Hyvät eräsukset, sauvat ja siteet?

[Spede]

Kyllähän noissa Nato suksissa kestävyys oli yksi iso kriteeri. Pitää kestää yhdellä suksella 100 kilon paino ojan ylityksessä. Pakostakin vaikuttaa lyhyellä suksella umpisen ominaisuuksiin. Suurin osa inttihiihdoista tapahtuu aukaistulla ladulla. Jos umpisessa mennään niin usein mennään isommalla porukalla ja välillä keulamies vaihtuu. Suurin osa porukasta silloinkin hiihtää valmista latua, ainoastaan keulamies menee umpihangessa.

Miksi siis kaikki paino kehityksessä olisi pitänyt laittaa umpihankiominaisuuksiin?
_________________
Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

[tuhola]

Nuorempana nakkikioski jonossa ei ollut etua siitä että painoi vain 63kg. Mutta nyt aikuisena metsällä liikkumisen suhteen vaikkapa suksilla etua pienestä painosta alkaa löytyä. 230 pitkillä suksilla saa paremman kantavuuden ku 100kg ukko 300 pitkillä suksilla.

Mulla on ollut karhun optigripit ja niiden etu nuohin nato suksiin on keveys. Taitaa painaa vain 1,1kg per suksi. Kotinurkilla ainakin kivat tuollaiset kevyet. Tiedä sitten jossain erämaassa että haluaisiko lisää kestävyyttä ja löytyisikö sitä kautta valmiutta korottaa suksien painoa.
_________________
Varoitus!!! Älä anna yläpuolella olevalle kommentille mitään painoarvoa.

[Tumpeelo]

[EIVA]

Prosenteissa umpihangessa hiihtoa on olemattoman vähän joten ei suksen heikentäviä ominaisuuksia ole tarvinnut korostaa, moottorikelkan uria ja vanhoja latuja yleensä hiihdellään, jos umpihanki hiihtoa niin yksi avaa pätkän uraa ja avaajaa vaihdetaan tarpeenmukaan ja loput hiihtää valmista latua,
kestävyys armeijan suksissa on ykkös kriteeri.

[Patruuna]

[late2]

Intissä hiihdellessä oli selässä laukaisulaite (23 kg) tai kaksi ohjusta (26 kg) ja noiden päälle normaalirytkyt, rynkky, kiikari, kenttälapio, radio, etäisyysmittari, ehkä vähän evästäkin. Pian noilla hoikkakin poika painaa sata kiloa. Paljon harjoiteltiin neitseellisissä paikoissa, eli jonkinlaista umpihankea, mitä täällä etelässä on, metsässä. Mut noi on varmaan "äärimmäisiä" olosuhteita mihin intin suksia on hankihiihdon kannalta ajateltu. Joskus hiihto oli aika teputusta ja liiasta pidosta oli enempi apua kuin haittaa. Yhdet intin sukset mulla on sellaiset joissa on pitoalue kuin jotain kuitupuristetta, ei ole tehty mekaanisia karhennuksia mutta materiaali on "karvainen", tuntuu ihan toimivalta, täällä etelässä. Perinteisiin sileisiin joutuu laittamaan pitoa mutta noissa olen voidellut vain luistoaluetta.

[Sämpy]

[Tumpeelo]

[kannibaali]

Itsellä on Järvisen lapponiat. 80-luvun lopulta. Niiden pituus taitaa olla 240 tai 250 aivan sairaan hyvät. Sitten on samalta ajalta myös hitusen lyhyemmät Kuusistot, eivät nekään huonot ole. Kaipa ne kestävät siksi kun hiihdän molemmilla vain pari kertaan vuodessa. Mutta on niissä kyllä laatua ja kestävää sellaista. Tietty voihan nykyään olla parempiakin?

[Spede]

[Valto.]

Veikkaan että noita uusia verrataan nykyiseen intin sukseen. Eli ne nykyiset intin sukset on ne ns. perinteiset metsäsukset, ei niinkään vaikka Lapponiat tai edes Åsnessit. Ja se nykyisten intin suksien parantaminen umpihangessa/maastossa ei paljoa vaadi. En ole siviilissä hiihtänyt eläissäni niin huonoilla metsäsuksilla mitä ne intin hikilankut. Toisaalta ei niilläkään tarvinnut juuri umpista hiihtää. Kyllä se on hyvin pitkälti sitä pankun perässä roikkumista tai jonossa vaappumista.

Jos mietitään nyt ihan rehellisesti nato suksia. Kuinka iso osuus siitä porukasta osaa ylipäätään hiihtää? Entäs mille osuudelle on jotain ratkaisevaa merkitystä suksen ominaisuuksilla? Kuljetettavuus on selkeä kriteeri, kestävyys varmasti tärkein. Se on raakaa leikkiä se pankun perässä hinaaminen. Sodankylässä aikanaan tuota treenattiin ja yllätys yllätys moto aukin porukalla oikeen asioikseen ajettiin kaasu pohjassa pitkin metsää puhotellen niin tiukkaan mihin vaan sai pankun taipumaan, ajettiin ylös alas hiekkakuopan rinteitä ja mitä nyt ikinä keksi että saisi porukan kaatumaan. Ainuttakaan suksea ei saatu poikki tai rikki siinä touhussa. Muissa harjoituksissa sitten tietysti vedettiin jalkaväkeä nätimmin, kun oli ensin itse treenattu mitkä on niitä paikkoja joissa on hankala pysyä kyydissä kaatumatta. Siitä huolimatta saa olla lujat lajunkut mitkä kestää tuota touhua ja myls muuta varusmiesten kaltoin kohtelua kymmeniä vuosia. Ja loppuunsa aika merkityksetön mikään huippu umpisen ominaisuus, jos hiihdetään isossa varustetaakassa jonossa keulamiestä vaihdellen. Valmista latuahan siellä suurin osa tulee perässä, eikä se keulamieskään yleensä ole mikään kokenut umpisen hiihtäjä, joten aika sama millä lankuilla se siellä keulilla tamppaa.

Aivan eri kriteereillä miettisin umpisen suksia omaan siviilikäyttöön ja sinnekin tarvitsee useamman erilaisen parin, että saa edes jokseenkin hyvät eri olosuhteisiin.

Eli varmaan nuo on ihan asialliset armeijan käyttöön, luultavasti paljon paremmat mitä edelliset ja melko varmasti varsin keskinkertaiset siviilikäyttöön metsäsuksiksi vaikka latvalinnun pyyntiin. On noissa sentään normaalia enemmän leveyttä ja korkeampi kärki, joten tuski nuo aivan huonoimmasta päästä on.

[tuhola]

[Marlin]

Näkemättä ja kokeilematta ei pitäisi ehkä kommentoida, mutta paperilla Nato-sukset vaikuttaa oikein päteviltä inttikäyttöön. Jos sotilaat etenee partiomuodossa niin 2-3hlö saa aina hiihtää aukaistua latua. Ryhmänä n. 10hlö jne. joten ihan eri vaatimukset kuin latvalintupyynnissä.

En kyllä muista tarkkaan millaisilla suksilla Ivalossa intissä hiihdeltiin, mutta ei upottaminen tainnut olla suurin ongelma, eniten ärsytti hallitsemattomuus laskuissa ladulla ja kovalla lumella.

[9.3x622]

[late2]