Hirven kyttäysmetsästyksen aapinen

[Nimrod]

Koiran käytöstä väärin ja vääräntyyppisellä koiralla,

Aivan ensimmäinen virhe on ensin sotkea jälki omalla epätoivoisella harhailulla, joka sekoittaa jälkiä aivan tarpeettomasti. Ensimmäiseksi tärkeintä on se, että hirven viimeinen näköhavainto merkitään tarkasti jotta jäljestys edes alkaa oikeasta paikasta. Lisäksi tulee kuunnella tarkkaan mitä rutinoita, korinoita ja rytinöitä metsästä kuuluu.¨

Perusvirhehän on se, että joku löysää sitten hirvikoiran jäljelle ja luonnollisesti irti. Sitten se lähtee jonnekin ja haukkuu elävää hirveä koko yön. Periaatteessa jäljestysmahdollisuus koiran kanssa on käytetty siinä vaiheessa kun ensimmäinen koira löysätään jäljelle. Kun jäljitetään niin käytetään sellaista koiraa jolla ei ole hirvenpyyntivaistoa ja se pidetään kiinni pitkässä narussa. Parasta tulosta meilläpäin on saatu labbiksilla ja saksanseisojilla joilla on runsaasti jälkikokemusta. Jälkimmäinen on mielestäni jopa parempi, mutta moni ei halua riskeerata seisojatyötä totuttamalla koiraa hirveen. Hirvikoirallakin onnistuu, mutta täytyy olla ehdottoman jälkivainuinen ja jälkiuskollinen ja se täytyy pitää siinä pitkässä narussa.

[optimikko]

Kertokaapa parhaat edellytykset onnistuneelle kyttäykselle
_________________
Hallittu kaaos = selkeä epäjärjestys

[Metsastyskerho1]

Itseasiassa tuota kyttäysmetsästystä käytetään kyllä Etelä-Suomessa ja vieläpä nimenomaan isojen asutuskeskusten lähellä. Mm Espoossa olen kuullut olevan sellaisia hirviporukoita että käytännössä heillä on vain muutama (ehkäpä vain yksi) paikka missä voi ampua turvallisesti ja sielläkin vain tornista yhteen ainoaan suuntaan, alaviistoon ammuttavan luodin upotessa lopulta maahan. Lisäksi tämänkaltaisissa paikoissa ajometsästys vaarantaisi liikenneturvallisuuden ja hirvikoira taas jäisi pikapikaa auton alle. Tällöin ainoaksi mahdolliseksi jahtimuodoksi jää kyttäysjahti. Ja on vain ajan kysymys miten pian yhä useampi kasvukeskusten liepeillä metsästävä seura on saman tilanteen edessä.

[Visapää]

Minä myös uskon, että tornista tapahtuva kyttäysmetsästys tulee varmasti yleistymään Etelä-Suomessa. Hirviähän täällä riittää suurten asutuskeskusten liepeilläkin ja ajometsästys metsästystapana on silloin useimmiten poissuljettua.

Itseäni on alkanut vähän samoista syistä kiinnostaa jokin matalajalkainen, jäljestävä ja hitaasti ajava koira. Kysymykseen tulisi riistalaukauksen jälkeinen jälkityöskentely ja kauriin / pienriistan ajaminen haukkuen. Onko kellään kokemusta erityisesti hirvijahdissa mäyräkoiran käytöstä riistalaukauksen jälkeisessä työskentelyssä? Uskoisin, että mäykky voisi lyhytjalkaisena ja jälkitarkkana koirana seurata verijälkeä jopa kytkemättömänä, jos sen saisi opetettua "tiedottamaan" esimerkiksi haukkumalla? Jälkivaljaisiin kytkettynä se olisi tietysti pomminvarma jäljittäjä....

[valaisija]

Kun otat ajavalinjaisen mäykyn ja annat sille sopivasti metsää, ajaa se verijäljen äänellä aivan varmasti. Mutta hitaasti on suhteellista, ei siinä mies pysy mukana. Jos laukauksen tappavuudesta on epäilyksiä, kannattaa jäljittäjä pitää aina kytkettynä.

Mäykky ajaa myös tervettä hirveä ja joskus pysäyttääkin. Se kun ei vain kuulu koe eläimiin, niin jotkut kokeisiin hurahtaneet opettavat sen irti hirvestä.

Toiset jäljittävät hirveä kytketyllä mäykyllä, se on tehokasta passit voidaan tarvittaessa aina järjestellä uudelleen.
_________________
Muista Matti Vanhasen asevastaisuus!

