullut.... oletko maistanut"
"ehen, ei, en minä, mutta puhuvat..."

Keskustelukumppanina ollut herrasmies oli eläkeiän ohittanut veteraani, edustanee jonkinlaista trendikeskiarvoa, turpasoppalautasen ääreen kuitenkaan kertaakaan sattunut, vaikka tuo kuulemma hyvää on.

Metsässä paloittelua meilläkin on joskus suunniteltu, toistaiseksi jäänyt tekemättä. Yksi kerta oli aika lähellä kun kaveri ampui mullikan kilometrien päähän tiestä, ja vielä paikkaan jonne ei konevehkeillä saa mennä. Onneksi oli aika pieni, viidellä äijällä väkerrettiin se tien varteen, sarvetkin sahattiin poikki että meno liukastuisi. Päiväretkivarusteet oli mukana, ensin kannettiin varusteita rupeama ja sitten palattiin hakemaan hirveä. Kaksi puhui jatkuvasti että pannaan se paloiksi, itse kyllä ehdotin että sotketaan suohon ja ammutaan isompi lähempää tietä.