Loukkaantuneen/haavoittuneen hirvieläimen jäljittäminen

[Kömy]

Hienoja tilanteita ja mahtavaa kun saadaan haavakot pois metistä!
_________________
Kyllähän se kuula lentää!

[BlueMarlin]

Kiitos valmetille tarinasta, mukava lueskella toistenkin tekemisistä.

[BlueMarlin]

Tänään oli jäljestys joka jäi vaivaamaan tuonne takaraivoon. Töistä tullessani oli auto hätävilkut päällä yhdessä peltoliittymässä. Pysähdyin siihen ja nuori nainen kertoi kolaroineensa peuran kanssa. Hän sanoi peuran menneen rannan puolelle ja nähtyäni auton vauriot ajattelin, että jäljestyksestä tulee lyhyt. Oikea etulokasuoja oli rutussa, ajovalo rikki, konepelti mutkalla ja oikea etuovi sisässä.

Haettuani koiran ja varusteet kotoa palasin paikalle, tällä kertaa sain vänkärinkin mukaani. Kuljettaja ei osannut sanoa tarkkaa törmäyskohtaa mutta sen sanoi, että ajoi hätääntyneenä jonkin matkaa eteenpäin törmäyksen jälkeen. Lähdimme kulkemaan piennarta pitkin, liinaa oli ulkona kolmisen metriä. 200 metriä kuljettuamme koira alkoi vetämään pellolle ja samassa kohdassa asfaltilla näkyi lasinsiruja. Menimme pellon yli järven rantaan ja siellä koira lähti oikealle kaislikkoon. Paikka on erittäin v-mäistä kulkea (olen mulinut siellä aiemmilla jäljityksillä) ja siellä sai tarkasti katsoa mihin astui. Kaislikossa kuljimme 100 metriä ja sitten pärähti, supihaukku. Supi oli kuin kaislamajassa, sinne meni vain yksi reikä jota kohti koira haukkui ja supi rähisi sieltä takaisin. Lykkäsin haulikon piipun kaislojen läpi ja tuntiessäni pehmeyttä sekä liikettä aseessa laitoin sormen koukkuun. Koira nyppäsi sen "oviaukosta" ulos ja siinä retkotti syksyn 99 pienpeto. Mutta nyt emme olleet petopyynnissä ja jatkoimme jäljitystä. Kiersimme lahden kaislikkoa pitkin ja tullessamme pellon reunaan keskeytin jäljityksen. Aloin nimittäin miettimään oliko koira nyt toisen supin jäljillä ja päätin palata kolaripaikalle, nyt vaan toisesta suunnasta.

Koira lähti samasta kohdasta, kuin aiemminkin ja reittikin oli täsmälleen sama. Jatkoimme nyt puoli kilometriä kauemmas eikä metsästä löytynyt verta, karvoja tai mitään muutakaan mikä olisi viitannut loukkaantuneeseen peuraan. Päätin lopettaa kokonaan jäljityksen ja palata huomenna valoisalla perkaamaan kaislikkoa.

Kävellessämme autolle kaverini oli katselemassa törmäyskohdassa jälkiä ja hämmästyttävää oli ettei kyntöpellossa näkynyt minkäänlaisia sorkanjälkiä, ihmetyksen määrä vain kasvoi. Päätin kuitenkin vielä yrittää ja tarjota koiralle tie toista puolta. Ei olisi ollut ensimmäinen kerta, että autoilijan sanomiset peuran kulkusuunnasta olisivat olleet apulantaa. Ei auttanut sillä koiraa ei kiinnostanut siellä mikään. Annoin sen lähteä kolmannen kerran samaa jälkeä rantaan saakka mutta en päästänytkään sitä oikealle vaan lähdimme vasemmalle. Kuljimme vajaan kilometrin rantaa pitkin 50m leveässä metsäkaistaleessa ilman tulosta. Nyt olin kuin uitettu koira ja palasin autolle pää täynnä ajatuksia tästä "jäljestyksestä".

