Näätä, koira ja "pöljä"?

[kukkoaho]

Niin mitähän tuon ensi kevättaleven näätä reissua suunittelevan "pöljän" pitäisi selvittää, koira on ja se joko A osaa B ei osaa, mutta varmaa on ettei sen isännällä ole mitään käsitystä koko touhusta.

Olisiko syytä lähetä vaan suosiolla kokeneemman matkaan alkuun, vai voiko homman oppia ihan ominnokin koiran kanssa? Mistä tietoa? Onko ketään kokenutta näädän pyytäjää vailla koiraa ensi kaudelle valmis ottamaan "pöljän" koirineen matkaansa?

Kokemukset myös siitä kuinka oma jahtiura pärähti käyntiin olisivat mukavia.

[semenee]

Voit alottaa kesällä hankkimalla kirveen, rautakangen ja n. 30 metriä n. 1.5 metriä korkeaa nylonverkkoa. (Itse tein kalaverkon pauloja apuna käyttäen, kalaverkko itsessään ei kestä)

Sitten kevät talvella siirryt alueelle missä näätiä pitäis olla. Itsellä koira on yleensä autossa kunnes näätä on paikallistettu. Hiihdät näädän lenkkiin ja sen jälkeen setvit missä se on. (puu/maa).
Jos maassa laitat tuon nylon verkon siihen maakomon ympärille, puukeppien varaan ja alareunan tallaat lumeen. heität koiran verkon yli sinne komon lähelle. Koira yleensä ilmottaa missä kohti näätä on, siitä vaan alat kaivamaan, lopulta näätältä hermot pettää ja se juoksee verkkoon jos koira/sinäite sen nappaa. Tämä verkko siksi että kokematon koira yleensä näätän karkuuttaa, ilman verkkoa.

Jos taas nätsky on puussa, tutki näkyykö oravan pesiä tms koloja. Jos on niin koputtelet puuta haulikko valmiina, näätä on aika heikkohermoinen puussa. Jos ei rupee löytymään voit käydä sen hurtan avuksi, ellei ole jo mukana. Annat vain sitten rauhassa etsiä.

Näätä hommaan oppii lähes kaikki pystykorvat jotenki, ainaki komossa ollessa iso apu.

[3U54PR]

Morjens. Varmasti voi oppia ihan omin nokkinensa niin koira kuin isäntäkin, jos niitä jälkiä vaan löytyy. En tiedä millaiset paikat ovat käytössäsi, joten kerron miten tuo jahti omilla paikoilla menee.

Itsellä mettämaat neidon lantiolla, joten lunta n.1m ja ne tiet eivät aurattuina, jotta motittaminen onnistuisi autosta käsin. Jahti perustuu ennenkaikkea kokemukseen eli niihin kilometreihin. Jotta voi aavistaa lyhimmän reitin makuuksille tulee alueen näätien liikkeet olla tutut, muutoin päivä loppuu kesken oli sitten piiritason hiihtäjä tai ei. Näädän lenkki voi olla linnuntietä +15km tai 100m riippuen ihan ruuan määrästä ja kierrosta. Kierrolla tarkoitan tuota n. viikon välein tapahtuvaa elinalueen kiertoa. Täälläpäin näädät monesti tekevät "ketunlenkin" puittamalla eli siirtymällä tuon loppuetapin (100-500m) puusta puuhun. Tässä pikinokka tai mikä se paras ystävä ikinä sitten onkaan merkiltään, tulee kuvioon. Sopivalla tuulella ja toimivalla koiralla tuo viimoinen lenkki ja samalla ennenaikainen näädän karkoitus jää pois, puhumattakaan karkulaisen kiinniotosta ja paikantamisesta.

Makuuksien hakeminen ennen ketunlenkkiä on sattumaa ja kokemusta näädän kannalta. Esim. oravan elinpiiri on sen verta pieni, että näätä käyttää saaliinsa tyhjäksi jääneen pesän hyväksi. Näädillä myös on ruokavarastot eli rasvakomot, joissa yöpyä. Itselle jäänyt kuva, että ne toimivat näädällä hätävarastoina lenkin lopuksi, jos tuoretta ruokaa ei ole tippunut. Monesti tuo tuleva makuu sivuutetaan ennen viimeistä lenkkiä ja erittäin harvoin ne sivuutus jäljet kulkevat aivan makuun vierestä. Tämä siis silloin kun näätä tuntee entisen makuupaikkansa.

Oikeastaan paras neuvo tähän paikkaan on se, että käytä ainakin aluksi kaikkea, mikä helpottaa pyyntiä eli autolla motitusta teitä pitkin, lumiolosuhteita koiran kannalta ja kuulopuheita. Tämä on niitä jahtimuotoja, mitkä eivät ole tarkoitettukaan helpoksi vaikka se joskus siltä tuntuukin kun se "helppo" kohdalle osuu tai autolla kierrettynä tulee motille alle 5km leveyttä. Sen verran osoitan myötätuntoa, että jos teet luovutusta, olet polvia myöten hangessa,valo loppuu ja koira näyttää haluavan kotiin, muista että te ette ole ainuita, jotka ovat samassa tilanteessa olleet.

