paras tai huonoin riistalaukaus OMA!

[Metsästäjä 91]

Huonoin laukaus oli viime syksynä kun ammuin teertä n.70m tuelta ja ohi kyllä vitutti.

Paras laukaus kun ammuin tappisarven kovaan hyppyyn mutta matka oli vain n.15m. Oli muuten eka hirvi.

[valmet 412s]

on se ensimmäinen hirvi muillakin näköjään vaikeaa tehnyt vasaa mojautin ja hiukan alas, etujalka pois pelistä löytyi koiran avulla alle 300m. huonoinpia tuon lisäksi ovat kettujen kanssa sattuneet laukaukset, varsinkin haaskapummit harmittavat.

viimeisin onnistunut laaki mikä tuli mieleen kävi tapaninpaivanä. rusakkajahdin lomassa huomasin ketun pellolla hiirestelemässä ja eikivääriä mukana. ei muuta kuin kotoa hakemaan ja aikaakin kului n.20min ja siellähän se vielä oli. hollia oli rutkasti mutta ajokoira oli autossa odottamassa jos haavakko tulisi ammuin jonkin verran ylös ja kettu laski pään alas. niin eleettä kuoli. matkaa oli sitten kotona kun kartasta tarkistin niin 260-270metriä kal 30-06 ja kokovaippa....

[Hietala]

[Penari]

Itse ammuin ensimmäisen hirveni viime syksynä. Vaikka olen kulkenut jo hirvi metsällä 3vuotta. Mutta edellinen koira ei pelannut tarpeeksi hyvin. Ja nyt asiaan....Löysäsin koira(1,5v) jokivarteen aikaa kului n.10min ja haukku alkoi n.500m päässä. Hieman levotonta haukkua,joka kuitenkin kiinteytyi hyväksi seisonta haukuksi. Ajattelin että nyt ei hätäillä,kun koiran ensimmäinen haukku. Kuuntelin haukkua pari tuntia ja ajattelin että hyvinpä takoo menemään, kunnes vieras mies kävi haukulla. Ja haukku katkesi. Arvelin että nyt meni yli joen. Hiljaisuutta kesti 10min. Koira arpoi veteen menoa koska joessa oli pientä tulvan poikasta. Ja sitten rähäkkä päälle joen toisella puolella. Lähdin kiertämään joen toiselle puolelle tien kautta. Koira oli haukkunut jo neljättä tuntia,kun pääsin haukun tuntumaan. Kyttäilin hirveä pienessä taimikossa maassa maaten. Ajattelin että täältä sitä ei mahda saada oli sen verran sakeaa. Kunnes hirvi tuli kohti,se käveli 20m päähän ja jäi seisomaan kyljettäin minua kohti,ihan komea sarvipää. Koira haukkui etujalan juuressa. Oli kuitenkin sen verran oksia edessä että en siihen suolannut. Olin polvillani ja hirvi ei tuntunut tietevän minusta mitään. Hirvi teki 90 asteen käännöksen ja lähti minua kohti. Siinä hätääntyneenä tähtäilin hirveä etupäähän kiikarin läpi ja lopulta painasin. Hirvi pyörähti heti kyljelleen ja koira perseeseen kiinni. Ampuma matka n.5m. Luotina 14.1g hammerhead ja kaliberi 30-06.
_________________

[Sjc]

Vau.. varmaan melkoisen hieno tunne ollut.

[Janme]

Teertä maahan 222sella 25 metriin. Ohi. Oliko paras vai huonoin sen saa jokainen keskenään päättää. Onko niitä varmoja paikkoja...

[Satu88]

Mun parhaat laukaukset taitaa olla ne, kun ammuin ensimmäiset peurani. istuin pellon reunassa olevassa kyttäyskopissa ja kaksi peuran vasaa tuli n. 20 metriin syömään. Tähtäsin ja ammuin toista, ja huomasin että laaki osuin varmasti. Seuraavaksi katsoin takaisin pellolle ja huomasin että se toinen vasahan seisoo vielä samassa kohtaa, eikun kuula kylkeen, ja osui! Kyllä oli hieno tunne kun löysin molemmat peurat 30 metrin päästä ampuma paikalta... Parempi selostus tosta tapahtumasta on jossain täällä foorumissa...

[Over&Under]

Pitkän harkinnan jälkeen uskallan oman huonoimman laukauksen ja sitä kautta myös ikävimmän metsästysmuiston, toistaiseksi, julkistaa täällä.