Eli kolme kertaa koira kulki pellon yli rantaan ja halusi aina oikealle? Olisiko peura sittenkin mennyt sinne niemen kärkeen vai seurasiko se toista supia? Eihän sitä olisi uni silmään tullut ellemme olisi vielä palanneet sinne mihin toisella kerralla lopetimme. Koira lähti välittömästi jäljittämään ja veto oli ihan kohtalaista. Pyörimme kalliolla ja välillä kävimme ihan rannassa. Kuljimme ison kivikolun ohitse missä näytti petosillakin kulkua olleen ja kahden pihankin läpi kuljimme. Kun 6km alkoi täyttyä tällä jäljityksellä päätin jälleen lopettaa, lopullisesti. Eli koira autoon ja kotia kohti.

Matkalla oli aikaa miettiä tapahtunutta. Autossa oli isot vauriot, minkälaiset olivat peurassa? Jäljittikö koira peuraa vai supia? Miksei pellossa näkynyt jälkiä, verta, tms? Jos koira jälki supia niin miksi supi ei mennyt kolukkoon piiloon? Onhan se hyväksyttävä ettei kaikkia tavoiteta mutta sylettää se silti. Tänään tapahtui supin kanssa puhdas törmääminen mutta sen olen nyt huomannut jäljityksillä, että jos vertavuotavaa sorkkaa ei ala löytymään niin sitten saattaa supikin kelvata. Ja tässä pitää olla hereillä, jäljitystyyli on hieman erilainen. Tämän parempaan emme tänään pystyneet, ehkä seuraavalla kerralla olemme onnekkaampia.

Ja kuva jäljityksen sivutuotteesta:

[jviitaniemi]

Onkos kellään käyttökokemuksia "verijälki" lampuista? Joulupukki toi mulle sellasen viime jouluna muttei ole vielä sattunut kertaakaan mukaan haavakko hommiin eikä srva tehtäviin. Käytän lumilightin 1400 otsalamppua ja aseessa on ledlenserin p7 etäkytkimellä. Olen huomannut, että etenkin mustalla maalla veri erottuu tosi huonosti maasta led-valossa. Toissapäivänä jäljitin nuoremmalla mäykyllä ison 9-piikkisen kolaripukin, parisataa metriä oli tienpenkalta menny ja nousi edestä makuulta. Vedin koiran tapsista viereen ja ammuin haulipiipulla kolmesta metristä. Koira kuumeni jäljellä sen verran et rupes antaan ääntä n. 20 metriä ennen makuuta, ei hyvä juttu jos kyseessä ois ollu vähänkään virkeempi tapaus.... No kyseessä ajava koira, minkäs se ittelleen mahtaa.

[valmet 412s]

Arvaas kuinka helppoa on puna-viher sokealle... en hanki nähdä verta ku lumella.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[jviitaniemi]

Kyllä värisokeus lisää varmasti haastetta entisestään. En varmuudella löytäny tuosta pukin jäljeltä verta kun kerran, piti vaan mennä koiran perässä. Olis vaan varmempaa jos ois valo jolla veren näkis paremmin, tarvii ruveta siihen lamppuun perehtyyn edes sen verran et avais paketista..

[BlueMarlin]

Kerran olen sivusta joutunut hetken seuraamaan verijälkilampulla työskentelyä. Minut soitettiin kolaripaikalle koiran kanssa ja pyysin ettei metsään menisi kukaan ennen saapumistani. Kun pääsin paikalle niin yksi "Hiawatha" kulki metsässä köyryssä tällainen lamppu kourassa ja hän oli merkannut lähes jokaisen veripisaran paperilla. Kehotin tulemaan pois metsästä mutta sain vastauksen, että etsin koirallesi verijälkiä! Jätä lamppu edelleen kaappiin ja käytä koiraa.

