Paras tiputus

[iisakk1]

Tapahtui reilut 15 vuotta sitten kun pääsin lakien edellyttämällä ikämäärällä ihan itse metsälle. Kävelin pellon kuvetta, semmosta varpumaastoa ja pystykorva touhusi jossain etumaastossa. Siinä sitten alkoi rakko ilmotella, että pitäs varmaan pysähtyä hätää helpottamaan. No, eipä muuta kuin haulikko maahan ja housut kinttuun.

Jopahan sitten siinä kuskaaren loppuvaiheessa haukahti koira pari kertaa ja melkein samantien jo kaksi riekkoa tulee suoraan kohti, aivan palliksi (tai pitäiskö tässä tapauksessa sanoa "aivan palleille"). Vaan pystyypä sitä housut kintussakin haulikolla ampumaan ja lähetän kaksi laukausta nyt jo minut ohittaneiden riekkojen perään. Ei osu, ei pölise höyhenet, ei tipu lintu.

Vaan mitäpä tapahtuu sitten: Ilmeisesti laukaukset (tai näky housut kintussa olevasta pojasta) jossain määrin toisen riekon reakointikykyä hämmentää, kun toinen riekoista väistää pellon reunaa
kiertävän poroaidan, mätkähtää tämä toinen suoraan aidan rautalankoihin ja kuolee törmäyksessä.

Ei kait siinä muuta kuin äkkiä kotiin ja ylpeänä esittelemään isälle tuota ekaa saalista. Myöhemmin nylkiessäni linnun en löytänyt merkkejä siitä, että siihen olisi hauli purrut. Mutta tätä en isälle tuolloin paljastanut, kerron ehkä vielä joskus
_________________
Peikkoperala.com
"Aitokainuulaista eräjorinaa jo vuodesta 2006"

[esteri]

Viime syksyltä, pystykorvanarttuni täytti 6 kk. mehtuun alkaessa.
Yksi hätäinen teeri pudotus n. 15 sekunnin haukkuun kolmantena päivänä.
Sitten viikolla, vuorokauden yöreissulle mentäessä koira kaiotti koppelon näkösiltä. Kävelin koiran perään ja samalla edessä pölisi oikein kunnolla. Poikamehtoa ja koppelopoikaa ilmassa ihan solokenaan. Pikaisesti laskin pokiaassa olevan 8-10 lintua.
Koira pöllyytti lintuja ihmeissään. Hissukseen kävelin siihen suuntaan minne enin osa linnuista karkoittui.
Sitten edessä n. 200 metrin päässä rähähti haukku, tiheää oikeaa lintuhaukkua. Hiivin haukkua kohden hiljakseen välillä kuulostellen.
Aloin olla n. 30 metrin päässä haukusta kun silmänurkassa näin liikettä. Metsopoika käpsehti oksalla samassa syöksyen liitoon ja koira tietenkin salamana perään.
Mielessäni kirosin tapahtunutta mutta odottelin kuitenkin koiraa saapuvaksi.
Hetken kuluttua koira palasi, kävi nuuhkimassa lahkeeni ja voilaa, jatkoi haukkumistaan entisessä paikassaan.
Hetken vielä odottelin ja kuulostelin haukkua jota tuli kyllä tuutin täydeltä, eli toiveita vielä olisi.
Lopulta näin koiran ja jo lehdet pudottaneen haaparähjän jonka oksalle koppelopoika tekeytyi "näkymättömäksi", nostin rihlakkoni ja...

[Hannes]

Huippuhomma, onneksi olkoon esteri ja olkoon Jorma suopea teille jatkossakin! Tekee eetua tuollainen nuorelle koiralle, ja isännälle ehkä vielä enemmän!

[jahiukko]

Tulipa niin selvästi esterin tarinasta omani mieleen, että parempi kai jakaa se myös teillekin.