Elikkäs, on isänpäivä 2003. Hirvijahti täydessä käynnissä. On ensimmäinen hirvisyksyni. Ollaan aikaisemmin päivällä saatu vasa nurin ja nylkyhommat päätökseen. Vielä yksi passitus ja sitten kotiin. Pitkin syksyä olen päässyt hirviä näkemään, mutta aina olen katsonut parhaaksi jättää ampumatta. Passini on sänkipellolla ja ampumasektori on avoin, vailla risuja pellon suuntaan. Keskellä peltoa on kapea kynnös ja pellon takana nousee kuusitaimikkoinen rinne. Isäukkoni passaa oikealla puolella, pellon kulmassa ja vasemmassa kulmassa on kolmas
mies. Pelto on siis miehiteetty hyvin. Koiramies on vasta lähtenyt liikkeelle, joten mitään jännitystä ei vielä ole ja alan kaivelemaan repusta eväitä. Ei mennyt kuin viitisen minuuttia, kun katselin, että mitä se ukko oikein huitoo siellä pellon kulmassa. Termari putosi maahan ja kahvit lensi pitkin vaatteita, kun huomasin lehmän ja vasikan tulevan suoraan minun sektorilleni. Koira ei ollut mukana, joten hirvet olivat "vaeltajia", joita sinä syksynä näkyi meillä poikkeuksellisen paljon. (Meillä on tapana hirvijahdissa ampua hirviä, ei kouluttaa koiraa kuten monessa muussa seurassa, joten näitäkin saa ampua.) Hirvet kulkevat kevyttä ravia pellon reunaa pitkin, matkaa minuun ehkä 100 m. Ammun, vasa pysähtyy ja kääntyy minuun päin. Ajattelin, että osui ja en harkinnutkaan uusintalaukausta. vasa erkanee emästään ja tulee suoraan minua kohti, ohittaa kynnöksen ja on kuve minuun päin noin 50 metrissä...Enkä ammu uudestaan. Vasa kulkee kohti isäni passia, on siis meidän välissä. Kuuluu laukaus, enkä ollut varma mitä hirveä nyt ammuttiin, ensin luulin, että isäni ampui vasaa ja helpotuin, mutta todellisuudessa lehmä oli saanut maksaosuman ja painui metsään pellon vasemmasta nurkasta. Vasa meni metsään minun ja isäni välistä... Aivan mahdoton hämmennys ja vitutus iski. Kelasin tapahtunutta päässäni useita kymmeniä kertoja ja ammuin vasaa uudestaan, kun se oli 50 metrin päässä ja aina jäi. Koko iltapäivä hirviä sitten etsittiin. Lehmä löytyi puolen kilometrin päästä makuulta ja sen koiramies lopetti nopeasti. Mutta voitte uskoa, että meikäläistä harmitti vasan kanssa tapahtunut kömmähdys. Selittelen porukalle tapausta ja vasan käytöstä laukauksen jälkeen. Pellon vasemmassa reunassa ollut mieskin sanoi, että vasa näytti saaneen hyvän osuman, mutta se oli kuitenkin ehkä hieman oman laukauksensa puolustelua, näin ainakin omasta mielestäni. Mietin mikä meni vikaan ensimmäisen paukun kanssa. Ilman muuta olisi pitänyt ampua uudestaan, mutta ensimmäinen näytti osuvan ja kokemattomana en arvannut seurata hirven käytöstä joka jälkeenpäin oli minusta aika pirteää.
Vasa löytyy illan jo hämärtyessä...Joesta, sieltä meidän koiraryhmämme sen lopetti ja onki ylös. Oma laukaukseni oli nähtävästi rintapää raapaisu. Kaato jäi siis saamatta, mutta olin tyytyväinen, että löydettiin "haavakko". Seuraavat koulupäivät...No ei niistä sen enempää..
_________________
jepjep...

[ent.ap]

Tekevälle sattuu, semmonen joka ei tee mitään, niin eipä se mitään koekkaan?

Eniten harmittaa semmoset laukaukset, että tietää ampuneensa hyvin(elikkä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan)mutta elukka se vain menee

Ei ehkä paras, mutta hauskin oli kerran Lokalla, kun olin vesilintuja pyytämässä:

Kaverini oli kanootissa keulalla, uuen pumppuhaulikkonsa kanssa.

Siinä se ampu vyöllisen lintuihin, mutta ei"höyhenen vahinkoa".

Kunnes tultiin yhelle letolle, josta mie ammuin kiväärillä lintua kanootinkeulilta(paikkoja vaihettiin vähän aikasemmin).

