Pyyn pillitysvinkkejä?

[Heska]

Ostin pyypillin kesällä erämessuilta (messu)hintaan 5 euroa, ja samaan hintaan kuului jopa tekonahkainen säilytyspussi.

Onkos jollain tallella teko-ohjetta, kun vanhalla palstalla muistaakseni oli kuva kuinka askarrella olut tölkistä pyypilli?

[Tiger]

Pyyn murre erot saattaa pitää paikkaansa, vaan meillä päin on sitte pyitä ympäri Suomen. Joskus luritteleva aivan ihmeellisesti ja joskus vaan yksinkertanen tiitii tiutiu. Jos meette iltasella puhaltelemaan parituntia ennen auringon laskua, niin sillon tuntuvat olevan vauhdissaan. Ainakin viimevuonna. Tänäsyksynä en oo käyny kokeilemassa. Oma metallinen pilli makso 10€. Se nyt on melkeen sama miten puhaltaa, kuhan pitää sääntönä sen 2 pitkää alussa. esim. piip piip pipipi tai piiip piiip pipi pip.

[MtJ]

Tigerillä ihan oikeita havaintoja, joskus harvoin olen kuullut myös E-Savossa pyyn viheltävän pitkät luritukset sen alkuvihellyksen loppuun.

P-Hämeessä tapa oli kuitenkin jopa häiritsevän yleinen eli piti itsekin yrittää jotta sai "katu-uskottavuutta" pyiden keskuudessa...

[hunting]

Ite puhallan pilliin yleensä tällä tavalla: Tii Tii Ti Ti ja on ainaki tähän mennessä on toiminu.

[pintail]

MtJ asustelen itse pohjoishämeessä enkä ole moista luritusta kuullut. Kyllähän ne eritavalla välillä lurittaa, mutta moista en ole kuullut. Sitä vaan meinasin, että ei ne täällä tampereen murteella lurittele

Itse olen pillitellyt pyytä ihan matkimalla urosta/naarasta. Mielestäni ihan hyvin tuloksin olen tuon oppinut. ja tosiaan jos tulee jotain uutta saundii niin niitä laitellut mukaan jollei meinaa tulla.

Ja jollei pyy ole halukas tulemaan niin paikkaa hieman/hiljaa vaihtamalla saattaa tulla!

[MtJ]

Etelä-Hämeessä lurittavat kovasti, mikä siinäkin sitten lie.

Piti vielä vähän lisätä illan ratoksi viestiin..

Eli joskus jopa suorittivat sellaisen lurinan + päälle vielä muutama tit --- tit --- tit tuolla E-Hämeessä. Pyykanta oli kyllä älyttömän runsas verrattuna ihan mihin tahansa paikkaan, en ole koskaan nähnyt yhtä paljon pyitä kuin siellä. Ajattelinkin, että runsaan kannan alueella pyykukot ovat sulka pystyssä haastamassa reviirilleen tulleita taistoon heti kun niistä kuulevat.

Paras pyyjahti saaliin kannalta muuten oli sellainen tuossa 90-luvulla, että sain ensimmäisellä laukauksella parvesta 2 pyyltä päät poikki, sitten käytin vielä 3 laukausta ja jokaisella pyy. Tämän jälkeen samaan niemen kärkeen jäi vielä 6 pyytä. Parvessa oli siis 11kpl pyitä! Ja tämä oli vain yksi parvi, tuollaisia 4-10 linnun parvia lähti noin puolen kilometrin välein lentoon, yksittäisiä pyitä pyrähti sieltä täältä jatkuvasti. Pyiden eldorado siis. Paikka jossa metsästelin oli täysin autio niemi, jonne ei mennyt edes polkuja ja kasvoi umpimetsää. Pyitä oli aivan silmittömästi ja en usko, että ne mihinkään sieltä ovat häipyneet.