Nuoriherra oli karvan päältä vuoden ikäinen, olimme komeaan maahan vähän aiemmin aamusella saapuneet. Kävelyä oli takana sen verta, että aloin katseella etsiä soveltuvaa tervasta kahvinkeittoa varten. Puun löydyttyä, alan kirvestä penkoa repun reunalta, vaan tyhjää käsi kopeloi. On pirulainen jossain vaiheessa tippunut sivutaskusta, joka harmikseni auki.. Siinä käpsehtiessä päätän kuitenkin tupakin kääräistä koiraa odotellessa, ja yhä kirvailen kirveen perään.

Koira on ollut jo varmasti 25 minuuttia kiireen päällä, vaan ei kuulu haukkua. -olisikohan taas napannu hirven kuulumattomissa, totean itsekseni, ja jatkan sätkän käärintää. Tutkin kartasta kulkemiani maita ja ihmettelen löytyneiden lintujen vähyyttä, kun kuulen vaimeaa haukuntapaista kaukaa alarinteestä. Juuri ja juuri pehmeän tuulen seasta haukun korvalle tavoittaa. Pieni äänetön kirvaus ja tupakki palamaan.

Pienen istumisen päälle lähden savuja puhallellen koettamaan koiralle, joka varmaäänisesti paukuttaa pienen nyppylän takamaastossa. Kävellessäni arvuuttelen, malttaako lintu rauhoittaa itsensä, jolloin on helpompi siirtyä haukun tuntumaan. vaistomaisesti painan kiväärin kiikaria, varmistaakseni sen mukana olemisen. -Jäi piru kahvit keittämättä, mietin, kun haukku tuntuu yhä pysyvän rauhallisena..

Haukku alkaa olla jo hyvällä näköetäisyydellä n. 120 m päässä, kun yhtäkkiä huomaan katsovani kahta koppeloa suoraan silmiin alle 10m. päästä. kivääri on vasemmassa kädessä kontatessa, ja en tee elettäkään lintuja kohti. Koira on nuori ja parempi pitää luoti kiinni hylsyssä, kun nämä kaverukset eivät tunnu sen mielenkiinnon kohteena olevan. Toivon liikkumattomana, että linnut siirtyisivät pois haukun välistä kävelypelissä, vaan turhaa on.. alta parin sekunnin on siipeä tiuha kuusikko sumeanaan, ja pian myös haukku hiljentyy. prkl lipsahtaa huulilta, vaan päätän kuitenkin jäädä odottelemaan jatkoa tapahtuneille.

Siinä alta minuutin odottelen, kun huomaan vaalean hännän kuusten lomasta, ja suunta on kohti edellistä haukkupaikkaa. Hiljaa nojailen puun kylkeen, kun koira muutaman kerran kyselee yläilmoihin. Pian haukku taas tasaantuu ja päätän suorittaa siirtymistä välissä olevan kuusen turvin hitusen lähemmäksi. Maasto on kuusivaltaista, ja aina siellä missä vähän aukeaa, on sitten koivua vierekkäin. Arvelen haukun olevan kuusessa, joten siinä tutkin ja ihmettelen oksia koiran nokan suunnassa. Ei mitään.

Ryömittyäni n. 40 m. päähän, koira ilmeisesti tavoittaa ah niin metsänraikkaan ominaistuoksuni, kun haukku tiivistyy ja koira alkaa väliin tuijotella kuusenalustalta isäntään päin. etsin puusta lintua, kun huomaan tummanruskean peilin parin oksan välistä, koiran puolella runkoa. Vähän myös valkeaa vilahtaa, jolloin totean, että siinähän se metsopoika napottaa rungon takana. Kiikarilla yritän hakea sopivaa väylää koivunoksiston lävitse, vaan ei löydy. Lähemmäksi en uskalla, joten yritän sivuttain madellen löytää pienintäkään reikää, jossa ei heti alapuolella oksaa esiinny. Koira huutaa jo aivan yhtäsoittoa, kun on huomannut, että asettahan se isäntä siellä jo nostelee.

Pian miltei sopiva reikä löytyykin, ja hivutan reppua vielä lisätueksi. Asennon seisahduttua puristan luodin matkaan, jolloin voin jälkipidosta havaita metson huojahtavan eteenpäin ja seuraavalle oksalle. Tällöin metson jalan alta pito loppuu, ja siivet räpeltäen se tipahtaa.. -Suoraan viereisen koivun latvahaarukkaan!! Tuskanhiki silmillä melkein huudan sille, -Jatka, Jatka!, vaan pikkuhiljaa lintu rauhoittuu paikalleen. Koiran haukku pyyhkii reilusti yli sadan, ja metso on siivet sykkyrässä koivun nokassa.

