top 3 parhaat hirvi kaliberit 50m, 100m ja +150m

[perehn]

Omasta puolesta sanoisin että olipahan mikä vaan hyvä, on kiva, että porukka jaksaa keskustella näistä. Koko ajan kun näitä lukee(ja joskus harvoin kirjoitan) tulee tuumailtua ja muistelutua metsästystä ja se on kivaa. Lopputuloksella ei niin väliä (paitsi että on kivaa).

Itse aloitin .308:lle ja hirvet kaatui hyvin. Sitten hankin 9,3*62 kun se tuntui mukavalle. Kehittelin kyllä hirmu määrän perusteluja mutta totuus on, että oli mukava suunnitella ja mukava hypistellä. Edelleen uskon että .308:kin hirven kaatuu hyvin mutta silti on mukavaa kun voi tuumailla näitä kahta.

Kun sain kaadon alle 9,3:lle niin ostin .375:n kun se tuntui mukavalle ja kaliiberin liittyy niin paljon nostalgiaa. Edelleen olen täysin vakuuttunut että kaikilla näillä ja monilla muilla hirven saa kekalleen. Kaikkein hauskinta kuitenkin on, että harrastus ei rajoitus syksyyn vaan tänäkin lauantaiaamupäivänä saan lukea muiden tuumailuja ja itse muistella (ja keksiä tekosyyn seuraavan lelun ostoon mutta ensin pitää saada ainakin yksi hirvi nurin tolla .375:lla).

Niin mikähän olisi seuraava jonka "tarvitsen".

t Pekka .375 kaatoa odotellessa

[igorrock]

Toisaalta, voihan asiaa lähestyä niinkin että mikä kaliiberi ja millainen ase on kätevin missäkin metsästystavassa ?

Mielestäni tämä kysymys on paljon relevantimpi ja siksi kaapissa on tällähaavaa neljä erilaista sellaista asetta jolla saa hirven tarvittaessa nurin.

[ioni]

Hyvin kirjoitettu, nimim. perehn!

[quattro]

Oma ura alkoi 9,3:lla. Kyllä se 15-16 vuotiaalle oli vähän turhan raju peli.
Metässähän ei paukkua huomannut mutta radalla, voi sitä tuskaa.
Laitettiin suujarrua ym ym mutta lisääntyneen rata-ammunta kiinnostuksen takia piti tikka ysi3 laittaa eteenpäin ja hommasin .308:n
Toistakymmentä vuotta sillä hirviä tapettiin ja tauluja puhkottiin, epäilemättä yksi parhaista peleistä kyseisiin hommiin, yleis aseeksi.
Ens syksyks piti nyt hommata .458, niin suap nähä onko toi isoreikäisten hehkutus turhaa vai ei.
Pojalle jo tuon .308:n lupasin, toivottavasti ei tarvii käyä itelle uutta samanlaista
Joten kait se on sanottava ja uskottava et .458 ainakin alle 50 metrii hehehhe, ilman minkäänlaista kokemusta

[Villedz]

Itse aloitin 308:lla, 5 hirven kokemus jäi,turhia hirven paikkaamisia,kun ei näytä elukka osumaa sitten ollenkaan,pakomatkatkin turhan pitkiä jopa keuhkolaakeilla,rata-aseena tuo nykyään on,hirvimetsälle en vie enää ikinä,siihen se on umpisurkea jos suoraan sanotaan.

En ole katunut vaihtoa isompaan,hirvi näyttää osuman selkeästi tai jää paikalleen hetimiten,pisin pakomatkan näillä yli 9,3 millisillä n.20m.

Aloittelevalle hirvimiehelle 308 sopii ihan mainiosti,kunhan muistaa vaihtaa sen ajoissa kunnolliseen hirviaseeseen.

[Kaaleb]

Isäukko on innokas hirvikoiraharrastaja. Ampuu hirviä koiriensa haukusta Itä-Lapissa. Tahti on luokkaa 3-5 hirveä/kausi jo varmaan kymmenisen vuotta.

Pari vuotta olen tässä kysellyt hältä, onko tarvetta kiväärissä isoon kaliiperiin. On vastaillut, ei ole ollut ongelmia, hirvet kaatuu. Muut vehkeet, koiratutkat yms ovat state-of-the-art. Työkalunsa Sako L579, kaliiperissa .308 Winchester.

[J.K]

Näissä väännöissä aseen väljyydestä unohtuu usein se tärkein seikka eli ampuja. Aseen pitäisi aina olla väjyydeltään sellainen millä pystyy ampumaan ilman miettimisiä rekyylistä ja osumisesta, joillekkin jo 30-06 on sellainen tykki ettei kykene ampumaan toisilla taas joku 458win mag tai 338lm ei saa silmää räpsähtämään.

