Paras lintukaliiperi

[Vieras]

Tuosta tuuliherkkyydestä; Miten kovalla tuulella te olette nähneet teeriä latvoissa? Omakohtaiset kokemukset ovat sen suuntaisia, että melkoisen tyyni saa olla, että teeri latvaan nousee. Silloin ei mielestäni tuuliherkkyydellä ole niinkään merkitystä.

[Real_dreams]

Voi !&%¤#"!, voi !&%¤#"! !&%¤#"! "Kakskakskakkonen ei tapa teertä kunnolla vajaa kahensadan metrin päästä..." Siinä jää teeri/hanhi/metto tonne matkalle, EIKÄ OLE MITÄÄN JAKOA edes. No mitäpä tässä melskata, aina näitä ihme sällejä löytyy.
Kiva kaliperi on kans 5,7x47 linnuille

[eero]

kyllä tuo kalluppi antaa viitteen siitä että 222 kaliperi on se oikea. tietysti siitä voidaan kinata ikuisuuden. tuo matka 200 metriä onhanse pitkä ainakin tuulisella kelillä 222 kaliperisella. mutta kunnon metsästäjä pyrkiikin hiipimään lähemmäksi toista se on ne jotka metsästää pitkillä matkoilla mutta se ei ookkaan mitään metsästystä. tietysti yksi huono puoli on tuo äänen vaimennus 222 kaliperisella sille kun ei voi oikein mitään.

[virtsu]

5.6x52r Brnon rihlassa. Sillä oon pärjännyt vallan mainiosti.

[mvl]

onko kellään kokemuksia norman kokovaipasta,kärjen muoto erilainen kuin lapualaisessa,kuulin että tappaa paremmin ku itsellä vähän kans huonoja kokemuksia tuosta lapualaisesta.Kuulin myös että sakon supermatchin reikäpäällä ei lintu särkyisi ja kokeilin kerran 170 metriin,aika pahaa jälkeä tuli puolet lihoista pilalla.
Puolenkymmentä vuotta tuli ampuiltua 308:lla ja kyllä se oli laaki ja vainaa ja nätti reikä lapuan 8gramman kokovaipalla 200metriin saakka.
Taas ennen sitä kymmenen vuotta 243:lla ja samanlainen nättireikä linnussa kun kasilla mutta jostain syystä linnut välillä juoksutti pitkin metsiä.
Eli vaihtasin taas kasin mutta rekyyli vähän turhan kova ku parikertaa tuosta 412s rihlasta lähti haulipiippu yhtäaikaa niin jäi vähän vituttamaan ja siirryin kakkoseen.vaan eipä tuota uskalla enää nykyisin pitää haulipiipun puolella ees patruunaa ku luotipiipulla ruilauttaa.

[Vieras]

JOs meinaapi viisseiskalla lintua ampua niin aina puolvaipalla, kaveri tossa joku vuos sitte kiros ku yks kymmenestä linnusta on puun alla, loppuja kateltiin koirien ja vaikka minkä kanssa, välillä löyty ja toisinaan ei... Sitte se keksi puolvaipoilla ruveta ruikkimaan ja nykyään lintuja on ruvennu löytymään siitä puun altaki...

Kyllä ite oon .308 puolella, toki haavakoita tulee silläki jos huonosti ampuu, mut kuitenki 13 gramman kokovaippasella sellier&bellotilla on niin kova isku että nätti reikä linnussa ja löytyy useimmin heti... Muuten oon koko kiväärillä linnunmetsästystä vastaan, nykykiikarilla ja hyvällä pyssyllä linnun tappaa 300 metriin asti, liian helppoa! Piskin haukkuun ammuttaessa se on kuitenki ihan hyvä peli...

[Vierailija]

Tuosta 300m=liian helppoa voidaan olla montaa mieltä. Melkosesti saa tähdätä yli tuolle matkalle. 222:lla joutuu varmaan vetämään ~40-50cm yli toivotun osumakohdan jos kivääri on radalla tarkkuutettu 150/100m. Eli melkoista pelaamista on.

Niitä ihmemiehiä on jotka sanovat 300m:llä tähtäävänsä teertä päähän jolloin osuu nätisti keskelle rintaa (222). Ase tarkkuutettu 100m. Taitaa kyllä kaupan norm panoksilla mennä reippaasti lepikon puolelle. Tai jos osuu niin matka on arvioitu ehkä ~100m pieleen.

[deadline]

Kyllä 222:lla nelkyt senttiä yli kolmeensataan on aika lähellä, jos kivääri on tarkkuutettu 150:een metriin. Niillä nurkilla suoralentoinen pilkkuseiskakin alkaa pudottaa kuulaa aika nopeasti, joten etäisyyden arvioinnissa pitää osua aika hyvin kohdalleen (siis sen lisäksi, että tietää aseensa käynnin). Että 300 metriä= helppoa, enpä niin sanoisi.

Itse ostin myös pilkkuseiskaa järeämmän tussarin lintuaseeksi, riitti kun kerran olin todistamassa 222:lla pudotettua kadonnutta lintua. Raskaammalla ei myöskään ole niin suurta vaaraa mossahduksesta, vaan kuula menee nätisti läpi, niin että rutina käy.

