Sekarotuinen metsästyskoiraksi

[kytösavu]

Miten näiden rekisteröimättömien sairauksia seurataan, kuka kerää tiedot talteen? Kyllähän joka pertti ja heikki aina kaiken kertoo ja muistaa myös huonot asiat. Rekisteröidyillä ne kansissa ja kirjoissa. Sillä juuri saadan vähenemään vikoja ja sairauksia, koska niiden jälkeläisiä ei voi rekisteröidä. Sukusiitosta ei enää sallita ainakaan valveutuneissa rotujärjestöisssä, tiedän että joissain vieläkin, ikävä kyllä.
Kummillakin on omat koijarinsa, kaikki tietävät tämän.
Kummassakin harrastajakunnassa on myös omat rehelliset pertit ja heikit.

Yhä edelleen se rekisterikirja takaa edes jonkinasteisen valvonnan tekemiselle, eikä salli ylilyöntejä. Ei voi olla huono asia, tätä yritän kertoa ilmeisen huonolla menestyksellä.
Vielä kun ennen pennun ottoa jokainen tarkistaisi rotujärjestöstä, mitä siellä taustalla on ja mitä tapahtunut.

Kyllä se on niin et leipuri se siitä taikinasta pullat tekee.

Moni kokki tekee heikoistakin raaka-aineista huippuruokaa, kun taas toiset polttaa pohjaan ne parhaatkin raaka-aineet.

Eli pointti on se, että hyvissä ja osaavissa käsissä tulee melki koirasta ku koirasta käyttökelpoinen. Toiset hankkii taas parhaiden mahdollisten yhdistelmien jälkeläisiä ja onnistuu tasan tarkkaan pilaamaan ne.

Näin se juuri on, mutta itseä kiinnostaa kulkea jo nuorena jollakin tapaa pelaavien koirien kanssa metsiä, eikä tarvi opetella liikoja, ja odotella syttymistä johonkin.
_________________

[Ippetti]

[ladybug]

Tietyt ärsykkeet ne ihmisenkin saa liikkeele ja toimimaan


Onhan noita koiria, mettällä, sohvalla ja vaikka missä oli sitten sekuli tai
rotukoira nii monta niitä on tapoja ku p"#¤¤5reikiä. Se on hyvä jos koira
toimii, siitä ollaan samaa mieltä ...ja jos joku on jostain sekulin
hommannu, vaikka siitä ny sitten jotain hölmöyksissään maksanutkin,
nii antaa palaa vaan tai vaikka olis kahesta rotukoirasta ittelleen
pennun tiettyyn tarkotukseen tehnyt tai vahingossa, olkoon niin

Ite suosittelen niille jotka mettäkoiraa ajattelee hommata käydä
läpi muita vaihtoehtoja/kin kun sekulin, syitäkin on monia.
Tossa kytösavu kirjoittikin asiallista tekstiä ja olen samaa mieltä.

ajava siellä tarinoi lonkka,silmä ja siru sukupolvesta ja koirien
tulevaisuudesta jotain....

Toi sirutus on todella hyvä asia, kaikki koirat pitäs siruttaa,rokottaa yms.
ja ehdottamasti nämä "parerittomat puhtaat" rekisteröidä oli käyttö
mikä hyvänsä.


Jokatapauksessa en ymmärrä mitään pentu tehtailijoita, enkä niitä
jotka tämän tyyppisiltä pentujaan hommailee. joskus ei ole huono
vaihtoehto toi jonkun mainitsema kivijalkakaa.

[dojota]

Itsellä ei ole mitään seropeja vastaan. Onhan noita itselläkin ollut.

Yksi juttu mietityttää. Kahdesta puhdasrotuisesta syntyy sekarotuisia. Eli sen sekarotuisen taustalla on kaksi rekisteröityä puhdasrotuista koiraa. Mitenkäs se jälkeläinen voi olla terveempi kuin kirjakoirat, kun se kuitenkin polveutuu kirjakoirista? Eiköhän ne sukusiitos hommelit ja muut siirry siihen ihan samalla tavalla kuin kirjakoiraankin? En ole tutkinut perinnöllisyystiedettä, joten viisaammat vastatkoon.
Tähän ajatteluun en ottanut huomioon seropeja, jotka ovat monien polvien ajan olleet sekarotuisia ja niissä yhdistyy kaikkien kyläkoirien rodut.

