Hirveä ja peuraa. Millä luodilla?

[valmet 412s]

[Lahtinen]

[tuhola]

Itsellä on se hyvä puoli ammunnassa mitä yllätyksekseni ei monella ole, että tiedän 95% varmuudella kohdan missä reikä on. Jos laukaus epäonnistuu niin tiedän sen. Kun laaki lähtee, ristikon paikka palaa verkkokalvolleni niin että tiedän ihan voi sanoa sentilleen missä reikä on ja mikä kulma. Tämä helpottaa aika paljon asioita monesti.

En tiedä voiko tuota harjoitella paitsi pitämällä asetta kädessä 7 vuotiaasta lähtien joka päivä, vai onko puhtaasti luonnollinen juttu.

Sen olen huomannut kun elämäni aikana olen kymmeniä ja kymmeniä haavakoita tai raatoja etsinyt että lähes kukaan ampuja ei tiedä missä laaki on. Heillä ei ole juuri koskaan mitään käsitystä asiasta ja heidän puheet muuttuu homman edetessä ”täydellisestä osumasta” ja ”puhtaaseen pummiin” saakka, riippuen ihan siitä mikä parhaiten sopii tilanteeseen.

Joka tapauksessa tuo osumakohdan tiedostaminen laukauksen lähtiessä on valtava etu kun alkaa tutkia ammunnan vaikutuksia.
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Lahtinen]

[JokuUkko]

Joo. Mulla taas on aina hiukan keskemmällä ku piti. Vaikka kuinka koitan lavalle ampuu ni lavan takana se aina on...

[tuhola]

[Heero]

Radalla pystyammunnassa tiedän, mistä reikää pitää taulusta etsiä. Kyttäyksessä tuelta ammuttu laukaus harvoin epäonnistuu pahasti. Vika on tähtäyspisteen valinnassa, ulostuloreikä tietysti havaitsematta jääneessä kulmassa.

Paikoilleen pudotus on minulle onnistuminen, jos luoti hipaisee rankaa. Onhan alemmaskin menneet jättäneet paikkaansa, mutta silloin kyse on tuurista. Yhtä hyvin voisi juosta 60 m. Jäljitys ei ole tavoite, vaan nopea kuolema.

[Jahtireppu]

[valmet 412s]

Eikä moni ota huomioon sitä tosiseikkaa että peura esimerkiksi täydellä vauhdilla mennä semmosta että sorkanjälki on 6-7m välein maahan ottanut, sopivasti kuin yleensä sitä jälkeä on paljon ja polut metsänpuolella esimerkiksi jäällä vaikka pellolla olisikin pehmeämpi hanki niin umpimetsässä saa etsiä.

Hirvi on helpompi jälkiä toki sulallakin kun saapas moninkertanen peuraan.


Kyllä monasti se poikittain ammuttu peura on enemmän pitkittäin kun reikälinjaa katsoo, joskus on mennyt jopa väärän lavankin taa kun asentoa korjatessa on elukka pyörähtäny 180° yhtäkkiä.
_________________
Varisjahdin veteraani...

[tuhola]

Jos peuraa ammutaan lavalta läpireikä niin kyllä sitä verta tuppaa tulemaan. Sitten jos on vaikka mahaosuma niin ei semmosia jäljitellä veren mukaan. Monet osumat menee jo lumellakin niin vähän tiputtavaksi ettei homma onnistu jälkien seassa. Mutta jos keuhkoilta on ammuttu läpireikä niin sellaisen lupaan koska vain jäljittää ilman koiraa. Ja löytää. Voin olla tässä asiassa sitten muihin verrattuna yli ihminen, mutta se hyvä että edes jossain asiassa pärjään edes muiden tasolle😅😅
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Lahtinen]

[Heero]

[Lahtinen]

Sellainen asia, mikä välillä myös ainakin itseni yllättää peuran kytispyynnissä, niin päiväsaikaan joku kytispaikan hanki voi olla hyvin selvästikin luettavaa. Tuotta ja tuolta kuljettu. Tuossa haahuiltu ja kaiveltu. Pitkä lumisateeton jakso, niin jälkiä enempivähempi koko pellossa.

Hämärissä kun ammut peuraa, kohlit kamat kasaan, lyöt ottalampun tulille ja könyät peltoon. Tuo valo tekee sen, että olet siinä ”valon kuplassa” ja kokonaisuuden hahmottaminen on hankalampaa. Ensin pitää löytää se paikka, missä peura oli ampumahetkellä. Ja jos siitä on lähdetty sillä 6 metrin loikalla, niin löytää se suunta mihin on menty. Loikkajälkihän monasti eroaa niistä muista jäljistä, mutta helpottaahan se jos/kun alkaa löytyä verta.

Sulalla maalla aika paljon vaikeusastetta lisää. Kyllähän se helpotavaa on, kun joskus se silmä kiiltää heti kun valolla näyttää. Mutta joskus aika liki saa kävellä peltoon jäänyttäkin, jos on vähänkin pidempää kasvustoa, ennenkuin löytyy.

Vähän tämä OT:ta, mutta taustoittaa ehkä sitä, miksei itelle ole ihan yhdentekevää millä luodilla ampuu.

[tuhola]

[tuhola]