Pakko vielä mainita omasta "pärähdyksestä". Siitä onkin liian kauan aikaa. Olin eräpuolen oppi-isäni kanssa jänisjahdissa suksipelissä vaikka pakkasta olikin -20. Matka alkoi rajavartiostolta, josta mukaan lähti pari virkamiestä tehtäväänsä suorittamaan. Heistä toinen oli jahdannut näätää pari vrk. tuloksetta. Sattui niin, että törmäsimme noihin vrk vanhoihin jälkiin erään vaaran alla muutaman kilotaipaleen jälkeen. Tuo aikaisemmin mainittu rajamajuri oli jättänyt leikin kesken vaaran päälle. Päivä meni ilman jänistä, joten palasimme vartiostolle. Partio oli palannut aivan itä-naapurin kuvetta takaisin eikä kys. kultarinnan jälkiä ollut näkynyt. Väsyneenä lähdin muitten matkaan, lähti myös tuo näätää seurannut rajamajuri. Seurasimme näädän jälkeä aamuristeymän jälkeen pari sataa metriä kunnes edessä oli oravanpesä. Jälki meni eikä pois tullut. Oppi-isä kojautti puunrunkoa kirveellä ja näätä hyppäsi liikkeelle, minut (12v) oli jostain syystä komennettu sivupassiin. Majuri täräytti tähdellään ja luulin tilanteen olevan selvä. Kuitenkin kuunnellessani huutoja sivusilmässä hälvähti, näätä loikkasi viereiseen mäntyyn ja lähti runkoa ylöspäin. Haulikko nousi ja paukahti. Muistan edelleen sen tunteen kun palasimme vartiostolle näätä repussa. Loppuselvitys oli se, että näätä oli tappanut oravan 100m siitä, mihin rajamies oli jäljityksensä edellisiltana lopettanut..
_________________
Parempi metso repussa kuin kymmenen.

[kukkoaho]

Eli ymmärsinkös nyt oikein...

Koira ja isäntä autoon ja ajelemaan metsäteitä (tai teitä noin yleensä), kun näädän jälki sitten löytyy (jos löytyy), kierretään "metsäsaareke" ja mikäli sieltä ei toista jälkeä ulos tule, ei kun suksilla jälkeä pitkin! (tämä kuulostaa helpolle...? )

Mikäli toinen jälki löytyy, ei muuta kuin se "saareke" johon jäljet menevät ympäri, jne...

Millaisen yön jäljiltä on paras löytää tuo näätä? uutta lunta kaivataan kait välttämäti? Onko mitään toivoa mennä vain kuusikoita tutkailemaan, jos uutta lunta ei ole tullut?

[3U54PR]

Se kuulostaa helpolle ja voi sitä ollakkin... moni sankari kääntyisi haudassaan kuullessaan nykytieverkosta.

En nyt tiedä tuosta kelistä&jäljistä. Koko yön pauhannut lumituisku on pahin, tällöin turkkia hamuavan on kaiveltava komot, muuten se on kiinni siitä miten jäljen näkee/tuntee. Kokemusta se vaatii.
Kuusikkojen tutkaileminen ei ole niitä varmimpia keinoja kun niitä tuppaa olemaan vielä rutosti (onneksi). Jos tiedossasi on näädän komoja, hirven ruhoja tms. voi onnella päästä pitkälle. Enemmän kuin kolme kertaa on näätää tullut saaliiksi ilman jäljen häivähdystä, kaikki rasvakomoja koiran kanssa kierrellen. Jäljitys vaatii vähintään kaksi asiaa: 1. Näätiä ja niiden jälkiä on. 2. Tietoa, että mistä ne jäljet tuppaa menemään.

Millainen alueesi näätäkanta ja alue muuten..?
_________________
Parempi metso repussa kuin kymmenen.

[kukkoaho]

Alueen näätä kannastakaan minulla ei juurikaan todellista käsitystä ole, mutta uskoisin niitä kuitenkin jokusen olevan, kun jälkiä ainakin näkyy ja sattumalta olen yhden jopa itse nähnyt. Parkanon suunnalla on maat. Toinen mahdollisuus (kaverin maat) olisi pertunmaan suunnalla.

Mutta ei sillä saaliillakaan niin suurta väliä ole, kunhan pääsisi touhaamaan ja olemaan koiruuden kanssa...

[vivalem]

Joissakin tapauksissa saatta mennä pitemmän aikaa, viikko, kaks ehkä vähän yliki. menneen talven pisin hiihto oli 2vk.

Tarvit:
Lumisateen, pyssyn, sukset&sauvat ja repun, (Jonne kenttälapio, raudat, JUOTAVAA, jonkinsortin eväskään ei pahasta oo) koirakaan ei pahasta ole, spk:ta käytetty.

Motitat näätän, meet jälelle, hiihät kiinni. Löytyy maapakasta, kivikosta, kelopuusta, oravanpesästä tai muuten vaan jostain puusta juromasta jos on löytyäkseen - monesti ei päivä riitä vekkulin tavoittamiseen.

Jos näätä on menny maapakkaan lyöt menoreikään raudat ja tukit muut, oletuksena että sinulla on koira matkassa se merkkaa milläkohin pakkaa näätä on, alat avaamaan pakkaa yks reikä auki kerrallaan. (menoreijällä siis kokoajan raudat)
Jossain vaiheessa näätän saa ahdistettua niin että se erehtynevi rautoihin tai kaivaessa syntyy ampumatilaisuus pistoolille.

Ite oon hiihdelly isäni kanssa näätiä, isännällä 25v kokemus hommasta, minulla vähän vähemmän.
_________________
marjanpoimija

[kukkoaho]

Kaikki muu löytyy, paiten nuo raudat... Entä jos niitä ei ole ja näätä menee sinne koloon?

Täytyy sitten ensi talvena kirjootella kuinka me koiruuden kanssa onnistutaan ja ehkä joskus (ihan vaan joskus) hiukan epäonnistutaan

Itseäni kyllä otattaa päähän, ettei ole ollut sellaista mahdollisuutta jotta isältä olisi oppeja saanut, mutta ei kait tämä niin salatiedettä ole, etteikö tälläkin iällä oleva kaveri voisi halutessaan uuttakin oppia, eihän?

[vivalem]