Ostaisko "Puskapyssyn" vai ei

[valaisija]

No ilmankos Elanilta löytyy ymmärtämystä puskaan pössyttelijöille .

Ei vaan haavoittunutta pitää tietysti ampua aina kun mahdollista. Mutta turvallisuudesta ei siinäkään hommassa silti pidä tinkiä.

Puskiin ampumiset onnistuvat yleensä hyvin, kun tiheässäkin risukossa harvoin osuu kunnolla risuihin. Kyllä pitäisi olla järkeä jättää puskiin ampumiset Elanin kaltaisiin erikoistilanteisiin.

.375 löytyy 350 ja 380gr luodit jotka kyllä tuovat 9,3 muutakin eroa kuin luotivalikoiman.

Woodleightin weldcore pp.(tuliko oikein) luodit avautuvat hyvin hirvessä. Kauniita herkkusieniä tulee. On kokeiltu ja saatu talteen. Tosin vain tuota 350gr luotia.
_________________
Muista Matti Vanhasen asevastaisuus!

[mertsi]

Eiköhän tämä "puskapyssyys" ole suurimmaksi osaksi luodista kiinni kun puhutaan näistä 375 ja 9.3 kaliipereista. Ja halkaisiahan on ainakin yhtä tärkeä asia kuin luotikin risuherkkyydestä puhuttaessa. Itse valitsin 9.3 koska pidän sitä erinomaisena yleiskaliiperina teerestä karhuun ja hirveen asti aina vain luotia vaihtamalla. Toki 375 olisi mahollistanu hiukan raskaammat luodit, mutta minä en katsonut niitä tarpeelliseksi. Itsekkin vain ja ainoastaan koiralla hirveä jahtaavana joudun usein ampumaan pusikkoihin, mutta maltilla olen sieltä lähes aina sopivan reijän löytänyt. Toki esim. 45-70 toisi lisää mahollisuuksia risujen suhteen, mutta se ei ole enää mikään kaikenviljan viikate. Kesällä tapahtuvat haavakkohirven pyynnit ovat mielestäni velvollisuus mikä vaatisi järeämmän tussarin kuin 9.3 mikäli en hoitaisi niitä tehtäviä rihlalla. Täyteinen tai 6.2mm haulit matkasta riippuen ovat tosi puskavehkeitä kesäisissä lehtipusikoissa. Itse pidän koiran turvallisuutta kaiken a:na ja o:na ja tämän vuoksi vaihdoin itsekkin aikoinani 308:sta 9.3:een. Mielestäni jokainen koira joka menettää henkensä välineiden takia on turha. Koiran turvallisuus ennen kaikkea.

[Nimrod]

Tuosta eri kaliiperien samannimisten, mutta erilaisten luotien vertaamisesta keskenään voisi sanoa, että ei mene aivan niin. On niinkin, että saman kaliiperisten, mutta eripainoisten luotien välillä olevat erot saattavat olla ennakoitavissa, mutta toisinaan näin ei ole. Esim. jos otetaan kaksi XXX luotia, joista toinen on 165 grainia ja toinen 180 grainia, niin yleisesti oletetaan, että kevyempi avautuu, eikä läpäise niin hyvin kuin painavampi. Käytännössä saattaa olla kuitenkin niin, että painavampi avautuu paremmin ja sitä kautta läpäisy heikkenee. Tämä siis esimerkkinä siitä, että eri luotien vertaaminen keskenään on tapauskohtaista. Mielestäni jenkit ovat tässä muita edellä ja luotien samankaltaisuus eri valmistuserien välillä on parempaa, toiminta on kokeiltua, ja huomiota on kiinnitetty erityisesti puhtaisiin ja nopeisiin kaatoihin.

Nuo esimerkkini noista omista risukkokokemuksista ovat tehneet minusta hyvin kyynisen kun puhutaan eri luotien risuherkkyydestä. On totta, että asia on kiinni luodista.

Pitää kuitenkin muistaa se, että miten näitä tekstejä ja mielipiteitä täältä netistä luetaan. Jos joku sanoo, että .458 Win Mag on 500 grainin muotoutumattomalla tasapäisellä Keith -tyylisellä lyijyluodilla täysin tunteeton risuista, niin lause tulkitaan lähinnä siten, että .458:lla voi ampua risukkoon kuin risukkoon.

Tai niinkuin aseseppäkaverini tuppaa aina välillä sanomaan: "Toiset on jumankauta yrittäny tehä toistasataa vuotta vaippaluoteja toimiviksi, niin nyt nämä pellepelottomat palaa takaisin lyijykaudelle."

[Tomy the Hunter]

[valaisija]

Kyllä pitäisi perehtyä vähän ulkopallistiikkaan kun rupeaa vääntämään asiasta . Ei pelkkä koko ja muoto tuo risun kestävyyttä. Myös rihlauksella on vaikutusta tähän. Ja nimenomaan sillä mihin ase on suunniteltu. Esim 30-06 raskaimmilla luodeilla on huomattavasti risuherkempi kuin 11,7 optimi kuulalla.