Rohkeana nousen, ja kävelen n. 15 cm vahvan koivun alle. Voimieni tunnossa heilautan sitä, vaan metso, veripisara nokassa nauraen, ilkkuu oksanhangasta. Toivonpa siinä kirvestä kätöseen. Koira jatkaa yli sadan, taukoa pitämättä.

Yritän tutkia, miten voisin kiikkua oksalle, vaan ei ole ihminen enää oksa-apina. läheiset, ohuemmat koivut eivät enää yllä, joten metso ilkkuu edelleen. Totean oksien olevan liian paksut muutamalla kiväärin luodilla katkaista, joten luovun ajatuksesta. Koira paukuttaa enää alta sadan.

Mieleeni tulee kirves, ja äkkiä kertaan, mihin se olisi voinut pudota. Totean, että se oli edellisellä tupakkatauolla matkassa, joten alle 1,5km päässä se on. Jätän repun haukkupuun alle ja lähden puolijuoksua haukulta. Koira lopettaa haukun, mutta palaa pian takaisin. Vasta, kun olen päässyt n. 700m haukkupuulta, jälkiäni myöten pyyhältää pahantuulinen nuoriherra. Tupakkapuulta en pääse kuin 150m, kun huomaan oranssia oranssin seassa. Musta varsi jatkoksi, ja lähden kiirehtimään takaisin. Haukkupuun alla koira vingahtelee, ja nostaa tassuja, aina välillä oksistoon tiiraillen.

Pitkä on hien noro, kun koivu viimein osoittaa tylsän kirveen jäljiltä taipumisen merkkejä. Koira seuraa komealla loikalla linnun vierimisen puun hangasta, ja on aika korvata kirves kaatosavukkeella. Savun levittyä kuusikkoon, huomaan koiran laittaneen linnun viereen makaamaan, kirsun ollessa tiiviisti tutkimusretkillä höyhenpeitteessä. En sure väsymystä, en iloitse löytyneestä kirveestä, vaan mieleni päällä on haukkupuun jättämiseni vaikutus nuoren koiran jahtikuumeeseen.

Paluumatkalla saan kuitenkin seurata ristikon lävitse nuoren punaisen ja vanhemman mustan vakuuttavaa keskustelua, varmana tulevista osumista. Tuli on punaisella vahvana silmissä, ja arvokkaana katsoo ruskeasiipinen tulevaa vastustajaa. Vielä ei ole kuitenkaan lähikontaktin aika, ja karkoitan ukon kohti uusintaa.


Tällainen oli pieni hetki erämaassa, ja upeaksi muistoksi se jää. VAIHEITTAINEN PUDOTUS

[paulep]

Jahiukolla mielenkiintoinen tarina ja loistavasti kerrottu!!
Pistäkää lisää samanlaisia, mikäli sellaisia löytyy.

[Hannes]

Hyvä tarina, ja hyvä oppipaikka pentukoiralle. Meillä kävi vastaava tapaus nyt jo 4-5v sitten kymmenvuotiaana kuolleen pystärinartun kanssa sen eka syksynä. Isäukko pääsi sillä kertaa ampumapaikalle ja metto vaihto laukauksen jälkeen seuraavan puuhun, johon köllähti haarukkaan mahalleen ku oli toinen jalka poikki muun pikkuvian lisäksi. Antoi kotvan aikaa haukkua ennenku tiputti. Se putos kyllä ampumalla. Koiralle nannaa!

[MtJ]

5 heinäsorsaa kahdella laukauksella uimaan. Eräänä aamuna hiukan kuuden jälkeen taaplasivat veteen eräästä rinteestä, jossa kasvoi mustikkaa. Olivat vielä ohuen kaislikon jälkeen niin kasassa, että jysäytin kaksi laakia päiden kohdalle haulikolla ja kaikilta lähti henki. Tulivat hullut aivan veneen läheltä veteen vielä. Kerrasta elo pois kaikilta, etummaisilta olivat päätkin lentäneet hatelikkoon. Ei muuta kun kotiin päin soutelemaan. Oli kyllä paras "tiputus", jonka olen kerralla saanut.

