Mieleenpainuvin OMA muisto viime jahtikaudelta....

[Lapinleuku]

Itellä paras muisto viime kaudelta tapahtui kanalinnustuksen aloituksen aikaan. Lähdin 1½ vuotiaan lk. saksanseisojani kanssa metille aamukymmeneltä ja eiköhän jo puolen tunnin kuluttua ollut koiralla metto seisonnassa. Käsitteli lintua aivan upeasti ja onnistui jotenkin ihmeen kaupalla 300 metrin rallin jälkeen naulaamaan vanhan kukon yhden kuusen persiiseen. Räjähtävä avanssi ja vielä kun isäntäkin onnistui laukauksessaan niin saatiin homenokka kenttään. Kyseessä ei ollut koiran ensimmäinen pudotus (se on se kaikkien aikojen mieleenpainuvin), mutta edellisenä syksynä ei tyttö vielä oikein pysynyt noitten vanhojen mettojen kuvioissa mukana. Kylläpä polttelee jo jahtiin tällekin kaudelle! Saappa nähä minkälaisia tilanteita saadaan tänä syksynä uuden penikan kanssa... Vanhempi alkaa olla jo melkoisen "varma" peli (jos nyt noitten elukoitten kanssa ikinä mikään on varmaa), joten sen kanssa ei ihan samalla tavalla saa sykettä koholle.

[Lapinleuku]

Ja taisipa tuo edellinen mennä ihan väärän topicin alle. Pahoittelut hirvimiehille! Hirven pyynnistä ei itelle hyviä muistoja viime kaudelta kertynyt. valitettavasti.

[Powerhead]

Meillä on käytäntönä se että kaikilla on tiedossa mitä lupia ja kuinka monta on vielä jäljellä ja lupien mukaisia elukoita saa ampua. Yksinkertaista eikö totta?
_________________

[338 Lapua Magnum]

Meillä on tuossa hieman monimutkaisempi käytäntö johtuen siitä että ei haluta tilannetta että esim. vasoja olisi paljon ampumatta tai kaikki sonnit ammuttu.

Eli jo ensimmäisenä päivänä on jokaisella ohjeistus että jos tulee emä vasa sonni pyritään ampumaan se vasa. Mikäli käy niin hyvin että saadaan vaikka vasa tai kaksi aloitukseen on todella kiva jahdata sitä sonniakin. aina pyritään jättämään sonnin lupa viimeiseksi.

[MikaS]

Meilläkin on tapana pitää ainakin yhtä ison lpaa jemmassa, jos joku sattuu ampumaan ylivuotisen vasana.