Kyky kestää rekyyliä ja saada osumavarmuus tulee yleensä asteittain niin ettei vähäisen ampumakokemuksen omaavan kaverin kannata heti rynnätä ostamaan kovin järeää/nopealähtöistä asetta, vaan lähteä liikkeelle näistä "marginaali" aseista 6,5x55, 308win jne jne ja hommata vasta sitten näitä rekyyliltään kovempia aseita jos tuntee vielä tarvetta sellaiseen.
_________________
Kertalaakiyhdistys.

[Pohjola]

tuohon hyvään heittoon lisäisin viellä, patruuna valinnan, valitaan sopivan mieto lataus, jos se kaliperi sattuu oleen yläkantissa itelle.
esim. 30-06 ei ole yhtään kovempi kuin 308 . mm. minimi hirvitehoilla töyttäävät just yhtäpaljon. ja vaikkapa sakon halppis harjoituspatilla (8g fmj) lähdöt on tehdas latauksena ihan samat 08:lla ja 06:lla, kuten myös rekyylikin.
Toki 06:seen saa reippaamman paukun kuin 08:iin.
Melkein kaikkiin kalipereihin voi tehdä maltillisia paukkuja, mikä on itseasiassa järkevääkin.
Pari kaveriani tekee 338:lle useampaa versioa hirvipatiksi, maaston ja pyyntitavan tarpeen mukaan. Ei ole mitään järkeä koirapyynnissä matkoille 10-100m hutkia maksimi mälleillä kyseisellä kaliperillä.

Kaikki laintäyttämät kaliperit on hyviä ja käyttökelpoisia kysymyksen matkoille, kuhan luoti ja lataus on valittu järkevästi.
Ja tietenki, on myös muutama harjoitus laakikin ammuttu.

[hiippari]

ite aloittelin 308 siitä siirryin 458winm maggiin ja nyt uusin tulokas .50-110win noilla pärjää hirvijahissa

458 hoitaa noi kaikki matkat kyse on vain luotivalinnasta

[Nimrod]

Mielenkiintoinen topic...

On aika hassua, että alkuperäinen kysymys on asetettu sellaisilla lukuarvoilla kuin se nyt on asetettu. 50, 100 ja 150 metriä ovat kaikki vielä ns. lyhyitä ja keskipitkiä etäisyyksiä kivääreille ja mielestäni näillä matkoilla ei vielä tarvitse mietiskellä pätkääkään kaliiperin ominaisuuksia "ampumaetäisyysaspektin" kannalta.

Jos homma lähdetään purkamaan näiden metrimäärien mukaan, niin kyseessä on jo niin pitkälle viety teorisointi, että loppujen lopuksi homma alkaa ampua omaan jalkaansa. Sanotaanko nyt niin, että kivääri jolla voi toimia 50 metrin etäisyydelle, mutta ei 150 metrin etäisyydelle, on p a s k a ase hirvihommiin.

Mielestäni on järkevämpää lähestyä asiaa hirvikivääreistä puhuttaessa hieman eri suunnasta. Ensinnäkin, hirvenmetsästykseen käytettävän aseen tulee olla mielestäni sen verran yleisesti käyttökelpoinen, että sillä voi toimia jokaisessa eteen tulevassa hirvenmetsästystilanteessa etäisyydestä riippumatta. Tämä on seikka, joka tulee eteen silloin kun jostain syystä (johon ei yhteisöllisissä jahdeissa aina voi vaikuttaa) jahti muuttuu esim. kesken päivän erilaiseksi kuin oli alunperin ajateltu. Tämä on hirvenmetsästyksessä joissain paikoissa realismia, ja jopa niin säännöllistä, että pitkällä aikavälillä ei voida puhua edes poikkeuksista. Kyseessä on enemmänkin säännönmukainen poikkeama tavanomaisesta.

Henkilökohtaisesti minua ärsyttää suunnattomasti ajattelutapa, jossa hirvenmetsästäjät selittelevät valintojaan aseiden, patruunoiden ja tähtäinten osalta hirvenmetsästyksen lyhyillä ampumaetäisyyksillä. Tämä on mielestäni jopa vastuuton ajattelutapa. On toki totta, että ensimmäistä laukausta hirveen ei pidä suorittaa kovin pitkältä matkalta, mutta toisen laukauksen kanssa saattaakin voimassa olla jo aivan eri lainalaisuudet. Tämän vuoksi hirviaseella täytyy kyetä ampumaan tarvittaessa kauemmas kuin mitä tavanomaisesti tarkoitetaan tyypillisellä ampumaetäisyydellä tässä lajissa.