Toinen oli joskus yksin ilman koiraa jahdatessa sellainen jahtimatka, jonka aikana sain ensin pillille pyyn, sitten vein sen veneelle, sain toisen ja lähdin kävelemään veneelle, niin puolimatkassa tuli supikoira vastaan, jonka tiputin siihen paikkaan. Vettä satoi vielä kaatamalla ja laittelin pyyt etutuhdon alle sateen suojaan. Kävelin niemenkärjen ympäri ja eikös vaan ollut katajan alla pyitä sadetta pitämässä. Siitä parvesta vielä kaksi tiputin ja sitten kotiin.
_________________
Jos parturi ajaa parran vain niiltä, jotka eivät itse aja partaansa, ajaako hän silloin oman partansa?

[Twist]

Pari vuotta sitten sorsastamassa hiippailin eräälle metsälammelle ja eikös siellä lymyillyt 8 heinurin parvi. Olin ryöminyt parahiksi ampumahollille kun huomasin nuoren ketun tonkivan rantaniittyä. Kaivoin vyöltä eteeni valmiiksi pari paukkua ja suuntasin piiput kettua kohti. Laukauksen jälkeen ammuin lähtöön yhden heinurin, latasin aseeni ja painuin takaisin matalaksi. Heinurit tekivät lenkin lammen päällä ja lähtivät tuulessa tulemaan ohitseni kohti puiden rämeelle muodostamaa solaa. Ammuin molemmilla piipuilla vielä heinurit. Siinä sitä olikin kannettavaa ilman reppua: kettu ja 3 heinuria.
_________________
TRTT,!&%¤#"!

[Metsola]

TWIST, aika hieno tapaus! Ensin kettu ja sitten heinuri, loistavaa.
Kuin pisteeksi i:n päälle vielä tuurilla pari heinuria lisää. Oli varmaan hymy herkässä
_________________
Suosin suomalaista!

[Twist]

Jep jep! Kyllä siinä miehellä mieli mettä keitti, etenkin kun oli tuolloin suht. tuoreella isällä jäänyt metsästykset sinä syksynä melkolailla vaipanvaihdon varjoon...

Kerrottakoon nyt samalla yksi toinen ikimuistoinen pudotus: poikasena kun metsästyskortin sain, lähdettiin heti seuraavana päivänä veljien kanssa sorsia katselemaan. Mentiin erääseen lahteen ja minut jätettiin lahden sulle "pois jaloista" passiin kun veljet menivät lahtea kouluamaan. Kohta pomppasi tavi lentoon ja toinen veljeni pummasi kahdesti. Tavi lensi kopiksi toiselle veljelleni joka myös pummasi molemmat piiput. Tavi tulla hujotti ohitseni ja eka piipulla rättinä alas. (Sitä mitä tietenkään ei pitäisi kertoa, on että on sen jälkeen käynyt monet kerrat toisinkinpäin)
_________________
TRTT,!&%¤#"!

[vezkuu]

Hmm, pahamaineisia parhaita tiputuksia tulee nyt ensimmäisenä mieleen. Viime syksynä kaverin kanssa kyyhkyjahdissa poislähtöä suunniteltiin. Aukossa seisottiin kun kyyhkyparvi kaartaa ylitse noin 60-70metrissä. Nakkaan varmistimen pois päältä ja samalla tiukemmalle supistimille lähtevän laakin, huudahdin kaverille "katoppas kun tiputetaa!" otin ennakkoa ja lojautin. Mitään ei tapahtunut pariin kolmeen sekunttiin kunnes 2 kyyhkyä tipahtaa rättinä tonttiin!
Ja toinen viime syksynä 1.8 varisjahissa oltiin samaisen kaverin kanssa ja siinä sivussa lokkijahissakin. Aamuhämärissä katottiin kun pellolla oli joku 10 lokkia. Siinä mopot parkkiin ja hiipimään pellon yli. Koivikossa ryömittiin seuraavan pellon laitaan. Matkaa oli.... liikaa. Laskettiin kolmeen ja kaveri ampu yhen laukauksen ja minä kaksi. Seitsemän lokkia jäi kolmella laukauksella peltoon! Kyllä siinä oli hymy herkässä!