Mutta palataan vielä tuohon eiliseen kolarikeikkaan. Päivän valjettua lähdin käyttämään koiraa eilisissä maastoissa. Menimme alueeseen ns. puhtaalta puolelta eli paikasta missä emme eilen sutanneet. Koira lähti vapaaseen hakuun ja perkasi alueen melko tarkasti. Kun saavuimme talojen lähelle niin lähdimme kohti niemen kärkeä menevää tietä. Tien toisella puolen pellon takana oli kaislikko jonka läpi illalla kuljimme. Yhtäkkiä koira säntäsi juoksuun kohti kaislikkoa, pysähtyi pari kertaa vetäen ilmasta vainua ja jatkoi juoksuaan. Koiran ollessa 10 metrin päässä kaislikon reunasta ja pajupuskista niin pellon reunasta lähti rusakko juoksemaan pellolle. Ajattelin, että kaukaapa koira rusakon haistoi mutta se ei kiinnostanut koiraa ollenkaan, se ainoastaan vilkaisi rusakkoa ja häipyi kaislikkoon rusakon jatkaessa juoksuaan pellolla. Se meni kaislikon läpi aivan vesirajaan ja oli hetken melkein paikallaan. Sitten se lähti kaislikkoa pitkin kohti maantietä ja myös minä jouduin ottamaan juoksuaskelia ettei koira kerkeisi tielle. Samassa peura tuli pajukon takaa pellolle ja juoksi pellon ylitse sinne metsikköön mistä olimme hetkeä aiemmin lähteneet liikkeelle. Jatkoin juoksua kunnes näin, että koira juoksee samaa jälkeä peuraa seuraten. Yritin pysäyttää koiran huutamalla ja voimasanoilla säestäen mutta ilman tulosta. Koira painui metsään peuran perässä. Kun tällainen ei maratoonarin kropan omaava joutuu juoksemaan 400 metriä niin puuskutus oli jo melkoinen päästessäni asfaltoidulle tielle. Peura oli jo ylittänyt tien ja pompotteli hakkuuaukealla eteenpäin. Onneksi ei tullut autoja, kun koira ylitti tien ja jäi etsimään jälkeä asfaltilta. Tästä sain koiran huutamalla pois.

Täyttä selvyyttä tämäkään reissu ei antanut tapahtuneelle mutta itselleni uskottelen, että kolaripeura oli kaislikossa makuulla ja koira sen sieltä haistoi. Kun koira vetäisi ensimmäiset vainunsa niin matkaa kaislikkoon oli noin 150m ja tuuli kävi sieltä meihin päin. Matka kyllä tuntuu melko pitkältä, siirtyykö haju noin kaukaa koiran nenään? Terve peura ei aiheuta enää koiralle toimenpiteitä ja rusakkokaan ei sille kelvannut, vaikka perslähdön ottikin. Jos työt eivät olisi haitanneet harrastuksia niin olisin antanut koiran mennä perässä ja katsonut miten homma olisi päättynyt. 2,6km taisi tutka näyttää tämän päivän kulkemiseksi.

Vai löytyykö joltain parempia tulkintoja tämän kerrotun perusteella?

[Honkila]

Iliman muuta vetää vainua ilmasta tuon 150m. Ite oon myös opettanu kesästä asti tuota nyt vajaa 9kk käyttölinjasta labradori narttua tuohon jälkihommaan. Hirven metsästyksen avaus aamuna jälitettiin yks lehmä vähän yli kilometri, ja lopulta makuulle lopetus. (yritti nousta). Miten te olette jälkikoirahttp://harrellsprec.com/index.php/products/classic-culver-measurenne kouluttaneet? Itse tein vain verijälkeä sienellä, lähtien kymmenestä metristä ja viimeset jälet syksyllä oli jotain 500m. Eli MeJä kokeen mukaan periaatteessa jokunen makaus ja mutkat..

