Hirven kyttäysmetsästyksen aapinen

[JokuUkko]

Ei mun mielestä oo mitenkään asiatonta ampua sitä toista! Jos se kerran on ku tarjottimella Mut siinä pitää tuntea omat rajansa. Eli pitää pystyä rauhassa katsomaan ja varmistamaan se toinenkin laukaus....

[Nimrod]

[petri r]

Ahneus on tavallaan aina suhteellista ja tilannekohtaista. Jos olosuhteet ovat oikein otolliset ja ampuja on "niittomiehiä ja niittokalusto on kunnossa" niin vaikka kolme samaan nippuun Yleensä kuitenkin olosuhteet eivät ole ampujan puolella (kylmyys, kankeus, pimeys, syke korkealla, vähän apumiehiä, koirakin jossain kaukana, aamulla pitäis töihin ehtiä jne), jolloin varmuusmarginaalia kannattaa ottaa.

Ensimmäisenä hirvijahtikautena kämmäsin tuplavasat seuraavasti: Etäisyys n. 80m, vasat liikehtii ruokapellossa. Odotin tilannetta, jossa molemmat olisi kyljittäin n. 10min. Ilta alkaa olemaan jo tosi hämärä, joten päätän toimia kun toinen on kyljittäin ja toinen hieman etuviistostosti. Yritän tähdätä etuviistosti olevaa ihan siihen etupäähän, jotta luoti ei kahlaa suolille. Ja heti laukauksen jälkeen vedän sitä kyljittäin olevaa kun siinä on osumapinta-alaa enemmän. Ja näin ammuinkin. Lopputuloksena, vedin siitä ensimmäisestä kokonaan ohi kun oli kiire siihen toiseen (tyypillinen tilanne tuolta ampumaurheilun puolelta...kun keskityt seuraavaan vaikeaan tilanteeseen/kohtaan suorituksessa niin edellinen helppo taulu ammutaan huolimattomasti ja kiireellä ohi). Kyllä vitutti ("priceless" ) ...kutsua kaikki muut kyttääjät muilta pelloilta etsimään sitä toista pilkkopimeässä...ja aamun valjettua vielä tarkistus. Onneksi ei mitään verijälkiä eikä karvoja, joten toivottavasti se oli puhdas pummi.

Viimesyksyltä taas ammuin vasikan ja 9 piikkisen sonnin samaan peltoon ilman ongelmia kun olosuhteet oli otolliset: etäisyys vajaa 100m, olen juuri tullut torniin, vielä ihan täysin valoisaa, lämpinä ja virkeänä, hyvä tuki kaiteelta, 6.5mm Henkka Maukka on iskussa "täysteholatingeilla" , kaikki elukat (vasa, emä, sonni) oli selvästi pellossa eikä metsän reunassa. Rauhassa vasikkaan huolellinen puristus (vasa merkkaa osuman ja juoksee metsään), sitten tähtäin kohti sonnia...joka pysähtyy kuulostelemaan pienen spurtin jälkeen...ei muuta kuin ristikko keskelle lapaa ja puristus niin siinä oli sekin. Ja muut jatikaverit ei ehtineet vielä edes torneihin kun sain soitella kaveriksi...ja illan päätteeksi kaikki oli hyvissä ajoin kotona nukkumassa

[tuhola]

[Pahvihirvi]

Kyttäilen pellolla jossa kasvaa hyvää heinää ja apilaa. Jahdin alussa pellolla käy hyvin hirviä (ja peuroja) jolloin kyttäily on erittäin antoisaa. Pelto on iso ja tornilta riittää hollia periaatteessa 180 asteen alueelle, pisimmillään olis mahdollisuus ampua jopa 200 metriin asti. Olen ratkaissut tuon etäisyyden arvioinnin seuraavin keinoin;
- Olen mittaillut askelmitalla matkoja eri suuntiin, niihin kohtiin jonne hirviä on ammuttu. Selkeän maamerkin puuttuessa olen laittanut jonkin kepukan pystyyn maahan.
- Tornissa on laminoidulle paperille tehty pellon kartta ja siinä etäisyyksiä eri kohtiin esim. kivi, oja, keppi, nuolukivi tms. vierailevia tähtiä varten.
- Ja kaikki tämä ainoastaan sen takia, että itse munein yhden laukauksen sillä pellolla ekana hirvijahtisyksynäni.