Notta perhana! Tuli vielä yks viime syksyn varisjahdin alotuksesta mieleen. Aamupäivä meni hieman heikosti, ohilaukauksia vaikka kuinka monta ja variksetkin osasivat kiertää lukuunottamatta niitä seitsemää lokkia. Iltapäivällä uudelleen lähdettiin. Kuunneltiin tienlaidassa missä ne harmaatakit voisivat rääkkyä. Ja kappas! Tiestä 300m päässä koivikossaha niitä oli ja eikun pää kolmantena jalkana koivikon laitaan. Taktinen sotasuunnitelma tehtiin ja kaveri lähti pellon laitaa kävelemään ja minä koivikon keskeltä. puolessa välissä koivikkoa varre hyppää siivilleen. Nopea tähtäys ja varre tulee tonttiin kun eilen kuollut. Toinen hyppää samasta puusta siivilleen ja taas nopea ja rauhallinen tähtäys ja varis mötkähti. Hylsyt lenti kaaressa savuava vana perässä ja uudet oli jo piipussa. Vielä yksi varis kiertää yläpuoleltani ja vielä yksi laukaus. Varis tulee tonttiin. Kyllä hymyilytti kun peräjälkeen kolme laukausta ja kolme varista tonttiin, voi luoja sitä tunnetta!


Vielä yksi: Viime syksynä ennen jäiden tuloa sorsalammella oli ollut tyhjää jo monta viikkoa. Ei sorsan sorsaa missääpäi. Isoveljen kanssa lähdettiin venettä kääntää ympäri ja tietenkin ilman haulikoita. Rantaan päästin kun kolme komeaa juhlapukuista heinuria lähtee uimaan rannasta karkuun! Ja ei lähde lentoon. jähmetyttiin paikalleen, hiljaa lähdettiin hiipimään taakseppäin ja silloin ne perhanat lähti. Harmitellessa haulikoitten puuttumista käännettiin vene ympäri. Viikonloppu tuli ja kotona pyörin. Mitään tekemistä ollut, vettäkin satoi. Jostain tuli hullu ajatus lähteä katsomaan samalle lammelle josko ne siellä uiskentelisi. Ajattelin että turhaaha se on, muutolle jo lähteny. Nappasin kolme 4,5mm magnumia taskun pohjalle ja suuntasin haulikko selässä kohti lammen rantaa. Puitten välistä vesi jo näkyi. Hiljensin vauhtia ja menin kyyryyn. Rantaan oli enää muutama kymmen metri. Kurkin varvikoitten yli. "Tyhjää !&%¤#"!, sen arvasinkin"
Nousin jo seisomaan kun rantaan oli enää kymmenen metriä. Sitten näin ne. 2 päätä nousi rannasta veneen edestä pystyyn. Vihreitä päitä, melkein kuin pieniä hanhia jo! Finnclassic lenti melkein kaaressa poskelle ja nopea tähtäys ja jyräys. Varvikko pölisi ja vesi lätisi. Yksi lähti lentoon, samaan aikaan näin kun kaksi polski päät vedessä. Helpotti jotenkin kummasti, tuntui siltä että pummasin noin helposta paikasta, enpä onneksi. Henkiin jäänyt kiersi lammen pari kertaa. Annoin ukon lentää, olihan jo kaksi vedessä. Nauratti oikeen, paras lopetus sorsajahille.


Noita onnistuneita laukauksia on vaikka kuinka kun alkaa muistelemaan.

[Aku]

On muuten hienoja juttuja vezkuulla , ihan itseäkin pisti hymyilyttämään. harvemmin sitä nimittäin sattuu noin hyvää tuuria mitä sulle.