[JokuUkko]

On kyllä varmaan totta että Etelä-Suomessakin kytistely yleistyy jossain vaiheessa. Vaik kyllä meidän alueella voi vielä ihan turvallisesti ammuskella ku kattoo mihin ampuu...

Hitsi toi jäljestävä koira pitäis kyllä olla jokaisella seuralla. Meidän porukasta esimerkiksi sellainen VIELÄ puuttuu. Kasvamassa meillä mäykky jo on mut sillä on vielä suuria vaikeuksia päästä kävyn yli niin tuskin siitä ensi syksynä vielä jahtiin on... Et niin täytyy tehdä ku ennenkin - eli olla intiaani ja jäljestää riista ite. Siihen auttaa onneks ku katsoo mistä ampuu ja mihin, niin ei tarvii kovin pitkälle jäljestää

[Takapotku]

[Nimrod]

[JokuUkko]

Jos tuota pelkää niin voihan kytiksen suorittaa ilman koppiakin!!! Ihan ulkoilmassa jonkun kuusipuskan takana Niin niitä peurojakin alkusyksystä kytätään. Silloin ei seinät ahdista paikkolaukausta...

[petri r]

Hyvä keskustelun avaus. Meillä myös noin puolet hirvistä ammutaan peltopyyntinä iltahämärissä, joten tämän "jahtimuodon" kehittäminen on ihan tarpeellista (loput ammutaan miesajosta). Edellämainittujen "ongelmien/hankaluuksien" lisäksi nostan esille seuraavia:

1) Ahneus. Eli kun on aikaa hyvin suunnitella mitä ampuu ja miten ampuu ja kun rauhassa olevia elämiä tähtäillessä itsevarmuus kasvaa niin saattaa yrittää haukata liian isoa palaa: "Kyllä mä vedän tosta nuo molemmat vasikat ja jos vaan ehdin niin vielä emää tuohon metsän rajaan". Ajopyynnissä ei ole aikaa valkata ja suunnitella vaan heti kun on luvallista tavaraa edessä niin pitää vetää koukusta

2) Kylmyys. Kun pitää mennä niin hyvissä ajoin koppiin ja sitten liikkumatta/ääneti kytätä tuntitoilkulla niin aika usein kylmä hiipii vaikka olis kuinka paljon vaatetta päällä. Toki kopin/tornin rakenne vaikuttaa myös asiaan (onko umpinaisia seiniä/kattoa, joillakin kenties jopa lämmitetyt kopit?). Normiajopyynnissä tornissaoloaika jää inhimilliseksi eikä ehdi paleltua

3) Koppia/lavaa ei ole suunniteltu tällaiseen jahtimuotoon. Eli siis tuuli/sade/kylmyys saa olon niin kurjaksi ettei jaksa keskittyä tai oleminen on liian äänekästä kun yrittää saada paikkoja lämpimäksi. Lisäksi suojapressut saattaa kahista tai lepattaa/räpättää tuulessa mikä tietenkin häiritsee. Myös kaiteet voi olla huonolla korkeudella (ei saa hyvää tukea), ne on pehmustamatta tai pehmustettu väärällä materiaalilla (rapisee pakkasessa)

Meillä on ihme kyllä selvitty puolenkymmentä vuotta (siis se aika minkä minä olen ollut mukana, aiemmasta historiasta ei tietoa) ilman jäljityskoiria. Toisaalta ihan pimeässä ei ammuta eikä muutenkaan tässäkin viestiketjussa esitellyistä syistä oteta isoja riskejä ammunnan suhteen (mm. tuntemus/tietämys oman ampumataidon ja kaluston rajoista). Kaliberillä ei ole väliä ainakaan henkilökohtaisesti, kaatoja on tullut väliltä 6.5mm- 12.7mm...mutta eniten olen ampunut pellolta 6.5x55 kaliberilla etäisyyksille 30-170m. Ei ole tarvinnu raanoja hakea.

Eli: kalusto kuntoon, tähtäin kohdallaan, lentorata tiedossa, etäisyydet tiedossa, kunnon premium luoti + riittävästi vauhtia, hyvä valovoimainen kiikari, aina maksimaalinen tuki, osuma siihen kohtaan mikä on varmin (lihaa säästämättä, laadusta tinkimättä), laukaus vasta sitten kun "horkka" on rauhoittunut (jos sellaista syntyy), ja tietenkin ammunnan/laukaisun perustekniikat pitää olla kunnossa. Ja jos elukka menee metsään niin selvä paikan muistiin laitto ja siitä sitten järjestelmällinen haravaetsintä 200m säteellä tehokkaan lampun kanssa. (200m aikalailla maksimimatka minkä elukka menee ns. kymppiosumalla). Jos ei siitä löydy niin sitten säde 300m ja samalla pitänee alkaa soitella koiraa jostakin.