Ihan vinkkinä, että naisten sukkahousuista ja hiekasta valmistaa hyvän ampumatuen tornin kaiteelle ja kun "avaa haarat" niin kahden kaiteen ampumatuki on viritettynä

[Elan]

[Kiul]

[Nimrod]

Puhuttelujen pitämisen ongelma on se, että niitä pidetään vain silloin kun homma ei ole onnistunut. Niitä ei pidetä silloin kun on tuurilla selvitty potentiaalisesta hässäkästä. Pahinta on se, että jälkimmäisestä monesti kehutaan.

Tuo pahvihirven mainitsema etukäteen mitattu etäisyys on erittäin hyvä käytäntö ja kuuluu mielestäni hyvän kyttäyspaikan suunnitteluun siinä missä sen kopin rakentelukin.

Tästä tuli mieleen, että jos mahdollista niin pelloilta kannattaa perkata niitä ojanvarsirisukkoja siihen malliin, että aukot ovat selkeitä aukkoja ja niissä ei ole niitä pikkurisuja joita ei sitten enää matkan päästä näe. Tämä on myös aika tärkeä valmistelu, jota ei kannata laiminlyödä.

[valaisija]

Totta on jos aina ampuu toista kun on saanut "varman" osuman edelliseen tulee haavakko jahti kokemuksen myötä eteen, se kun yleensä tulee aina jokaisen kokeneen kohdalle, toisille ennemmin ja toisille myöhemmin.

Silloin joskus kun aloittelin jahtia, sattui meillä tapaus, jo edesmenneen toimesta, passiin tuli lauma hirviä. Lyhyen mutta kiivaan tulituksen jälkeen lähti paikalta viidet verijäljet. Toiveet olivat korkealla, mutta yhtään ei saatu. Yön lumituisku teki tehtävänsä ja yksi löydettiin seuraavalla viikolla hengettömänä.

Ei tainnut olla edes lupia joka päälle jota tulitettiin. Tällaisesta toiminnasta tulisi nykyään aika kovat sanktiot ja loppu katsottaisiin leivättömän pöydän ääressä.
_________________
Muista Matti Vanhasen asevastaisuus!

[JokuUkko]

On se totta, et jossain vaiheessa se huono laukaus sattuu kohdalle. Jokaisella Mut niin se vaan menee, et "joset ammu, et voi saada lihhoo...".

[petri r]

[villikettu]

Nyt kun on tullut selväksi miten niitä elukoita pitäis/ei pitäis koittaa päiviltä päästää, niin mitenkäs tuo hirven käyttäytyminen versus ympäristömuuttujat ja elukan sukupuoleen ja ikään liittyvät tekijät? Itse vasta viime syksyn innokkaasti pelloilta kytänneenä vielä hyvin nuori tuna näissä hommissa, ja paljon on aukkoja tietämyksessä.

Esimerkiksi kelit. Tuli innoissaan/joutessaan oltua pellon laidassa monenlaisilla ilmoilla, toki ihan myrskyt sun muut hirmuilmat poislukien, mutta missä keleissä jätätte suosiolla itse menemättä, ja kuinka tarkka tuo elukka noista ilmoista yleensä on? Tämä siis siltä kantilta, että jos on koppi (itsellä ei), niin siellähän istuu vaikka missä kelissä, mutta tuleeko hirvi, se on eri asia. Ite päissäni kuutioinut, että sais olla melko tyyni, että hirvi tohtii peltoon tulla, kun joka paikassa ei kahise ja rapise, ja kuulee paremmin mahdollisen henkeä uhkaavan saalistajan olemassaolon. Äärimmäisen vähäisessä otannassa (viime syksynä 4 lähikontaktia) keli oli joka kerta aika seesteinen. Tiiä häntä sitten.