Ei se lintu jääny, mutta n.100m .päästä(sivulta) hyppäs puolenkymmentä punajalkaa(heinäsorsaa) lentoon.

Aluksi otin haulikon käsiin, mutta otinkin kiväärin, jolla ammuin sivuttain lentävää lintua(ampumasektori oli kyllä hyvin tievossa, eikä riskiä keneenkään osumisesta ollu).Lintuhan tippu ja takaa kuulu"ei !&%¤#"! ole tosi"(nuo sanat on syöpyny syvään sisälle, sekä aiheuttavat suurta mielihyvää kun muistelen niitä).

Samalta reissua pari muuta kaveria sai 3 hanhea, että hyvin se meni se reissu.
_________________
Jokanen eletty päivä, on lähenpänä kuolemaa.

[Benelli Nova mag stop]

Ammuin tänä vuonna toisen hirveni, radiosta kuului että emä ja vasa ovat tulossa passia kohti kului jotain 5-10min kun kuului kaksi laukausta.. "vasa nurin" kuului radiosta. Sitten alkoi metsä rytisemään ja näin nupan koivikossa tulossa minua päin ja pysähtyi 25m päähän mutten voinut ampua koska sivupassi oli takana, sitten nuppa otti kovan spurtin ja juoksi tien yli tähtäsin oikeaan etulapaan ja laukaisin, nuppa tippuu siihen...
_________________
Aina sattuu ku tapahtuu, ja kun useesti sattuu niin tottuu.

[JuZZe]

Itellä oli eka teeri minkä puotin. Isäntä käveli noin 100 metrin päässä vanhassa männikössä. Ite kävelin suon reunaa. En ollut ennen ampunut etes haulikolla mutta kertahan se on ensimmäinenkin. Ikää oli 13 vuotta. Ihan rauhassa siinä kävelin haulikko kädessä. Yhtä äkkiä noin 25 m pomppaa kaks mustaa teertä lentoo ei muuta ku niistä toiseen hauliryöppy mutta kaarsi normaalisti lentäen isäntää kohti sinne männikköön. Minä jo aattelin että voe @&%%***. Sitte saman tien samasta paikkaa hyppää toiset kaks mustaa teertä siitä lentoo ja sama juttu kisko toisee niistä kiinni ja PAM. Höyhenet pöllähtää komiasti. Teeri puottautuu muutaman metrin alas päin ja nousee takaisin ilmoihin. En nähnyt että minne putosi kun oli pitkää männyn tainta siinä edessä. Kaarsi sinne suolle. Tiesin että oli hyvä osuma kun puottatu niin pitkän matkan alaspäin heti alussa. Mutta siinä tuli jo koiraa kun ei lintua löytynyt. Isäntä siihen ehti jo avuksi haravoimaan sitä suota. Siinä sitten siksakkia kävelin ja huomasin että mikä musta siinä on ketarat pystyssä suon mättäällä. Teerihän se oli kuolleena ku tukki. Paukku oli 3 millinen metso. Oli siinä suu messingillä kun toisella laukauksella elämässä tippu teeri. Sen jälkee tuli aina hyvä mieli kun samasta paikasta myöhemmin käveli kun huomasi ite ampuman Metso paukun siinä männyn oksassa johon olin sen ripustanu siinä samalla.
_________________
6,5x55

[jahtimies]

Tarina on pitkä kuin nälkävuosi mutta kaikessa tragikoomisuudessaan lukemisen arvoinen. Painotan että tällaista ei porukassamme ole ennen sattunut ja kaikki henkilöt ovat kokeneita ja vastuutuntoisia metsämiehiä vaikka tämän tarinan kohdalla sitä onkin vaikea uskoa.

