Liian helppo muuttaa...erityisen vaarallinen....

[mikko1]

"Liian helppo muuttaa" tuntuu olevan tänä päivänä yksi suosikkisanoista aselupia käsittelevillä viranomaisilla.

Lainkuuliaisen ammuntaa harrastavan kansalaisen oikeustajun mukaisesti esim. poliisiviranomaisen perustelu aseen helposta muutettavuudesta (esim. pituuden osalta) luvan epäämisperusteena tuntuu näin äkkiä ajatellen siltä, että luvan hakijaa jo oletusarvoisesti syytetään ja epäillään ampuma-aserikoksesta ennen kuin rikos on edes tapahtunut!

Virkamiehen lausuma "tämä olisi liian helppo muuttaa" sisältää virkamiehen oletuksen siitä, että hakija kyseisen aseen haltuunsa saatuaan aikoisi itsestäänselvyytenä muuttaa aseen lain ja lupaehtojen vastaiseksi.

Edellä mainitun perusteella suomessa pitäisi siis myös kieltää mopojen myynti, sillä monet niistä saattavat olla liian helposti viritettäviä!

Suomessa voimassa olevan oikeuskäytännön mukaisesti henkilö lienee syytön, ellei ole syytä epäillä, aloittaa esitutkinta, nostaa syyte ja viedä asia tuomioistuimeen ja siellä vasta tuomita tai vapauttaa epäilystä?

Vastaavasti usein palstakeskusteluissakin esiintyneet viranomaistermit "erityisen vaarallinen" ja "helpon kätkettävyytensä vuoksi vaarallinen" viittaa vastaavasti siihen, että luvan hakija juuri tuon kyseisen aseen haltuunsa saatuaan muuttuisi jotenkin ympäristölleen erityisen vaaralliseksi tai ryhtyisi liikkumaan ase "helposti kätkettynä" esim. yleisellä paikalla (esim. järjestys- ja aselain vastainen teko).

Kuulemma joskus on esiintynyt myös "vääriin käsiin joutuessaan erityisen vaarallinen"-perustetta joka viitaisi perusoletukseen aseen joutumisesta vääriin käsiin tai tämän mahdollistavasta väärästä/lain vastaisesta säilytyksestä.

Äkkiä mieleen tulee, että tämäntyypisiä lausumia kansalaiselle esittävä viranomainen saattaisi ehkä jopa syyllistyä perusteettomaan epäilyyn tai ehkäpä jopa virkavirheeseen? Erityisesti tämä tulee mieleeen jos kyseessä on aselupia jo omaava henkilö, jonka osalta ei ole näyttöä edellä mainitun kaltaisista teoista tai laiminlyönneistä.

Tuore Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje puhuu varsin selkeästi siitä, että viranomaisen päätösten pitää perustua "[b]konkreettisiin tosiseikkoihin[/b]" ja että "l[b]uvanhakijan tarkoitusta käyttää asetta väärin ei voida koskaan asettaa perusoletukseksi[/b]".

Edellä mainittujen tyyppisten viranomaisargumenttien lähtökohta selvästi on ohjeen vastainen "perusoletus aseen väärinkäytöstä".

Muutama lainaus Aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohjeesta:

"Julkiselta hallinnolta edellytetään päätöksenteon läpinäkyvyyttä. Viranomaisten päätösten tulee perustua säädöksiin ja niiden tulee olla perusteltuja. Lupaviranomaisen tulee perustella hyvin hakemuksen hylkäävä päätöksensä ja luvan peruuttamista koskeva päätöksensä. Kun päätökset on perusteltu hyvin, luvan hakijat ja luvanhaltijat voivat olla varmoja siitä, että heidän asiansa on käsitelty asianmukaisesti."

"Lisäksi on kuitenkin edellytettävä, ettei ole tullut esille [b]konkreettisia tosiseikkoja[/b], joiden perusteella olisi syytä epäillä, että lupaa tai sen nojalla hankittuja tai hallussa pidettyjä esineitä käytetään väärin.

" [b]Luvanhakijan tarkoitusta käyttää asetta väärin ei sen sijaan voida koskaan asettaa perusoletukseksi[/b]".

"Johtopäätös tästä on se, että vaara tai riski on olemassa ja että se johtuu ampumaaseen yleisistä, kaikkien tiedossa olevista ominaisuuksista, joista tärkein on kyky aiheuttaa vahinkoa väärin käsiteltynä. [b]Tätäkään vaaraa ei kuitenkaan lupaharkinnassa voida olettaa ilman jotakin konkreettista tosiseikkaa[/b]"

Lain, hyvän hallintotavan ja myös em. ohjeen mukaan päätöksenteon pitäisi siis perustua "konkreetisiiin tosiseikkoin".

[kämy]

Kiitos hyvästä postauksesta, hyviä havaintoja luvanhakijan näkökulmasta.
_________________
Vade retro satana; Nunquam suade mihi vana.

[Solifer]

Voihan sillä AYO:llakin takoa järkeä lupaviranomaisen kaaliin jos sitä ei sinne muuten ole kertynyt aselain osalta