Oma jakoni hirvenmetsästykseen sopivista aseista menee enemmänkin luodin koon mukaan ja sopivuuden arviointi perustuu lähinnä siihen, että mihin jahtimuotoon työnnytään ensisijaisesti. Jahdit joissa mukana on koira, eivät aseta mielestäni kovin suuria vaatimuksia luodin koon suhteen (ts. hirven kuolinjuoksun pituudella ei ole kovin suurta merkitystä), mutta sitten esimerkiksi peltokyttäyksissä on mielestäni järkevämpää käyttää isompaa kuulaa, jolla kuolinjuoksu saadaan lyhyemmäksi. Joka tapauksessa on mielestäni tärkeää, että jokainen ase toimii tarpeen niin vaatiessa jokaisessa jahtimuodossa, mitä päivän aikana saattaa tulla eteen.

[TerhoK]

Itse olen ajatellut asian niin että, hyvä hirvikaliiperi on semmoinen jolla pystyy ampumaan eri tilanteissa riittävällä tarkkuudella. Lisäksi ks. kaliiperin patruunakustannukset ovat sitä luokkaa että, sillä on vara harjoitella tarpeeksi mm. eri matkoja&olosuhteita&ampuma-asentoja jne...Eikä haittaisi vaikka kisaisi samalla aseella joskus RHY:n kisoja.

Monesti luullaan että, siirryttäessä isompireikäisempään, saadaan hirvi "automaattisesti" kaatumaan nopeammin/pahemmista paikoista. Mielestäni asia ei ole näin. Pitää miettiä millä voi harjoitella ja ennen kaikkea millä on miellyttävä ampua ilman rekyylipelkoa.

Se että, osuu "OIKEAAN PAIKKAAN" on tärkeintä!! Isommat kaliiperit vaativat enemmän harjoittelua ,että osumat saadaan kohdilleen. Esimerkiksi perushirvimies, joka harjoittelee laatikollisen vuodessa vaikka 308WIN kaliiperilla ja osuu ihan OK. Laitetaan kouraan vaikka 338WM, niin voin taata ,että ilman harjoitusmäärän nostamista ei tulokset ainakaan parane, ja kaliiperista saatava hyöty menee hukkaan jos osumat on missä sun sattuu.

Kannattaa muistaa että, onnistunut riistan kaato on yleensä aina perän takaa kiinni...Tietysti jos matkaa alkaa olemaan yli 200m, kannattaa miettiä miten käytetty luoti toimii ja sitä kautta miettiä kaliiperin riittävyyttä.

[kalmo]

Beesaan jo edellä esitettyjä kommentteja. Ei se reiän koko niinkään, vaan se kohta missä se on. Ja erittäin suurella todenäköisyydellä lopputulos paranee enemmän panostamlla rahaa harjoiteluun käytössä olevalla kalustolla, kuin uusimalla sitä (poislukien luodin / latauksen valinta). Mutta vaikka tykillä ampuis, ei ne jää jollei kohti ammu.

En todellakaan yleistä tätä kaikkiin isoreikäisten ystäviin, mutta valitettavan usein tulee vastaan sekä nuotiojutuissa että käytännössä ikävä piirre, että isoreikäisten ’risunsietoa’ väärinkäytetään. Tottakai on lähtökohtaisesti hyvä asia että josko matkalle joku oksa sattuu niin raskaammalla luodilla saattaa lopputulema olla parempi. Valitettavan usein tämä ymmärretään niin että isoreikäisella saa ja pitää huoletta ampua sinne risukkoon kun kerran Riista & Ryyppäys lehden testeissäkin osuttiin tauluun parhaiten juuri tällä kaliberilla pajukerppujen läpi.

Keskustelu aiheesta on mielenkiintoista, mutta omasta mielestä oikeassa ovat kaikki, joilla on hirvipyssynä asetukset täyttävä peli ja patruunat. Niitä kuuluu käyttää vain ja ainoastaan oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa. 308 sitä tai tätä, .60-450 sitä tai tätä, silti aina ei ole pakko ampua

K

[late2]

Meidän hirviporukassa ei ole juuri käyttöä aselle ja miehelle joka ei pysty ampumaan ainakin 150 metriin. Ehkä jossain on mahdollista laittaa äijiä 100 metrin välein passiin, meillä ei ole. Ehjät hirvet saa meilläkin jättää ampumatta, jos ei ole hyvä paikka, mutta haavakot pitäisi saada pysähtymään miltä matkalta tahansa. Onneksi noita tilanteita ei juuri tule.
.308 ei tee kenestäkään automaatisesti hyvää ampujaa, ei mikään muukaan kaliiperi, harjoittelua tarvitaan. Meillä on ollut .308 laajemmassa käytössä neljällä kaverilla, ja vain yksi osui sillä. Muut .308-miehet ovat ampuneet lähes kaikki meidän porukan hudit, mutta onneksi ilmeisesti oikeasti huteja. Välillä on vedetty epäselvän tilanteen jälkeen pitkiäkin lenkkejä kun on yritetty 'minimoida .308:n aiheuttamaa lihanhävikkiä', kuten kaverit ovat veistelleet.