[Miksu]

Mä sain mun pillin viidellä eurolla oikee hinta oli 7 euroa. Mä puhallan yleensä tii tii tii tittiti ja se on yleensä toiminu tosi hyvin. Se on myös hyvä tapa niinku joku tosa äsken sanoki että matkii sitä pyytä ja pitää välillä vähä pitempiä taukoja niin se pyy tulee monesti uteliaisuuttaan kattoon että kuka siellä oikeen on
_________________
Kyllä mehtä palakan maksaa kun vuan työ tehtyä tulloo

[Körmy]

No jos tässä muutamia vinkkejä heittäisi. Elikkä pyy tykkää sekametsistä. Viihtyy mielestäni nuoressa sekametsässä parhaiten. Lähesty mahdollisimman hiljaa kyttäyspaikkaasi. Jotain varmuutta myös olisi hyvä saada siitä että pyitä paikalla on koska et pyitä vierellesi saa vaikka kuinka pillität jos metsä on tyhjä. Luontoon sulautuvat vaatteet. Kasvot ja kädet hyvä suojata. Sitten kun pyy alkaa vastailemaan on hyvä tunnistaa onko kyseinen pyy koiras vai naaras. Koiras pyyllä on kaksi pitkää tai enintään kolme pitkää vihellystä ja sen jälkeen pitkä loppupiipitys. Naaraalla taas on kaksi pitkää piippausta jonka jälkeen kovin vaatimaton piippailu loppuun jos sitäkään. Koiraita saa houkuteltua naaraan äänellä ja myös uroksen ääni toimii hyvin. Pyy tulee äkäisenä ajamaan ylimäärästä koirasta pois reviiriltään. Ei välttämättä siis tarvitse kauaakaan vihellellä. Naaraspyyn piipitykseen paras vastaus on koiraan piippailu. Aamuvarhaiset ja illat on parhaita pyyntihetkiä. Päivällä lähes turhaa yrittää. Haulikokona olen itse ainakin monesti käyttänyt 2.4mm. Sillä saa hyvän tiheän peiton koska pyy on pieni maali. Ampumamatkat on myös useimmiten todella lyhyitä joten et tarvitse isoja hauleja ampumamatkan pituuteen perustuen. Jos luotiaseella pyytä yrität on mielestäni paras 22lr kaliiperin ase. Pyystä jää silloin jotain jäljellekkin. Vielä pillityksestä se että älä vastaa liian tiuhaan tahtiin. Älä ihan heti vastaa pyyn piipitykseen. Innokkaalla viheltelyllä paljastat olevasi huijari ja pyy vaihtaa maisemaa. Kuuntele miten innokkaalla päällä pyy/pyyt on ja vastaile suunnilleen saman pituisilla tauoilla. Lopuksi voisin vielä semmosen neuvon heittää että jos ostat kaupasta pyypillin niin kannattaa laittaa narusta siihen lenkki minkä saat kaulaan. Kädet on varattu haulikolle niillä ei pidellä pilliä. Kun tulee tilanne niin voit sylkäistä pillin suusta ja posauttaa pyyn alas. Tilanteet on nopeita ja niissä ei ehdi käsissä pyöritellä pilliä. Toivottavasti tästä nyt oli jotain apua? Ja toivottavasti ei liian pitkä viesti ollut. Nämä siis omia kokemuksiani. Karkeita neuvoja vaan.

[Vieras]

tii tii ti ti ti, tai tiiy tiiyi titti ti

Nuo on pommin varmat mitä ite käytän. Parhaiten oppii ku matkii pyytä. Huom pillin nokassa olevaa reikää peittämällä puhalluksen aikana saa tuon "y" kirjaimen mukaan sointuun, eli kuten uros pyy useimmiten vääntää ääntäessään.

Varma ja oikeastaan aika jännittävä tapa puhaltaa on se, että puhaltelet harvakselleen muutaman kerran aluksi, ja sitte pidät vaikka 5 min tauon. Yleensä tänä aikana pyy lehahtaa katsomaan että tuliko sieltä jotain ääntä vai ei, tai jos se ei tule katsomaan, niin se odottaa varpasillaan oksalla että jokohan se lähti sieltä eli tauon jälkeen vaan yks sarja ja odotus, niin sitte tulee.

