Maailman paras hirvikaliiperi?

[Nimrod]

Resepti parhaalle kaliiperille:

Otetaan rennosti iltasella. Istutaan keinutuoliin ja aletaan juoda viinaa tasaiseen tahtiin. Otetaan jokin lehti, jossa kirjoittaja on tavallisen ihastunut omaan suosikkiinsa. Illalla mielipide on valmis!

[NiCo]

Ehdottomasti 6,5*55. Sopivan mukava, ei turhan raju kuolettava kaliperi kunnon panoksilla.. (OMA MILIPITEENI)
_________________
''Hirvikoiramies NiCo''
Ammattimetsästäjä Thomas Ekberg

[optimikko]

Apua!!! Ruottalaiset on valtaamassa tätä voorumia
_________________
Hallittu kaaos = selkeä epäjärjestys

[wildmind]

[Vortex]

[NiCo]

Mun mielestä sitä on pirun paha mennä sanoo iha 100% mikä se paras on, kun joka jätkällä on se oma mielitietty kaliperinsa. Ja kirjoissa ne sit sanoo sitä sun tätä kehuvat ja haukkuvat. yleensä siinä käy niin että ne kaikki on hyviä mitkä on lain sallimia.. taasen minun ajatukseni asiasta.....
_________________
''Hirvikoiramies NiCo''
Ammattimetsästäjä Thomas Ekberg

[9.3x622]

Itse mieltynyt ysikolmoseen, mutta jospa se 45/70 tulisi vielä hankkittua. Parhaita noista ei ole kumpikaaan, mutta ihan riittävän hyviä tämmöiselle keskivertohirvestäjälle, vaimikäminänytolen.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[Elan]

Jos suomalaisten hirvimiesten aseet pistettäisiin kerralla vaihtoon ja valittavana olisi vain yksi kalliperi, niin mielestäni 9,3x62 olisi aika lähellä optimia. Hvyin pärjätään kyllä nykyisellä .30 voittoisella valikoimallakin (>80%) vaikka täällä netissä selviä vaikeuksia onkin.

Olen itse ampunut hirvet jo pidemmän aikaa 9,3:lla ja eipä ole moittimista. Olen kuitenkin ihan muista syistä hommaamassa vähän järeämpää kaliiperia ja .375 H&H Mag:n olen pistämässä tilaukseen.

[Quezone]

Kyllä nollakasilla kellahtaa ihan riittävän hyvin.

Ei koskaan ole pakko pommittaa helvetinmoisen risukon läpi poispäin juoksevaa hirveä hanuriin. Johan se tehokkaammalla pyssyllä kuula kahlaa vaikka koko ruhosta läpi, mutta onko siihen tarvetta.

Tämän syksyn aikana kielteiseen ampumapäätökseen johtaneita tilaneteita oli 17. Oli risukkoa, huonoa ampumakulmaa ja ylipitkiä puolen kilsan holleja.

Kaikista realistisista mestoista jäi paikalle hirvenraato makaamaan. Niitäkin kertoja oli kuuleman mukaan aika monta...
_________________
"Julma on nylkytanner, puukko ja hanki punertaa..."

[Lahtinen]

Perinteinen lähestymistapahan on se, että mikä on paras kaliiberi kotimaiselle hirvelle.


Itse pidän järkevämpänä lähestymistapana kuitenkin sitä, ”mikä on paras kaliiberi suomalaiselle hirvenmetsästäjälle”.


Hirvien koothan varioivat hyvin kapeassa haarukassa, eikä nahan paksuudessakan ole kovin paljon eroa…


Hirvimiehen tarpeet, harrastuneisuus, asekaapin muu sisältö, itselatausvalmius, jahtimuodot, alueen pienten sorkkaeläinten osuus saalista jne. taas varioivat metsästäjien välillä tosi paljon ja ja tähän yhtälöön onkin haasteellisempaa hakea sitä ”oikeaa kaliiberia” juuri omiin tarpeisiin.


Hirvimiehet voisikin jakaa pariin kategoriaan:

Pöljiin, jotka hakevat koko hirvimiespopulaatiolle yhtä parasta kaliiberia.

Vielä pöljempiin, jotka ovat omiin käyttötarkoituksiinsa löytäneet parhaiten sopivan kaliiberin, mutta suosittelevat sitä ainoana oikeina ratkaisuna myös kaikille muille.

[9.3x622]

Ihan samaa mieltä.
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[Elan]

[Stainless_steel]

Koiramiehille marliini painavalla luodilla ja ~500:n lähdöillä. Möly hommiin joku nopea ja kevyt esim. 308

[petri r]

Älkää unohtako kaikkein olennaisinta eli osumista oikeaan paikkaan. Suurin merkitys on siis sillä henkilöllä ja sen taidoilla joka sitä asetta pitää. Tähän liittyy myös harjoittelu ja aseen "tuttuus" että myöskin ymmärrys käytetyn aseen/luodin toiminnasta.

Leikitään vähän ballistiikkaohjelmalla:

45/70 aseena ja luotina joku 400grs lättäpää, BC jotain yli 0.2. Otetaan Paanasen taulukoista vauhti 580m/s, ei ihan maksimi mutta kuitenkin sieltä loppupäästä. Sitten kohdistus 100m ja tuulta on sellainen navakka 6m/s suoraan sivusta eli puun oksat heiluu selvästi tuulessa, mutta itse rungot ei taivu eikä kuiva maa pölise erityisemmin.

Jahtimies näkee hirven suon reunassa reilun 100m päässä. Pikainen arvio on n. 140m. Jos hän ei muista ottaa korkoennakkoa niin osuma on 10cm alhaalla. Ei paha...kyllä se siitä kuolee. Mutta jos tuulikorjaus jää tekemättä niin osuma on 25cm sivussa eli suolilla tai etupäätä raapaisten hirvi karkaa? Ja jos todellisuudessa hirvi olisikin ollut vaikka vielä 30m kauempana kuin pikainen arvio niin silloin pitäisi jo ottaa n. 25cm yli ja 35cm tuuliennakkoa? Aiheuttaa ylimääräistä pohtimista ja laskemista hankalassa tilanteessa... Kaikkein tärkeintä on siis se osuma oikeaan paikkaan ja riittävä upotus. Tälläisilla kaliibereilla ei ole kovin helppoa.

6.5m A-frame (vaikka 880m/s nopeus ja 100m kohdistus) samat lukemat 170m kohdalla on 6cm alas ja 10cm tuulen puolelle eli keskelle saa puristaa edelleen.

OK, koiranmiehet eivät kovin usein ammu pitkiä matkoja. Eli heille tuo ei ole niin iso ongelma (kaikki tosin ei ole koiramiehiä), mutta miksi koiramies ei voisi ampua pienemmälläkin aseella? Käsittääkseni vastuullinen metsästäjä ei ammu koskaan summittain risukkoon ja koiramiehellä jos jollakin on aikaa siellä hakussa katsoa ampumalinjoja ja odottaa sopivaa tilannetta ja esteetöntä ampumalinjaa? Passimiehillä taas useinmiten vain muutama sekunti aikaa puristaa tai olla puristamatta kun hirvi juoksee ajon edessä...

[Visapää]