Itsellä on vielä tapana yrittää sen ensimmäisen "tappavan" laukauksen lisäksi heti paikkolaukausta päähän/kaularankaan. Tällä yritän pienentää sitä riskiä, että elukka menisi hukkaan pimeään metsään (kun koiraa ei siis käytössä ole). Joskushan eläin jää paikoilleen ihmettelemään tai ottaa muutaman kymmenen metrin spurtin ja pysähtyy hetkeksi tai putoaa paikalleen. Nämä on kohtalaisen helppo "lopettaa" paikoilleen. Useinmiten ne ryntää kamalalla ravilla metsään...sellaiseen harvoin osuu, mutta joskus niihinkin. Pakkuja saa kuitenkin rahalla, mutta hukkaan mennyt eläin on vitutuksen vuoksi "priceless" Kerran jäi Barnesin X aukeamatta (kal. 9.3x62) ja iso lehmä meni keuhko-osumalla n. 300m. Sen jälkeen olen tätä varmistelua tehnyt... ...eikä ole enää Barnesilla ammuttu

[tuhola]

[Nimrod]

Petri r.,

Erinomaisen hyvä huomio! Kylmyys on erityisesti aamuisin usein sitä luokkaa, että voidaan hyvällä syyllä sanoa, että kyttäys on kylmempää kuin pilkkiminen. Mitä lämpimämmin päällä niin sitä paremmin siellä kytiksellä jaksaa olla. Ja mitäänhän ei saa vain sanomalla, että "saishan niitä kun viittis istua siellä tornissa...".

Toinen hyvä huomio on tuo puitteiden huono valmius kyseiseen jahtimuotoon. Vaikka aikaa olisi kesällä kuukausitolkulla, niin koppeja ei vaan saada kunnollisiksi. Samaten sitten jätetään tekemättä elintärkeisiin ojiin kunnon sillat, että kylmettynyt kyttääjä saa varmasti nivusensa reväytettyä hypätessään umpijäisenä ojasta yli!

Olen ahneudesta samaa mieltä. Yksi hirvi nurin on juuri sopiva määrä töitä kerralla varsinkin jos jahdissa on vain yksi mies ja apuvoimat eivät ole täydessä valmiudessa. Tuntuu älyttömältä tilanne jossa ensin ammut hirven ja ahneuksissasi ammut huonosti toista ja saat sillä aikaan hässäkän. Toisaalta saatat töpeksiä ensimmäisen kun mietit valmiiksi toista. Minunkin mielestäni yksi kerrallaan on sopiva määrä.

[9.3x622]

..............
_________________
Polku on kulkijaansa viisaampi. !&%¤# määrä on vakio.

[HIRVIKUISKAAJA]

Minun mielestä se ei ole nuin yksinkertaista, että yksi on tarpeeksi/sopiva määrä.

Esimerkki:(tapahtunut oikeasti)

Kytätään heinälavosta. Pellolla on emä kahden vasan kans ja uros. Ammutaan toinen vasa noin neljänkymmeneen metriin, jolloin elukat lähtevät juoksuun. Ammuttu vasa kaatuu parinkymmenen merin juoksun jälkeen ja loput hirvet pysähtyvät noin sadan metrin päähän. Uros sattuu seisomaan sopivasti kylittäin, niin päätetään ampua sekin? Tarkka ja hallittu laukaus lähetetään uroksen kylkeen, hirvi tippu muutaman askeleen jälkeen.

Voisitteko ystävällisesti kertoa minulle mikä tuossa oli niin epäsovinnaista/ ei suositeltavaa?

Minun mielestä sinne kyttäyskoppiinkin on tärkeintä ottaa mukaan se äly jä väläys
_________________
Remington 700 adl
Baikal ij-27 sporting
Baikal ij-18 (KERTALAAKI YHDISTYS)

[bscontti]

Tällä vuosikymmenellä on pellolta tullut 16 hirveä ammuttua. Niistä yksi on juossut pellolta metsään ja aiheuttanut puolentunnin etsinnän. Aina on ollut pilkkopimeää hirveä suolistettaessa. Kaikki ammuttu kopista. Paikkolaukausta ei koskaan etukäteen edes miettiny.
-Paljon valoa tulisi mukana.
-Kaverit valmiina hirven kuskaukseen.
-Nykyään onneksi koira, jos joutuu jäljittään.
-Ammumme pelloille joista helppo hakea hirvi pois.
-Ammumme vain yhden, ei mene homassa koko yötä.