Ja puheet rihlaamattoman täyteisen risun kestävyydestä saa lähinnä vedet silmiin. Ja vielä 6,2mm haulit hirvenkaatoon. Tietysti läheltä keikahtaa, mutta tosi läheltä. 20m päästä 6.2mm hauli ei enää mene edes aikuisen hirven nahasta läpi. Panee miettimään montako kertaa tuo velvollisuus on hoidettu.

Toisaalta jos piipun saa melkein painaa kiinni ei risuista juuri ole väliksi. Eli ei aseella niin merkitystä.

Sitä en ymmärrä miten yksi tarkkaan tähdätty luoti on koiralle vaarallisempi kuin kourallinen mustikoita, jotka oksista kimpoilevat sinne tänne.
_________________
Muista Matti Vanhasen asevastaisuus!

[Nimrod]

[Tomy the Hunter]

Käytännössä kaikki joutuvat tekemään kompromisseja luotia valitessa. Niin minäkin. Se on vain jokaisen punnittava ihan henkilökohtaisesti mitä luodiltaan haluaa. Minä haluan luodin toimivan hyvin hirvessä, vaikka ei ne minun käyttämät luodit nyt huonoimmasta päästä ole jos ryhdyttäisiin risusavottaakin tekemään.

[Lahtaaja]

[Visapää]

---------------
Off-topic

[mertsi]

Ei tarvi mennä Viroonkaan asti että löytyy nuita vahinkoja joissa koira on menettänyt henkensä luodin käännyttyä oksasta. Haulet ovat olleet lähinnä vain lopetuskäytössä luotia pienemmän paineaallon takia (koiran korvat). Mutta kyllä ne 6.2mm haulet jaksaa painaa aikuisen hirven konehuoneeseen asti 20m jos sivusta pääsee ampumaan. Tuonne 20m pääsee aika helposti koiran osatessa hommansa ja hirven ollessa vähän heikossa aistissa. Toki paukun pitää olla testattu ja haulien n.A4 paperin alalla. Mutta silti aina tervettä hirveä ammuttaessa pitäisi olla puhdas rako.

[Nimrod]

Menee kyllä aavistuksen offtopiciksi jos tässä aletaan teorisoida haulipatruunana käytöstä hirvijahdissa...

Tuosta koiriin kohdistuvasta uhasta realistisempana pitäisin sitä, että luodista irtoaa jostain syystä sirpale, joka tappaa koiran. Näin on yhdellä tuttavalla käynytkin. Ampui Barnesin X:llä, josta irtosi sakara ja tappoi koiran lävistettyään hirven. Siis hirvi ja koira saldona. Tämä on kuitenkin yksittäistapaus tuhansien hirvenkaatojen joukossa, eli en lähtisi tekemään samanlaisia johtopäätelmiä kuin kyseinen ryhmä - he ovat kieltäneet kyseisen luodin...

[valaisija]

Eipä kannata väitellä 6,2 haulin läpäisystä. Jostain syystä tiedän mihin se pystyy ja mihin ei.

Kokeile mertsi hyvä kokeile, niin sinäkin tiedät.

Pane syksyllä aikuisen hirven tuore nahka puun oksalle ja siitä kävelet kaksikymmentä metriä, ihan kuin kaksintaistelussa, ja käännyt ja vetäiset vaikka molemmat piiput nahkaan. Ja katso, jos olisi ollut kaksinkamppailu, olisi hirvi voittanut, sillä sinun nahka ei kestä 6,2mm hauleja.
_________________
Muista Matti Vanhasen asevastaisuus!

[Sopranos]

Se tässä keskustelussa on positiivista että näyttää olevan jonkiverran hir-
miehiä jotka ymmärtävät hyvärakenteisen luodin olevan patruunan tär-
kein osa hirvenkaadossa.
Syksyllä kun menee käymään alan kaupassa näkee että valtaosa patruu-
nan ostajista hakee sitä halvinta tokaisulla "kyllä se hirvelle välttää".

Tämä täyteiskeskustelu vähän ihmetyttää. Jos haukulla pääsee niin lähel-
le että täyteisellä kaatuis niin kyllä silloin kaatuu vaippaluodillakin vaikka
olisi minkälainen risukko välissä, sitäpaitsi aina löytyy sopiva väli jos koi-
ramiehen hermo pitää. Kantapään kautta yleensä oppii.
_________________
Välineet, luvat ja eväät vähän maksavat mutta
liha on ilmaista ....

