| Näytä edellinen aihe :: Näytä seuraava aihe |
| Kirjoittaja |
Viesti |
Lahtinen
***
Liittynyt: 05 Maa 2004
Viestejä: 20450
Paikkakunta: Suur-Satakunta
|
 Lähetetty: 27.12.2011 08:56 Viestin aihe: |
 |
|
| Kaarle Martel kirjoitti: | | Edellisjouluna, poikani löysi kuusen alta paketoituna piekkarin ja haulikon. Tosin käytännön järjestelyiden vuoksi olin itse hakenut niihin luvat ja pistänyt pojalle pakettiin… |
Itse olen toiminut joskus vastaavalla tavalla 60v lahjan tapauksessa. Mielestäni kohtuu ongelmaton tilanne käytännössä silloin, kun aseet "jäävät samaan talouteen". Juridisesti varmaan joku paragraafi koki loukkauksen tossakin. |
|
| Takaisin alkuun |
|
 |
pekusti
Kanta-asiakas
Liittynyt: 04 Syy 2008
Viestejä: 1334
|
| Lähetetty: 27.12.2011 10:56 Viestin aihe: |
|
|
| CeeCee kirjoitti: |
Voihan sitä paskia vaikka kynttilöitä. Ei kuitenkaan liittynyt mitenkään tähän tapaukseen. En usko, että jos isä ostaa pojalleen pienoiskiväärin ja haulikon lahjaksi pukinkonttiin, niin silloin tämän lahjan saajalla olisi jonkinlainen juridinenkaan omistusoikeus näihin lahjaksi saatuihin aseisiin. En ottanut kantaa perinkunta-asioihin, vaan näihin "lahja" pyssyihin. |
Jos on mahdollista sopia aseen omistussuhteista ilman, että on pakollista rekisteröidä aseen omistajuus, niin miksi se ei olisi mahdollista myös isän ja pojan välillä?
Lahja on vastikkeeton saanto siinä missä perintökin, eikä tässä tapauksessa niitä voida esim. ulosmitata lahjan antajan omaisuutena. |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Tiger
Kanta-asiakas
Liittynyt: 06 Maa 2004
Viestejä: 2852
Paikkakunta: Sjoki/KäMä
|
| Lähetetty: 28.12.2011 19:40 Viestin aihe: |
|
|
Rippikoulun päätteeksi sain ylläripyllärinä haulikon lahjaksi. Koska ei tuolloin ollut itellä ikää sitä tarvittavaa viittätoista, niin setämies oli ottanu aseen nimilleen ja se oli sitte paketissa juhlapaikalla. Lupahommat hoidettiin omaltaosalta kun ikä tuli täyteen.
Sillon oli hankkimisluvanhinta muistaakseni 32euroa. Jos nykysin joutuu hommaamaan esim. ensin isälle luvat aseeseen, joka on tarkotus siirtää myöhenmmin pojan nimille, niin lupiin menee yhteensä jo 144 euroo.  |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Vieras 1*
Kanta-asiakas
Liittynyt: 19 Jou 2004
Viestejä: 3275
|
| Lähetetty: 28.12.2011 20:23 Viestin aihe: |
|
|
| Kaarle Martel kirjoitti: |
Olisiko kuitenkin kyse isän ja pojan yhteisestä harrastuksesta, jossa isä hankkii hieman lisää kalustoa yhteisen isäpoikatoimintaan.
Moraalisesti omia aseita voi sitten myöhemmin harrastuksen edetessä ja iän karttuessa alkaa siirtää myös omiin nimiinsä ihan virallisestikin. Oliko tässä järjestelyssä Sinusta aidosti jotain moitittavaa? |
| Kaarle Martel kirjoitti: |
Olen siitä onnellisessa asemassa, ettei minun tarvitse kadehtia jonkun aseperintöjä. Kyse ei siis ole siitä, vaan oikeudenmukaisesta ja tasapuolisesta kohtelusta aselupa-asioissa. Ihan hyvä, jos joku perii aseita tai koko kokoelman, mutta kyllähän siihen aseen pitempiaikaiseen hallintaa/omistukseen täytyy olla muukin syy, kuin että haluaa hallussapitää aseen. Tai sitten muidenkin tulee saada samalla perusteella sellainen hankkia.