[jviitaniemi]

Joo kyllä tarkoitus on edelleenkin tukeutua koiraan kaikissa tilanteissa. Mietin vaan että voisko siitä lampusta olla "uskon vahvistajaks" itelle kun on tosiaan ajava koira joka saattaa vaihtaa jäljen. Useimmiten pysyy haavakon jäljellä mutta on joskus vaihtanutkin..

[valmet 412s]

150m ei ole matka eikä mikään. Semmosta 400m monasti tutkasta seurannut kun hirvikoira lähtee hirvelle.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[tuhola]

Pisin löytö 100% varmasti puhtaasti ilmasta napattuna on 1200m linnuntietä. Oltiin näätämettällä koiran kanssa ja saatiin näätä. Yhtäkkiä koira nosti nokkansa, haisteli hetken ja painoi syvässä lumessa 1200m ja kahden tienkin yli ja aloitti hirvihaukun. Mitään jälkiä ei mennyt vaan paineli ilmahajua. Toki on erittäin harvinaista että hajut pääsevät kulkemaan nuon pitkän matkaa. 150m on aivan normaali matka kyllä mitä hajut menee melki kelissä kuin kelissä.

[xyxy]

Ilmavainulla sopivalla tuulella (tasainen tuuli, ei kovin kova, ei sadetta) koira kyllä haistaa hirven helposti kilometriin. Kun haju (molekyyli) on kerran ilmaan lähtenyt, ei se aivan heti minnekään katoa. Voimakas tuuli, samoin tuulen pyörteisyys, sekä maaston muodot saattavat hajottaa hajut niin leveälle, etteivät ne riitä koiran nokalle.

[hilipata]

Koiran hajuaistista sanottua: "Voihappo on hajuaine, jota erittyy sekä ihmisestä että eläimestä. Jos gramma voihappoa levitettäisiin tasaisesti Hampurin kokoisen kaupungin ilmatilaan 100m korkeuteen saakka, niin koira haistaisi edelleen voihapon hajun".

[valmet 412s]

Jäi arveluttamaa tuo bm juttu kovasti, varsinkin tuo pellosta puuttuva jälki jne... ja kun merkit törmäyksestä olivat kovat ja elukkaa ei löytynyt....

- olisiko joku noheva kanssa-autoilija nähnyt tilanteen ja heittänyt peuran kyyttiin siinä välissä kun tulit paikalle??
_________________
Varisjahdin veteraani...

[BlueMarlin]

Olin kolaripaikalla noin minuutti törmäyksen jälkeen eli peuran pölliminen ei ole mahdollista. Kyllä itseänikin hämmentää se etten jälkiä nähnyt mutta koira meni joka kerta samasta kohdasta ja sen hajuaistiin minun pitää luottaa ellen itse pysty muuta todentamaan. Koirahan saattaa kulkea hieman jäljen sivussa ja silloinhan niitä jälkiä ei voi siinä kohtaa ollakaan. Mitään hehtaarietsintää emme alueessa suorittaneet lamppujen kanssa. Ei ollut ensimmäinen kerta missä auton vauriot olivat rajut mutta peura jäi kateisiin. Se vaan tuppaa aina unohtumaan siinä vaiheessa, kun tilannetta alkaa selvittelemään ja uskottelee itselleen tehtävästä tulevan nopea.

Olen kyllä tietoinen hirvikoirien hakukyvyistä mutta en ole osannut ajatella oman koirani toimivan niin. Loukkaantuneesta eläimestä erittyy varmasti erilainen haju ja koira toimii sen mukaan. Koiran hajuaisti on ihmeellinen asia ja sen rajoja ei varmasti vielä tiedetä eikä sitä missä kaikessa niitä voidaan hyödyntää? Hypokoirat, syöpäkoirat, id-koirat, yms. Itse olen pari kertaa päässyt seuraamaan ns. erikoiskoulutetun koiran toimintaa ja molemmilla kerroilla se oli yhtä hämmentävää. Tämä jäljitys oli niitä keikkoja missä koira koulutti ohjaajaa.