Jousiammunnan tarkkuus eri tyylisillä jousilla!

[S. Hankaniemi]

Minulla ei ole aavistustakaan, mikä on "riittävä" radalla osoitettu tarkkuustaso ennen kuin "kannattaa" lähteä metsälle. Entä kuinka paljon pitää harjoitella Pumpattavan-Barbaran kanssa ennen kuin uskaltaa lähteä treffeille? Mikä on riittävä osaamisen taso, jotta "kannattaa" lähteä sotaan, eli että varmasti tietää aina osuvansa ja välttävänsä vastapuolen aikeet?

Yritin aikoinaan saada erästä taljakaveriani pyymetsälle. Hän oli sitä mieltä, että hänen ampumatarkkuutensa ei riitä. Ei kuulemma ollut ehtinyt vähään aikaan harjoitella päivittäin, joten taito oli "rapistunut". Olin hieman hämmentynyt vastauksesta. Ehkä se oli tekosyy. Kaveri oli peruskorjannut kuukausia maataloaan ja oli jotenkin masentuneen oloinen. Silti jäin mielessäni ihmettelemään, milloin tämä kaveri uskoo olevansa kyllin tarkka. En ole enää myöhemmin uudistanut kutsua. Ehkä kaveri istuu vieläkin pirtissään talja kädessä ja suree riittämätöntä osumatarkkuutta. Muutamat primitiivikaverit ovat kyllä pudottaneet pyynsä edellä mainitun tapauksen jälkeen, eikä kukaan heistä ole esittänyt mitään epäilyjä omasta tarkkuudestaan.

[valkoinen pöllö]

[nippon1]

Kaikkihan joskus ohikkin ampuu, mutta kyllä sitä ampuessaan pitää uskoa osuvansa.
_________________
Rauhasa hissun kissun

[JARMO & MERJA]

Kaikille tasapuolisesti tervehdys. Tuli tuossa mieleen kun luin tätä asiaa sellainen seikka,että (ja kysymys) "varma matka" metsästyksessä on se jolta varmasti osuu riistaan,oli se mikä tahansa. Moniko on ampunut esim.suoliosuman ja joutunut lopettamaan riistaelimen esim.puukolla tms.astalolla. En usko,että KAIKKI osumat riistaan on ns,"niskalaukauksia"
Eläin saattaa JUST liikahtaa kun "laukasee" jolloin osumapiste tietty muuttuu kuvaamani laiseksi. Jos olen ymmärtänyt aseilla metsästäneiden puheista oikein ,niinkin voi käydä. Ellei kyseessä ole Suomen tarkimmasta metsästysporukasta.

[Kiul]

Taitaa ne haavakon lopettamiset tapahtua ihan samoin kuin muillakin aseilla, vaikka haulikolla, tehdyt haavakot. Tilanteen mukaan joko ampumalla uudestaan tai 'muilla sopivilla menetelmillä', kuitenkin lakien vaatimukset täyttäen.

[jannen87]

Jos ajatellaan nuin sairaan tyhmästi, niin kukaan meistä ei ammu riittävän tarkasti metille menoa ajatellen. Vai meinaatko oottaa että eläin tulee tasaiselle maastolle, aukealle, JUST siihen sinun varmaan 10m päähän, tuulettomana päivänä ja ilman että aurinko häikäsee silmiisi ja juuri laukaisu hetkellä alkaa persettä kutittaan ni viuh, taietaan jättää jouset kotiin ja hommataan vaikka, vaikka granaatteja nuitten asioiden rinnalla ampumiseen liittyy mielen vireys, mikä ei oo kummonen kun on 10v odoteltu jänistä taulun alle takapihalle. Rohkeasti kaikki metille jousen kanssa. Pitää vaan treenata sopivasti, malttaa keskittyä riistalaukasuun. Jousella metsästäessä pitää ennenkaikkea luottaa ITSE omaan osumatarkkuuteen

[heiluri]

Tarkkuus on niin suhteellista, olen melko varmasti radalla tarkempi kuin
S.Hankaniemi mutta tiedän herran saaneen takuulla enemmän saalista kuin minä.
Tarkkuus on enemmänkin mielentila näillä vaistovehkeillä eikä sille ole oikein mittaria.

Tässä insinöörien maailmassa se ahdistaa tietenkin monia.

[valkoinen pöllö]

[S. Hankaniemi]

Paljonko se tämä Valkoinen Pöllö on riistaa jousella kaatanut? Minä vuonna metsästelyt ovat alkaneet?

[igorrock]

Oman kokemukseni perusteella jousimetsästyksessä on olennaista osuman lisäksi myös oikeanlaisen kärjen valinta. Ainakin lintujen kanssa nuolen massan täytyy antaa sellainen isku että lintu lamautuu jo suurelta osin sen voimasta. Tällöin vähän huonompikin osuma riittää. Tästä ovat hyviä esimerkkejä varsijousissa käytetettävät tylppäpäiset ns. kolkkanuolet. Jos vääränlaisella kärjellä (esim.taulukärjellä) varustetulla nuolella ampuu hyvänkin osuman niin todennäköistä on että lintu ei "jää" vaan pääsee karkuun ja vie nuolenkin mukanaan. Isomman eläimen (jänis yms.) kanssa pitäisi aina käyttää kunnon leikkaavia kärkiä ja näiden kanssa hyvän osuman merkitys kasvaa.

Niin kauan kun ammutaan vaistolla ei jousen laadulla ole juurikaan merkitystä. Tosin "amerikan mantereen punaiset veljemme" kehittivät osumatarkkuuden lisäksi myös tulinopeutta ts. pyrkivät isompaan riistaan ampumaan nopeasti useammankin osuman ja tämähän onnistuu kunnolla vain ns. primitiivijousella. Eli ei mitään uutta tässä nykyisessä itselataavien tuliaseiden ajatuksessa

[Kiul]

[al]

[heiluri]

Sanottiinpa mitä tahansa niin ampuminen ON fiilislaji.

[Kiul]

Onhan se varmaan fiilislaji. Olen ollut vaan huomaavinani, että ns. paremmilla ampujilla ero erilaisten 'fiilisten' välillä on pienempi kuin meillä taviksilla johtuen ilmeisesti rajulla treenillä hankitusta rutiinista. Meikäläisellä on noita jahtipäiviä sen verran niukalti, ettei oikein ole mahdollisuutta valita päiviä fiilisten perusteella, joten taitaa olla tarvetta reenin lisäämiselle, jotta metsälle uskaltaa mennä huononakin päivänä .

Jokainenhan asettaa omat rajansa itse oman tasonsa mukaan ja olen huomannut, että joskus 'menneet taidot' saattavat olla se pahin mittari. Kun joskus on muka ampunut paremmin, niin asettaa sitten ne mittarit sen mukaan, vaikka nykykunto ei samaa tasoa edellytäkään. Silti tämä huonompi nykykunto voi aivan hyvin olla riittävä metillekin, kunhan pitää matkat hieman maltillisempina.

[al]

Toki ampuminen on varmaan fiilislaji siinä missä moni muukin, mutta hyvät osumat on hyviä osumia ja muu on muuta. Ja jos selitellään ettei asialle voi esim. harjoittelun kautta tehdä mitään tai ettei metsästäjä voisi tilanteen mukaan harkita taitojensa riittävyyttä, niin ketähän muuta siinä yritetään huijata kuin omaa itseään? Ja tämäkään ei ole välinevalinnasta kiinni.