[miketa]

Itse ajokoiramiehenä olen nähnyt liian ahdasmielisen jalostuksen tuloksen esim. suomenajokoirassa. Löytyisipä rotujärjestöstä samanlaista rohkeutta kuin esim suomenpystykorvapuolella, karjalaissuomalainen laika on otettu laajentamaan geenipohjaa. Suomenajokoiraan pitäisi ehdottomasti saada uutta verta, siihen voisi käyttää vaikka hamiltoninajokoiraa tai muuta vastaavaa. Nykyään on liikaa sairaita puhdasrotuisia koiria, itse olen joutunut lopettamaan oman ajokoirani parhaassa iässä selkävamman takia ja toisen koiran ajohankauman takia. Siinä tilanteessa ei auttanut yhtään, että sukutaulussa oli emänpuolelta paljon kettukäyttövalioita ja isän puolelta löytyi ehkä suomen menestynein näyttelykoira (Luikolan Robin). Nyt on kaksi s.ajok. risteytystä, kumpikaan ei yllä ihan huippu suomalaisen tasolle metsästysominaisuuksissa, mutta toivottavasti terveyspuolella ollaan paremmalla tasolla. Meidän talon ainoa puhdasrotuinen koira sairastaa epilepsiaa.

[retvetti]

[ladybug]

En minäkään perinnöllisyys tai geenitieteestä ihan kaikkea tiedä, eikä
siitä ihan kaikkea kukaan vielä tiedä nii ihmisistä ku eläimistä

Eikä tiedä kaikki koiran kasvattajatkaan jotkut kyllä ovat perillä asioista
ja kiinnostuneempia kuin muut ja sen kyllä huomaa.

Mutta kysymykseen sellanen vastaus, että ihan hyvin voi tulla pennusta
terveempi kuin se isästä ja äidistä, vaikka ne olis miten terveitä hyväänsä
ja toisin päin... näin ihmiselläkin, ei sitä voi varmaksi tietää...kyse on kuitenkin todennäköisyyksistä.

jotkut kasvattajat ovat onnistuneet toisia paremmin näissä asioissa ja jos nämä perinnölliset sairaudet on tiedossa tai ei välitetä ja tehdään pennut, joku sitten ottaa pennun ja tekee itse pennut, pimeesti
olkoot miten hyviä mettäkoiria hyväänsä ja myyniitä muille. niin en
ymmärrä mistä silloin on kyse.

[retvetti]

[kytösavu]

Ei ole syntynyt valmista metsäkoiraa ei, mutta hyviä ovat nämä minulla olleet, ja hyviä oli niiden vanhemmatkin(ei omia kasvatteja). Periytyvyydestä lie kyse.
Metsästäkää ihan rauhassa sekarotuisilla, mutta muistakaa että kaikki ei ole parempaa siellä puolella, ja väittäkö kaikkia rekisterikoiria sairaiksi, jalostetuksi sonnaksi, koska asia ei ole niin joka kerta ja joka rodulla.
Tässä liki tiedän kolme lonkkavikaista sekulia, on ihottumia, epilepsiaa. Sekarotuisille tulee ihan samat vaivat, kuin sairaan sukusiitetyn rekisterikoiran jälkeläisille, mikäli niitä taustassa on. Sukusiitosta ei tarvita vaivojen esiin tuloon, eikä niitä tule sukusiitoksellakaan ellei niitä ole.
Mutta on totta ettei rutsauksella saavuteta enää mitään, nyt laajennetaan pohjaa, saadaan ongelmat vielä paremmin taaemmas, mm Suomenpystykorvilla ei sukusiitosta sallita, rutsattuja pentuja ei enää rekisteröidä, seitsemän polven sukusiitos% raja on 6.25.
Voi kysyä aina puhdasrotuisten vanhempien rekisteröityjä pentuja hankkiessaan, missä kusee. Aina ei välttämättä, mutta liian usein, tämä on tullut selväksi vuosien varrella.

Ei tämä mitään !&%¤#"! ole, yritän vain hahmottaa mistä on kyse.