Motto: Jos ei yhden sikarin, tai kahden tupakin aikana tule, niin on syytä vaihtaa paikkaa.

[Vieras]

Niin ja älkää vaan ampuko sitä kanahaukkaa joka tulee pyitä kyttäämään.

[miksa]

Pari pyytä sain reppuun illansuussa puhaltamalla. Eivät vastanneet pilliin ollenkaan. Ensimmäinen tuli kahden sarjan jälkeen maata pitkin, huolimattomuuttani sen siitä karkotin. Siirryin noin 30 m, ja parikymmentä minuuttia puhaltelin, niin lopulta tuli katsomaan.
Toinen tuli kahden sarjan jälkeen kopiksi, tosin eri paikassa.
Parhaita pyypaikkoja on kuusimetsä, missä on nuorta leppää ja koivua seassa, puronotkelmat ja pellon reunat.

Taukoa on tosiaan hyvä pitää sarjojen välissä, parempi liian harvoin kuin yli-innokkaasti. 3 - 4 sarjaa enempää ei kannata puhaltaa, jos ei mitään ala tapahtumaan tai kuulumaan. Paikan vaihto tarpeeksi usein. Vaikka tulis karkko, niin 10 minuuttia hiljaa ja pieni siirtyminen, ja sitten kutsuu taas.

Kyllä on mukavaa hommaa. Löysin samalla lenkillä hatullisen kanttarelleja, joten huomenna herkutellaan pyyn rinnalla ja kanttarellimuhennoksella. Itse pidän pyytä parhaan makuisena riistalinnuistamme.

[deadline]

Itekki tuossa juuri hauduttelin kermassa huolella pyyn rintaa. Samalla pannulla tosin oli kyyhkysen rintapalojakin. Herkkua. Loput torsoista keittelin liemeksi, jos vaikka potut tässä vielä keittelis, huomenissa tai joskus..
Niin, murre-erot selittyvät osittain sillä, että vanhat koiraat lurittavat pitemmästi kuin nuoret koiraat. Itse olen pitänyt hyväksi havaittua kaavaa vuosikaudet, ja jos vain pyitä on kuulolla, niin niillä pettää ennen pitkää hermo puhalteluun. Eli eivät alueellisestikaan ole kovin tarkkoja siitä, kuinka sitä huutaa, kuhan suurin piirtein sinnepäin on.

[Petsamo]

Ammuin ensimmäisen pyyni tänään aamupäivällä. Yksi lähtikin edestäni lentoon kun olin vasta matkalla hyväksi arvelemaani metsikköön. En ehtinyt siihen laukausta heittämään, joten arvelin että katsotaas... Siirryin muutaman kymmenen metriä ja vihelsin Tiit Tiit. Ei vastausta. Toistin saman neljä tai viisi kertaa saamatta vieläkään vastausta, kunnes pyy pyrähti kuin oppikirjassa: Rungon takana olevalle oksalle, jolloin nostin aseen poskelle ja varmistin pois. Muutaman sekunnin kuluttua se vaihtoi näkyvälle oksalle, joka jäi sen viimeiseksi virheeksi... Matkaa n. 15 metriä, onneksi olin varautunut lyhyeen etäisyyteen laittamalla alapiippuun kiekkopatruunan. Lintu jäi ehjäksi.

Tarinan opetus: Pyy kuulee sinut vaikka sinä et kuule sitä!

[Sjc]

Mutta alapiippuun ne kiekkopaukut! Tuli opittua kantapään kautta.

[Miksu]

Kävin tosa paripäivää sitte pillittää pyitä, niin joka puolelta vastaili paljon mutta eivät suostuneet tulemaan pillille. Lauantaina uuestaan testaamaan jospa ne sitte suostuis tulemaan pillille.
_________________
Kyllä mehtä palakan maksaa kun vuan työ tehtyä tulloo