Tipsejä maagiseen pudotusprosenttiin???

[tukelius]

Yleensä olen nimrodin kans pikkusen eri mieltä asioista vaa nyt tullut tekstiä jonka itsekkin allekirjoita eli pari kolme viimestä nimrodia +1
Se ampumakohdan määrittäminen tulee rutiiniksi juurikin eläinten tapoja opettelemalla miten ne liikkuu missäkin tilanteessa, esim mikä on se piste kun esimerkiks lintu ei enää tee paniikkikäännöstä suoraan takaisin tulosuuntaansa havaittuaan metsästäjän jne.
Naamioituminen on tärkeää ampumisen onnistumisen kannalta siksi että riistan saa tulemaan säikkymättä lähemmäksi ja liike ei välttämättä erotu niin selvästi ampumiseen ryhtyessä, rauhallinen elukka on huomattaen helpompi ammuttava ku paniikissa väistöliikkeitä tekevä.

[deadline]

Tässäkin toki kokemus auttaa.

Esimerkiksi sellaisen asian olen ollut laittavinani merkille, että kuville tuleva kyyhky on laskeutuessaan viimeisten metrien aikana suurin piirtein kuuro-mykkä-sokea. Eli voi aivan rauhassa hutiloimatta nostaa pyssyn poskelle ja ampua linnun "helpolla" laukauksella kenttään ilman että se tajuaa mikä siihen iski. Vaa meeppä heilumaan vähänkään liian aikaisin, on semmosta sik-sakkia, että saa olle melkonen Norris, että saa linnun alas...
_________________
"Hän oli mahtava metsämies Herran edessä"

[Nimrod]

Sportingissa korkeat tornikiekot ovat hyviä opettamaan tätä, sillä kiekon näkee monesti useiden sekuntien ajan ennen kuin se on ns. ampuma-alueella. Tyypillistä näiden pitkään näkyvien maalien kanssa on se, että ampujat alkavat seurailla niitä liian pitkään ja hommasta ei meinaa tulla mitään. Tässä auttaa juuri se, että päättää selkeästi paikan, johon kiekon ampuu ja aloittaa suorituksen vasta kun tämä ikkuna alkaa lähestyä.

Perusvirhe: asento kohteen suuntaan ja tästä epäluonnollinen kiertyminen tai hötkyily ja liike ampumasektoriin.

Oikea tapa: asento tappokohtaan ja tästä käännytään tulosuuntaan sen verran kuin tarvetta. Ampumisasennon tulisi olla se rennoin ja helpoin, ei odotusasennon.

[deadline]

No siinäpä se meneekin monesti kirves kiveen, kun se kyyhkynen/vast liitelee unelmahollille. Siinä alkaa jo lihasoppa maistua suussa, ja tuloksena lopulta puhtaita pummeja .

Oma lukunsa on sitten vielä se parvesta napsiminen, kyyhkyt kun varsinkin vetävät säikähdettyään niin ristiin, että jos siinä alkaa vatvomaan kohdetta niin turha on noudosta haaveilla. Tosin meneepä se joskus teeriparvenkin yllättäessa arpomiseksi ampumisen sijaan, vaikka menevätkin tavallisesti kuin kiskoilla omia latujaan
_________________
"Hän oli mahtava metsämies Herran edessä"

[Tikkamies]

Tuo on deadline ihan totta .Varsinkin alkukaudesta ei tahdo niistä ensimmäisistä kyyhkyn ylilennoista saada mitään alas tai sitten jää kokonaan ampumatta kun ei osaa päättää mitä lintua ampuisi.

Pitäisi vaan raakasti pysyä siinä linnussa minkä on meinannut ampua eikä vaihtaa muka parempaan ja muka helpompaan lintuun.

Päätöksen teko kuuluu olennaisesti hyvään metsästysampumiseen.


Niistä haulikon peristä näkisin milellään kommentteja. Itsellä kun oli nuorempana niitä paha tapa viilata liiaksi jopa kesken kauden.Yleensä syynä ammunnan tökkiminen joka johtui yleessä ukosta ei aseesta.Toki perää pitää uskaltaa muuttaa jos se oikeasti on syynä heikkoon ampumiseen.Joskus näkee jo pituudesta että ei sovi.Isäukkokin yritti ampua niin pirun lyhyellä perällä että oli ongelmia jo rekyylinhallinnan kanssa.Reilu pari senttiä jatkoa ja kehu että nyt se tuntuu hyvältä.No hän ei ammu lentoon enää mutta on se kivempi kun lasit pysyy rusakkokaadon aikana päässä kun peukalo ei niitä kohhaise poskelle.
_________________
Eräelämä on oikeaa elämää.

[Nimrod]

[haulipyssy]

Muutamia seikkoja, joihin tulisi kiinnittää huomiota:
- ampumamatka
Hyvin monella metsästäjällä ei tunnu olevan käsitystä ampumaetäisyydestä. Kuviteltu 35 metriä sattaa totellisuudessa olla jopa 60 metriä. Hyvä konsti saada tuntumaa ampumaetäisyyksitä on ostaa kaupasta narua esim. 50 metriä (mitattuna). Naruun kannattaa tehdä solmuja aina 10 metrin välein. Narun toinen pää sidotaan esim. puun oksaan ja kävellään naru suoraksi, huomataan miten pitkä matka todellisuudessa on.

- haulikuvio
Haulikuvio kannattaa testata aina käyttämällään patruunalla.