Mutta sellanen kysymys noista lokeista että harmaalokkejako ne kaikki oli ?

btw. tuntuu tuo finnclassikki olevan aikamoinen tussari kun kerran ampuu niin tulee useampi lintu alas tai sitten se on ampujassa/ hyvä tuuria

[juse]

jokainen kait se on ainakin kerran elämässään parveen turauttanut

[vezkuu]

Aku, Juu harmaalokkejahan ne

Vielä yksi lyhyt juttu. Toissasyksynä hernepellon laidassa aamulla kyyhkyja passiteltiin. Ja taas sama kaveri oli matkassa, kuka aikaisemmissakin jutuissa esiintynyt. Siinä aamuhämärissä, ennen lentoa muisteltiin ja naureskeltiin kaikille ohilaukauksille ja tietenkin loistaville osumille. Lento alkoi kuuden jälkeen kunnolla. Kyyhkyjä pyöri miten pyörii hernepellolla. Kaveri tiputti kuusen oksalta yhden, sitä lähti ettimään ja minä jäin ojaan passiin. Hernepellon päällä ei näkynyt liikettä. Sitten joku alkoi vaivata mieltä, jossain lähellä lentää kyllä. Katoin taakse ni perhana! Kaks kyyhkyä tulee niskat kyyryssä melkein maan pintaa myöten! Nopea käännähdys ojan pohjalla. kaksi laukausta lähtee taas finnlassikista ja kaksi mötkäystä kuuluu. Kaveri tulee kyyhkynen kourassa, mie päätän vähän elbailla ja tulla kaks kourassa

Perhana! Tässä innostuu kirjottelemaan.
Viime syksynä, oiskohan ollu jo syyskuun loppupuolella, milloin kyyhkyt olivat isoissa parvissa. Menin hernepellon laitaan iltapäivälennolle. Entinen opettajakin "Pate" oli siellä Sen kanssa passiteltiin kuusien alla ja paukuteltiin vuorotellen. Kyyhkyjä tippui tasaiseen tahtiin ja reput alkoivat jo täyttyä ja panosvyöt keventyä. Pölläyksiä ja pummejakin tottakai tuli, nehän kuuluvat metsästykseen. Kello alko lähentelemään jo kuutta. Lentokin alkoi hiipua. Yksinäinen tuli istumaan melkein yläpuolelle kuuseen.Pate pamautti kiekkopanoksella. Tonttiihan se tuli, vaikka henkiin jäikin. Pate lähti hakemaan sitä ja jäin itse istuskelemaan vielä passiin. Yhtäkkiä kuuluu huuto "ammu alas se!" Kyyhky lähti lentoon ja tuli minua kohti noin 5m päästä! Perhana säikähin siinä oikeen ja hyppäsin pystyyn ja kaks kertaa ammuin! Toisella höyhenet pölähtivät ja jäi vieläkin henkii! Kyllä nauratti, ampua nyt noin hyvästä paikasta ohi, ja kun vielä osuu niin jää henkiin!

Juttuja tulis vaikka millä mitalla! Tässä yksi:
Tuossa jo monta vuotta takaperin sain metsästyskortin. Oisinkohan ollut 12. Ruismaan laidassa oltiin poislähtöä tekemässä. Isoveljen haulikko oli kädessä ja kyyhky sattui samaan aikaan tulemaan melkein hollilta. Pitihä sitä kokeilla. Höyhenet pölähtivät ja kyyhky alkoi tulemaan räpyttäen tonttiin. Hätäpäissää vetäsin vielä toisen piipunkin. Höyhenet taas pölähtivät ja siivet jähmettyi. Ite en edes tajunnut että eka oli osunut, pitihän sitä nyt paikata ettei satu kun maahan mötkähtää

[hankipoika]

voisin itekki lyhyen pistää yhden.. oltiin keväällä varisjahissa ja kaverille tuli sitte p*skahätä ja meni siihen kuusen alle riulle missä huuhkajakin oli ja sanoi että ottaa pyssyn mukaan varooksi. olin sitten ladossa istuskelemassa ja odottamassa kaveria kun yhtäkkiä kuului kaksi laukausta. menin kattomaan että mitäs nyt niin kaksi varista pellossa hengettöminä kaveri ampui riulta tuplat..