Karjalais-Suomalaisen laikan yhdistäminen Suomenpystykorvan rotumääritelmän alle oli ihmisten piirtämän rajan takia eriytyneen alkuperältään saman koirakannan takaisin yhdistämistä. Venäläiset olivat yhtä mieltä, että rotu on sama alkuperältään. Maailman mittakaavassa harvinainen sopimus, venäläiset antoivat jotain ilman vaatimuksia:)
_________________

[miketa]

Mutta geenipohja varmasti laajeni pystykorvilla sopimuksen ansiosta, koska rajan takana oli varmasti jo täysin vieras populaatio. Tuollaisen lottovoiton tarvitsisi suomenajokoirakin. Minä olen pelannut suomalaisen kanssa vasta 15 vuotta, sinä aikana olen nähnyt huippu kettukoiria ja jäniskoiria, mutta koko ajan enemmän verijalkaisia, rintapahkaisia ja "liian herkkiä" koiria. Eli liian herkällä tarkoitan koiraa, joka herättelee yöjäljelle niin paljon, että passimies ei tiedä onko jänis liikkeellä vai ei. Kettukoirilla ei muuten ole ollut tuota ongelmaa, mistähän se johtuu? Vai onko retvetin kohdalle sattunut liian herkkää kettukoiraa? Itse en ole risteyttänyt, vaan puoliksi säälistä ottanut hoidettavaksi nykyiset ajokit. Toinen sekoituksista on k-kva s.ajok nartun ja melko hyvän venäjänajokoirauroksen jälkeläinen. Isälle on ammuttu n.50 kettua, yksi ajokoe takana, sai avo1. Eli koiran molemmat vanhemmat ovat hyviä, terveitä kettukoiria.

[kytösavu]

Osaksi vieras verta on, venäläiset ovat koko ajan täydentäneet omaa pienempää populaatiotaan meidän koirilla ja varsinkin astuttaneet suomalaisten uroksilla omia narttujaan. Liikenne on vielä aika lailla toisinpäin, muutamia on tuotu jo ennenkin yhdistämistä tänne. Nyt taitaa olla pari urosta, joilla ykkönen linnunhaukkukokeesta sieltä tuoduista, nekin ovat isän puolelta suomalaisia.
Mutta mahdollisuus on olemassa, ja sehän on vain hyvä asia.
_________________

[retvetti]

Ei ole sattunut liian herkkää kettukoiraa, mutta kaksi kappaletta liian tiukkaa on kyllä. Koirilla jumalattomasti vauhtia, mutta äänenanto niukkaa, jolloin ajoa on lähes mahdoton seurata muutoin kun gepsillä... kettukin tuppaa juoksemaan suoraan, kovaa ja kauas.

[kytösavu]

Oliko minkä rotuisista, tai minkä rotuinen, ja oliko vanhemmilla samaa vikaa? Tuntuisi äkkiä pienemmällä kokemuksella ketun ajattamisesta, että Suomenajokoirissa tässä paikallistasolla tuota olisi, tosin vauhti ei täsmää.
Kauashan se kettu menee, kun ei tiedä missä koira tulee, ei toivottu ominaisuus.
Amerikankettukoirissahan samaa myös paljon kuulemma, mutta ilolla seurannut kahta, joilta ääntä tulee vauhdin lisäksi todella hyvin.
_________________

[retvetti]

Kumpainenkaaan koira ei ole oma (onneksi), joten en tiedä tarkalleen muutakuin, että emä on ainakin "normaali" siinä mielessä, että ääntä tulee niin paljon kuin maailman mahtuu ja on sitkeä jäljittäjä. Tämänkin kanssa on oltu jahdissa.

Toinen näistä koirista (uros) on ylikorkea ja kuten sanoin - vauhdikas yhdistettynä huonoon äänenantoon, on kyllä kova jäljittäjä tämäkin, mutta muutoin jahti ei ole tuloksellista tuollaisella.

Edit: Niin, Suomalaisia...

[tulikärpänen]

Kotielläin puolella jalöstuksella haettaan ei niinkää rotupuhtautta vaan haluttuja ominnaisuuksii. Rotupuhtaus ei oo mikää itseisarvo jota pitäsi arvostaa sen takkia.

Rotukoira on kun suuri pizza josta mahollisimma moni halluu saaha piene tai vähä isomma siivvun itelleen.