Meidän hirvipäällikkö suosittelee 'järeitä' kaliipereita, ja tuohon menin minäkin mukaan parin .308 ja .30-06 vuoden jälkeen. Päällikön ja omakin perustelu on luodin varmempi toiminta, meillä on ollut muutamia 'ihmeluoti'-tapauksia, jossa .30-kaliiperin luoti ei ole toiminut odotusten mukaan. Taitaa olla yhdet yli 20-piikkiset sarvetkin väärällä seinällä tällaisen tapauksen jäljiltä. Ampujalle tuli sivupassissa iso hirvi 30-40 metrin päähän, ja kaveri täräytti .30-kaliiperisella lapaan. Rintaontelon puolelle ei mennyt mitään, toki hirvi hiukan nilkutti, muttei henki olisi hetkeen lähtenyt. Toki tuo oli huonosti ammuttu, ja olisihan hän voinut vaikka jättää ampumatta. Itselleni ainakin tuon jälkeen kirkastui että jos ja kun mulle tulee tuollainen paikka niin ei tarvitse kinata mihin hirvi kuoli ja kuka sen ampui.

Totta kai on selvää että osuma pitää isommallakin pyssyllä olla oikeassa paikassa. Tuntuu kummalliselta että isomman kaliiperin haitaksi luetaan lähes aina se että 'joku korvaa ampumataitoa isommalla pyssyllä'. Meidän porukassa en ole tällaista havainnut, hyvät ampujat ampuu hyviä osumia, huonot huonoja, kaliiperista riippumatta. Eikä huono osuma .308:lla ole yhtään parempi kuin huono osuma isommallakaan pyssyllä.

[Peto]

Tää on niin kun auton valinta tai mikä tahansa valinta elämässä:

1.3 litrasella corollalla saa haettua maitopurkin kaupasta tasan yhtä varmasti kun 3.0 bemarilla. Toiset vaan tykkää panostaa kamppeisiinsa eritavoilla. Ja mahdollisuuksiensa mukaan.

Eli:
- Jos nyt joku kaataa ne hirvensä vaikka .50 bmg:llä niin antaa kaataa, kunhan homma toimii
- Toinen hoitaa homma 6,5*55 se:llä, mutta ei siitä ole syytä hänelle uittuilla


Henkilökohtaisesti olen kaatanut hirviä .308 Winillä, 45-70 Gov'tilla, 375 H&H:lla ja 9,3x62:lla. Kaikilla kalipeereilla ammutut hirvet on olleet yhtä kuolleita lahtivajalle tuotaessa.


Omaan metsästys tyyliin, käytössä oleville metsästysmaille, olen valinnut käyttööni 9,3x62 kalipeerin. Se ei ole missään suhteessa "paras". Se on vain minua eniten (tällä hetkellä ) miellyttävä kompromissi niistä ominaisuuksista joita hirviaseelta haluan.

Jokaisen kannattaa miettiä omia tavoitteitaan ja valita aseensa sen mukaan. Joku on koko ikänsä tyytyväinen .308 winchesteriin. Mikäpä siinä, se on hänelle parasta. Jos ei ole tyytyväinen, niin kokeilee jotain muuta.

Hyövääkö näistä makuasioista edes väitellä?
_________________
Vaikka muu häviää, niin metsästys jää.

[perehn]

Harjoitella voi monella tavalla. Tuli vaan mieleen, että kun on itsekin tullut "syyllistettyä" isompaan siirtymiseen vuosien varrella, niin pitää vähän "mainetta paikata".

Toki harjoittelen isoilla pyssyillä, joilla metsästän ja .308:lla radalla mutta ylivoimaisesti suurin laukausmäärä tulee .177:lla. Talvet pitkät käyn sisäradalla sekä dioptereila ympyröitä sihtaamassa että kiikarilla pahvimetsoja ja pahvihirviä kaatamassa. Tietty rekyylituntumaa ei ilmakiväärillä saa, mutta harjoitusta yhtäkaikki.

t Pekka