viime syksynä sattui ja tapahtui hirvimetsällä. Koiralla oli haukussa kaksosvasaporukka. Porukalla oli enää yhden ison lupa jäljellä. Elukat kävivät näyttäytymässä useammalle metsästäjälle ja olipa kolmekin ukkoa kerralla katsomassa hirvihaukkua eikä hirvet olleet moksiskaan vaikka tiesivät ihmisen läsnäolon. Kun ei siinä muukaan auttanut niin lähti kolme miestä hirvihaukkuun tavoitteena saada kumpainenkin vasa saaliiksi. Kaksi oli varustautunut kivääreillä ja yksi videokameralla joten koko farssi saatiin nauhalle. Miehet menivät haukkuun ja tapasivat hirvet hakkuuaukealla 150 metrin päässä. Tuumittuaan tilannetta miehet päättivät ampua vasat vaikka matka oli tilanteeseen (avokäsiltä hirvenvasaan) nähden huomattavan ylipitkä. Toinen miehistä aimpointilla ja tikan 308:lla varustautuneena otti toisen hirven jyvälle kun taas toinen hirvestäjä keskittyi hieman lähempänä seisovaan vasaan avotähtäimillä varustetulla sakon 9.3:lla. Siitähän se sota sitten alkoi. kummatkin kiväärit jyrähtivät ja molemmat vasat putosivat paikalleen. Kuinkas ollakkaan vasikat hyppäsivät pystyyn ja kiväärit jyrisivät taas (yhteensä 6 kertaa). Tällöin olivat jo toiselta mieheltä panokset lopussa ja toisellakin ase tyhjänä. Toinen vasa lähti seuraamaan emää ja toinen kampuroi metsästäjiä kohti haparoivin askelin. Vasa tuli aina 30 metrin päähän jolloin kuvaajakin päätti työntää lusikkansa soppaan. Hän otti valmet petransa ja jyräytti 3 kertaa vasaa etupuolelta rintaan. Vasa kaartoi vielä metsään ja oli kaikesta päätellen varma tapaus(kuten miehetkin videonauhalla isoon ääneen julistivat "tuo on vainaa"). Tilanne oli vähän aikaa niin sekava ettei kukaan tiennyt mitä oli tapahtunut. No, aikaa kului ja hirvistä ei näkynyt silmääkään. Todellisuudessa molemmat vasat olivat haavoittuneet. Emä ja haavoittunut vasa karkasivat motista ja saivat vielä mennessään passimieheltä lyijyä peräänsä. Tapahtuneessa oli ainesta vieläkin suurempaan farssiin kun motista juoksi vielä yksi terve vasaporukka passiketjun läpi mutta maltillinen passimies punnitsi tilanteen oikein ja päästi hirvet menemään.

Tilanne oli siis seuraava: yksinäinen haavakkovasa metsässä sekä emä ja haavakkovasa toisaalla. Porukka jakaantui kahteen osaan ja kumpikin puoli lähti jahtaamaan omaa elukkaansa. lähdin johtajan kanssa autolla kuuntelemaan olisiko Emä ja vasa rauhoittunut haukkun. Karkko oli noin 2.5 kilometriä ja hirvet olivat jääneet haukkun mutta valuivat koko ajan kauemmaksi. Sain käskyn lähteä haukkun ja ampua vasan. Tilanne näytti hankalalta sillä maaston näkyvyys oli korkeintaan 15metriä. Luojan kiitos Koira oli asiansa osaava ja pääsin kuin pääsinkin hirvien luo n.10 metrin päähän. Ampumatilannetta en kuitenkaan saanut koska hirvet olivat tiiviissä nipussa eikä lehmä halunnut luopua jälkikasvustaan. Odotin että hirvet valuivat kauemmaksi ja peräännyin tilanteesta. Joksin tämän jälkeen veren maku suussa hirvien eteen ja jäin odottamaan kantturoita vähän ajan päästä ne ilmestyivät ja pysähtyivät seisontahaukkuun n.30 metriin. Siihen päättyi vasan tie keuhkolaukaukseen. Nylkeminen osoitti että aikaisemmin rätkityistä laukauksista yksi oli hipaissut jumalauta persekannikkaa...saivat siinä kuulla kolme miestä kunniansa. Videon nimeksi tuli muuten "ei näin".

Entäpä tämä toinen vasa sitten...susien perssiissä!

[jahtimies]

No jos omaa huonointa riistalaukausta etsitään niin olin pikkupoikana jänispassissa ja jänis tuli tielle suoraan minun syliin ja läksi siitä tietä myöten poispäin. Olin siinä hanallinen astra kourassa ja rupesin jussia ampumaan. jännittikin niin jumalattomasti ettei sitä hanaa muistanut taaksae vääntää vaan puristelin siinä liipasinta kunnes jänis juosta kylkkäsi kaikessa rauhassa mutkan taakse...

Kertokaahan muutkin tarinoita, ette te niin hyviä ampujia ole ettette koskaan ole mitään karkuuttaneet tai niin huonoja ettei mitään ole tullut.

[Vieras]

[Vikate]

Mettoa männyn latvaan 230m:n päähän hyvältä tuelta repun päältä ja hyvä sammalmätäs alla. Arvioin matkan väärin ja tähtäsin tasan keskelle mettoa. 2 kertaa koitin ja sitten ukko läks!

Ase 308 ja patruuna Sako 8g ranger kohdistettu 150 m:iin.