Sitten kellonaika/muu hämäryys. Onko hirvet olleet niin ovelia, että tulleet aina tai usein peltoon vasta ihan pimeällä, vaiko jo paremmalla valolla? Ja jos on, niin onko tullut mieleen syytä kulkuaikoihin (esim. metsästyspaine)? Edelleen viime vuonna mahdolliset ampumatilanteet (kaikki kaks ) ilmaantuivat jo ihan käypäisessä valossa silloisellekin p..kakiikarillekin, muuten sai istuksia vaikka sysipimeään ilman elonmerkkiä. Yhdesti oli elukka kans reilusti kellon puolesta etuajassa, kun oli muuten semmonen sadesumuinen hämärä keli. Oli valmiina pellossa tai pellon laidassa kun sinne koitin hiippailla. En nähnyt mutta rytinällä lähti. Nyt on kyllä parempi kiikarikin hommattuna, kun viime syksynä piti varovaisuuttaan jättää kerran ampumatta kun en saanut ihan selvää tarkasta laadusta. Ei hämärän vuoksi, mutta matkaa oli just sen verran paljon (muistaakseni vajaa 200m), että silloisella kiikarilla ei KOKEMATTOMAN silmään varmaa tunnistusta ylivuotisesta saanut. Olisin kyllä muuten niitannut, siinä kerkes vääntyillä monenlaisissa tukevissakin ampuma-asennoissa sitä sihdatessa.

Siitä päästäänkin seuraavaan harkinnan paikkaan. Eli millä tyylillä ruukaa nuot vasalliset emät saapua peltoon. Suht heti vasan/vasojen kans, vai jopa pitkälläkin välillä? Eli siis jos naaraaksi tunnistamaansa elukkaa sihtailee, niin kuinka pitkään saattaa pahimmillaan joutua odottelemaan ennenkuin sieltä vasa suvaitsee saapua paikalle?

Siinä aluksi. Jännää hommaa kyllä tuo, varsinkin noin taivasalla, kun hämärän laskiessa rupeaa aistit olemaan niin herkällä, että on näkevinään ja kuulevinaan kaikenlaista. Supin rapinakin saattaa kuulostaa sonnin rymistelyltä , vaan eipähän rapistele enää sekään supi... Yks hirvisonnikin sentään kaatui heti aloitusiltana. Nyt kun on kiikarit ja pyssyt hommattu ihan kytistelyä varten, ei varmaan koko syksynä nääkkään yhtään .

[valaisija]

Petri r onnittelut hienoista kaadoista. 10-20 kaatoa ei ole vielä paljoa, mutta kun kokemusta tulee lisää näet uskomattomia pakoja, kun se !&%¤#"! ei kaadu millään. Hirvi on kuitenkin niin arvokas ettei haavakoita saisi vielä mahtua 50 ensimmäisen joukkoon.

Kummasti vain sitten kylmää, kun se ensimmäinen, jossa oli hyvä laaki, häviää kuin maan nielemänä, samalla kun seurasit toista ja ammuit siihkin hyvän laakin.
_________________
Muista Matti Vanhasen asevastaisuus!

[JokuUkko]

Se on kyllä totta, että vaikka eka laaki on kuinka varma niin kummasti se elukka katoaa ku seuraa jotain toista elukkaa Pitäis metsämiehellä olla kaks silmää jotka toimis erillään toisistaan, niin vois toisella seurata jo ammuttua, ja toisella tihrustaa uutta...

Ite en hevillä lähde tuplaa yrittämään, kun en oo hirveen hyvä ampuja enkä muutenkaan hirveen kokenu hirvimies. Mut viidestä metristä hirveä ohi ampuneena (ihan tosi!!!) tiedän et metsäs mikä tahansa on mahdollista ja joskus se elukka ei vaan kuole Silti annan tekiämiesten ampua kaks tai kolme samaan kasaan jos ne haluaa. Jos on hyvä ampuja ja pääsee hyvin tilanteen herraks niin ei se varmaan oo ees vaikeaa...

[bscontti]

Eivät tule kovalla tuulella(puut taipuu)eivät. Pieni sade ei haittaa.
Ensimmäisen jahtiviikon aikana tulevat tosi hämärällä syömään. Eli klo.20.00 eteenpäin. Ainakin meilläpäin parhaan tuloksen pellolta saa kahtena ekaviikkona. Myöhemmin saattavat tulla jo päivännäöllä, eli n.17:00 eteenpäin, toki päiväkin lyhempi. Menettäähän ruohokin maittavuutensa pakkasen panemana. Marraskuulla ei juuri pelloilla hirviä näy. Ei kaiva hirvi ruohoa talvella, kuten kauris. Emä tullut aina ennen vasoja. Saatta tarkkailla tilannetta jopa n.10 minsaa. Sit vasa vörnii hiljakseen pellolle. Voihan niitä kytätä aamullakin, vaan paljon arempia ovat. Ei vaan tule lähettyä klo. 02:00 istuun koppiin. Aamulla olisi aikaa paremmin sitä hirveä käsitellä. Ja sitä haavikkoa hakea