Hirvijahti 2009

[Artsi]

Toissa vuonna ammuin ajoketjun edellä tullutta tappisarvea joka osuman saatuaan kääntyi juoksemaan pois päin ja hävisi kohta näkyvistä peltojen välissä olevan raunio taakse. Ei aikaakaan kun ohi lensi korppi ja se koukkaili pari kertaa oudosti maata kohti ennen kuin jatkoi matkaansa. Ajoporukan tultua passiin jäljitimme hirven ja siellähän se pötkötti kuolleena paikassa minkä korppi oli merkannut.

Ajoketjun edellä tulee ensin metsälinnut ja loppuhetkillä jänikset ja hirvet.

Tänä vuonna olen päässyt kahdesti näkemään hirviä passissa ja ensimmäisellä kerralla myös ampumaankin. Tosin naapuripassi oli ampunut sitä jo kahdesti ja kun ei ollut varma oliko vitelikössä osunut huusi minulle että ammu kaiken varalta sitä jos näet sen. Kun hirvi oli poistunut välistämme ja tuli näkyviin turvallisessa sektorissa ammuin kahdesti vaikka välissä oli risua aika paljon, niinpä toinen kuti meni ohi ja toinen raapaisi vain vatsanahkaa.. Sitten hirvestä loppui veto ja se hävisi näkyvistä johonkin monttuun. Naapuripassi oli osunut molemmilla kuteilla keuhkoille joten minun risunkatkontani oli ihan turhaa.

[Ricke]

Tänään 16 aikaa kytiksellä vihreän pellon reunalla, 17 aikoihin lehmä tuli pellolle ja pikkuhiljaa tallusteli eteeni mistä sitten .338 karjaisi

lehmä painoi yli 300kg

[-tapsa-]

olikohan oikeesti punnittupaino epäilen!

[mauno mato]

[bscontti]

Kait se kokonaispaino ton voi olla ja ylikin. Ruhopaino mitä muistan lehmälle on ollut meillä enimmillään jotain 230.

[heiluri]

Jaha,saattaa olla tämän syksyn viimeinen hirviaamu käsillä,kaksi lisenssiä jälellä ja uuet lumet maassa.
Eikun kivvääri ja reppu autoon ja nauttimaan -8 asteisesta syysaamusta.
_________________
Kertalaakiyhdistys

[terva]

[ioni]

Kun tässä nyt on sekä ketutusta että tyytyväisyyttä niin laitanpa tänne.

Aikamies jo olen kalenterin mukaan. Tänä syksynä vasta uskaltauduin hirviporukkaan. Enkä ole katunut. Yksinäisellekin sudelle on näköjään sijansa joukkuelajissa.

Olin jo lataamattoman mutta lipastetun kiväärin kanssa laskeutumassa tornista koska luulin parin tornin päästä kuuluneen laukauksen kaataneen vasaporukasta vasan enkä muutamaan minuuttiin saanut kantturoita näköpiiriin. Luuloni perustui tekemiini äänihavaintoihin ja siihen, että tiesin ko. tornissa kököttäneen tekijämiehen.

Penkki oli vielä paikallaan tornissani ja reppukin roikkui tolpannokassa. Olin laskemassa jalkaa ylimmälle puolalle kun näin 200 m päässä emän ja vasan seisomassa keskellä kapeaa peltokaistaletta. Tuijottivat minua kaikessa rauhassa. Kipaisin äkkiä takaisin penkille ja latasin kiväärin. Tornin kaidetta vasten sain rauhassa tähdätä ja laittaa koroa .308 tehdas-Oryxin mukaan. Laukauksen jälkeen vasa aurasi jäistä peltoa turvallaan muutaman metrin ja jäi ojaan makaamaan liikkumattomana. Radioon totesin osuman olleen hyvän ja laskeuduin tornista. Hieman ihmettelin että miten se nyt noin, sydänkö se...?

Muutamia metrejä käveltyäni tajusin analyysini olleen hivenen optimistisen sillä vasanpirulainen konkoili ylös ojasta ja lähti ainakin toinen etujalka holtittomasti heiluen yrittämään parinkymmenen metrin päähän metsänreunaan emänsä perässä. Eihän siitä paosta mitään tullut vaan vasa rojahti peltoon muutamien metrien jälkeen. Pahaksi onnekseni vasan ahteri osoitti melkolailla minua kohti eikä kulinaristista sektoria ollut ampujalle tarjolla. Olin tällä välin hölkännyt eteenpäin ja kun vasa jäi paikalleen maahan harpoin kymmenkunta metriä sivulle vasan etenemissuuntaani nähden viiston rintamasuunnan mukaisesti, istuuduin peltoon, tuin kyynärpäät polviin ja otin vasan pään tähtäimeen. En juossut lähemmäs, sillä ajattelin ampuvani 150 m etäisyydeltä, siis kiväärini kohdistusetäisyydeltä. Kun vasa käänsi päänsä nähdäkseen minut ammuin sitä päähän suoraan sivusta. Siihen jäi. Ensimmäinen hirvikaatoni oli todellisuutta.