Toisaalta tappotehosta sen verran, että tiiän 222:lla ammutun kaks kanukkia samalla kuulalla (on muuten tosi ku vesi) ja molemmat vielä talteen, tosin jälkimmäinen pienen juoksukilpailun jälkeen.

[Jaska]

Itse en ainakaan menis omaan piipuun pistämään puolivaippaluotia voi olla että sitten sitä lintua saa tosiaankin ettiä sulkien seasta kun koko vaippakin tekee toisinaan huonoa jälkeä ainakin 22-250rem mutta harvoin .... Tai no....
_________________
Täähän on selevä homma....

[762-39]

Poikametso ammuttuna noin 90 metrin päästä .222 Lapua 3,6 g lyijykärki;

Metso nurin siipeä räpäyttämättä, kuulan ulostuloreikä noin 3 cm halkaisijaltaan.

(Valitettavasti taito ei riitä siihen "alle 200 metriltä ammutaan kaulaan" niinkuin täällä tuntuu monella riittävän...)

[suopatti-eemeli]

Sanonpa sanani minäkin. Suurimman osan koiralleni ampumistani linnuista olen ampumnut viispilkkuseiskalla ja vain yksi teeri on mennyt pilalle senjälkeen, kun löysin oikean panoksen. Ampumamatkat ovat vaihdelleet 25-90m. Kohdistin aseeni 8O m:iin. Toki muutkin aseet ovat hyviä ja parashan on se mihin on itse tyytväinen.
Ps. Mielellään kaulan tyveen eikä suinkaan keskelle lintua.

[Vierasko]

Alkuviikosta ammuin kukkometson Roin maalaiskunnassa 222 rem. 3.2g Sako speedhead luotina. Matkaa metsoon noin 170 metriä, ukko tuli alas männystä kuin rukkanen. Itsellä kokemuksia muistakin kaliipereistä, 308, 243, 30-06. Kaikilla kalipereilla omat hyvät puolensa. Kaikki kuitenkin tappavia, jos meinaa ampua lintua yli 200 metriin, niin ei se ole kaliperista kiinni vaan ampumataidosta. Kaliiperi on kuitenki enemmän makuasia

[M55]

Kaliberilla ei ole lintujahdissa niin suurta väliä, tärkämpää on että pystyy käsissään olevalla aseella saamaan osuman oikeaan kohtaan. Eniten olen ampunut mettälintuja 222:sella ja kokovaipalla, kun vain laukaus on kohdallaan, on lintu puun alla hengettömänä. Jos vedät teertä suolille tai vain lihasosuman rintalihoihin, on ihan sama onko luoti 3,2 grammainen vaiko 13 grammainen kokovaippa, sulankelin aikaan ja ilman koiraa löytyminen vaikkapa suopursua kasvavalta suolta on vaikeaa. Naarasteeren kyseessä olleen lähes mahdotonta. Lapissa taas on jo loppukaudesta yleensä lunta joka helpottaa siivenneen linnun löytymistä. Täällä etelässä niin ei ole.

Radalla asetta kohdistettaessa kunnolliselta tuelta sama kaveri saa helposti alle 20 millin kasoja. Aseeen ja ampujan käynti maasto-olosuhteissa onkin helposti jo 40-50 millin luokkaa oletetulle ampumamatkalle, niin silloin alkaa jo tulla niitä huonoja osumia mistä sitten omaa tietämättömyyttään syytetään kaliberia. Lisäksi muutaman kymmenen metrin virhe etäisyyden arvioinnissa sekä pieni sivutuuli tekevät omat lisämausteensa. Äkkiä huomataankin että on yllättävän helppo ampua jopa ohi.

Yksi asia on jäänyt näitä tarinoita kuunnellessa ihmetyttämään. Monet puhuvat ihan tosissaan että vaikka vedin kaliberilla xxx ja luodilla yyy keskelle lintua nappiosuman, niin silti se lensi näkymättömiin ja jäi löytymättä. Selittäkää miten pystytte olemaan varma että reikä oli keskellä tai edes oikeassa paikassa jos lintua ei löydy?

Ja jos vetää sivuttain istuvaa lintua keskelle kokovaipalla, niin harvoin se tulee rukkasena alas, oli kaliberi sitten mikä tahansa. Silloin osuma on jo selvästi liian takana.

[reku]

on sitä tullu kokeiltua myös piekkaria,kun pystykorvan pentua treenasin ja meton purotin.matka noin 70m,subsonic paukku! ei yhtää rikkonu,mutta silti putos kuin rasa! 222 rem onnistuu kyllä aivan täysin hanhi ja metto jahti! ei oo tarvinnu juosta peräs. sakon kokovaipalla oon ampunu ja on sitä tullu ammuttua myös 30-06.lla ei tapa sen paremmin jos ei osu siihen mihin tähtää!!

[Vieras]

juu, oon mieki 22:lla koiran haukkuun meton ampunu tänä syksynä, teeri siihen päälle, subsonicilla molemmat löyty puun juuresta (koiran hampaista), mut silti lähtisin kyllä 308 ampumaan jos enemmän ampusin... Mut muuten subsonicit on kyllä ihan päteviä moneen muuhunki tilanteeseen ku linnun ammuntaan...