- haulikoko
Valita riittävä haulikoko suhteessa riistaan.

- tähtäyspiste
Kannattaa tarkastella mihin haulikkosi vie. On haulikota jotka vie huomattavasti yli tähtäyspisteen, toiset taas alle.

[RiUDE]

Tarkoitit varmaankin

- haulikoko
Valita riittävän pieni haulikoko suhteessa riistaan.
_________________
Savo suureksi.

[deadline]

Lähden oitis peesaamaan Riudea. Nimen omaan riittävän pieni on se avainkysymys.

Suurin osa junnuista lähtee puottelemaan esimerkiksi kyyhkysiä jollain 3.25 millisillä hauleilla, ja väittävät, että kun eivät muilla kuole. Eivät varmaan, jos ampumamatka on se 60 metriä tai kauemmaskin.

Sopivat ampumamatkat, niin kevyt 2,5 millisten lataus on siihen aivan makkeimmillaan, tulee raatoja joka paukulla.

Sama pätee muuhunkin riistaan. Kokemuksieni mukaan yksi ja toinenkin huomaa metsästyskokemuksen karttuessa, että itse asiassa se pienempi hauli on paljon tehokkaampi, kun vain pitää järjen mukana ampumamatkoissa.
_________________
"Hän oli mahtava metsämies Herran edessä"

[Nimrod]

Edelleen samoilla linjoilla edellisten kanssa.

Silloin kun pyydettävä riista on kokoluokassa "alle metso ja hanhi", on lähes tapauksesta riippumatta suorastaan tuhoisaa suoritukselle jos haulikoko on yli 3,3 mm:n luokassa. Silloin kun sorsaa sai pyytää lyijyllä, oli vaikea valita heinärille parempaa haulikokoa kuin 2,7-3,1 mm. Kyyhkylle taas yli 2,7 mm:n hauli on liian iso jos kyseessä ei ole ylisuppeaa kuviota ampuva ase.

Omissa kokeissani olen havainnut lisäksi sen, että aseet ja patruunat sopivat toisilleen yleensä aika hyvin jos haulikuorma ei ole liiallinen ja haulikoko liian iso. Kun 12-kaliiperisissa mennään yli 36 gramman ja haulikoossa yli 3,3 mm:n alkaa ongelmat tulla esille ja patruunoita joutuu testaamaan ison nipun, ennen kuin sopivat käynnit löytyvät.

[tuhola]

Itse kyllä ammun mieluummin hitusen liian suurilla kuin liian pienillä hauleilla. Esim. metsoa ammuttaessa läpäisyä on oltava tarpeeksi. Ei auta vaikka useita tuhkahauleja osuisikin jos ne eivät satu siipiin, kaularankaan tai aivoihin. Riistan koko ja haulien läpäisy määrää oikean haulikoon, lisäksi pitää testata myös peitto.

Mikään pätevä yleisohje se ei ole että ammu mahdollsimman pieniä hauleja..

Käytän kyyhkylle alle 2,5mm, sorsalle alle 3mm, metsolle 3,3.4mm haulia, ketulle 3,5-4,5mm ja kauriille 4-6mm haulia.

Aivan koko hommaan on että saadaan riistaeläimeen riittävät vauriot jotka johtavat välittömään tai lähes välittömään kuolemaan. Tätä asiaa pitää tarkastella tältä pohjalta, eli testaamalla, ei vihtavuoren panosrasian takana olevista suosituksista.

[Nimrod]

[tuhola]

Volframisekoitehauleilla saadaa suurta etua etenkin isompien otusten kanssa. Eli tottakai niitä kannattaisi käyttää. Ei ole vain tullut hommattua latausvehkeitä. Toki jotain tehdaslatinki heavyshottia ja wingmasteria on tullut ammuttua ja hyvin pelaa.

Kun lähden testaamaan panoksia niin tutkin tietysti peiton ja myös läpäisyn. Peitto pitää olla sellainen että määrittelemälleni maksimihollille ammuttuna kohderiistaan tulee aina osua hauleja vitaalialueille. Sitten tutkin läpäisyn että se on riittävä läpäisemään kohderiistan kokonaan tai vähintään vastapuolen nahkaan saakka. Kun käytössä on patruuna jossa on riittävä peitto ja läpäisy, ei saaminen jää ainakaan patruunasta kiinni. Omien testien mukaan 3mm haulin läpäisy ei ole riittävä metsolle jos ammutaan esim. kylkipäin istuvaa metsoa 40m hollille. Itse en metsästä teertä kuin silloin jos haluan saada teeripaistin. Olen keskittynyt kanalintujahdissa nimenomaan metsoon, siksi piipussa on aina metsolle optimoidut patruunat. Yleensä 2# nitromagnum 12/76, 4# winchesterin supreme 12/76 tai lämpösillä keleillä 0# Remington heavymagnum. Samoilla patruunoilla kuolee myös teeri AINA 40m hollille jos suihku sattuu kohdalle eli ampuja hoitaa hommansa. En toki ammu teeriä kuin 1-2 kappaletta kaudessa, mitäpä niillä tekis. Niitähän saisi vaikka kuinka paljon syksyn mittaan kun ottaisi pilkkuseiskan ja jatkaripumpun matkaan ja painelisi soille aamukytikselle. Onhan sitäkin tullut tehtyä ja siihen meni maku.

[Nimrod]

Met pyyämmä eri tavalla...

[tuhola]