Kaadolla selvisi että vasan molemmat etujalat olivat totaalisen hajalla. Luoti oli pyyhkäissyt juuri ja juuri niin, ettei ollut osunut ruppiin. Lahtivajalla löysin päästä paikkolaukauksen osuman kallonpohjan tasolta - aika alhaalta siis.

Kaadolle avukseni saapunut koiramies oli sitä mieltä, että 1. lks. am. et. oli 260-270 m ja paikon 200 m (hän ehti nähdä "lopetuslaukauksen" selkäni takaa ...oli tulossa eri kaadolta ilman koiraa, toim. huom...). Olin jyrkästi eri mieltä ja syytin kaikkea mystisestä interventiosta pajupuskaan (jota olin yrittänyt väistää siirtymällä tornissa aivan toiseen laitaan).

Käytyäni nylkemisen jälkeen kotona syömässä hyvän aterian oluen kera lähdin vaimoni kuljettamana mittaaman Pohjois-Pohjanmaan peltoja todellisen ampumaetäisyyden selvittämiseksi ja WTF!?!?!?!? Ensimmäisen laukauksen ampumaetäisyys oli todellisuudessa ollut 265 m ja lopetuslaukauksen 210 m! kumpikin laukaus oli siis tavallaan ollut mahtavan tarkkoja ainakin minun mittapuullani, koordinaatisto vain oli ollut väärä. Voi prkl että joutuu harjoittelemaan etäisyydenarviointia ja voi hyvän tähden että oli koiramies hyvä mittailemaan peltoa silmällään!

Okei, oppia tuli. Koroa reilusti kun ammutaan isoa riistaa kauas jne. Onneksi pakoetäisyys oli kaliiperista huolimatta vähän toistakymmentä metriä ja haavakkojahdilta vältyttiin. Nolottaa huono etäisyyden arvionti ja samalla on hyvä olo kahdesta hyvästä riistalaukauksesta. Vaikka en todellakaan ole mihinkään heebereihin taipuvainen ukko vaan pikemminkin äkkitilanteissa terästäytyvä toiminnan hemmo, en voinut olla varma tunnoista isohkoa nelijalkaista tähdättäessä. Nyt sain selville, että omalla kohdallani akoilta opittu tunne-elämä unohtuu, ja oikeansuuntainen ja -laatuinen toimintakulttuuri tavoiteorientoituneine päätöksineen korostuu. Harmi vaan että tämä ensimmäisen kaadon ja hyvien laukauksien tuoma hyvänolontunne (?!) ottaa osumaa surkeasta etäisyydenarvionnista.

[igorrock]

"Ensimmäisen laukauksen ampumaetäisyys oli todellisuudessa ollut 265 m ja lopetuslaukauksen 210 m"

Tuon perusteella kyllä voisi väittää että olet sinä ioni melkoinen optimisti. Jos meikäläisellä olisi ollut lähellekään tuollainen matka niin ampumatta olisi varmasti jäänyt.

Millä torrakolla muuten ammuit nuo "haamulaukaukset" ?

[ioni]

[bscontti]

eiks hän sanonu et 308 . Itellä pisin 245m ja sentään 300:n ja arvioin 200m

[Chillie]

Huh huh..
Mut onnittelut kaadosta.. Lopputulos odotetunlainen ja oppiakin tuli roppakaupalla.
Laaseri ei ole turhaa hifistelyä jos on epävarma itsestään.. Se voi joskus kostautua.. onneks nyt ei käyny niin..

Havu hattuun..

S

[olsa]

Havu hattuun, varmaan johtaja sanoi ens kerta vähän lyhemmät ampumamatkat.

[ioni]

Nolostuksen ja tyytyväisyyden sekaisten löylyjen jälkeen tuli mieleen jotain... Siis jos nyt unohdetaan koordinaatiston kalibrointivirhe ja keskitytään havaittuun ampumaetäisyyteen... Arvostan nimim. igorrockia monessakin mielessä (en aivan joka mielessä...). Kuitenkin ihmettelen, miksi havaittu (perceived) 200 m on liian pitkä matka hirveen 308:lle tuelta? Ammun 98 % kivääriteeristäni kaulan tyveen rintalihoja rikkomatta. Ampumaetäisyyksien mediaani on jossain 130 m tienoilla. Ensimmäisen teereni ammuin 7x33 Sakolla kaulan tyveen vajaaseen 150 metriin avotähtäimillä jo aikamiehenä (huonoilla silmillä). Tehdas-Oryxin pitäisi todellakin toimia tuohon arvioituun etäisyyteen kuin junan vessa ja tauti yhtä aikaa. Siis ihan noin melko hyvin kai. Tappavan keuhko-osuma-alueen tiedän olevan melkoisen suuri hirvellä. Miksi siis olisin jättänyt ampumatta seisovaan hirveen tuelta (luulemaltani) 200 metriltä?

[ioni]

Se jäi sanomatta että älkää provosoituko noviisin jorinoista vaan keskittykää asiaan.