[mertsi]

Kirjoitan tähän vähän kokemuksiani kolarihirvien pyynnistä vuosien varrelta.
Asun suomen tiheimmällä hirvialueella joten pelaavia koiria omaavana olen ollut käytössä aina kun on tarvinut etsiä haavakkoja liikenteen jäljiltä. Nuo lähdöt ovat usein olleet nopeita joten joskus on myös sen vuoksi aseistus ollut ehkä vähän puutteellista. Kohdalleni on sattunut 29 kolarin selvittelyä, joista 26 kertaa on hirvi luonut nahkansa.
Juhannus aattoiltana 2001 jouduimme lähtemään rekan töytäisemän hirven perään. Olin koirineni mökillä jossa minulla oli vain haulikko. Kolari paikalle saavuttuani jäljesti koirani kytkettynä n.3km verijälkeä jonka jälkeen hirvi lähti edestämme. Löysäsin silloin n.3v ikäisen Nekruni hirven perään ja haukku alkoikin 300m seuraamisen jälkeen pitäjän tiheimmästä puskasta. Haukulle päästyäni totesin hirven etujalan olevan poikki, joten tuli oli vapaa. Pääsin hiipimään märkää ojan pohjaa pitkin 19m päähän hirvestä, jonka tunnistin ylivuotiaaksi urooksi. Odotettuani sain paikan tällätä suoraan sivusta lavan taakse ja siitä lähetinkin matkaan Rottweilin expressin niillä 6.2mm mustikoilla. Hirvi merkkasi osuman aivan kuten kiväärilläkin ammuttaessa ja kaatui maahan muutaman metrin päässä paikasta mihin olin sitä ampunut. Haulet olivat puskeutuneet nahan läpi konehuoneeseen eli keuhkoille, sydämmeen ja maksallakin oli reikiä. Kuolema oli puhdas niin kuin aina tulisikin olla. Itse asiassa voisin laittaa kuviakin ruhosta kunhan saan kaivettua ne jostain esille. On totta että kaikki "hauli hirvet" on ammuttu kesä karvassa, jolloin nahka on olematonta ja rasvaakaan ei liiemmin välissä ole.
Toinen tapaus sattui 7.8.1999 illalla, jolloin tuli hälytys hakemaan kolarihirveä, jolla saattoi olla vasa völjyssä. Paikalle päästyäni laitoin poikani koiran jäljelle ja löysäsin heti 200m kytkettynä seuraamisen jälkeen. Aseistuksena oli tällä kertaa rihla. Haukku alkoikin noin puolesta kilometristä, josta se siirtyi siirtyvänä haukkuna yli kilometrin hirvialueemme rajana olevaan puroon. Hirvi asettui puroon ja läksin haukulle. N.50m päässä haukusta ollessäni kuulin vasan kurmutusta, joten tilanne vaikeni. Odottelin ja yritin ottaa selkoa vasan sijainnista. Lehdet toimivat melkoisena näköesteenä minulle enkä nähnyt elukoita eden 30m etäisyydeltä. Lopulta pääsin noin 15m etäisyydelle purosta, jossa hirvi oli. Odotin ja odotin ikuisuuden kunnes paikka aukeni. Vasa oli vastarannalla ja emä joessä hakemassa lievitystä kipuihinsa. Katsoin parhaaksi ampua vasan ensin joten laukaisin luotipiipun ja se osui juuri tähdättyyn kohtaan, joka puotti vasan välittömästi. Emäpä säntäsikin vasan luo tökkäsi jaloillaan kuten tavallista ja siirtyi muutamia kymmeniä metrejä samalle puolen jokea jolla itsekkin olin. Annoin tilanteen rauhoittua ja siirryin enempi tuulen alle. Puoli tuntia vasan ammunnasta olin taas vajaassa 20m:ssä ja odotin että emä kääntäisi kylkensä minulle. Tässä vaiheessa huomasin vasta pitkän vuotavan haavan emän paisteilla. Paikka tarjoutuikin ja luotipiippu puhui, eläin merkkasi, mutta eläin ei lähtenyt. Ammuin haulikuorman turvalle joka pudotti hirven niille sijoilleen. Tälläista laukausta en suosittele kenellekkään missään tapauksessa, sillä paljoa ei olisi tarvinnut epäonnistumiseen. Tämä emä oli muuten poikani koiran sadas hirvi. Ei huonosti 4v. karhukoiralta. Kolmas tapaus tapahtui toukokuun alussa 2003. Silloin haukussa oli 4 vuotias uros, joka jäi lyhyen jälestyksen jälkeen haukkuun löytöpaikalle. Koirana oli taas poikani Jerkku. Hirvi oli rutannut henkilöauton aika huonoon kuntoon, joten oletin elukan olevan aika heikossa kunnossa. Töllystelin haukulle aika reippaasti, mutta eläinpä ottikin parinsadan metrin pikomit ja taas haukku alkoi. Nyt otinkin varovaisemmin ja kohta olinkin näköhollilla aika tiheässä rämeikössä. Hirven takapää oli melkolailla halvaunnu, joten pääsin suht helposti reiluun kymppiin. Siitä lähetin täyteisen takaviistosta hirven kylkeen ja 7.6mm haulet jo tottuneesti perään. Hirvi lysähti siihen ja ruumiinavauksessa totesin täyteisen menneen kainalosta sisään ja tulleen rinnasta ulos. Haulet olivat jälleen puskeutuneet konehuoneeseen ja jääneet sinne ja parhaimmat löytyivät vastapuolen nahasta.

[optimikko]

tuossa ois hyvä juttu marliinista

http://www.youtube.com/watch?v=JYE6VsSAXsw&feature=related
_________________
Hallittu kaaos = selkeä epäjärjestys