Jos lupaperusteet ovat kunnossa, niin mikäs siinä sitten. Niihin saa luvan aivan samoin, kuin joku joka ostaa aseen. Mitä jos pappa oli panostaja ja häneltä jäi muutama kilo räjähdeainetta tai lääkäri, jolta jäi morfiinia? Kyllä kait perillisellä on oikeus omaisuuden arvoon, muttei kaikissa tapauksissa niiden käyttöön tai pitempiaikaiseen omistamiseen.
http://forum.eralle.net/viewtopic.php?t=74758&postdays=0&postorder=asc&start=0 |
| Kaarle Martel kirjoitti: |
Eihän siinä muuta eroa ole, kuin se, että aseiden omistusta halutaan yhteiskunnassa säädellä. Viranomaiset haluavat varmistua aseen omistajan kelpoisuudesta omistaa ase. Henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi tässä harkinnassa tarkastellaan aseluvan hankkijan motivaatiota, eli aseen käyttötarkoitusta.
Olisi vallan erikoista, jos yhteiskuntaamme muodostuisi perheitä tai sukuja, joissa aselupa olisi automaattinen etuoikeus pelkän sukulaisuuden perusteella aseen omistajaan, aseen käyttötarkoitukseen tai aseen ominaisuuksiin katsomatta. Tämä etuoikeus siirtyisi sukupolvilta toisille. Ennakkoperinnöllä voisi varmistaa, myös murrosikäisten lasten aseen omistuksen…
Miltä kuulostaisi, jos vaikka säätäisimme lain, ettei ruotsinkielisten tarvitsisi alistua aseluvissa viranomaisten harkinnan alle. He saisivat luvat automaattisesti aseeseen, kuin aseeseen? Eihän se meiltä muilta olisi mitään pois. Olemme vain kateellisia, jos sotkemme omat asehankintamme sivistyneesti ja fiksusti käyttäytyvien ruotsinkielisten aseharrastuksiin.
http://forum.eralle.net/viewtopic.php?t=74758&postdays=0&postorder=asc&start=30 |
Hyvin sää vedät... |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
Kaarle Martel
Sisällöntuottaja
Liittynyt: 25 Tou 2009
Viestejä: 3593
|
| Lähetetty: 28.12.2011 23:08 Viestin aihe: |
|
|
| Vieras 1* kirjoitti: |
Hyvin sää vedät... |
Oliko noissa Sinun mielestäsi jotain ristiriitaista? Olen hakenut aseille lupia ja saanut. Näin myös poikani.
Lisäksi toivon, että kaikkia aseluvan hakijoita kohdeltaisiin taspuolisesti ja samoin säännöin.
Sanoin jo aiemmin, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että joku perii aseita. Näin voi käydä itsellenikin ja pojalanneni melko varmasti. En odota itse, enkä odota poikanikaan saavan mitään erityiskohtelua aseluvissa. Niin kauan, kuin aseluvat yleisesti tarveharkitaan ase kerrallaan, toivon sen saman kohtelun koskevan aivan kaikkia. Toki toivoisin lupasirkuksen helpottuvan, mutta kaikilla yhtälaisesti.
_________________
http://www.terveisetravintoketjunhuipulta.com |
|
| Takaisin alkuun |
|
|
|
|
Et voi kirjoittaa uusia viestejä tässä foorumissa
Et voi vastata viesteihin tässä foorumissa
Et voi muokata viestejäsi tässä foorumissa
Et voi poistaa viestejäsi tässä foorumissa
Et voi äänestää tässä foorumissa
|
|
Ohje
Haku
Käyttäjälista
Käyttäjäryhmät
Rekisteröidy
Käyttäjätiedot
Kirjaudu sisään tarkistaaksesi yksityiset viestit
Kirjaudu sisään
